Uskonnollinen manipulointi - Kaksiteräisyys

Kaksiteräisyys, en oikein keksinyt parempaakaan suomenkielistä termiä tälle englanninkieliselle käsitteelle "double-bind," jonka jotkin sanakirjat kääntävät umpikujaksi. Kaksiteräisyys kuvaa asiaa käsitteellisesti mielestäni paremmin sillä kyseessä on todellakin kaksiteräisen miekan tavoin asetelma, jossa yksikään valinta ei ole turvallinen vaan kaikki valintavaihtoehdot ovat jollain tavalla vääriä. Kaksiteräisyydessä uhri asetetaan valintatilanteeseen, jossa hänellä on ainoastaan huonoja vaihtoehtoja valittavana usein siten, että valinnan tehdessään uhri on lähes pakotettu luopumaan omista moraalikäsityksistään, hyvinvoinnistaan, ihmissuhteistaan tai elämäntavastaan. Kaksiteräisesti asetetuilla valinnoilla manipuloija pystyy aina syyllistämään ja häpäisemään uhriaan jos tämän tekemä valinta ei ole manipuloijalle mieleinen.

Totalitaristisessa yhteisössä valinnat muotoillaan siten, että yhteisö voittaa aina. Valitsipa jäsen miten hyvänsä yhteisö on se, joka kerää hyödyn ja jäsenten maksaessa laskun. Kaksiteräisessä asetelmassa jäsenille syötetään ristiriitaista informaatiota, joka synnyttää psykologisen dilemman. Dilemman purkaminen on mahdotonta, koska yhteisön johtajat ylläpitävät kaikkia vaihtehtoja ja valitsevat kulloiseenkin tilanteeseen niistä itselleen sopivimman. Kaksiteräisyys horjuttaa jäsenen sisäistä tasapainoa kun jäsen ei pysty etukäteen päättelemään oikeita vastauksia, joten hän lopulta ajautuu täysin riippuvaiseksi johtajien tekemistä valinnoista samalla kadottaen luottamuksen omaan päättelykykyynsä. Lisäksi jäsenet eivät koskaan löydä uutta tasapainoa johtajien vaihtaessa mielipiteitään jatkuvasti. Tobias ja Lalich toteavat kirjassa "Captive Hearts, Captive Minds" seuraavasti:

Kun tällaista manipulointia...käytetään, kultin jäsenet suurimman osan ajasta tuntevat kuin he kävelisivät munien päällä, tietäen, että heidän tulee toimia - ja silti toiminta voi johtaa moitteisiin, rangaistuksiin tai vakavampiin seurauksiin.

Kaksiteräisyys ammentaa voimansa näkymättömyydestä ja jäsenten epäuskosta siihen, että joku jota he rakastavat voi tietoisesti ja tunteettomasti vahingoittaa heitä. Ikävänä vaihtoehtona jäsen joutuisi tunnustamaan itselleen olevansa uhri, huijauksen ja hyväksikäytön kohteeksi ajautunut ihminen. Myöntäessään olevansa uhri jäsen myöntää itselleen samalla oman kyvyttömyytensä havaita todellisuutta ja siten asian myöntäminen vaikuttaisi negatiivisesti uhrin minäkuvaan. Suojellakseen omaa itsetuntoaan ja minäkuvaansa jäsen kieltää olevansa huijauksen ja hyväksikäytön uhri, joten hän rationalisoi johtajien vahingolliset toimet välttämättömiksi ja jopa positiiviseksi ohjaukseksi.

Kaksiteräisyys astuu estradille myös silloin kun luvatut asiat, profetiat tai ennustukset eivät täyty tai siunaukset jäävät saamatta. Johtajat vierittävät syyt toteutumattomista profetioista, petetyistä lupauksista ja saamatta jääneistä siunauksista poikkeuksetta jäsenten päälle. Selitykset saavat muodon "Olisi toteutunut, jos...", " Niin olisi tapahtunut, kun.." tai "Siunauksia saa, kunhan.." Jumalalta saatujen profetioiden täyttyminen muuttuu ehdolliseksi jäsenten kuuliaisuudelle ja omistautuneisuudelle lietsoen jäsenistöön syyllisyyden ja häpeän tuntoja heidän pilattua Jumalan suunnitelman niskuroinnillaan.

MAP-kirkon patenttivastaus täyttymättömiin lupauksiin ja siunauksiin on aina jokseenkin sama: "jatka yrittämistä yhä kovemmin." Jumalalta saatavat siunaukset ovat ehdollisia ja jäsenen tekoihin sidottuja:

OL 81: 10  Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta.

OL130:20  On olemassa laki — peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista — johon kaikki siunaukset perustuvat,

  21  ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu.

Toisin sanoen jos siunauksia ei tunnu taivaalta tippuvan niin vika on aina jäsenessä, joka on ylenkatsonut jotain Jumalan käskyä. Kaksiteräisen asetelman ansiosta aina löytyy joku sisäinen ristiriita, jolla johtajat voivat selittää miksi jäsenen elämä on niin kurjaa vaikka jäsen olisi kokenut toimivansa juuri ohjeiden mukaan. Päämäärä on siis aina saavuttamattomissa ja mikäli joku jäsen joskus havaitsisikin sisäiset ristiriidat niiden tarkempi tarkastelu pysäytetään helposti esimerkiksi "Kirkon johtajatkin ovat vain ihmisiä" -ajatuksenpysäytyskliseellä.

Sama kaksiteräisyys loistaa mormonien usein lainaamassa Mormonin kirjan kohdassa ja kehotuksessa.

MK Moroni 10:4  Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.

Moroni 10:4 ehdollistaa Pyhältä Hengeltä saatavan vastauksen vierittäen syyn kysyjän päälle, mikäli saatu vastaus on "väärin" tai jää saamatta. Kyseessä ei ole ns. reilu kauppa vaan vahvoja oikeanlaisia ennakkoasenteita edellyttävä itsepetos. Moronin testi voi onnistua vain jos se tehdään juuri oikeanlaisessa mielentilassa, mutta oikean mielentilan löytäminen jää jokaisen omalle vastuulle ilman tarkkaa määrittelyä. Niille, jotka eivät omaa todistustaan löydä tai ovat sellaisen kadottaneet, kirkko ehdottaa toistoa toiston perään kunnes toivottu mielentila löytyy ja epäonnistujat leimataan vilpillisiksi ja asenteellisiksi. Saadakseen kirkon kannalta "oikean" vastauksen uhrin on siis luovuttava rationaalisesta ajattelusta ja rehellisyydestä itseään kohtaan.

Marion Stricker on kirjoittanut mormonikirkon kaksiteräisyydestä kirjan "The Pattern of The Double-Bind in Mormonism." Strciker toteaakin:

Syy miksi tekoja vaaditaan epäonnistuvilta jäseniltä on se ettei heidän mielensä ole vielä omaksunut "Kyllä, mutta.." ajattelun nurinkurista maailmaa.

Kelvollisuus Hengen tuntemiseksi on ehkäpä eniten käytetty kaksiteräinen asetelma MAP-kirkossa. Voidakseen tuntea Hengen jäsenen täytyy valita oikein. Nauttimalla sakramentin (=ehtoollinen) jäsen uudistaa lupauksensa käskyjen pitämisestä ja vastineeksi hänelle luvataan Hengen auttavan häntä. Jäsenelle ei kuitenkaan kerrota miten tarkkaanottaen hän voi odottaa Hengen häntä auttavan ja lisäksi se on riippuvainen jäsenen käytöksestä, ajatuksista ja käskyjen pitämisestä. Mikä tahansa pieninkin rike, kuten vaikkapa jotkin negatiiviset ajatukset (ajatusrikos), voi kuitenkin karkottaa Hengen ja saada jäsenen tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. Kirkon johtajien puheiden ja pyhien tekstien monitulkintaisuus sekä sisäiset opilliset ristiriidat tekevät kaikkien käskyjen pitämisestä vääjäämättä mahdottoman tehtävän, joten jäsen häviää aina.

MAP-kirkon käsitys vapaasta tahdosta on myös kaksiteräinen dilemma. Robert D. Hales puheessaan "Tahdonvapaus - Välttämätön elämänsuunnitelmalle" totesi näin:

Meidän tahdonvapautemme on välttämätön pelastussuunnitelmalle. Sen ansiosta me olemme ”vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti”

Käytännössä Halesin jäsenille esittämä väärä dilemma vaatii jäseniä valitsemaan kirkon ja sen johtajien sokean seuraamisen tai "Perkeleen orjuuden." Vapaata tahtoa Hales ei kuulijoilleen edes tarjoa, ainoastaan valintaa siitä kuka lopulta päättää jäsenen puolesta hänen asioistaan. Hales jopa pyrkii tappamaan kuulijoidensa halun vapaan tahdon käyttämiseen toteamalla seuraavasti:

Kun emme pidä käskyjä tai noudata Pyhän Hengen kehotuksia, mahdollisuutemme vähenevät, kykymme toimia ja edistyä heikkenevät.

