Nuoret Hihhulit

Yle Areenasta löytyy "Nuoret Hihhulit" dokumenttiohjelma, jossa kaksi nuorta kertoo kokemuksistaan helluntailaisuudesta. Dokumentti alkaa "Annan" kerronnalla kuinka hänen on oltava helluntailainen, jottä hänen perheensä ja seurakuntansa hyväksyisi ja rakastaisi häntä.

Annan sanat ovat pysäyttäviä, sillä ne kertovat juuri yhdestä kaikkein vahingollisimmista ominaisuuksista, joita uskonyhteisöissä ilmenee: "Ehdollisesta rakkaudesta." Kun hyväksyntä ja rakkaus on ehdollistettu jonkin uskonyhteisön jäsenyydelle on lapselta kielletty tai varastettu oma tahto ja uskonnonvapaus. Ehdollinen rakkaus on psykologisen manipuloinnin ja henkisen väkivallan muoto, josa lapsi saatetaan tuntemaan häpeää omasta itsestään, ajatuksistaan ja haluistaan. Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen professori Marja-Leena Laakso totesi vuonna 2013:

Kaikki kasvatusmenetelmien haitalliset ominaisuudet eivät liittyneet pelkkään ulkoiseen kontrollointiin tai väkivallan käyttöön. Laakso mainitsee myös psykologisen kontrollin. Lasta voitiin kasvattaa syyllisyyden ja häpeän tunnetta herättämällä ja manipuloimalla.

– Pyrittiin saamaan lapsi häpeämään sitä, ettei ole halutun lainen sanomalla esimerkiksi: "Tiedätkö millaista tuskaa aiheutat äidille, kun käyttäydyt tuolla tavalla."

Laakso kertoo, että näin toteamalla aikuinen teki rakkautensa ehdolliseksi. Lapselle välittyi sanoma, että vanhemmat rakastavat vain silloin, kun käyttäytyy tietyllä tavalla.

– Tämmöisten kasvatuskeinojen on todettu olevan erityisen isoja riskitekijöitä ahdistukselle ja masennukselle eli sisäänpäin oireilevalle käyttäytymiselle.

Omasta kasteestaan Anna toteaa myöhemmin ohjelmassa kokeneensa sen lähinnä epämiellyttvänä ja menneensä kasteelle äitinsä tahdosta. Kuten niin monessa muussakin ongelmallisessa yhteisössä niin Annan kohdalla hän näyttää toimineen tyydyttääkseen vanhempiensa tahtoa oman valinnan ja vakaan harkinnan sijaan. Ohjelman loppupuolella Anna vielä toteaa kuinka hän elää kahdessa maailmassa kykenemättä elämään elämäänsä omana itsenään. Saadakseen tärkeäksi kokemansa seurakunnan hyväksynnän hänen odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Kertoessaan seurakunnan ulkopuolella toisille olevansa helluntailainen hän ei pääse irti niistä stereotypioista, joita ihmiset säilyttävät hänen päällensä. Anna kertoo ettei voi käyttäytyä itselleen luontaisilla tavoilla tuntematta häpeää. Todetessaan: "Ehkä jonain päivänä vois vaan huomata, että mulla on vaan se yks pää ja mulla on jotenkin tosi hyvä olla sen kanssa." Annan ilme on paljon puhuva, surullinen, mikä mielestäni selkeästi ilmaisee kuinka Annalla ei ole kaikki hyvin uskon ja helluntailaisuuden kanssa. Anna onkin mielestäni tiedostamattaan uskonnon uhri. Annan vanhemmat ja hänen kasvatukseensa osallistunut uskonyhteisö näyttää syyllistyneen vahvaan psykologiseen kontrolliin ja uskonnolliseen manipulointiin.

Psykologinen kontrolli on vanhemman toimintaa, joka on tunkeilevaa ja manipuloi lapsen ajatuksia ja tunteita käyttäen lapsen kiintymyssuhdetta vanhempaan hyväksi.

- Brian Barber

Dokumentti kertookin mielestäni uskonnon uhreista, jotka etsivät sallivampaa uskoa ja oppia kuin perinteinen helluntailaisuus. He ovat edelleen riippuvaisia yhteisön ja vanhempiensa hyväksynnästä, mutta ovat jo jollain tasolla tiedostaneet etteivät yhteisön opit ja käsitykset ole heidän hyvinvoinnilleen eduksi. Toivottavasti nämä nuoret toisinajattelijat löytävät itsensä ja ennen kaikkea sen rohkeuden, jonka avulla uskaltavat tavoitella itsenäistä autenttista elämää.

Poliittiset kultit

Poliittiset kultit ovat tänä päivänä hyvin ajankohtaisia, joten jokaisen olisi hyvä oppia tunnistamaan ne. Poliittinen kultti esittäytyy usein haastajana vallitsevalle yhteiskuntajärjestykselle näin etsien kannatuksensa yhteiskunnan pudokkaiden ja radikaalien joukosta. Monissa kohdin poliittisten kulttien toiminta muistuttaa hyvin paljon uskonnollisia kultteja. Usein poliittiset kultit ovat ns. yhden asian kultteja, jolloin niiden ideologinen sisältö on helposti omaksuttavissa. Oman ideologiansa ne usein myös väittävät olevan ainoa mahdollinen tulevaisuus, johon syystä tai toisesta kaikkien on pakko alistua. Tavoitteidensa saavuttamiseksi poliittiset kultit ovat myös valmiita käyttämään väkivaltaa ja terroria.

Aivan samoin kuin uskonnolliset kultit niin poliittisen kultin vallan kulmakivenä on informaatiokontrolli. Lietsomalla kannattajiensa mieliin epäluuloa ja vihaa erilailla ajattelevia ihmisiä ja sen itsensä kannalta kriittisiä tietolähteitä kohtaan poliittinen kultti pyrkii rajoittamaan ihmisten pääsyä oman agendan kannalta kriittiseen tietoon. Harhaanjohtaminen on kultin tiedottamisessa arkipäivää. Omasta ideologiasta välitetään ulospäin kaunisteltua kuvaa, se esitetään hiljaisen enemmistön tai pienen ihmisen äänenä valtaeliitin paineen alla. Tämä on näkynyt nykypäivänä ääriliikkeiden äänenpainoissa niiden esittäessä näkemyksiään kuinka valtamediaksi kutsutut tahot ovat osa jotain suurta salaliittoa, jolla yritetään pimittää totuus kansalaisilta. Kannattajat myös omaksuvat usein kultin retoriikan, jossa kaikki erilailla ajattelevat leimataan jollain tasolla halveksuttaviksi epäihmisiksi kuten esim. suvakkihuoriksi, ihmissaastaksi, syöpäläisiksi, maahantunkeutujiksi, natseksi jne. Eri tavalla ajattelevien epäinhimillistäminen laskee myös jäsenen kynnystä väkivallan käyttöön kyseisiä ihmisryhmiä kohtaan.

