MAP-kirkko avaa esseensä näin:
Joseph Smith said that the Book of Mormon was “the most correct of any Book on earth & the keystone of our religion & a man would get nearer to God by abiding by its precepts than any other Book.”..ja kuitenkin vähän myöhemmin kertoo kirjasta näin:
Because Joseph Smith did not call for punctuation, such as periods, commas, or question marks as he dictated, such marks are not in the original manuscript. The typesetter later inserted punctuation marks when he prepared the text for the printer. With the exceptions of punctuation, formatting, other elements of typesetting, and minor adjustments required to correct copying and scribal errors, the dictation copy became the text of the first printed edition of the book...ja luonnollisesti unohtaa mainita kuinka erinäisiä asia- ja kielioppivirheitä kirjasta on korjailtu tämänkin jälkeen reilusti yli 4000 kpl. Joseph Smithin väite "the most correct book on earth" siis jo artikkelin kirjoittajankin mukaan seisoo tukevasti ilmassa.
Väitetystä käännöstyöstä artikkeli esittää Emma Smithin, Josephin vaimon, 50 vuottta myöhemmin esittämän väitteen, ettei Joseph Smithillä, mm. koulun opettajana toimineen Joseph Smith Sr:n pojalla, olisi ollut tuolloin kykyä kirjoittaa tai edes sanella kirjeitä.
Kirjan synnyn kronologiasta artikkeli kertoo kuinka 1827 Joseph Smith aloitti työn vaimonsa Emman ja Martin Harrisin kanssa. Artikkeli esittää varsin häilyvän väitteen kuinka ensimmäiset 116 sivua "katosivat tai ne olisi varastettu" ja kuinka käsikirjoituksen katoamisen seurauksena Joseph Smith "kadotti" ihmeellisen kykynsä käntää tekstiä. Artikkeli siis sivuttaa täysin kuinka Joseph Smithin perhettä kohtasi kesäkuussa 1828 suuri suru ja onnettomuus kun heidän ensimmäinen lapsensa Alvin syntyi pahoin epämuodostuneena ja kuoli vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään lähes tappoi Emman, joten tälle kyvyn menetykselle löytyy paljon luonnollisempikin selitys perhehuolien ajaessa tärkeysjärjestyksessä viritteillä olevien huijausyritysten ohi. Todelliseen vauhtiin "käännöstyö" pääsikin vasta 1829 kun Oliver Cowdery, Joseph Smithin kolmas serkku äidin puolelta, saapui maisemiin.
"Käännöstyön" välineet
Käytetyistä välineistä artikkeli kuvailee Raamatusta tuttuja tapoja jumalallisista kommunikointitavoista. Artikkeli nostaa esiin Uurimina ja Thumminina tunnetut Raamatulliset arpakivet, joita juutalaisen temppelin ylipappi käytti antaessaan kyllä/ei vastauksia epäselvissä tapauksissa ja jolla ei siis ole mitään tekemistä MAP-kirkon kuvaamien läpinäkyvien metallikehysteisten (silmälasit?) kivien kanssa. Nämä mormonismin Uurim ja Tummin ovat artikkelin mukaan Jumalan erityisesti säilyttämät käännöstyökalut:
The Book of Mormon referred to this instrument, together with its breastplate, as a device “kept and preserved by the hand of the Lord” and “handed down from generation to generation, for the purpose of interpreting languages.”Artikkeli jättää myös mainitsematta kuinka MAP-tarinan mukaan enkeli vei Uurimin ja Tummimin pois kun ensimmäiset 116 sivua katosivat, joten nykyisin levityksessä oleva Mormonin kirja on "käännetty" täysin ilman näitä Jumalan erityisesti säilyttämiä käännöstyökaluja. Samoin artikkeli unohtaa mainita, että näitä MAP-kirkon käännösvälineitä ruvettiin kutstumaan Uurim ja Tummim nimellä vasta 1833 jälkeen, joten kyseessä on hyvin tyypillinen kulteille ominainen terminologian sekoittamisyritys, jolla omille käsityksille luodaan jonkinlaista Raamatullista auktoriteettia. (ks. Mormonthink)
Toisena käännöstyökaluna artikkeli kertoo olleen Joseph Smithin vuosia aiemmin löytämä "näkykivi":
The other instrument, which Joseph Smith discovered in the ground years before he retrieved the gold plates, was a small oval stone, or “seer stone.”Miksi ihmeessä Jumala vaivautuisi aivan erityisesti säilyttämään tätä tarkoitusta varten käännöstyökaluja, jos mikä tahansa näkykivi kelpaa myös? Näkykivestä kirkon julkaisema essee jatkaa seuraavasti:
As a young man during the 1820s, Joseph Smith, like others in his day, used a seer stone to look for lost objects and buried treasure."..like others in his day..", niinpä niin. Millaiset ihmiset käyttivät näkykiviä 1820-luvulla kadonneiden esineiden ja aarteiden etsintään? Kyse on krystallomantiasta, joka oli 1820-luvulla hyvinkin suosittua ja jota nykyään harrastetaan lähinnä viihdemielessä sekä joidenkin ennustajien toimesta hyväuskoisten huijaamiseen. Joseph Smith siis, kuten monet muutkin aikalaiset, huijasi ihmisiä väittämällä hänellä olevan maagisia kykyjä löytää kadonneita esineitä ja aarteita tuijottelemalla näkykiveensä.
"Käännösmenetelmä"
Miten Joseph Smith sitten "käänsi" Mormonin kirjan?
According to these accounts, Joseph placed either the interpreters or the seer stone in a hat, pressed his face into the hat to block out extraneous light, and read aloud the English words that appeared on the instrument.Krystallomantiaa, sitähän Joseph oli harrastanut jo vuosikausia luovana, karismaattisena ja supliikkina persoonana. Joseph vei krystallomantian uusille urille väittäessään tällä magiamenetelmällä luomansa autoritäärisen uskonnollisen teoksen, Mormonin kirjan, olevan pyhä teksti ja rakentamalla uuden uskonnon sen ympärille. Tosin hänen luovuutensa rajat näyttävät hyvin usein tulleen vastaan jos analysoidaan kuinka paljon Mormonin kirja sisältää ns. turhia täytesanoja ja -sanontoja kuten mm. "and it came to pass", joka kirjan nykypainoksesta löytyy edelleen 1424 kertaa ja 1830 laitoksesta vielä runsaslukuisempana.
Mormonin kirjan syntyhistoriaan liittyvissä asioissa MAP-kirkko pyrkii edelleen peittelemään merkittäviä yksityiskohtia ja jättää paljon kertomatta eli tältä osin mikään ei näytä muuttuneen.