Hales ei ole poikkeus, samaa opetusta on julistettu ja julistetaan toistuvasti kirkon puhujapöntöistä. Jos jäsen päättäisi käyttää vapaata tahtoaan mihin tahansa muuhun kuin kirkon oppien ja johtajien sokeaan seuraamiseen se on kirkon opetusten mukaan vapaan tahdon väärinkäyttöä ja johtaa kirkon oppien mukaan tilanteeseen, jossa jäsen kadottaa vapaan tahtonsa kokonaan. Riippumatta siis siitä mitä jäsen valitsee niin jäsenen aidolla vapaalla tahdolla ei kirkon oppien mukaan itseasiassa ole osaa eikä arpaa hänen elämässään vaan hän mustavalkoisesti on joko kirkon orja tai Perkeleen orja.

Kaksiteräisyys mormonikirkossa on kuin frisbeegolfin maalikori, joka ei pysy paikoillaan ja on vieläpä näkymätön. Usein saatat kuulla korin ketjujen kalkkeen tuulessa, mutta aina joudut arvailemaan missä se milloinkin on. Heittosi kohti koria perustuu arvaukseen sen paikasta ja mitä todennäköisimmin ennen kuin heittämäsi kiekko saavuttaa arvioidun maalipaikan kori on jo siirtynyt toisaalle.

Päästäkseen irti onkin tärkeää ottaa takaisin kontrolli omasta elämästä ja opetella tunnistamaan kaksiteräiset asetelmat. Omasta vapaudestaan ei kannata luopua minkään yhteisön hyväksi.

Uskonnollinen manipulointi - Istutetut Fobiat

Fobia on ahdistuneisuutta synnyttävä pelkotila, jonka kokeva yksilö kokee todelliseksi vaikka todellista uhkaa ei ole. Fobia pakottaa siitä kärsivän ihmisen välttelemään tilanteita, asioita ja paikkoja, jotka synnyttävät pelkotilan ja pahimmassa tapauksessa fobia kontrolloi elämää. Fobiat ovat ajatuksenpysäytystä aivokemiallisella tasolla. Ne voisi havainnollistaa esimerkiksi suljettuna pallona, jonka sisällä ihminen tuntee olevansa turvassa ja siten rajaten elin- ja kokemuspiirin suppeammaksi. Pallosta ulos astuminen voi synnyttää mielessä mitä tahansa lievistä pelontunteista äärimmäisiin paniikkikohtauksiin. Vakavammissa tapaukssa oireet ovat fyysisiä sydämen lyöntinopeuden noususta aina pahoinvointiin asti.

Kohtauksen laukaisevan asian välttely onkin totalististen järjestelmien kannalta avain uhrin kontrolloimiseen. Juuri tästä syystä uskonnolliset kultit pyrkivät istuttamaan jäsentensä mieliin fobioita. Steven Hassan toteaa kirjassaan "Combatting Cult Mind Control":

Nykypäivän kultit tietävät kuinka tehokkaasti istutetaan eloisia negatiivisia mielikuvia syvälle jäsenten alitajuntaan tehden jäsenille jopa mahdottomaksi edes ajatella koskaan kykenevänsä onnelliseen elämään tai menestykseen yhteisön ulkopuolella. ... Jäsenet ohjelmoidaan joko avoimesti tai hienovaraisesti (organisaatiosta riippuen) uskomaan, että jos he koskaaan lähtevät, he kuolevat, sairastuvat johonkin kauhistuttavaan tautiin, jäävät auton alle, kuolevat lentokoneonnettomuudessa tai aiheuttavat rakkaiden kuoleman.

Kuvitellut uhat voivat vaikuttaa mieleen hyvin voimakkaasti. Jäsenet kuvittelevat tuhoutuvansa tai joutuvansa suuriin ongelmiin jos he jättävät yhteisön. Yhteisössä kerrotut tarinat yhteisöstä lähteneistä usein rakentavat mielikuvia kuinka lähtijöistä on tullut rikollisia, alkoholisteja, narkomaaneja, sairaita tai tehneet jopa itsemurhia, joten jäsenen mieleen on rakennettu vahva mielikuva kuinka lähtemisestä seuraa vain ja ainoastaan ikäviä asioita. Olemassaolon häivyttämisellä ja mustavalkoisella ajattelulla MAP-kirkko maalaa maailmankuvaa, jossa uhrin valintavaihtoehdot ovat ikuisen elämän ja hengellisen itsemurhan väliltä. Jäsenen mieleen on siis istutettu fobia kirkon ulkopuolista maailmaa kohtaan ja kirkko on lukinnut jäsenet määrittelemänsä suljetun pallon sisälle. Jäsenen fobia ulkopuolista maailmaa kohtaan estää uskovaa jäsentä edes harkitsemasta muita vaihtoehtoja ja uhka ajautumisesta sosiaaliseen epäsuosioon sekä mahdollinen erottaminen koetaan aidosti pelottavina asioina. Hassanin mielestä fobioiden istuttaminen on selkeästi voimakkain tapa tehdä jäsenistä kirkosta riippuvaisia ja kuuliaisia. Vaikka jäsenet lakkaisivat uskomasta yhteisön oppiin niin Hassanin mukaan istutetut fobiat psyykkisesti jäädyttävät uhrin kun alitajuiset pelot valtaavat mielen heidän ajatellessaan lähtemistä.

Pelko, joka on voimakas selviytymisviettiä ruokkiva voima, primitiivisenä tunteena ohittaa aivoissa usein kaikki muut uskomukset ja ajatukset. Jäsen voi lakata uskomasta jumaliin ja silti pelätä Jumalan rangaistusta. Fobiat elävät itsenäistä elämää mielessä eikä ihminen ole niistä edes aina tietoinen, koska fobian laukaisevien tilanteiden välttely on automaattista. Ihminen reagoi pelkoihinsa ajattelematta ja istutetut fobiat toimivat samoin. Heli Karjalainen kirjoitti vuonna 2011 uskonyhteisöstään irtaantuneiden kokemuksia tutkineessa Pro Gradussaan seuraavasti (s. 49-50):

Mormonikirkosta eronnut mies kertoi, kuinka hän koki eropäätöksen jälkeen ”syvää syyllisyyttä, ahdistusta ja pelkotiloja milloin mistäkin asiasta ja yleensä ne liittyivät kaikkeen sellaiseen, mikä oli mormonismissa määritelty synniksi tai muutoin kielteiseksi toiminnaksi”. Samoin vanhoillislestadiolainen mies kertoi olleensa kauhuissaan ja pelänneensä tosissaan kuolemaa ja helvettiin joutumista ratkaisunsa jälkeen. Helluntailaisuudesta eronnut mies kertoi, kuinka hän eli viikon ajan epävarmuudessa ja pelossa: ”jos olinkin tullut väärään johtopää-tökseen ja kristinusko olikin totta, saatoin joutua helvettiin”. Samantapaisesta omantunnon taistelusta lähtöpäätöksen oikeellisuudesta kertoi myös vanhoillislestadiolaisuudesta lähtenyt nainen: ”Kesällä minulla oli sellainen taitekohta, vl-omatunto oli vielä tallella silloin. Valvoin koko yön ja mietin jospa tältä ”synnin tieltä” vielä palaisin ”Jumalan lasten joukkoon”. Lähtöpäätös ei alkuvaiheessa näyttäydy huojentavana, uskonnollista ahdistusta helpottavana, vaan pikemminkin päinvastoin. Irtiottojulistusta näyttää seuraavan uusi epävarmuuden kausi.

Uskonyhteisöistään lähtöpäätöksen tehneet ihmiset ovat ilmeisesti kärsineet istutettujen fobioiden oireista vaikka he tai tutkimuksen kirjoittaja eivät ole sitä sellaiseksi tunnistaneet. Pro Gradun loppupuolella kuitenkin samaiset henkilöt kertovat elämänsä kääntyneen merkittävästi positiivisemmaksi yhteisön jätettyään ja oireiden lopulta helpotettua eli toivoakin on.

Steven Hassan listaa kirjassaan "Releasing the Bonds" tunnistamansa fobioidenistutustavat.

1. Suora uhkaus: Auktoriteetti ilmaisee vahvalla itseluottamuksella tietävänsä mitä tapahtuu yhteisön hylkääville jäsenille.
2. Epäsuora uhkaus: Yhteisön jättävien vihjaillaan joutuvan kauhistuttavien seurauksien kohteeksi ja jäsenten annetaan itse täyttää aukot omalla mielikuvituksellaan.
3. Tarinat ja todistukset: Esimerkkitarinoissa kerrotaan kuinka yhteisöstä lähteneet ovat joutuneet hankaluuksiin jätettyään yhteisön. Lähteneistä on tullut rikollisia, narkomaaneja, alkoholisteja tai he ovat jopa päätyneet tekemään itsemurhan.
4. Media: Uutistarinoissa nähdään jatkuvasti merkkejä viimeisistä ajoista ja yhteisö itse saattaa tuottaa lisää mediamateriaalia, jossa kuvataan sotia, tuhoa ja maailmanloppua.
5. Olemassaolevien pelkojen hyväksikäyttö: Jäsenen aiempia mahdollisia heikkouksia käytetään häntä itseään vastaan esimerkiksi kertomalla hänelle kuinka hänesta tulee uudelleen alkoholisti jos hän päättää lähteä yhteisöstä.