Poliittisten kulttien voimakas mustavalkoinen ajattelu, elitismi ja me vastaan muut ajattelu voimistaa liikeen sisäistä yhteenkuuluvuutta. Jäsenen mieli pidetään vangittuna istuttamalla fobioita jatkuvilla uhkakuvilla ja sotaretoriikalla, jossa vihamiehiä vilisee kaikkialla. Vain liikkeen oma poliittinen ideologia pystyy korjaamaan vallitsevan korruptoituneen yhteiskunnan. Ladatulla kielenkäytöllä kärjistetään mielikuvia entisestään sekä hankaloitetaan merkityksellisen dialogin syntymistä ulkopuolisen maailman kanssa. Ulkopuolisen maailman vihamieliseksi kokevan jäsenen toimintaa ohjaa yhteisöltä saatavissa oleva hyväksyntä, jossa kaksiteräisyys näyttelee merkittävää osaa. Kritiikin esittäminen ideologiaa tai johtajia kohtaan johtaa jäsenen eristämiseen, sulkemiseen pois yhteisöstä tai häntä voidaan uhata suoralla väkivallalla.

Poliittisten kulttien ideologia on pääsääntöisesti sisäänpäin kääntynyttä ja sulkeutunutta. Valtioihanne on homogeeninen totalitarismi, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa. Esimerkkeinä valtion johtoon päässeistä poliittisista kulteista mainittakooon Pohjois-Korea, Maon Kiina, Stalinin Neuvostoliitto, Hitlerin Saksa ja Francon Espanja. Kaikkia esimerkkejä yhdistää voimakas vallan keskittäminen, jossa vallassa olevat eivät ole vastuussa vallankäytöstään kansalle. Kansalaisten arvo ja ihmisoikeudet riippuvat kansalaisen omistautumisesta ideologialle. Toisinajattelijat vaiennetaan kidutuksilla, terrorilla, karkotuksilla ja murhilla.

Poliittiset kultit ovat viime vuosina nostaneet päätään. ISIS ja uusnatsijärjestöt eivät päämääriltään juuri poikkea toisistaan tavoitteiltaan tai toimintatavoiltaan. Onpa meillä juuri tällä hetkellä Suomessa myös hallituspuolueena puolue, jonka viikonloppuna valittu tuore puheenjohtaja kirjoitti aikoinaan blogissaan näin:

”Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino.” (Jussi Halla-Aho 17.10.2003 Scripta, korostus lisätty)

Halla-aho ei ole irtisanoutunut väkivaltafantasioistaan, joten on mielestäni ihan asiallista kysyä mihin hän aikoo puoluetta viedä. Kehittyykö puolueesta täysiverinen poliittinen yhden aatteen kultti, jossa toisinajattelijat nähdään legitiiminä väkivallan kohteina?

Poliittiset kultit soveltavat pitkälti samoja psykologisia manipulointikeinoja sitoakseen oman kannattajakuntansa liikkeeseen kuin uskonnollisetkin kultit. Siinä missä uskonnolliseksi luokiteltavat kultit käyvät jatkuvaa mielikuvasotaa sielunvihollista ja harhaoppeja vastaan niin poliittiset kultit käyvät mielikuvasotaa vihollisia ja harhaoppisia ideologioita vastaan. Ajauduttuaan tällaisen kultin vaikutuspiiriin kultin uhrin riski radikalisoitumiseen kasvaa. Radikalisoiduttuaan uhrin kynnys käyttää väkivaltaa vihollisiksi koettuja tahoja kohtaan madaltuu ja mikäli liike saavuttaa riittävän suuren kannatuksen voivat seuraukset olla järkyttäviä.

Karismaattisuus Suomessa

Espoon Metroareenalla kaatuiltiin hurmoshengessä 19.-20.5.2017 "Nouse Suomi" -tilaisuudessa. Helsingin Sanomat uutisoi (HS) tapahtumasta jälkijättöisesti 5.6.2017. Ilahduttavaa on kuinka HS oli uutisessaan erityisesti kiinnittänyt huomiota lasten hyvinvointiin ja pyytänyt lausunnot mm. lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalta ja ammattipsykologeilta, jotka kaikki totesivat ettei tilaisuus olllut lapsille sopiva. Lisäksi Kurttila arvioi tapahtuman olleen lasten etujen vastainen. Iltalehden (IL) otsikko tapahtumasta kertovasta uutisesta oli vieläkin tylympi: "Alaikäiset tärisivät ja kaatuivat "Nouse Suomi" -messussa - "Lapsen oikeuksia rikottu räikeästi". Iltalehti oli lisäksi kysynyt mielipidettä psykologiliiton puheenjohtajalta:

Psykologiliiton puheenjohtaja, kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Annarilla Ahtola yhtyy Kurttilan mielipiteeseen siitä, etteivät huoltajat välttämättä tiedä, mikä on lapselle parasta.

Uskovaiset vanhemmat, jotka mahdollisesti uskovat toimivansa lapsen parhaan edun mukaan, eivät toimi niin kun vievät lapsiaan tällaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Iltalenhden mukaan Mission Church -seurakunnan pastori Jukka Mononen ei kuitenkaan näe näissä tapahtumissa mitään ongelmaa ja se onkin se suurin ongelma. Seurakunnat ja ihmiset, jotka ovat näiden ongelmien takana, eivät itse kykene näkemään mitään vikaa toiminnassaan. Mieleen nousee Raamatusta Jeesuksen sanat:

Luuk 6:41. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
42. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
43. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
44. sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.

Karismaattiset pastorit ilmeisesti uskovat olevansa hyvän puolella ja tekevänsä oikein, mutta todellisuudessa he vahingoittavat ihmisiä, etenkin lapsia toimillaan. Voi toki olla, että joukossa on myös pastoreita, jotka käyttävät hengellisiä ihmeitä elämäänsä kaipaavia seuraajia räikeästi hyväkseen, mutta itse haluan uskoa kuitenkin siihen, että valtaosa ihmisistä ainakin uskoo olevansa oikealla asialla. Steven Weinberg onkin todennut:

Uskonto on loukkaus ihmisen arvokkuudelle. Sen kanssa tai ilman sitä olisi hyviä ihmisiä, jotka tekisivät hyviä asioita, ja pahoja ihmisiä, jotka tekisivät pahoja asioita. Mutta siihen, että saadaan hyvä ihminen tekemään pahoja asioita, tarvitaan uskontoa.

