Uskomukset aiheuttavat oireita

14.10.2017 Helsingin Sanomat uutisoi julkaistusta tutkimuksesta, jossa tutkittiin koehenkilöiden oireilua kun heille annettiin lumelääkevoidetta, jossa väitettiin olevan mahdollisia sivuvaikutuksia. Tutkijat siis istuttivat koehenkilöiden mieleen uskomuksen, että lääkevoiteeksi väitetyllä tuotteella voisi olla sivuvaikutuksia, vaikka voiteessa ei ollut minkäänlaisia vaikuttavia aineita. Koehenkilöiden aivokuvissa kuitenkin havaittiin selkeitä vaikutuksia ja osa koehenkilöistä koki juuri kuvatunlaisia sivuvaikutuksia kuin tilauksesta. Tutkimuksen mielenkiintoa lisää luonnollisesti se, että mitä kalliimmaksi koehenkilöt voidetta luulivat, sitä voimakkaampina he kokivat väitetyt sivuvaikutukset. Ilmiötä kutsutaan noseboksi ja se on läheistä sukua plasebolle. Molemmat ilmiöt liittyvät kokijan uskomuksiin.

NEUROPSYKIATRIAAN ERIKOISTUNUT neurologian dosentti Kati Juva ei sen sijaan ole yllättynyt tuloksista.

”Uudet tutkimukset lyövät niitin siihen ajatukseen, että olisi erikseen psyykkisiä ja elimellisiä reaktioita. Aivot reagoivat koko ajan ja jos odotus on se, että kohta alkaa vatsaan nipistää, aivot voivat tuottaa sen. Viisi vuotta sitten minäkin olisin ollut tästä hämmästynyt, mutta uudet tutkimukset ovat paljastaneet, että toiminnalliset oireet ovat todellisia myös solu- ja hermoverkkotasolla”, Juva sanoo.

Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat, että uskomukset tuottavat uskojalle todellisia kokemuksia ilman, että kokijaan vaikutetaan millään tavoin ulkopuolelta. Tällä tiedolla on mielenkiintoisia heijastevaikutuksia uskonnollisten yhteisöjen jäseniinsä istuttamiin uskomuksiin ja heidän kokemuksiinsa ympäröivästä todellisuudesta. Jos uskovainen mieli uskoo demonien asuvan esineissä tai ihmisissä niin kokeeko kyseinen henkilö demoneita omassa todellisuudessaan. Ilmeisesti sillä tutkimusten valossa uskojan aivot luovat uskomusten mukaisia kokemuksia, jolloin kokija kokee ne juuri niin todellisina kuin minkä tahansa muunkin asian.

Kun uskonnollinen auktoriteetti kertoo kuumasta uskon hurmoksesta, jonka hän väittää olevan Pyhä Henki, niin oletettavasti uskovainen mieli synnyttää uskomusta vastaavan kokemuksen. Ei siis ole ihme, että karismaattiset saarnamiehet kykenevät sitomaan vaikutuspiiriinsä seuraajia, jotka eivät ymmärrä kuinka heidän aivojaan manipuloidaan istuttamalla niihin uskomuksia, joiden perusteella aivot synnyttävät kokemuksia. Uskomuksesta syntyy todellinen kokemus, siitä tulee totta ja se luonnollisesti voimistuu mitä enemmän kokemuksia uskomus synnyttää. Koko prosessin ytimessä todellakin on Jeesuksen vertaus sinapin siemenestä, joka kasvaa suureksi puuksi kunhan sille antaa mahdollisuuden. Uskomus johtaa harhaan, todellisiin kokemuksiin epätodellisesta kun mieli pettää ihmistä itseään julmalla tavalla.

Rakkaat lajitoverit, epäilkää uskomuksianne ja omia kokemuksianne jottette eläisi harhassa.

Urantia

Sain käsiini A4-paperille printatun "Valikoituja otteita Urantia-kirja" lehdykän. Kyseessä on Urantia-säätiön rekrytointimateriaalista, jolla he esittelevät omaa uskontoaan.

Vaihdoin muutaman sanan lehtisiä jakaneiden henkilöiden kanssa ja he kertoivat kirjalla olevan n. 100 "lukijaa" Suomessa. Tästä luonnollisesti päättelin, että tämän uskonnon jäsenet kutsuvat toisiaan lukijoiksi. Koska aiempi kosketusrajapintani Urantiaan oli olematon päätin pintapuolisesti selvittää mistä on kyse.