Russell M. Nelson sisällytti yllä olevia tapoja puheeseensa "Nyt on aika valmistautua" vuonna 2005. Puheessaan Nelson peräänkuuluttaa parannuksentekoa uhkaamalla ”Pyhät kirjoitukset julistavat: ”Jos olet koetusaikanasi pyrkinyt tekemään sitä, mikä on jumalatonta, sinut havaitaan epäpuhtaaksi Jumalan tuomioistuimen edessä, eikä mikään epäpuhdas voi asua Jumalan luona.” Hän esittää epäsuoran uhkauksin toteamalla "Me emme voi toivoa tietämme Jumalan kasvojen eteen. Meidän pitää noudattaa lakeja, joihin nuo siunaukset perustuvat." Nelson kertoo myös tarinan varakkaasta miehestä, joka kuolee syöpään, havainnollistaakseen sitä mikä on niiden osa, jotka eivät elä oikein. Hän viittaa maailman medioissa käsiteltyihin ikäviin tapahtumiin näin: "Maailmassa tapahtuvien monien pelottavien katastrofien tähden jotkut epäilevät Jumalan olemassaoloa." Kaiken tämän fobioiden rakentelun ohella Nelson tietysti muistutti kuinka tärkeä osa mormonin elämää on kymmenysten maksu ja yrittäen näin sitoa myös kymmenysten maksamatta jättämisen pelkoa synnyttäväksi tekijäksi.

Dallin H. Oaks luetteli Toukokuun 2004 Liahonassa lopunajan merkkejä valaen jäseniin fobiaa nurkan takana vaanivasta maailmanlopusta. Niitä ovat Oaksin mukaan:

1. evankeliumin täyteyden palautus ja sen saarnaaminen koko maailmassa todistuksena kaikille kansakunnille
2. vääriä messiaita ja vääriä profeettoja, jotka johtavat monia harhaan
3. taistelun ääniä ja sanomia sodista, kansan nouseminen kansaa vastaan
4. maanjäristyksiä joka puolella
5. nälänhätää ja ruttotauteja
6. ylitsevuotava vitsaus, autioittava sairaus, joka peittää maan
7. laittomuuden lisääntyminen
8. koko maan valtaava levottomuus sekä se, että
9. ihmisten sydämet pettävät heidät.

Ensimmäinen tietysti viittaa MAP-kirkkon itseensä eikä varsinaisesti tarkoita mitään. Vääriä messiaita ja profeettoja on ollut kautta aikain (ml. kirkon omat profeetat), joten tämä ei ole mitään uutta. Kolmannesta on todettava, että täysin sodatonta aikaakaan ei maailmanhistoria taida tuntea, joten tämäkin on loppujen lopuksi tyhjä arpa. Neljännessä kuvatut maanjäristyksetkin ovat hyvin yleisiä, eli ei mitään profetiaalista tässäkään. Viidennessä kuvatut nälänhädät ja tauditkin vaivaavat edelleen maapalloa niinkuin ovat aina tehneet. Mihin sitten kuudentena oleva ylitsevuotava vitsaus viittaa jää täysin epäselväksi, eikä siis näin ollen ole mikään ennusmerkki yhtään mistään. Seitsemäntenä markkinoidulle laittomuuden lisääntymiselle ei myöskään ole merkkejä ellei sitten lasketa sitä, että ihmisiä maapallolla on enemmän ja sen myöten myös lukumääräisesti enemmän rikollisia. Kohdat kahdeksan ja yhdeksän taas ilman tarkempaa määrittelyä ovat jälleen vain tyhjää sanahelinää.

Dallin H. Oaksin maailmaloppufobian rakentelu perustuu siis puhtaasti yleisten ilmiöiden päälle rakennetuista mielikuvituksellisista uhkakuvista, mutta koska ne luettelee kirkon auktoriteetti omalla arvovallallaan ne saavat ylimääräistä painoarvoa. Seurauksena jäsenten mieliin rakentuu maailmaa välittömästi uhkaavasta tuhosta epätodelliset mittasuhteet saava fobia.

Mormonit voivat pelätä lukuisia asioita kuten esimekiksi pahoja henkivoimia, sosiaalisen statuksen menettämistä, piispalle puhumista ja syntien tunnustamista, selestisen taivaspaikan menettämistä, siunausten menettämistä, erottamista, kuolemaa tai vaikkapa Jumalan suututtamista eikä lista suinkaan lopu tähän. Kirkon piirissä kerrotut tarinat ruokkivat näitä fobioita vaikka kaikkia tarinoita ei edes jaettaisi tai opetettaisi kirkon virallisia kanavia pitkin.

Fobia on todellisuuteen perustumaton pelkotila. Vain ymmärtämällä aiheellisen pelon ja fobian eron voi oppia tunnistamaan fobiat todellisista peloista ja pyrkiä niistä eroon. Ymmärtämällä mistä fobiat ovat peräisin voi auttaa ja joskus voi olla syytä poiketa ammattiauttajan pakeilla fobioiden purkamiseksi omasta mielestään.

Uskonnollinen manipulointi - Tunne Voittaa Järjen

Ihmisen aivoissa on kaksi rinnakkaista järjestelmää informaation käsittelyyn. Tunnepohjainen intuitioon luottava järjestelmä sekä analyyttiseen harkintaan perustuva järjestelmä. Intuitio on sanaton, ei-looginen, tapa ajatella kun taas analyyttinen luottaa logiikkaan ja varmennettaviin faktoihin.

Evoluutiossa intuitio on lähempänä eläimen vaistokäyttäytymistä, se on nopea, reaktiivinen ja voimakkaita tunne-elämyksiä synnyttävä järjestelmä, jonka päätehtävänä on yksilön elämän suojaaminen. Intuitiolla tehdyt päätökset tulevat mieleen nopeasti ja mahdollistavat vaaratilanteissa mahdollisimman pikaisen pakenemisen. Intuitiivinen järjestelmä jakaa asiat oletusarvoisesti hyviin ja pahoihin, pelättäviin ja rakastettaviin. Intuitiivinen päätöksenteko luottaa lujasti aiemmin opittuihin asioihin ja siksi aiemmin omaksutun informaation kanssa ristiriitaisten faktojen hyväksyminen voi tuntua hyvin vaikealta ellei jopa mahdottomalta.

Analyyttinen pätöksentekojärjestelmä taas on evoluutiossa paljon myöhemmin kehittynyt ja mahdollistaa harkintaan perustuvan päätöksenteon. Analyyttinen ajattelu pyrkii sivuuttamaan intuitiivisen ajattelun tuottamat tunnereaktiot ja luottamaan todennettaviin faktoihin. Analyyttinen päätöksenteko kuitenkin vaatii huomattavan paljon enemmän aikaa ja resursseja. Analyyttisessä ajattelussa aivot erittelevät asioita tosi vs. epätosi olettamiksi ja mallintaa ulkoista maailmaa sellaisena kuin se voidaan havaita. Analyyttinen ajattelu tähtää totuuden löytämiseen ja joutuu jatkuvasti kamppailemaan intuitiivisuudelle ominaisia ajatusoikopolkuja vastaan.

Jos ihminen ymmärtää hänellä olevan yllä kuvatut kaksi rinnakkaista päätöksentekojärjestelmää hän pystyy suojaamaan itseään monilta kognitiivisiltä vääristymiltä erottamalla tunneperustaisen intuitiivisen päätöksenteon analyyttisestä totuutta etsiessään. Jos ihminen ei tiedosta päätöksentekojärjestelmien eroja ja ryhtyy sekoittamaan niitä voi seurauksena olla ilmiö, jonka kognitioita tutkiva tiedemaailma on nimennyt motivoiduksi päättelyksi. Motivoidussa päättelyssä lähtökohtana toimiva motivaatio määrittelee päätöksentekoketjun lopputuloksen. Tavoitteena motivoidussa päättelyssä on tehdä päätöksiä, jotka selventävät jo olemassaolevia uskomuksia. Motivoidussa päättelyssä ihminen on hyvin altis tekemään hätäisiä johtotopäätöksiä ja hänen ennakkoasenteensa ilmenevät tarkoituksenhakuisena päättelynä, jossa mahdollisia todisteita, oikeita tai tekaistuja, tulkitaan kapeasti tulkitsijan omassa viitekehyksessä sekä jätetään ristiriitaiset todisteet kokonaan huomiotta tai ne selitetään pois jollain tekaistulla perustelulla. Sosiaalipsykologisissa kokeissa tutkijat ovat havainneet ihmismielen toimivan pääsääntöisesti kahdessa tilassa, joita he kutsuvat "kuumaksi kognitioksi" ja "kylmäksi kognitioksi". Kuuma tila on tunteellinen, nopea ja tyypillisesti vahvistaa ennakkoasenteita kun taas kylmässä tilassa päätöksenteko on objektiivisempaa ja tarvitsee enemmän aikaa sen vaatiman analyyttisyyden takia.

Kulttitutkijat ovat jo pitkään ymmärtäneet kuinka ajatusten sijaan tunteisiin vaikuttaminen on helpompaa. Ei siis ihme, että uskonnollisissa lahkoissa ja kulteissa painotetaan tunnepohjaista päätöksentekoa, eikä MAP-kirkko ole tässä asiassa poikkeus. Määrittelemällä totalistisesti uudelleen jäsenen tunteet ja sen jälkeen herättelemällä ja ohjailemalla tunteita rituaalien, eleiden, musiikin, äänenkäytön ja valaistuksen avulla synnytetään jäsenelle tunnekokemuksia, joilla ohjataan jäsenen pätöksentekoa. Negatiiviset tunteet ohjataan usein jäsentä itseään tai ulkopuolisia vastaan ja positiiviset tunteet yhteisöä kohtaan. Ennen pitkää tunnemanipulaation uhri voi tuntea itsensä hämmentyneeksi ja kadottaa itseluottamuksensa, sillä kun kirkko on määritellyt tunteet uudelleen ja jotkin tunteet sekä ajatukset pahoiksi tai synniksi niin uhri päätyy tuntemaan syyllisyyttä tunteistaan ja ajatuksistaan.