Derren Brown, englantilainen psykologiseen manipulointiin erikoistunut viihdetaiteilija, teki aiheesta joitakin vuosia sitten "Miracles for Sale" TV-ohjelman, jossa hän kouluttaa maallikosta karismaattisen uskolla parantajan. Samalla Derren paljastaa millaisia temppuja nämä karismaattiset ihmeidentekijät showjumalanpalveluksissaan tekevät ja kuinka show on tarkkaan käsikirjoitettu, jotta yleisö saadaan shown aikana lietsottua vastaanottavaiseen mielentilaan. Mitään yliluonnollisia voimia ei tarvita, jotta ihmiset saadaan kokemaan "Pyhä Henki" ja näkemään ihmeitä.

Aiemmin Ilkassa ollut Jorma Metsä-Ketelän "Nouse Suomi" -tilaisuutta käsitellyt lukijan kirjoitus kiinnitti huomiota samoihin seikkoihin kuin HS ja IL uutisissaan. Metsä-Ketelä myös mainitsi kuinka tilaisuuden avauspuhujana oli toiminut kansanedustaja Antero Laukkanen (KD). Meillä on siis eduskunnassa ainakin yksi kansanedustaja, mahdollisesti useampikin, joka näyttää avoimesti tukevan tällaista vahingollista hengellistä toimintaa. Samainen Antero Laukkanen oli paikalla myös kun Uskontojen uhrien tuki ry:n (UUT) edustajat tapasivat eduskunnan Uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän aiemmin keväällä. Metsä-Ketälä nosti kirjoituksessaan esiin myös Alfa-TV:ssä näytettyn keskusteluohjelman, jossa Terho Miettinen ja Raija Pelli, uskonyhteisöissä ilmeneviä ongelmia käsittelevän Harhaanjohtajat -kirjan kirjoittajat, keskustelivat mm. juuri Antero Laukkasen kanssa hengellisissä liikkeiden piirissä esiintyvistä ongelmista. Metsä-Ketälän tulkinnan mukaan Laukkanen oli ilmeisen ymmärtämätön uskonyhteisöissä ilmenevistä ongelmista tai haluton ymmärtämään niitä. Alfa-TV:n keskusteluohjelma oli useita viikkoja eduskunnassa järjesteltyn UUT:n edustajien tapaamisen jälkeen, jossa UUT luovutti kansanedustajille lausunnon, johon oli liitetty kattava luettelo aihetta käsittelevistä kirjoista ja julkaisuista. On hämmentävää kuinka kansanedustaja, jonka pitäisi olla kiinnostunut kansalaisten hyvinvoinnista, näyttää olevan täysin välinpitämätön uskonnollisiin yhteisöihin liittyvistä ongelmista. Ongelmia aiheuttavien uskonnollisten lieveilmiöiden ilmeisellä tukijalla Antero Laukkasella lieneekin se kuuluisa malka silmässä samoin kuin pastori Monosella.

UUT ja muut lasten oikeuksien toteutumisesta huolissaan olevat tahot, kuten lapsiasiavaltuutettu ja uutisissa haastatellut psykologit, joutuvatkin kiipeämään melkoista vuorenrinnettä löytääkseen ongelmiin ratkaisuja kun eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmästä vastakaikua ei ilmeisesti ole tarjolla. Verkostoituminen muiden perus- ja ihmisoikeuksista kiinnostuneiden kansanedustajien kanssa näyttää välttämättömältä, mutta asiasta kiinnostuneiden edustajien löytäminen varmasti tulee viemään aikaa elleivät kyseiset henkilöt syystä tai toisesta itse ilmoittaudu potentiaalisiksi yhteistyökumppaneiksi.

The Bible Unearthed - Karkotus ja paluu

Raamatun syntyhistoria ei pääty Jerusalemin tuhoutumiseen 587 eaa. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää miten Raamattua editoitiin Babyloniassa kun koitetaan hahmottaa kokonaiskuvaa Raamatun synnystä.

Babyloniassa Mooseksen kirjat ja deuteronimistinen historia editoitiin vielä kertaalleen uudelleen ennen kuin se saavutti lopullisen muotonsa samalla kun monoteististen uskontojen muut jumalat kieltävä jumalkuva kiteytyi sellaiseksi kuin me sen nykyään tunnemme juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.

Israelilaisten historia olisi voinut päättyä Babylonian valloitettua Juudean, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Toisen kuninkaiden kirjan viimeisen luvun lopussa kerrotaan Nebukadnessarin nimittäneen Gedaljan Juudean maaherraksi. Gedalja murhataan ja murhan jälkeen teksti kertoo kansan paenneen Egyptiin ja jättäneen maan tyhjäksi pelätessään kaldealaisia.

Seuraavien viidenkymmenen vuoden ajalta Raamattu kertoo vain harvoja yksityiskohtia karkotettujen elämästä. Hesekielin ja deuterojesajan hajanaisista viittauksista voisi päätellä, että israelilaiset sijoitettiin kehittymättömille alueille. Käytännössä Raamatun tarina jatkuu vasta kun Kyyros II valloittaa Babylonian ja antaa israelilaisille luvan palata takaisin Jerusalemiin n. 539 eaa.

Jerusalemin tuhoutuminen 587 eaa. merkitsi teologisesti YHWH:n rikkoneen Daavidille antamansa lupauksen ikuisesta dynastiassa Jerusalemissa. YHWH:n lupaus oli deuteronmisen teologian ydin, joka särkyi Josian kuollessa ja viimeistään Babylonian tuhotessa Jerusalemin. Seuranneina hiljaisuuden vuosikymmeninä pakkosiirretyn kansan aristokraatit joutuivat miettimään maailmankuvansa uudelleen ja deuteroministit päivittivät tarinaa jälleen kerran. Uuden version oli selitettävä miksi aiempi tarina ei enää pitänyt paikkaansa ja miksi YHWH petti Daavidille antamansa lupauksen. Niinpä Babyloniassa tarinaan tehtiin muutamia muutoksia, kuten lisäämällä ehto Daavidille annettuun lupaukseen (1 Kun 2:4, 8:25, 9:4-9) sekä pahaenteinen viittaus vääjämättömästä tuhosta (2 Kun 20:17-18) samalla vieritettiin syy tuhosta kokonaan Manassen harteille (2 Kun 21:10-15). Josian oikeamielisyyden kerrottiin nyt vain lykänneen vääjäämätöntä tuhoa (2 Kun 22:18-20), eikä vanhurskas Daavidin suvun kuningas enää ollut riittävä kansan pelastajaksi.

