Henkistä terroria Kangasniemellä

Vain pari päivää sitten kirjoitin mormonismissa esiintyvästä hengellisestä väkivallasta. Tänään saimme mediasta malliesimerkin kuinka henkistä väkivaltaa esiintyy myös kansankirkossa. Iltalehti uutisoi tänään Kangasniemellä marssitusta Pride -kulkueesta ja siihen liittyvästä hengellisen väkivallan käytöstä näin.

Kirkkoherraa syytetään avioliiton häpäisemisestä ja homouden puolustamisesta. Syytökset esitettiin nimettömässä kirjeessä.

Hengellisen väkivallan kohteeksi on siis joutunut seurakunnan kirkkoherra, johon "joukoksi petettyjä seurakuntalaisia" itseään kutsuva taho kohdistaa nyt henkisen väkivaltansa. Samainen uutinen kertoo myös kulkueen järjestäjän joutuneen vielä astetta vakavamman hengellisen väkivallan ja suoran uhkailun kohteeksi.

Aiemmin alkukesästä järjestäjälle muun muassa soitettiin prepaid-liittymästä ja hänet uhattiin upottaa kivireppu selässä läheiseen Puulajärveen, jos tällaista kulkuetta järjestetään.

Tässäkin tapauksessa nimettömänä toiminut taho esitti laittoman uhkauksen uhkaamalla kulkueen järjestäjän henkeä. Uhkaaja oli mitä ilmeisimmin tietoinen, että hän rikkoo lakia, ja yrittää tehdä itsensä jäljittämisen mahdollisimman hankalaksi käyttämällä prepaid -liittymää. Sinälllään prepaid -liittymä ei ole mikään este tekijän henkilöllisyyden selvittämiseksi, sillä myös käytetystä puhelinlaitteesta jää jälki teletunnistetietoihin. Riippumatta siitä mikä SIM-kortti milloinkin ko. laitteessa on niin itse laite voidaan jäljittää suhteellisen helposti ja prepaid -liittymän käyttö vahvistaa käsitystä suunnitelmallisesta toiminnasta. Kyseessä ei ole mikään satunnainen päähänpisto, mikä  tekee rikoksesta astetta vakavamman, ja mikäli kävisi niin, että uhkailija vielä toteuttaisi uhkauksensa, rikosnimike olisi melko varmasti "murha."

Kangasniemen tapaus on mielestäni luokiteltavissa henkiseksi terrorismiksi. Terrorisoimalla ongelmalliseksi kokemiaan henkilöitä tai tahoja kiusaaja pyrkii lietsomaan pelkoa uhreihinsa ja näin vaikuttamaan heidän toimintaansa. Verhoamalla itsensä nimettömyyden hunnulla kiusaaja pyrkii pitämään uhrinsa epätietoisessa tilassa, mikä pahimmassa tapauksessa synnyttää uhrien mieleen vainoharhaisuutta myös täysin syyttömiä ihmisiä kohtaan.

Vaikka kyseessä on yksittäistapaus niin se on hyvin vakava sellainen. Tapaus paljastaa kuinka jotkin nykymaailman kehitykseen kielteisesti suhtautuvat henkilöt ovat valmiita myös kotoiseksi ja jokseenkin turvalliseksi mielletyssä kansankirkossa käyttämään järeitä hengellisen väkivallan keinoja omien näkemystensä pönkittämisessä. Heidän kohdallaan askel henkisestä terrorista astetta vakavampiin terrorismin muotoihin ei ole enää järin suuri.

Uskonnon varjot

Ensimmäiseksi lukijat lukekaa Aini Linjakummun tutkimusta käsittelevä blogikirjoitus Omat polut -blogista.