MAP-kirkossa vierastetaan sellaisten asioiden oppimista jotka kyseenalaistavat kirkon oppeja.

MK 2 Nefi 9:28  Oi tuota Paholaisen viekasta suunnitelmaa! Oi ihmisten turhamaisuutta ja heikkoutta ja järjettömyyttä! Kun he ovat oppineita, he pitävät itseään viisaina eivätkä kuule Jumalan neuvoa, sillä he panevat sen syrjään luullen tietävänsä itse, minkä vuoksi heidän viisautensa on järjettömyyttä, eikä se heitä hyödytä. Ja he hukkuvat

29  Mutta on hyvä olla oppinut, jos he kuulevat Jumalan neuvoja.

Vaikka kirkko jollain tasolla kannustaa ihmisiä opiskelemaan ja hankkimaan ammatin niin kaikki objektiivinen tieto ei kuitenkaan ole kirkon mukaan hyväksi jäsenille. Samaa korostavat monet kirkon johtajien puheet, joista ehkä legendaarisin on edesmenneen Boyd K. Packerin "The Mantle is Far, Far Greater Than the Intellect" -puhe, jossa Packer julisti jotakuinkin näin:

Ei ole olemassa sellaista kuin tarkka, objektiivinen kirkon historia ilman, että huomioi niitä henkisiä voimia, jotka ovat työssään.
Ei ole sellaisia asioita kuin opillinen, objektiivinen tutkimus piispan virassa ilman, että huomioi hengellistä ohjausta, arvostelukykyä ja ilmoitusta. Sellainen ei ole oppineisuutta. Siten, toistan, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tarkka tai objektiivinen kirkon historia, joka jättää Hengen huomiotta.

"Henki" on mormonikirkon määrittelemä tunne-elämyksellinen kokemus, jonka voi esim. kokea kuunnellessaan toisen jäsenen puhetta jne. Puheessaan Packer siis kehottaa jäseniä luottamaan tunne-elämykselliseen ja motivoituun päättelyyn, voimakkaammin kuin analyyttisiin päätöksentekotapoihin. Samaa jatkaa Opin ja Liittojen kirja, jossa kerrotaan kuinka Jumala vahvistaa jäsenille tunne-elämyksellisesti asioita.

OL 9:8  Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesipalamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.

9  Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät, niin että unohdat sen, mikä on väärin; sen tähden sinä et voi kirjoittaa sellaista, mikä on pyhää, ellen minä sitä sinulle anna.

Jae 8 kuvaa vahvistusvinoman ja jae 9 kognitiivisen dissonanssin, mutta siten, että jäsen päätyy käyttämään tunneilmiöitä päättelyssään kirkon eduksi. Näin määriteltynä vahvistusvinouma ja kognitiivinen dissonanssi estävät jäsentä löytämästä mitään sellaisia totuuksia, jotka ovat hänen uskomustensa kanssa ristiriidassa. On suorastaan huumaannuttavaa kun uskottelee itselleen saavansa Jumalalta suoraa ilmoitusta onnistuessaan synnyttämään itselleen juuri omia uskomuksia tukevan voimakkaan tunne-elämyksen kuvatunkaltaisessa tilanteessa. Jäsen on luonnollisesti tämän OL:n kohdan luettuaan virittyneessä tilassa ja haluaa saada kuvatun tunne-elämyksen rukoukselleen, joten kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä, että näitä tuntemuksia syntyy. Samoilla linjoilla on myös Mormonin kirja viimeisessä luvussaan.

MK Moroni 10: 5  Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.

6  Ja kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.

7  Ja Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää, että hän on; sen tähden minä tahdon kehottaa teitä olemaan kieltämättä Jumalan voimaa, sillä hän toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan, samana tänään ja huomenna ja ikuisesti.

Mormonin kirja vie asian jopa vähän pidemmälle rajatessaan hyvän ja oikean ulkopuolelle kaiken sellaisen informaation, joka kyseenalaistaa mormoni käsityksen Kristuksesta. Mormonin kirja siis lukitsee vastauksen, ei jätä vaihtoehtoja, ja vaatii uskomaan vain yhdellä ja ainoalla tavalla. Mormonin kirja kehottaa luottamaan tunne-elämykselliseen intuitiiviseen kokemukseen informaation käsittelyssä ja kaikki analyyttinen ajattelu, joka tuon tunne-elämyksen voisi kyseenalaistaa, määrittyy automaattisesti pahaksi jäsenen omaksuessa mustavalkoisen ajattelun. Ei siis ole mikään ihme, että jäsenet käyttävät "tiede ei tiedä kaikkea" ajatuksenpysäytyskliseen kaltaisia lausumia pysäyttääkseen omat analyyttiset ajatusprosessinsa kun intuition tuottamat tunne-elämykset ovat ristiriidassa loogisen informaation kanssa.

MAP-kirkko määrittelee viitekehyksen, jossa jäsenen ainoa tapa tiedonkeruuseen on Henki, intuitiivinen ja tunne-elämyksellinen kokemus. Tunne-elämyksiinsä järkähtämättömästi luottavalle on jotakuinkin mahdotonta "puhua järkeä," sillä jokainen omien uskomusten kanssa ristiriitaisen informaation synnyttävä kognitiivinen dissonanssi luokittuu lähes automaattisesti valheeksi. MAP-kirkon manipuloinnin uhrille, joka on hylännyt analyyttiset ajatteluprosessit, kirkon oppien ja johtajien ohjeiden mukaan epäluotettavina, todisteet ja objektiivisuus eivät enää merkitse mitään sillä hän elää kirkon uudelleen määrittelemien tunteiden ja intuition varassa.

Huhtikuussa 2015 Helsigin Sanomat julkaisi intuitiosta artikkelin, jossa haastateltiin psykologian tohtori Tapani Riekkiä. Tässä muutamia otteita tuosta kirjoituksesta.

Sosiaalipsykologian tutkimukset ovat osoittaneet, että intuitio vie meitä helposti harhaan. Pidämme esimerkiksi pitkiä miehiä parempina johtajina kuin lyhyitä, vaikka pituus ei kerro mitään ihmisen johtajantaidoista. Tällaiset ajatteluvirheet syntyvät aivoissamme salamannopeasti ennen kuin rationaalinen ajattelu ehtii mukaan.

Intuitiosta puhutaan usein jonkinlaisena sisäisenä äänenä, joka tietää, miten asiat oikeasti ovat. Ihminen voi esimerkiksi perustella valintojaan intuitiolla: tämä ratkaisu tuntui oikealta.

"Intuitio koostuu useista tiedostamattomista prosesseista, joihin vaikuttavat monet tilannetekijät. Intuitiolla ei ole välttämättä mitään tekemistä objektiivisen todellisuuden kanssa", Riekki sanoo.

Koehenkilöitä pyydettiin ottamaan kantaa moraalisiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, hyväksyvätkö he serkkujen välisen seksin. Ympäristö vaikutti koehenkilöiden näkemyksiin. Kun tutkimustilaan suihkutettiin pahanhajuista sprayta, näkemykset olivat konservatiivisempia.
Tässä on yksi intuitiivisen ajattelun sudenkuopista: intuitiota voi helposti manipuloida ilman, että olemme siitä tietoisia.

Jos intuitiolle lähtee etsimään aktiivisesti vahvistusta, erilaisia selityksiä löytyy helposti, mutta sen vastainen olennainen yksityiskohta saattaa jäädä huomaamatta, Riekki sanoo.
"Intuitio on kaksiteräinen miekka: sen kautta saa loistavia ideoita, mutta se voi myös vinouttaa päätöksentekoa. Kannattaa kuunnella intuitiota, mutta ei pidä uskoa kaikkea, mitä ajattelee."

Kirkon Hengeksi määrittelemien tunteiden ja intuition siirto takaisin itselleen ja kirkon määrittelemästä viitekehyksestä luopuminen on tärkeä osa toipumista. Tunteet kertovat vain yksilön omasta tunnereaktiosta kussakin tilanteessa ja ilmaantuvien tunteiden syitä onkin syytä pohtia analyyttisesti sen sijaan että kuvittelee niiden olevan selestisiä viestejä. Omien tunteiden, myös kielteisten, hyväksyminen sellaisenaan auttaa saavuttamaan vapauden ja itsetietoisuuden. Oman mielen kykyyn päätellä asioita analyyttisesti on syytä luottaa kaikista mielessä pyörivistä epäilyksistä ja ristiriitaisista tunteista huolimatta, parempaakaan kun ei ole tarjolla ilman että altistuisi elämään muiden määrittelemillä tavoilla.