Babyloniassa israelilaiset omaksuivat myös uuden tavan käsittää Jumala, muotoivat uuden uskonnon organisaation ja tavat. Babyloniassa otetut askeleet olivat monoteististen maailman uskontojen synnyn kannalta kriittisiä sillä ensimmäinen Raamatun kohta, joka julistaa monoteismiä ja kieltää muiden jumalien olemassaolon, kirjoitettiin juuri Babyloniassa:

Jes 44:6 Näin sanoo Herra, Israelin kuningas
ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
-- Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,
ei ole muuta Jumalaa kuin minä. 

Deuteronominen narratiivi, joka kuvasi kansakunnan historiaa Abrahamista Jerusalemin tuhoutumiseen, loppuu äkillisesti Babylonian vankeudessa tehtyihin muutoksiin. Babyloniasta vapautumisen jälkeen Raamatun tekstiä editoivat uudet kirjoittajat, joita kutsutaan pappislähteeksi, jotka olivat Jerusalemiin palanneita pappeja. Palanneiden pappien tavoite oli selittää Jerusalemin tuho teologisesti ja saattaa israelilaiset jälleen temppelin yhteyteen. Papisto muokkasikin tesktejä antaakseen kansalle uuden toivon paremmasta elämästä, ohjeita miten kohdella muita ja elää naapurikansojen kanssa sekä raamit yhteisön sisäisten riitojen ratkomiseen. Palattuaan Jerusalemiin israelilaiset ryhtyivät rakentamaan uutta temppeliä, joka valmistui 516 eaa aloittaen juutalaisuuden toisen temppelikauden.

Temppelin valmistumisen jälkeen oli jälleen yli puoli vuosisataa hiljaista ennen Esran saapumista Jerusalemiin n. 458 eaa. Jerusalemissa Esra nuhtelee kansaa YHWH:n lain rikkomisesta, jonka jälkeen hän vaikenee. Esran jälkeen Nehemia saapuu Jerusalmiin n. 445 eaa. ja aloittaa jälleen kaupungin linnoitustyöt. Esran ja Nehemian vaikutusta toiseen temppelijuutalaisuuteen ei voi kieltää. Heidän ponnistelunsa johtivat lopulta nykypäivänä tunnetun heprealaisen Raamatun syntyyn.

Pappislähteen aikana Abrahamin synnyinpaikaksi kirjoitettin Ur, joka paluumuuttajien silmissä näyttäytyi kaiken sivistyksen kehtona ja näin kohotettiin israelilaiset ympäröiviä primitiivisinä nähtyjä kansoja sivistyneemmäksi. Jälleen kerran Israelin ylimystö päätyi siis editoimaan historiaa ajaakseen omaa agendaansa ja yhdistääkseen kansan.

Aiemmin kirjoitetut tarinat Abrahamista, israelilaisten vapautumisesta Egyptistä ja matkasta luvattuun maahan on Babyloniasta vapautumisen yhteydessä koettu varmasti voimakkaasti ja hyvin henkilökohtaisina metaforina omasta vapautumisesta, toisesta eksoduksesta. Palanneet eivät kuitenkaan saaneet haltuunsa kaikkia tarinoissa mainittuja alueita, joiden omistaja kansa nyt uskoi olevansa jumalallisella etuoikeudella. Tämä seitsemännellä vuosisadalla eaa. alkunsa saanut uskomus israelilaisten oikeudesta Raamatussa Jumalan heille lupaamiin alueisiin on edelleen tänä päivänä iso osa Lähi-idän poliittista ilmapiiriä.

Raamatun syntyhistoria, kuten se modernien historiantutkimusmenetelmien perusteella voidaan kertoa, sai alkunsa pienessä Juudean kuningaskunnassa. Se kuvaa israelilaisina tunnetun kansan toiveita, kokemuksia suurempien valtioiden puristuksessa, sen kohtaamia haasteita ja itsenäisyyden kaipuuta. Arkeologian suurin riemuvoitto Raamatun syntytarinan selvittelyssä on epäilemättä se kuinka tarinan pääpiirteet koottiin ja yhdisteltiin vanhemmista lähteistä pitkälti vain muutaman vuosikymmen aikana. Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin niin varsin vähäpätöisessä Juudeassa onnistuttiin tuottamaan varsin pian kirjoitustaidon omaksumisen jälkeen poikkeuksellinen tekstikokoelma, joka on muokannut maailmaa perustavanlaatuisilla tavoilla.

The Bible Unearthed - Kuningas Josia

Kuningas Josia on Raamatun mukaan Israelin monarkian suurin kuningas, Jumalan ja Israelin välisen liiton kulminaatiopiste, jossa inkarnoituvat Abraham, Mooses ja Daavid.

2 Kun 23:25 Koskaan ennen ei ole ollut Josian vertaista kuningasta. Koko sydämestään, koko sielustaan ja voimastaan hän alkoi palvella Herraa juuri niin kuin Mooseksen laki määrää. Hänen vertaistaan ei ole tullut hänen jälkeensäkään.

Josiaan henkilöityy koko deuteronomisen historiankirjoituksen messiaaninen vapahtajan odotus. Raamatun teksti keskittyy lähes yksinomaan Josian toimeenpanemien uskonnollisten uudistusten kuvailemiseen. Todellisuudessa hän oli melko pienen kuningaskunnan hallitsija, joka tietoisesti tai tahtomattaan, edesauttoi synnyttämään suuren osan Raamatun teksteistä kirjoittamalla tai kirjoituttamalla omanlaisensa uskonnollisen kuvauksen israelilaisten edesottamuksista maailmassa.

Raamatun mukaan Josia määräsi vuonna 622 eaa. kunnostamaan YHWH:n temppelin ja kunnostustöiden yhteydessä löydettiin kadonnut lakikirja, joka paljasti ihmisten unohtaneen kuinka YHWH jumalaa tulee palvoa. Josia puhdistaa temppelin (2 Kun 23:4-7), tuhoaa muiden jumalien palvontapaikat (2 Kun 23:10-14) ja lopetti uhrauksen muille jumalille Juudeassa (2 Kun 23:8). Puhdistukset Juudeassa eivät riittäneet Josialle vaan hän ulotti puhdistukset myös pohjoisen ylängön alueelle (2 Kun 23:15-23).

"Löydetty" lakikirja oli viides Mooseksen kirja. Kirjan ilmestyminen juuri seitsemännen vuosisadan lopulla eaa. sopii erittäin hyvin yhteen arkeologisiin löydöksiin perustuvaan käsitykseen kirjoitustaidon yleistymisestä Juudeassa. Vaikka Hoosea ja Hiskia esittivät samansuuntaisia ajatuksia kuin viidennessä Mooseksen kirjassa on, niin vasta Josian aikana Juudeassa alkoi luku- ja kirjotustaito olla sillä tasolla, että tekstiä pystyttiin lukemaan julkisesti kaikelle kansalle. Tällaisten tekstien merkitys kansan mielen muokkauksessa nousi tuolloin hyvin merkittävään asemaan.