https://freepathways.wordpress.com/2015/04/28/uskonnon-varjot/

Vaikka Ainin tutkimus perustui Vanhoillislestadiolaisten ja Jehovan Todistajien kokemuksiin hän kuitenkin toteaa, että vastaavia ongelmia on myös muissa uskonyteisöissä. Itse olen tässä blogissa käsitellyt aiemmin mormonismin piirissä esiintyviä hengellisen ja henkisen väkivallan piirteitä ja tunnistan kyllä kuinka mormonikirkossa monin kohdin ongelmallisia mielipiteitä ilmaisevia jäseniä kohdellaan kaltoin hyvin samankaltaisesti. Samoin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa tai Jehovan Todistajien valtakunnansaleilla myös mormonikirkolla on omat oikeusistuimensa, joissa käsitellään seurakuntien ja vaarnojen johtajien toimesta jäsenten "rikkomuksia" ja syntejä. Viimeaikaisista kohtalaistakin mediahuomiota saaneet kirkolliset oikeustoimet John P. Dehliniä tai Kate Kellyä vastaan ja heidän erottamisensa kertovat karua kieltä kuinka aivan vastaavat painostustoimet ovat arkipäivää mormonienkin seurakunnissa. Vastaavasti myös entisten mormonien vertaistukiryhmässä olemme keskustelleet täällä kotisuomessakin joidenkin henkilöiden kokemista painostustoimista ja kuinka henkilöitä on ojennettu mm. heidän netissä ilmaisemistaan mielipiteistä ja vaadittu heitä poistamaan kirkon imagoa, oppia tai johtajia kyseenalaistavia kirjoituksiaan. Mormonikirkon "rakkauden oikeusistuimen" tuomiorepertoaariin kuuluvat mm:

• Muodollinen koeaika - Tänä aikana jäsenen tulee osoittaa katumusta ja häntä tarkkaillaan. Koeaikana jäsentä voidaan kieltää osallistumasta ehtoolliseen, hänen temppelisuosituksensa voidaan peruuttaa ja häneltä voidaan ottaa pois kirkon hänelle antamat tehtävät.
• Disfellowshipment (kirkon ihan oma termi, jolle ei ole sanakirjoissa suomenkielen vastinetta) - Jäsen ei ole enää seurakunnan luottamuksen arvoinen, mutta on edelleen muodollisesti kirkon jäsen. Häneltä peruutetaan temppelisuositus, hän ei voi palvella kirkon tehtävissä eikä hän voi osalllistua pappeustoimituksiin. Jäsen on ainoastaan muodollisesti kirkon jäsen ja voi osallistua yleisiin kokouksiin, mutta ei voi osallistua ehtoolliseen, ei saa pitää kirkossa puheita, ei voi rukoilla seurakunnan tilaisuuksissa eikä saa äänestää valittaessa kirkon toimihenkilöitä.
• Erottaminen kirkosta - Kuten edellä, mutta jäseneltä evätään myös kirkon muodollinen jäsenyys eikä hän voi enää maksaa kirkolle kymmenyksiä, eikä saa enää käyttää temppelivaatetta. Mikäli henkilö haluaa tämän jälkeen pyrkiä uudelleen kirkon jäseneksi se onnistuu aikaisintaan vuoden kuluttua erottamisesta ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen edellyttää suositusta kirkon oikeusistuimelta, jonka saatuaan henkilö voidaan kastaa uudelleen kirkon jäseneksi.

Kuten ylläolevasta listasta hyvin käy ilmi niin MAP-kirkossa jäsen, joka joutuu sisäisten oikeustoimien kohteeksi, joutuu varsin nöyryyttävään käsittelyyn. Tällaisten toimien kohteeksi, kuten jo aiemmin totesin, riittää, että esittää kriittisiä näkemyksiä esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla tai sosiaalisessa mediassa kirkon opeista ja johtajista. Nämä sisäiset oikeustoimet ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu ja valtaosa kirkossa esiityvästä hengellisestä väkivallasta liittyy jäsenten elinympäristön kokonaisvaltaiseen kontrolloimiseen, jossa vanhemmat velvoitetaan aivopesemään lapsensa muiden seurakunnan jäsenten suosiollisella avustuksella. Vakavimmat hengellisen väkivallan muodot MAP-kirkossa esiintyvätkin usein juuri kodin "turvallisten" seinien sisäpuolella ja systemaattisesti uhreina ovat yhteiskunnan haavoittuvimmat yksilöt eli lapset.

Hengellinen väkivalta on siis mittava ongelma myös MAP-kirkossa ja oikeustoimia käynnistävien pappeusjohtajien ohella siihen osallistuvat jokseenkin kaikki kirkon jäsenet jotka noudattavat kirkon ohjeita lastenkasvatuksessa.