Uskonnolllinen manipulointi - Leimautuminen ja esimerkit

Ihmisiin voi vaikuttaa myös muuten kuin sanoin. Mitä enemmän yhteisön pseudopersoona integroituu henkilön minään sitä enemmän roolimallit ja tarinat koskettavat häntä. Normaalissa kanssakäymisessä on usein tavanomaista etsiä yhteisiä asioita lähtökohdiksi kanssakäymiselle, päästä ns. "samalle aaltopituudelle." Taitava manipuloija, joka yrittää rekrytoida yhteisöön uusia jäseniä, etsiikin ensimmäiseksi jonkin yhteisen asian, jonka hän jakaa kohteen kanssa. Yhteinen asia voi olla todellinen tai keksitty. Rekrytoija saattaa esimerkiksi kysellä harrastuksista ja luoda mielikuvan kuinka joku kohteen harrastuksista on myös hänen harrastuksensa jne. Samalle aaltopituudelle virittyminen muodostaa perustan toisen ymmärtämiselle ja samalla leimaudumme toiseen osapuoleen, alamme myötäillä toisen tunteita, ilmeitä ja eleitä.

Rekrytoinnin onnistuttua yhteisöön liittynyt jäsen muuttaa käytöstään muiden jäsenten esimerkin mukaiseksi sosiaalisen paineen alla kunnes hänen persoonallisuutensa muuttuu ryhmän pseudopersoonan kaltaiseksi. Jäsen oppii monet manipulointitekniikat, joita ei opeteta suoraan ja tietoisesti, ympärillään näkemistä käyttäytymismalleista tarkkailemalla vanhempia jäseniä, kuuntelemalla johtajia ja matkien heidän käyttäytymistään. Lopulta jäsenet oppivat johtajien puhenparren ja elekielen sekä omaksuvat niistä merkittäviä osia itselleen. Steven Hassan kirjassaan "Releasing the Bonds" toteaa jotakuinkin näin:

Kun minua opetettiin luennoimaan Moonieseissa, opin osallistumalla lukemattomille luennoille, tarkkailemalla, kuuntelemalla ja rukoilemalla Jumalaa täyttämään minut hengellä, jotta voisin olla kuin opettava isoveli. Neljä vuotta sen jälkeen kun olin lähtenyt Moonieseista, opiskelin lisää hypnoosista ja oivalsin kuinka olin jo saanut koulutusta hypnoottisten prosessien käyttämiseen tietämättä mitä hypnoosi on.

Joseph Smith luultavasti osasi manipuloida ihmisiä vaistonvaraisesti, kuten niin monet karismaattiset ihmiset. Varhaiset mormonit matkivat häntä ja siten hänen metodinsa välittyivät sukupolvelta toiselle ylläpitäen kulttuuria ilman sen kummempaa vaivaa. Paineen alaisina jäsenet kuuntelevat tarkkaavaisena esimerkkeinä kerrottuja tarinoita, sillä kaikki mikä voi tapahtua toiselle voi tapahtua myös itselle. Tarinat toimivat keppinä ja porkkanana leimaten ja tuomiten syntisiksi ne, jotka eivät täytä tasovaatimuksia, ja synnyttää ihailua niitä kohtaan, jotka täyttävät.

Paine ryhmän ihalun ja hyväksynnän saavuttamiseksi on kova, mikä synnyttääkin tarvetta ulkokultaisten ja onnellisten julkisivujen ylläpitämiseen. Utah Valleyn Yliopiston professori Kris Doty totesikin kirkon omistamassa Deseret Newssin mormoninaisten masennusta käsittelevässä artikkelissa seuraavasti:

Utahissa on niin suuri mormonipopulaatio, että he käytännössä asuvat päällekkäin. Ihmisistä tuntuu kuin he olisivat jatkuvasti näyteikkunassa ja heidän naapurinsa on kokoajan nähtävä heidän parhaat puolensa todellisen minän sijaan.

Tämä kaikki on seurausta leimautumisesta yhteisöön, sen mahdottomista tasovaatimuksista ja kehotuksista täydelliseen evankeliumielämään, kuten Thomas S. Monson puheessa "Vanhurskauden Esimerkkejä":

Jos niin kutsutut ystävänne yllyttävät teitä tekemään jotakin sellaista, minkä tiedätte vääräksi, te olette niitä, jotka puolustavat päättäväisesti sitä, mikä on oikein, siinäkin tapauksessa että jäisitte yksin. Olkoon teillä moraalista rohkeutta olla valo, jota toiset voivat seurata. Ei ole ystävyyttä, joka olisi arvokkaampi kuin oma puhdas omatuntonne, oma moraalinen puhtautenne – ja kuinka suurenmoinen tunne onkaan tietää, että olette paikalla, johon teidät on kutsuttu, puhtaina ja varmoina siitä, että olette kelvollisia olemaan siinä.

Toistuvat tarinat kirkon materiaaleissa kuinka syntisiä rangaistaan ja vanhurskaita palkitaan ruokkivat jäsenten alitajusia pyrkimyksiä kohti patologista perfektionismiä. Itsekin muistan mormonina kuunnelleeni monia puheita ja tarinoita pyhäkoulussa uskonsankareista ja ajatelleeni kuinka haluaisinkaan olla kuin he. Kuinka yritinkään olla kuin tarinoiden sankarit, nuhteeton ja vanhurskas, välittämättä siitä mitä se teki ystävyyssuhteilleni kirkon ulkopuolella ja eristi minut ikätovereistani. Ongelma kirkon määrittelemissä roolimalleissa on, että ne eivät ole realistisia. Ne eivät esitä todellisia ihmisiä vaan välittävät mielikuvaa kultin pseudopersoonasta. Tarinoissa kirkko tarjoaa jäsenille roolimallia, johon jäsenen odotetaan samaistuvan leimautumalla ja seuraamalla tämän pseudopersoonan esimerkkiä. Epärealistisista roolimalleista seuraa epärealistisia itseen kohdistuvia odotuksia ja itsensä ruoskintaa kun noita epärealistisia tavoitteita ei voi saavuttaa, uhri tuntee itsensä lopulta huonoksi ja arvottomaksi ilman että kukaan sitä hänelle avoimesti toistelee.

Toipuakseen uhrin tulee oppia hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen, oppia olemaan tyytyväinen itseensä. Samalla kun oppii tunnistamaan mitkä asiat ovat itselle realistisesti mahdollisisia löytää myös elämälleen mielekkäitä tavoitteita ja pystyy rakentamaan itsetuntoaan onnistumisten kautta. Jokainen on omalla tavallaan täydellinen ja ainutlaatuinen maailmassa, sitä ei kannata kadottaa ja korvata kultin epärealistisella pseudopersoonalla.

Uskonnollinen manipulointi - Epäsuorat ohjeet

Johtopäätösten tekeminen on ihmiselle luonnollista. Johtopäätöksiä tehdään jatkuvasti jopa sen kummemmin asioita ajattelematta. Päättelyketjun vieminen loppuun ei tarvitse täydellistä informaatiota ja usein ihmisen mieli täyttää puuttuvat linkit mielikuvituksellaan itsenäisesti. Tämä mielen ominaisuus mahdollistaa uskonnolliselle johtajalle epäsuorien ohjeiden antamisen samalla peittäen jäljet ja oman syyllisyytensä. Epäsuora ohje on kaunisteltu tapa välittää ehdotus tai uhkaus ilman, että sanoo sen ääneen. Jokapäiväisessä elämässä epäsuoria ilmauksia käytetään mm. flirttailuun tai ilmaisemaan ikäviä asioita tahdikkaasti. Rikolliset käyttävät epäsuoraa ja koodattua kieltä kommunikoidessaan rikoksiin liittyvistä suunnitelmistaan jne.

Totalistisissa yhteisöissä epäsuorat ohjeet ja vihjeet ovat erittäin manipuloivia saaden ihmiset tekemään asioita, joita he eivät normaalisti tekisi. Usein jäsenet ilmaisevat kuinka kukaan ei komentele tai käske heitä ja tämä onkin juuri manipuloijien tavoite, saada jäsenet uskomaan itse ettei heitä ohjailla, vaikka taitavat manipuloija saa heidät tekemään juuri haluamansa.

Epäsuorilla ohjeilla liikkeen johtajat voivat välittää raakoja ja epämiellyttäviä oppeja, jotka muutoin olisivat yleisesti kiellettyjä tai saisivat uudet jäsenet pakenemaan yhteisöstä. Useamman epäsuoran ohjeen yhteisvaikutuksesta jäsenet tekevät johtopäätelmiä, jotka voivat johtaa virheisiin, epäterveisiin tapoihin tai jopa toisten vahingoittamiseen. Yhteisön johtajat voivat sen jälkeen kieltää oman vastuunsa ja syyttää jäsentä asian väärin ymmärtämisestä. Totalitaristisessa yhteisössä, jossa sovelletaan tasovaatimuksia, sosiaalista painetta, mustavalkeaa ajattelua, pyhää tiedettä ja me vastaan muut ajattelua, neuvona annettu ohje kantaa usein merkittävää painoarvoa ja se ymmärretään helposti käskyksi.