Kirjallisuustutkijat ovat todenneet viidennen Mooseksen kirjan tekstin olevan hyvin samankaltaista kuin seitsemännen vuosisadan eaa. Assyyrian vasallisopimukset, jotka määrittelvät alamaisten velvollisuudet hallitsijaa kohtaan. Viidennessä Mooseksen kirjassa hallitsija on YHWH ja alamaisina ovat israelilaiset. Lienee siis selvää ettei lakikirja ollut kadoksissa ja sitten sattumalta löydetiin vaan se on Josian ja häntä tukeneen YHWH -kultin papiston tuottama.

Viides Mooseksen kirja syntyi aikakautena, jolloin Levantin geopolitiikassa tapahtui merkittäviä muutoksia. Egypti ryhtyi 656 eaa. faarao Psametik I:n johdolla jälleen laajenemaan pohjoiseen pitkin Välimeren rannikkoa. Egyptin laajeneminen oli suoraa seurausta Assyyrian heikkenemisestä. Assyyriaa heikensivät sodat Skyytian kanssa, babylonialaisten kapina 626 eaa. ja lopulta 623 eaa. leimahtanut sisällissota. Assyyrian vetäytyminen pohjois Israelista näyttää olleen varsin rauhanomainen, joten on mahdollista, että Assyyria ja Egypti olivat sopineet alueluovutuksesta korvauksena sotilaallisesta avusta. Egypti saikin hallintaansa hedelmälliset maatalousmaat ja rikkaat kauppareitit, mutta ei juuri osoittanut kiinnostusta Juudeaa kohtaan.

Assyyrialaisten vetäytyminen ei ole varmasti jäänyt Juudeassa huomaamatta. Egyptin kiinnostuksen kohteet olivat pääosin rannikolla, joten viimein yhtenäisen israelilaisen kuningaskunnan muodostaminen ylängölle näytti mahdolliselta. Kunnianhimoinen suunnitelma uuden itsenäisen Israelin perustamiseksi vaati aktiivista ja voimakasta propagandaa ja juuri sitä näinä vuoskymmeninä kirjoitettu deuteronominen historia tarjoaa. Viidennen Mooseksen kirjan mukaan kaikki alueen hepreankieliset ovat yhtä perhettä, jonka tulee noudattaa samaa lakia ja palvoa yhtä ja samaa jumalaa yhdessä paikassa samojen sääntöjen mukaan. Alueen geopoliittinen tilanne on epäilemättä syy miksi deuteronominen historia kirjoitettiin omanlaiseksi tarinaksi yhdistellen hepreankielisiä kansantaruja ja legendoja. Deuteronomistien kirjoittama historia kertoo kansan vapautumisesta Egyptiläisen faaraon, joka kovasti muistutti Psametik I:stä, vallan alta. Se kuvailee eeppisen saagan Kaanaan kaupunkien valloituksesta, samojen kaupunkien, jotka juuri kirjoituksen aikaan olivat Juudean suurimpia mielenkiinnon kohteita. Tarinassa pohjoisen Israelin kuningaskunta, jonka varjossa Juudea eli kaksi vuosisataa, tuomitaan syntiseksi ja YHWH:ta vastaan kapinoivaksi osaksi perhettä. Juudean hallitsijoista juuri Josia kuvataan ylivertaisena vahurskaana kansan vapauttavana messiaana ja hyvien oikeamielisiksi nähtyjen kuninkaiden, Joosua, Daavid ja Hiskia, superlatiivina. Deuteronominen historia ei ole historiaa, se on teologis-poliittista ideologiaa ja propagandaa.

Viidenteen Mooseksen kirjaan sisällytettiin myös joitain aikaansa nähden varsin edistyksellisiä eettisiä lakeja, mitkä ovat epäilemättä auttaneet laimentamaan muutosvastarintaa. Lain mukaan köyhiä oli autettava (16:18-19), kuningas ei voinut kohdella kansaa miten haluaa (17:15-20), hylätyt vaimot saivat perintöoikeuden (21:15-17) sekä muukalaisia koskeva syrjintäkielto (24:14-15) muutamana esimerkkinä.

Vaikka arkeologit ovat onnistuneet paljastamaan deuteronomisen historian syntyyn johtaneen pitkän sosioekonomisen kehityksen Juudeassa, niin Josian saavutuksien suhteen menestys on ollut huomattavasti heikompaa. Todisteet sen sijaan kertovat kuinka Josia epäonnistui ainakin paikallisella tasolla uskonreformissaan. Lukuisista kodeista seitsemännen vuosisadan lopulta on edelleen löydetty muita jumalia esittäviä keramiikkafiguureja, joista hedelmällisyyden jumalatar Aseran kultti on elänyt hyvinkin voimakkaana. Kuningaskunnan koko Josian aikana näyttää pitkälti pysytelleen samana mitä se oli Manassen kaudella. Asukkaita oli arviolta noin 75000, josta n. 20% asui Jerusalemissa.

Josian elämä päättyi ennenaikaisesti Megiddossa 610 eaa. Egyptin faarao Nekau II oli armeijoineen matkalla pohjoiseen auttamaan Assyyriaa puolustuksessa Babyloniaa vastaan. Raamattu kertoo Josian lähteneen taistelemaan Nekau II vastaan (2 Aik 35:20-24), mutta tämä versio on melko epäuskottava. Juudea oli Assyyrian vasalli vuoteen n. 630 eaa. asti. On epäuskottavaa, että Egypti olisi sallinut Juudean kehittyä niin voimakkaaksi, että se olisi kyennyt uhkaamaan Egyptiä. Nadav Naaman onkin ehdottanut, että Juudea oli Egyptin vasalli ja siten Faarao olisi kutsunut Josian uudistamaan uskollisuusvalansa Megiddoon. Syystä tai toisesta Nekau II olisi ollut tyytymätön Josiaan ja mestannut hänet. Mikä Josian kuoleman syy sitten olikaan niin on selvää, että se on ollut shokki deuteronomisen historian kirjoittajille. Israelia suuruuteen petaava kirjoituskokoelma, jonka messiaana Josian piti patsastella, kuivui kokoon. Josian kuollessa israelilaiset olivat jälleen Egyptin orjia.

Josian kuolemaa seuraavat vuodet toivat mukanaan vain lisää murheita ja nahkansa luonut YHWH -kultti mureni. Josian poika Joahas hallitsi vain kolme kuukautta ennen kuin Nekau II karkotti hänet. Egypti tiukensi otettaan entisestään kunnes Babylonian kruununprinssi Nebukadnessar II murskasi Egyptin armeijan Karkemišsa samalla tuhoten Assyyrian imperiumin lopullisesti. Babylonian joukot marssivatkin pian etelään rannikkoa pitkin saapuen lopulta myös Jerusalemiin 597 eaa. Ottettuaan ylimystön ja papiston vangeiksi sekä vieden heidät Babyloniaan, Nebukadnessar II istutti Jerusalemin valtaistuimelle Sidkian, joka muutamaa vuotta myöhemmin ryhtyi juonimaan Nebukadnessaria vastaan. Nebukadnessar II hyökkäsikin uudelleen Juudeaan 587 eaa, eikä hän tällä kertaa enää säätellyt voimankäytössä vaan tuhosi kuningaskunnan kaupungit sekä valloitti ja poltti Jerusalemin.

Juudean neljä sataa vuotta kestänyt historia tuli tiensä päähän. Hallitsijat ja valtaeliitti vietiin Babyloniaan ja ainoaksi lailliseksi palvontapaikaksi nimetty YHWH:n temppeli tuhottiin. Israelilainen identiteetti ja uskonto olisivat voineet kadota kokonaan, mutta jotenkin ne kuitenkin selvisivät.

The Bible Unearthed - Sodasta selviytymiseen

Kuningas Hiskian päätös liittoutua Egyptin kanssa ja nousta kapinaan Assyyriaa vastaan Sargon II:n kuoleman jälkeen 705 eaa. on varmasti ollut kuningaskunnan kohtalokkaimpia päätöksiä. 701 eaa. Assyyrian uusi kuningas Sanherib tuli Juudeaan suuren armeijan kanssa kukistamaan kapinaa.

Raamatun tarinassa uskonnollisella retoriikalla luodaan kehykset jossa kaikkien tapahtumien taustalla YHWH ohjailee pelinappuloita. Hiskian vanhurskaan toiminnan jälkeen tarina kertaa kuinka epäjumialia palvovalle pohjoisele Israelille kävi, mutta Hiskian vanhurskaus pelasti Jerusalemin ja Assyyrian armeija tuhoutui enkelin käydessä tappamassa 185000 kaupunkia piirittävää Assyyrialaista (2 Kun 19:35-37). Pian tämän ihmeen jälkeen tarina saa eriskummallisen käänteen kun se kertoo Manassen ryhtyvän jälleen palvomaan epäjumalia (2 Kun 21:2-6).

Mitä siis oikeasti tapahtui? 1 Kun 18:7 kertoo Hiskian ryhtyneen kapinaan, jota toinen aikakirja täydentää kertoen kuinka Hiskia varustautui sotaan (2 Aik 32:27-29). Aikakirja mainitsee hänen mm. rakentaneen Siloamin tunnelin Gihonin lähteestä varmistaakseen kaupungin vedensaannin piirityksen aikana. Siloamin tunnelin lisäksi arkeologit ovat löytäneet Hiskian rakennuttamat mittavat puolustusrakennelmat, jotka pystytettiin kovassa kiireessä samalla tuhoten niiden alle jääneet asuintalot kuten Jesaja 22:10 toteaa. Koskaan ennen ei Juudeassa oltu valmistauduttu sotaan samalla mittakaavalla kuin mitä Hiskian aikana.

Raamatussa kuvatun tarinan sijaan Assyyrialaiset lähteet kertovat tapahtumille varsin toisenlaisen kulun. Assyyrialaisten lähteiden mukaan Sanherib tuhosi Juudean maaseudun ja piiritti 46:ta kaupunkia, linnoitusta ja kylää sekä valloitti ne rakentamalla maavalleilla rampit, joita pitkin joukot pääsivät muurin päälle. Assyyrialaiset mainitsevat häätäneensä 200150 asukasta ja ottaneensa heidät, heidän karjansa ja omaisuutensa sotasaaliiksi. Hiskian Sanherib kertoo sukeneensa vangiksi omaan palatsiinsa Jerusalemissa ja antaneensa maat Ashdodin, Ekronin ja Gazan kuninkaille. Joskin vankien määrä Assyyrialaisten kirjoituksissa on liioteltu niin Juudea todellakin kärsi mittavista tuhoista Sanheribin hyökkäyksessä, mikä vastaa melko hyvin arkeolgisia havaintoja. Sanheribin hyökkäys Juudeaan näyttää tähdänneen Juudean talouden kokonaisvaltaiseen tuhoamiseen. Toisen kuningasten kirjan Jerusalemin säästymistä hehkuttavan kerronnan lisäksi 2 Kun 18:13 vahvistaa lakonisesti yhdellä lauseella Assyyrialaisten tuhonneen kaikki Juudean linnoitetut kaupungit.

YHWH ei säästänyt Juudeaa, jonka talous tuhottiin ja iso osa alueista jaettiin ilmeisesti assyyrialaisten rinnalla taistelleille naapurikuningaskuntien hallitsijoille. Hiskia pakotettiin maksamaan kovat lunnaat ja merkittävä osa asukaista karkotettiin Assyyriaan. Kaikesta Raamatun Hiskian vanhurskautta ylistävästä tarinasta huolimatta Assyyria oli sodassa ainoa voittaja sillä Sanherib murskasi kapinan ja alisti Juudean. Sanherib käytännössä tuhosi Hiskian isältään perimän kukoistavan kuningaskunnan.

Hiskian kapina ja uskonnollinen reformi tuntuivat Assyyrian hyökkäyksen jälkeen varmasti pahoilta virheiltä. Hiskian kuoleman 698 eaa. jälkeen hänen 12 vuotias poikansa Manasse nostettiin valtaan ja muiden jumalien palvonta elvytettiin. Manassen YHWH -kultin papit tuomitsevatkin kirjoittamassaan historiassa pahimmaksi Judeaa koskaan hallinneeksi kuninkaaksi (2 Kun 21:3-7), jonka syyksi vieritetään vieläpä Jerusalemin lopullinen tuho sata vuotta myöhemmin (2 Kun 21:11-15).

Manassen hallinnon elvyttämät paikalliset palvontapaikat olivat ennemminkin kuningaskunnan toipumisen kannalta välttämätön toimi, koska Jerusalemin keskushallinto tarvitsi maaseudun klaanien ja kylävanhimpien tukea. Jerusalem tuskin olisi voittanut kylävanhimpia puolelleen ilman paikallisten palvontaperinteiden palauttamista. Manasse hallintonsa kanssa onnistui saavuttamaan seitsemännen vuosisadan puolivälissä eaa. jonkinlaisen suosikkiaseman Assyyrian vasallina ja puskurina Egyptiä vastaan, sillä sen maksamat varat Assyyriaan olivat huomattavasti pienempiä kuin Moabin tai Ammonin.