Epäsuorat ohjeet auttavat ymmärtämään miksi Mountain Meadowsin verilöyly tapahtui. Brigham Young kielsi koskaan antaneensa käskyä tähän joukkomurhaan vaikka ko. rikoksesta tuomittu John D. Lee, jonka Brigham Young oli adoptoinut, niin väitti. Brigham Young saarnasi ennen tapahtumaa voimakkaasti verisovitusoppia, jonka mukaan on olemassa syntejä jotka voi saada anteeksi vain jos syntisen veri valutetaan maahan. Samalla jäsenille kerrottiin kuinka Baker–Fancher karavaanin mukana kulkisi Joseph Smithin kuolemaan osallisia murhamiehiä. Näillä pohjatiedoilla varustetut kirkon paikallisjohtajat tekivät varsin ikäviin seuraukseiin johtaneet päätöksensä karavaanin tuhoamisesta.

Vaikka MAP-kirkosssa ei enää julisteta verisovitusoppia ja tämä kirkon toisen presidentin ja profeetan opetus on julistettu harhaopiksi niin edelleen kirkossa epäsuorat ohjeet ovat arkipäivää. Joistain kirkon opeista on lähes mahdotonta löytää tietoa kirkon virallisista lähteistä. Yksi tällainen on kirkon oppi mustaihoisuudesta. Sille on jokseenkin mahdoton löytää suoraa opillista viittausta, mutta epäsuoria viittauksia kylläkin. Mormonin kirja kertoo kuinka laamanilaisista tuli mustaihoisia heidän hylättyään Jumalan. Kainin merkki teki Kainista ensimmäisen mustaihoisen ja Hamin vaimo välitti Kainin merkin afrikkalaisille Nooan tulvan jälkeen. Mustaihoiseksi syntyvät ne, jotka olivat taivaassa käydyssä sodassa vähemmän urheita jne. Mustaihoiset ovat siis mormonikirkon epäsuorien oppien perusteella huonompia ihmisiä ja sen seurauksena rasistiset asenteet kirkossa kytevät edelleen pinnan alla voimakkaana vaikka kirkon viralliset lähteet ja jäsenet sitä kovasti koittavat kieltää. Tämä näkyy mm. kirkon omilla verkkosivuilla ihmisten jaotteluna etnisyyden mukaan kuten esim. mormon.org:ssa, jonka "Meet Mormons" osiossa voi käydä lukemassa mormonien profiileja. Kirkon Aaronin Pappeuden oppikirja vuodelta 1995 opasti vielä mm. aviopuolison valintaa Spencer W. Kimballin sanoin:

“Me suosittelemme ihmisiä avioitumaan yleensä samasta rodullisesta taustasta tulevan kanssa sekä jokseenkin saman ekonomisen, sosiaalisen ja koulutustaustaisen kanssa (jotkin näistä eivät ole välttämättömiä, mutta suositeltavia) ja aivan erityisesti, samasta uskonnollisesta taustasta tulevan kanssa, luonnollisesti.”

Maailma on muuttunut Kimballin rotuhygienia- ja intialaista kastijärjestelmää muistuttavasta luokkayhteiskuntaa korostavista avioliittosuosituksista melkoisesti, mutta kun näitä oppeja on kirkossa opetettu aktiivisesti vielä vuosituhannen vaihteen tienoilla niin kenellekään ei kirkossa piilotteleva rasismi ole enää yllätys. Kirkko ei siis virallisesti ole avoimen rasistinen vaan rasismi kytee pinnan alla epäsuorien ohjeiden ja oppien voimalla.

Kirkon oppikirjoissa ja johtajien puheissa toistuvasti kehotetaan jouduttamaan työtä. Tälle työn jouduttamiselle on jopa kirkolla aivan oma verkkosivukin. Tämä työn jouduttaminen on kehotus jäsenille tehdä enemmän ja enemmän jatkuvasti, mikä osaltaan saa jäsenet tarkkailemaan aktiivisesti epäsuoria ohjeita, jotka paljasvat mitä kaikkea he voisivat vielä tehdä kaikkien suorien ohjeiden lisäksi. Hengen johdatuksen seuraaminen ei ole ainoastaan tunteiden läpikäyntiä vaan yhdistettynä työn jouduttamiseen toimii epäsuorien ohjeiden aktivoivana komponenttina. Työn jouduttamisen verkkosivulta löytyykin epäsuora ohje, joka kehottaa jäseniä toimimaan:

Pidättehän kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ajatuksissanne ja rukouksissanne. Antakaa heidän tavata sukulaisianne ja ystäviänne. Herra luottaa heihin, ja Hän on kutsunut heidät opettamaan ja siunaamaan niitä, jotka etsivät Häntä.
Vanhin Neil L. Andersen

Tämä on on käytännössä käsky, jolla jäsen velvoitetaan yrittämään kirkon ulkopuolisten ystävien ja sukulaisten käännyttämistä. Kuten yllä Andersen niin samoin muut kirkon yleisauktoriteetit alati kutsuvat, neuvovat ja vetoavat jäseniin äänenpainoilla, jotka eivät jätä tilaa kieltäytymiselle. Kieltäytyminen johtaisi yhteisöltä saatavan sosiaalisen hyväksynnän alenemiseen ja sitä kautta jopa suoranaiseen jäsenen syrjintään ja mahdolliseen häpäisemiseen. Ne jotka uupuessaan tuntevat itsensä riittämättömiksi ja arvottomiksi tallotaan vielä syvemmälle syyllistämällä.

"Pidentäkää askeltanne", "kulkekaa hieman pidemmälle"... ohjeet kehottavat antamaan aina vain enemmän ja enemmän. Mikään ei ole tarpeeksi tälle koneistolle, jossa jäsenen on laitettava omat tarpeensa sivuun ja jatkuvasti tavoiteltava alati korkeammalle nousevaa rimaa vailla mahdollisuuksia sen saavuttamsesta.

Toisinaan epäsuorat ohjeet saavat jäsenet antamaan enemmän kuin heidän taloutensa kestää. "On kestettävä loppuun asti" tässä kirkon rakentamassa oravanpyörässä, vaikka sitten ajamalla itsensä piippuun, masennukseen ja marttyyriuteen. Vastuusta paetakseen kirkko syyllistää uhrinsa väittäen heidän ymmärtäneen asiat aivan väärin. Kaikkein vakavimissa tapauksissa masentuneen jäsenen tuntema häpeä ja syyllisyys johtaa teoista kaikkein epätoivoisimpaan, itsemurhaan, joka onkin Utahin osavaltiossa yleisimpiä kuolemansyitä 10-19 vuotiailla nuorilla.

Uskonnollinen manipulointi - transsi- ja dissosiatiiviset tilat

Ihmisen mielelle on tyypillistä vaihdella eri tajunnantilojen välillä päivän aikana. Joku ehkä kuvittelee kokevansa ainostaan kaksi tajunnantilaa vuorokaudessa: valveilla ja unessa, mutta tämä on harhaa. Todellisuudessa tajunnantiloja on monia ja liikumme niiden välillä sen kummemmin edes kiinnittämättä niihin huomiota. Tajunnan eri tilat mahdollistavat keskittymisen tiettyihin asioihin, ne terävöittävät toimintakykyämme kriittisillä hetkillä tai voivat tehdä meistä vastaanottavaisempia opetustilanteessa. Toisinaan tehdessämme joitain, joka ei vaadi täyttä huomiotamme, mielemme irtautuu, dissosiatioi, ja lähtee vaeltelemaan. Toisaalta katsoessamme vaikkapa näytelmää tai lukiessamme kirjaa saatamme uppoutua tarinaan niin vahvasti, että unohdamme kokonaan itsemme ja uskomuksemme emmekä kiinnitä huomiota tarinan epäloogisuuksiin, siirrymme eräänlaiseen transsitillaan, jossa olemme alttiimpia tarinan välittämille viesteille ja vaikutteille.

Uskonnollisten yhteisöjen tilaisuuksissa ihmisten tajunnantiloihin vaikutetaan tunnelmaa ja tunteita ohjaavilla musiikkivallinnoilla, esiintyjien äänenkäytöllä, eleillä ja ilmeillä. Tavoitteena uskonnollisella manipuloijalla on saattaa kuulijat vastaanottavaiseen mielentilaan, jossa he ovat alttiimpia suoralle ja epäsuoralle manipuloinnille, heidän eläytyessään ja samaistuessaan kerrottuihin tarinoihin sen kummemmin pohtimatta niitä kriittisesti. Kerrotut tarinat, metaforat, oikein rytmitetty narratiivi, tunnelma ja musiikki kykenvät luomaan jopa euforisia tunnetiloja sekä synnyttämään voimakkaitakin fobioita yleisössä.

Margaret Singer toteaa kirjassaan "Cults in Our Midst" hypsoosin kulttiympäristössä olevan..

"..pohjimmiltaan äärimmäisen keskittymisen muoto, jossa henkilö sallii toisen rakentaa keskittymisen kohteen samalla sammuttaen kriittisen arviointikykyvyn ja oheistietoisuuden. Kun metodia käytetään kulttiympäristössä se muotoutuu psykologisen manipuloinnin muodoksi ja pakkokeinoksi, koska kulttijohtaja istuttaa omaa agendaansa tukevia mielikuviaan haavoittuvassa tilassa olevan henkilön  mieleen."

 John D. Goldhammer kirjassa "Under the Influence" toteaa  hypnoosin olevan..