Manasse näyttää olleen aktiivinen myös kauppasuhteissa. Assyyrian imperiumi kävi kauppaa Levantissa pitkälti eksoottisilla luksustuotteilla, arabialaisella suitsukkeella ja oliiviöljyllä. Juudean edelleen hallinnoidessa alueen eteläisimpiä osia se valvoi myös Beersheban laakson, Edomin ylängön sekä eteläisen rannikon kauppareittejä. Arkeologit ovatkin tehneet lukuisia löytöjä, jotka osoittavat kuinka Jerusalemin hallinto on kehittänyt alueen taloutta vahvoilla kauppasuhteilla mm. Arabian niemimaalle ja tehostamalla oliivien ja viinin tuotantoa.

Assyyrialainen vuosisata Juudeassa onkin Raamatun tekstissä melko mustavalkeaa pöytätennistä. Aahas, joka solmi tiiviimmät suhteet Assyyriaan ja sai kuningaskunnan kukoistamaan, tuomitaan syntiseksi idolien palvojaksi. Hiskiaa, joka kapinoi ja katkaisi suhteet Assyyriaan sekä syöksi kuningaskunnan tuhon partaalle, ylistetään vanhurskaaksi ja lähes täydelliseksi. Manasse, joka jälleen palautti suhteet Assyyriaan ja sai kuningaskunnan uuteen nousuun, on pahin epäjumalien palvoja kaikista.

Hiskian puolustukseksi on kuitenkin todettava, että Sargon II:n kuoltua Assyyria kärsi lukuisista kapinoista. Hiskialle tilaisuus on varmasti näyttäytynyt "kerran elämässä" mahdollisuudelta tavoitella itsenäisyyttä, joskin se osoittautui melkoiseksi virhearvioksi. Manassen ottaessa vallan Juudea palasi luottovasalliksi ja pyrki palauttamaan Aahasin ajan menestyksen. Manassen johdolla Juudean nousikin kuin feeniks lintu Sanheribin polttamien kaupunkien tuhkasta. Kuningaskunnan uusi nousu ei tullut varmasti ilmaiseksi, joskin YHWH:n papiston Manassea halveksuvat kirjoitukset kohdassa 2 Kun 21:16 ilmeisesti liiottelevat hänen veritekojaan kun hän on kitkenyt mahdollisia vallankumouksellisia valtakunnasta.

Manassen kuoltua 642 eaa. hänen seuraajakseen nousi Amon, joka ilmeisesti jatkoi isänsä politiikkaa (2 Kun 21:20-22). Amon kuoli vallankaappauksessa, joka kuitenkin nujerrettiin. Amonin jälkeen Raamattu kertoo kahdeksan vuotiaan Josian nousseen valtaistuimelle. Josiaa Raamattu ylistää kaikkein vanhurskaimpana kuninkaana haastaen itse Daavidin pyhyydessä ja syykin on selvä: Josia oli YHWH -kultin mies, joka nosti YHWH -kultin jälleen vallan ytimeen.

The Bible Unearthed - Juudean muodonmuutos

Ymmärtääkseen Raamatun tarinan kiihkoa ja voimaa on hahmotettava ne aivan erityislaatuiset olosuhteet, joissa se kirjoitettiin. Vasta Israelin kuningaskunnan tuhouduttua Juudea kasvoi todelliseksi kuningaskunnaksi, jossa oli riittävästi ammattipapistoa ja resursseja kirjan tuottamiseksi. Juudea jäi omaksi yllätyksekseen yksin ei-israelilaisen maailman kanssa ja se todellakin tarvitsi jonkinlaisen selityksen tilanteeseen johtaneista syistä. Juudean jäädessä yksin kirjoittamaan israelilaisten historiaa lienee selvää, että teksti korostaa kaikilta osin Juudean erityisasemaa.

Raamatun Juudeaa ylistävästä kirjoituksesta huolimatta arkeologia ei ole löytänyt merkkejä, että tämä syrjäinen ja karu alue olisi ollut juuri kenenkään mielenkiinnon kohteena. Israel oli merkittävä geopoliittinen toimija ja kauppaa käyvä valtio alueella, toisin kuin Juudea. Kun nämä kaksi kuningaskuntaa riitelivät oli Juudea vastaanottava osapuoli, joka joutui kutsumaan muita naapureita avukseen. Ennen kahdeksatta vuosisataa eaa. ei ole mitään merkkejä, että Juudea olisi ollut mitään muuta kuin marginaalinen toimija, jonka pohjoisen Israelin valloittanut Sargon II totesi olevan kaukainen.

Kahdeksannen vuosisadan eaa. lopulla tapahtui kuitenkin jotain poikkeuksellista, mikä muokkasi Juudeaa perustavanlaatuisella tavalla. Pohjoisen Israelin tuho synnytti pakolaisvirran, joka paisutti Juudean väkimäärän ennen näkemättömäksi ja viimein Jerusalemin YHWH -kultti sai ympärilleen kuhisevan suurkaupungin.

Ei ole varsinaisia syitä epäillä Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa esitettyä Jerusalemin hallintojatkumoa Daavidista kahdeksannen vuosisadan eaa. loppupuolelle. Vertailemalla Raamatun mainintoja Jerusalemin ja Isrelin kuninkaista ulkopuolisiin lähteisiin muodostuu suhteellisen luotettava kuva kuka Jerusalemia on hallinnut milloinkin. Jerusalemia näyttää hallinneen Daavidin jälkeen ennen Hiskiaa yksitoista kuningasta, joista vain yksi ei ollut Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. Raamatun tarina jakaa kuninkaat hyviin ja pahoihin kuninkaisiin. Hyvien, YHWH:lle uskollisten, kuninkaiden aikana Raamatun kuvaama kuningaskunta menestyi ja pahojen, syntisten kuninkaiden, aikana Jumala rankaisi, mikä johti kuningaskunnan heikkenemiseen.

Raamattu kertoo Jerusalemin 13. kuninkaan Hiskian aloittaneen uskonnollisen reformin (2 Kun 18:3-7) tuhoten muille kuin YHWH:lle omistetut palvontapaikat, josta teksti antaa Hiskialle ylitsepursuavaa suitsutusta. Toisin kuin Raamattu väittää niin Daavidin aikaan palvonta ei ollut YHWH keskeistä vaan YHWH keskeisyys näyttää voimistuneen juuri Hiskian aikaan tai vähän hänen jälkeensä. Arkeologisten todisteiden perusteella israelilaiset olivat palvoneet useita jumalia satoja vuosia ennen omistautumistaan yhdelle jumalalle (henoteismi).