"..merkittävä tekijä indoktrinaatiossa, erityisesti uskonnollisissa yhteisöissä, joissa jäsenet toistelevat mantroja, rukouksia, uskontunnustuksia, veisaavat, todistavat ja harjoittavat meditointia. Lisäksi monilla yhteisöillä on usein pitkia kokouksia, konklaaveja ja seminaareja, joissa ihmiset istuvat passiivisesti useita tunteja ilman taukoja kuunnellen samoja asioita toistelevaa materiaalia."

Riittävän pitkään jatkuvassa muuntuneen tajunnantilassa mieleen pystytään istuttamaan aiempien uskomusten kanssa ristiriitaisia uskomuksia ilman kognitiivisen dissonanssin vastustusta, sillä muuttuneessa tajunnantilassa mieli siirtää logiikan ja aiemmat uskomukset syrjään. Aiemmista uskomuksista, jotka muuttunut tajunnatila yrittää työntää syrjään, riippuu kuinka paljon hypnoottisen manipuloinnin uhri menettää otetta itseensä prosessin aikana. Muuntunut tajunnantila voi siis edesauttaa oppimista, mutta se myös altistaa hyväksikäytölle.

Dissosiatiiviset tilat taas irrottavat mielen koetusta todellisuudesta ja itsessään ovat varsin luonnollisia. Dissosiatiivisissa tiloissa mieli katkaiseen yhteyden ajatusten ja tapahtumien välillä, jäsentelee asioita omiin lokeroihinsa, ylläpitää eritilanteissa variaatioita identiteetistä ja estää kipeiden muistojen pulpahtamista mieleen. Vakavimmissa, haitaksi luokiteltavissa tapauksissa, puhutaan traumaperäisestä stressihäiriöstä tai dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Dissosiatiivisissa tiloissa mieli ei kykene yhdistelemään asioita kunnolla ja kokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutuu.

Kirjassa "Recovery from Cults" todetaan:

"Dissosiatiivisessa tilassa kulttin jäsenet eivät tukahduta faktoja tai muistoja; heillä ei vain yksinkertaisesti ole niitä käytettävissään - vaikkakin vain tilapäisesti - koska faktat tai muistot on 'leikattu irti' tietoisuudesta."

MAP-kirkossa tajunnantiloja usein ohjaillaan mm. pehmeillä äänenpainoilla, tarinoilla, loogiselta kuulostavilla epäloogisuuksilla, lauluilla, tylsyydellä, rukouksilla, ylikuormittamisella, paastoamisella, toistoilla, unen puutteella, ruokavaliolla tai muuten vain tarpeettoman pitkiksi venytetyillä kokouksilla. Rukoileminenkin on eräänlaista meditointia, joka virittää mielen suggestiiviseen tilaan, ja näin muuttaa henkilön tajunnantilan toiseksi. Mormonit uskovat saavansa vastauksia rukouksiinsa "pienen sisäisen äänen muodossa," joka asettaa päämäärän sille millaiseen muuntuneeseen tajunnantilaan mielen tulisi virittäytyä kuullakseen vastauksen. Sakramenttikokoukset ovat kaikessa monotonisuudessaan tylsistyttäviä ja tilaisuuden kestäessä jäsenet saavuttavat tietyn dissosiatiivisen mielentilan jne.

Luovat ja älykkäät ihmiset ovat itseasiassa alttiimpia omaksumaan uuden muuntuneen tajunnantilan, mikä osaltaan mm. selittää miksi Koivuniemen Maitobaari pystyi aikoinaan kaappaamaan otteeseensa korkeasti koulutettuja diplomi-insinöörejä. Luovien ja älykkäiden ihmisten kyky kuvitella abstrakteja konsepteja yhdistettynä hyvään keskittymiskykyyn tekeekin heistä alttiimpia hypnoottisille manipulointikeinoille. Salakavalin tapa on käyttää ristiriitoja, joilla ylikuormitetaan ja saadaan aivojen rationaaliset alueet sammumaan. Singer kirjoittaa kuinka toisinaan ideologian istutus onnistuu pradoksaalisella informaatiolla, kunhan se esitetään tavalla, joka kuullostaa loogiselta.

"Kuulijan yrittäessä seurata mitä todella sanotaan hän todellisuudessa saattaa irtaantua todellisuudesta."

MAP-kirkon opit pursuilevat epäloogisuuksia ja ristiriitoja. Kaksoiskieltä ja -standardeja kylvetään taajaan konferenssipuheissa ja lauluissa, mutta jollakin tasolla loogiselta kuulostavalla tavalla. Monotoniset jumalanpalvelusmenot ja samoja teemoja jatkuvasti toistelevat tarinat toimivat dissosiatiivisten tilojen synnyttäjinä. Äänenpainoilla, musiikilla ja kirkon menojen tylsistyttävällä rytmillä synnytetään hypnoottisia tiloja, joitka tehostavat toivotun viestin omaksumista. Englannikielisille ja englantia ymmärtäville kirkonjäsenille jo pelkästään rukouksissa käytetty vanhahtavalta kuulostava kieli luo myyttistä ja kunnioitusta herättävää tunnelmaa. Paaston heikentämä mieli yhdistettynä meditatiiviseen rukoukseen toimii lähes poikkeuksetta jäsenen mielen synnyttäessä erilaisia tuntemuksia, joiden jäsen kokee vahvistavan hänen uskoaan.

Tarpeeksi kun harjoittelee muuntuneiden tajunnantilojen välillä siirtymistä niin niistä voi tulla automaattisia. Jonkin triviaalin arkisen yksityiskohdan laukaisemana jäsen saattaa kokea kesken normaalien päivärutiinienkin liukuvansa "hengelliseen" tilaan ja kuvitella kommunikoivansa henkolentojen kanssa. Vakavimmissa tapauksissa uhrin mieleen voi syntyä oman identiteetin lisäksi toisistaan irrallisia henkipersoonien identiteettejä eli syntyy dissosiatiivinen identiteettihäiriö.

Uskonnollinen manipulointi - Me vastaan muut

Yksi potentiaalisesti vaarallisimmista ajatusrakennelmista, joka seuraa elitismiä ja mustavalkoista ajattelua on "Me vastaan muut" -ajattelu. Me vastaan muut ajattelun seuraukset voivat olla jopa tappavia kuten Mountain Meadowsin verilöyly todistaa. Elitismin ylemmyydentunnosta, kirkon johtajien luomista mielikuvista pyhiin jatkuvasti kohdistuvista vainoista ja sen synnyttämästä mustavalkoisesta ajattelusta ammentava "Joko olet puolellamme tai meitä vastaan" -asenne synnyttää vääjäämättömiä konflikteja jäsenten ja ulkopuolisten välille. Me vastaan muut synnyttää ulkopuolisten epäinhimillistämistä, jonka seurauksena jäsen näkee ulkopuoliset jollain tavalla arvottomampina. Margaret Singer, Michael Langone ja Maurice Temerlin totesivat aiheesta näin:

Ryhmän ulkopuoliset nähdään hengellisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti heikompina tai haitallisina jäsenten kehittymiselle.

Kirkon tavoitteena on rakentaa viitekehys, jossa kaikki ulkopuoliset ja entiset jäsenet yrittävät vahingoittaa kirkkoa ja jäsenten uskoa. Me vastaan muut palvelee seuraavia tarkoituksia:

1.  Rajoittaa ajattelua, samoin kuin mustavalkoinen ajattelu, ja antaa kirkolle automaattisesti suotuisan aseman jäsenen mielessä hänen arvioidessaan informaatiolähteitä. Kielteiseksi tulkitut lähteet sivuutetaan pahansuopina ja Saatanan salajuonina sen kummemmin asiasisältöä ajattelematta.
2. Rajaa ulkopuolisten vaikutusmahdollisuuksia jäsenen mieleen kun ulkopuoliset nähdään vihollisina näin vähentäen jäsenen uteliaisuutta muita vaihtoehtoja kohtaan.
3. Jäsenet itse pyrkivät aktiivisesti välttämään kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa heidät voitaisiin tulkita yhteisön vihollisiksi ja pettureiksi.
4. Synnyttää tunnesiteen, joka estää jäseniä vain yksinkertaisesti lähtemästä. Kirkon opetusten mukaan ei ole olemassa päteviä syitä jättää kirkkoa.

Jos ja kun kirkko oppeineen onnistuu tunkeutumaan osaksi jäsenen identiteettiä kirkon ulkopuolisiin kohdistama epäinhimillistäminen sulautuu osaksi jäsenen omaksumaa pseudopersoonaa ja tunteita. Tämän seurauksena jäsenten käytös, varsinkin kaikkia kirkkoon negatiivisesti ja kriittisesti suhtautuvia kohtaan, saa varsin kielteisiä, jopa väkivaltaisia piirteitä. Entiset jäsenet ovat jokaisen kultin vihollislistan kärjessä, koska heillä on eniten valitettavaa yhteisöstä. Entisten jäsenten "sisäpiiritietoja" vastaan taistellaan voimakkaasti ettei jäsenten mieliin pääsisi syntymään kognitiivista dissonanssia, joka johtaisi jäsenmenetyksiin. Suosittu taktiikka on leimata juuri entiset jäsenet kaikkein epäluotettavimmiksi valehtelijoiksi, Saatanan harhauttamiksi, vihaisiksi, kaunaisiksi ja kostonhaluisiksi yhteisön pyrkiessä kaikin keinoin välttämään tilanteen, jossa se joutuisi myöntämään, että joillakuilla on ihan perustellut syyt yhteisöstä lähtöön. Entisten jäsenten väitetään vääristävän oppia ja kirkon totuutta valheillaan, joten jäseniä ohjeistetaan ettei entisiä jäseniä kannata missään nimessä kuunnella.

Jäsenen mieleen harvemmin nousee ajatusta kirkon johtajien, jotka lietsovat vihaa ulkopuolista maailmaa kohtaan, puolueellisuudesta. Todellisuudessa juuri puolueellisempaa asemaa voisi tuskin edes olla eivätkä kirkon johtajien intressit koskaan ole neutraaleja. Kirkon johtajien pyrkimys onkin eristää jäsenet ulkopuolisista, varsinkin entisistä jäsenistä, mahdollisimman tehokkaasti ja rajoittaa jäsenet keräämään informaatiota vain kirkon kontrolloimista lähteistä. Informaatiokontrollin onnistuessa jäsenen päätöksenteossa käyttämä informaatio on täysin kirkon johtajien valitsemaa, mikä osaltaan synnyttää kirkon johtajien toivomat päätökset.

Valtaosin kirkon johtajien mielikuvilla herättelemä ja jäsenten kokema vaino on kuviteltua ja räikeästi liioteltua. Yksittäiset jäsenet usein odottavat kokevansa vainoa ja uskoon kohdistuvia hyökkäyksiä ja se saa jäsenen tuntemaan kirkkoyhteisön olevan jollain tavalla erikoinen. Itseään toteuttava ennuste realisoituu jäsenen noudattaessa johtajien ohjeita kirkon sanoman julistamisesta maailmalle, jolloin jäsen vääjäämättä kohtaa hänen uskomuksiaan kyseenalaistavia ihmisiä, jotka jäsen lähes automaattisesti kokee ennustetuksi vainoksi. Jos ja kun jäsen uskoo vainojen olevan todellisia hän myös alkaa nähdä uskomusta tukevia todisteita ympäristöstään (ks. vahvistusvinouma). Kirkon lietsoma me vastaan muut ajattelu synnyttää vakavissa tapauksissa jopa vainoamisharhoja, joiden seurauksena jäsen voi uskoa esim. kirkon tuhoa tavoittelevien salaliittojen olemassaoloon. Esimerkkeinä vainoista mormonijohtajien puheissa nostetaan esiin yhä uudelleen ja uudelleen Missourin tapahtumat 1838 ja erityisesti Haun's Millin verilöyly, vaikka tähänkin tapaukseen johtanut tapahtumien ketju ei ollut yksinomaa ulkopuolisten syytä eikä näin ollen ole luokiteltavissa täysin syyttömiin kohdistuvaksi vainoksi. Nykypäivänä mormoneihin kohdistuvaa kokonaisvaltaista kaltoinkohtelua on vaikea löytää, vaikka jossain maailman syrjäkylillä yksittäisiin mormoneihin saattaa kohdistua syrjintää heidän uskontonsa tähden, mutta tämä ei estä mormonijohtajia lietsomasta jäseniin me vastaan muut ajattelua.

Kirkko itse kyllä on historiassaan rajannut ulkopuolelleen etnisiä ryhmittymiä ja sortanut homoseksuaaleja. Homoseksuaalien oikeuksien polkemisesta kirkko tuli erityisesti tunnetuksi masinoimalla proposition 8:na tunnetun kampanjan kieltääkseen sukupuolineutraalit avioliitot Kaliforniassa ja viime vuonna kirkko päivitti käsikirjansa siten, että sukupuolineutraaleissa avioliitoissa elävät katsotaan harhaoppisiksi ja sen perusteella heidät tulee erottaa kirkosta. Kirkko ei itse näe harjoittavansa sortopolitiikkaa ja samalla luo mielikuvia kuinka se itse on jatkuvan sorron kohteena.

Kirkko käyttää taajaan sotaan viittaavia metaforia kuvatessaan ideologista taisteluaan ulkopuolista maailmaa vastaan, kuten esimerkiksi James J. Hamula Marraskuun 2008 Liahonassa:

Olette tulleet tähän maailmaan mitä merkittävimpänä aikana. Olemme lähestymässä suuren sodan viimeisiä vaiheita. Tämä sota alkoi ennen maailman perustamista, ja sitä on käyty kauhistuttavin seurauksin kautta maailmanhistorian. Puhun sodasta Kristuksen seuraajien ja kaikkien niiden välillä, jotka kieltävät sen, että Hän on heidän Jumalansa.

Vaikka kaikki ymmärtävät sen olevan vertaus niin se silti toimii juuri kirkon toivomalla tavalla (ks. ladattu kieli). Hamulan ilmaus herättelee jäsenen sisäistä urheutta, voimaa, kestävyttä sekä vihaa vihollisia kohtaan, halukkuutta taistella ja tuhota vihollisia. Viittaus suureen sotaan luo mielikuvia maailmansotien kaltaisesta taistelutantereesta, joka synnyttä pelonsekaista kunnioitusta kuulijoissa. Jako meihin Kristuksen seuraajiin ja vihollisiin muihin on selvä. Mormonikirkko ei ole tässä mitenkään erityinen tai poikkeus, aivan samaa sotaa omien uskomustensa puolesta käyvät monet muutkin uskonyhteisöt, joskaan muilla kirkoilla mielikuvia ei useinkaan ole höystetty mormonikirkon pyhillä teksteillä:

OL 86:3  ja kun he ovat nukkuneet pois, kirkon suuri vainooja, luopio, huora, nimittäin Babylon, joka juottaa maljastaan kaikkia kansakuntia, joiden sydämessä vihollinen, nimittäin Saatana, istuu hallitsemassa — katso, hän kylvää rikkaviljan; ja nyt, rikkavilja tukahduttaa vehnän ja ajaa kirkon autiomaahan.

MK 1 Ne 14:10  Ja hän sanoi minulle: Katso, on vain kaksi kirkkoa: toinen on Jumalan Karitsan kirkko, ja toinen on Perkeleen kirkko; sen vuoksi jokainen, joka ei kuulu Jumalan Karitsan kirkkoon, kuuluu siihen suureen kirkkoon, joka on iljetysten äiti; ja se on koko maan huora.

Jäseniä varoitellaan jatkuvasti kirkon ulkopuolisista vaaroista ja kehotetaan tekemään valintoja mm. omassa ystäväpiirissään. Nuorten Voimaksi opastaa ystävien valintaan seuraavasti:

Jokainen tarvitsee hyviä ja uskollisia ystäviä. ... He auttavat sinua olemaan parempi ihminen, ja heidän avullaan sinun on hel­pompi elää Jeesuksen Kristuksen evankeliu­min mukaan. Valitse sellaisia ystäviä, joilla on samat arvot kuin sinulla, niin että voitte vahvistaa ja kannustaa toisianne elämään korkeiden tasovaatimusten mukaan.

Kontrasti oikein uskovien ystävien ja kirkon ulkopuolisten ystävien välillä on räikeä. Me vastaan muut ajattelun asiayhteydessä kehotus on suora ulkopuolisesta maailmasta eristäytyminen.

Etenkin kirkon jättäneitä entisiä jäseniä tulee välttää ja varoa, sillä entiset jäsenet eivät kirkon opetusten mukaan välitä aidosta onnellisuudesta, joka voidaan löytää vain seuraamalla kirkon johtajia ja oppeja. Entisten jäsenten stereotyypittäminen heikoiksi, turmeltuneiksi, vihaisiksi, laiskoiksi, kapinoiviksi, harhaajohdetuiksi, ylpeiksi tai helppoja nautintoja etsiviksi syntisiksi ja kutsumalla heitä antimormoneiksi on tyypillisitä kirkon itseensä vihamieliseksi tulkitsemien ihmisten epäinhimillistämistä. Epäinhimillistämällä kirkko pyrkii rakentamaan jäsenen mieleen epäluuloa kaikkia kirkosta lähteneitä kohtaan ja näin turvata oman etunsa. Yhteydenpito entisiin jäseniin ja ennen kaikkea kirkkoa kritisoiviin antimormoneihin voi johtaa mm. temppelisuosituksen eväämiseen (Church Handbook of Instructions book 1 2010, s 13).

 

Jäseneltä edellytetään siis selkeää irtautumista omista lapsistaan, vanhemmistaan, puolisostaan tai sisaruksistaan, jotka arvostelevat kirkkoa, ennen kuin hänelle myönnetään temppelisuositus. Tämä käytäntö synnyttää myös helposti riitoja läheisten välille jos joku avoimesti kirjoittelee esim. kirkkoa kriittisesti tarkastelevaa blogia ja sen seurauksena kirkossa aktiivinen sukulainen joutuu asiasta pappeusjohtajien kuulusteltavaksi.

Kirkko on langennut aika kauas Jeesuksen opetuksesta, joka kehottaa rakastamaan vihollisia. Rakkauden sijaan kirkko kylvää eripuraa me vastaan muut vastakkainasettelullaan ja rikkoo perheitä vaatiessaan kirkonjättäneiden sukulaisilta uskollisuudenosoituksia itselleen. Kaiken sen hyvän etsiminen, jota kirkko 13. uskonkappaleessaan julistaa, loistaa poissaolollaan sen omassa viitekehyksessä, jolla se jakaa maailman kahtia itsensä ja kuviteltujen vihollisten välille.