Hiskiaa edeltänyt palvonta oli Juudeassa varsin monimuotoista ja se noudatteli samoja pääpiirteitä kuin naapurialueidenkin palvontamenot. Ihmiset uhrasivat lukuisilla alttareilla ja sukuhaudoilla etsiessään jumalien ja esi-isiensä suosiota, eikä juuri kukaan kuningaskunnan hallitsijoista ennen Hiskiaa koskenut näihin palvontapaikkoihin. Paikalliset palvontapaikat eivät olleet, kuten Raamattu väittää, harhautumista oikean YHWH:n palvonnasta, vaan alueen ikiaikaista jumalten palvontaa. Muiden kuin YHWH jumalan palvonnasta todistavat arkeologien löytämät sadat keramiikka figuurit, jotka kuvaavat alueen jumalia. Alueen yksi tärkeimmistä jumalista on ollut hedelmällisyyden jumala Asera, johon liittyy myös maininta YHWH:n vaimona tai kumppanina. Raamatussa toistuvat väärien profeettojen esiintymiset vahvistavat kuinka myös muiden kuin YHWH:n palvonta oli voimissaan kuningaskunnassa. Raamattu nimeää Aseran lisäksi vieraiksi jumaliksi mm. Baalin, Moolokin ja Kemosin. Jeremian kirja 11:13 toteaa, että Juudeassa oli jumalia yhtä paljon kuin kaupunkeja, mikä kertonee ihmisten uskoneen vahvasti paikallisiin jumaliin.

Kuten aiemmissa teksteissä on jo käynyt ilmi niin Israel ja Juudea olivat kaksi hyvin erilaista kuningaskuntaa, joilla ei ollut taloudellisesti, hallinnollisesti, arkkitehtuurisesti tai sotilaallisesti juuri mitään yhteistä. Jerusalemista tai sen ulkopuolelta ei ole löydetty mitään merkkejä keskusjohtoisesta monarkiasta ennen kahdekstatta vuosisataa eaa. ja Jerusalem näyttäytyy varsin vähäpätöisenä parin kamelin kylänä. Arkeologisten todisteiden perusteella onkin selvää, että Juudeassa ei koettu vastaavaa kulta-aikaa kuin pohjoisessa Israelin kuningaskunnassa.

Juudea oli taka-alalla suurimaan osan pohjoisen Israelin kaksi sataa vuotta kestäneen kukoistuksen aikana. Kuningas Aahasin päätös liittyä Assyyrian vasalliksi muutti kuitenkin tilanteen ja Juudeasta tuli peluri alueen geopolitiikassa. Samarian kaaduttua Juudea oli Assyyrian vasallivaltioiden ympäröimä ja Jerusalemista tuli yhtäkkiä alueen hermokeskus. Pakolaistulva kasvatti Jerusalemista yhden sukupolven aikana vaatimattomasta neljän hehtaarin pikkukylästä viisitoistakertaiseksi tiheään asutuksi n. 15000 asukkaan kaupungiksi. Samaan aikaan aiemmin lähes tyhjä maaseutu koki voimakkaan kasvubuumin ja uusia kyliä ilmestyi kuin sieniä sateella. Juudean väkiluku, joka oli pitkään kitunut n. 10000:ssa, kasvoi n. 120000:een. Samalla Juudea omaksui tarvittavan hallinnollisen byrokratian, kivirakennustaidot, keramiikkatuotannon ja muut kuningaskunnan toiminnan kannalta keskeiset teknologiat. Onkin selvää, että Juudea ei keksinyt näitä itse vaan ne tulivat Assyyrian vasalliuden ja pohjois Israelin pakolaisten mukana. Vasallius avasi Juudealle myös kauppasuhteet Assyyriaan, mistä seurasi voimakas talouden kasvu.

Näissä aivan erityislaatuisissa olosuhteissa tapahtui myös raju uskonnollisideologinen muutos, jonka suorana seurauksena syntyi Raamattu. Ennen pohjoisen Israelin tuhoa uskonnon harjoittaminen Juudeassa oli monimuotoista ja hajaantunutta. Jerusalemin temppelissä oli kuninkaallinen YHWH -kultti, mutta lukemattomia paikallisia jumalia ja esivanhempien henkiä palvottiin laajalti joka puolella. Arkeologisten todisteiden valossa jumalten palvonta ei juuri poikennut Raamatussa epäjumalien palvonnasta parjatun pohjoisen Israelin perinteistä. Samarian kaatumisen jälkeen ajatus keskusjohtoisesta ja keskitetystä palvonnasta sai kuitenkin jalansijaa ja se liitettiin erottamattomaksi osaksi israelilaisten yhdistämistä tavoittelevaa poliittista agendaa. Onkin selvää kuinka Juudean hallinnon ja YHWH-kultin papiston yhteistyönä seuraavien vuosikymmenten aikana synnytettiin juutalais-kristillisen tradition kulmakivenä tunnettut autoritääriset tekstit.

Ei voida tarkkaan sanoa kuka ensimmäisen kerran esitti ajatuksen yhdelle jumalalle keskitetystä uskonnosta. Ajatus nousee selvästi esiin Elian ja Elisan teksteissä, jotka kirjoitettiin kauan Omrien dynastian jälkeen. Myös Aamos ja Hoosea, jotka olivat aktiivisia kahdeksannella vuosisadalla eaa. pohjoisen Israelin alueella, sisältävät tämän ajatuksen. Jotkut tutkijat ovatkin ehdottaneet ajatuksen syntyneen pohjoisen Israelin kuningaskunnan viimeisinä vuosina. Toiset tutkijat taas ovat ehdottaneet, että ajatus olisi syntynyt Jerusalemin hallinon tarpeeseen saada hajanainen maaseutu paremmin keskitetyn hallinnon alaisuuteen. Ehkäpä molemmat tekijät ovat olleet vaikuttamassa uuden henoteistisen uskonnon syntyyn. Jokatapauksessa olosuhteet Jerusalemissa seitsemännellä vuosisadalla ovat olleet muutokseen otollisimmillaan kun väestöräjähdyksen seurauksena kuhisevaksi keskukseksi nousseen Jerusalemin valtaeliitti on miettinyt miten yhdistää ja hallita kansaa. Niinpä näyttää selvältä miksi valtaeliitti päätti kirjoittaa israelilaisten historian mieleisekseen ja muotoilla tarinan kansan suhteesta yhteen jumalaan monien sijaan.