Suomenkielisen wikipediasivun tietomäärä Urantiasta osoittautui hyvin ohueksi ja englanninkielinen wikisivu oli huomattavasti informatiivisempi. Uskontokriitikkona luonnollisesti huomioni kiinnittyi erityisesti liikkeen syntyhistoriaan ja liikettä vastaan esitettyyn kritiikkiin. Uususkonnon synty tuntuu hyvin usein noudattavan samoja lainalaisuuksia. Urantia-kirjan väitetään syntyneen henkiolentojen yöllisistä vierailuista kirjoitettujen muistiinpanojen tuloksena. Koko opus on yli 2000 sivuinen järkäle, josta kriitikoiden mukaan nousee esiin seitsemännen päivän adventistien opeista muokattuja käsityksiä höystettynä kosmisilla UFO-tarinoilla maailmankaikkeudesta. Nähdäkseni Urantia-kirjaa voisikin siis pitää jälleen yhtenä mielikuvituksellisen tuotoksena, joka on pyrkinyt yhdistämään ajan tieteellisiä käsityksiä samalla ammentaen perinteisen kristinuskon opeista. Urantia-kirja onkin ilmeisesti tarjoillut aikalaisille seuraajille tyydyttävän kertomuksen miksi heidän kokemansa maailma näytti sille mille se näytti samalla antaen sisältöä elämään. Kirjan sisältämä "pyhä tiede" vastaa monia kirjoistuajankohdan virheellisiä tieteellisiä käsityksiä eli se on ollut aikalaisille ihmisille mahdollisesti jopa jollain tasolla vakuuttava teos. Liikkeen nimi ja tapa, jolla se määrittelee maailmankaikkeutta, on ladattua kieltä, joka muodostaa liikkeen sisäisen kommunikaation ytimen ja siten määrittelee jäsenten todellisuuskäsityksiä.

Saamaani lehdykkään on ahdettu pienellä präntillä otteita Urantia-kirjasta. Otteet itsessään eivät kuitenkaan ole ihan harmittomia "viisauksia," joten tässä muutamia poimintoja lehdykän teksteistä ja niiden herättämiä ajatuksia.

Kahdennenkymmenennen vuosisadan psykologisesti epävakaisina aikoina, keskellä tieteen aikakauden pyörremyrskyn kaltaisten siirrtymävaiheiden aiheuttamia taloudellisia mullistuksia, moraalin akanvirtoja ja sosiologisia ristiaallokoita ovat tuhannet ja taas tuhannet miehet ja naiset joutuneet hämmennyksiin, niin kuin ihminen vain voi joutua. He ovat huolestuneita, levottomia, pelokkaita ja epävarmoja, eivätkä he osaa asettua aloilleen. Enemmän kuin koskaan ennen maailman historiassa he tarvitsevat terveen uskonnon suomaa lohdutusta ja taspainottavaa vaikutusta. Ennennäkemättömistä tieteellisistä saavutuksista ja mekaanisesta kehityksestä huolimatta vallalla on hengellinen pysähtyneisyys ja filosofinen kaaos. [s. 1090]

Yllä on lehdykän ensimmäiseksi, ja näin ollen oletettavasti tärkeimmäksi, lainaukseksi valittu teksti Urantia-kirjasta. Tarkkaavainen lukija poimii tekstistä heti siinä ilmenevät vaikuttamisen keinot. Lainaus alkaa tyypillisellä uhkakuvien maalailulla, jolla pyritään lukijan mieleen herättämään pelokkuutta. Siinä missä Vanha testamentti uhkailee Jumalan lähettämillä vitsauksilla, Uusi testamentti harmageddonilla ja Mormonin kirja sodilla tai luonnonmullistuksilla, Urantia kirja syöksee lukijaansa epätoivoon ja pelokkuuteen viittaamalla epämääräisesti ihmiskunnan rappioon ja epävakauteen.

Monet lainauset kirjasta, kuten Nykyajan mekanisti, Tiedonhalu - selvilleottamisen henki tai Tieteesä Jumala on ensimmäinen aiheuttaja, esittelevät kirjan pyhää tiedettä sekä mystistä manipulointia.

Elitismiä uskovien mieleen valaa seuraava lainaus:

Uusi ja täydempi ilmoitus Jeesuksen uskonnosta tulee vääjäämättä valloittamaan materialistista sekularismia edustavan imperiumin ja kumoamaan koko maailmaa otteessaan pitävän mekanistisen naturalismin. Urantia huojuu nyt erään hämmästyttävimmän ja kiehtovimman, sosiaalista uudelleensuuntautumista, moraalista elpymistä ja hengellistä valaistumista merkitsevän käännekohtansa partaalla. [s. 2082]

Lukijat luonnollisesti näkevät lainauksen puhuvan lukijoista itsestään, mikä saa heidät tuntemaan itsensä vallan erityiseksi joukoksi eliitti-ihmisiä, jotka ovat matkalla kohti suuria tekoja.

Mustavalkoisuutta valituista lainauksista edustaa seuraava:

Älkää koskaan unohtako, että on vain yksi suuri löytöretki, joka suo suuremman tyydytyksen ja joka on järisyttävämpi kuin pyrkimys saada selville elävän Jumalan tahto, ja se on ylittämätön kokemus siitä, että rehellisesti yrittää toteuttaa tuota jumalallista tahtoa. Ja muistakaa, että Jumalan tahtoa voi toteuttaa missä hyvänsä maisessa tehtävässä. Ei ole niin, että jotkin toimet ovat pyhiä ja toiset maallisia. Kaikki on pyhää niiden elämässä, joita henki johdattaa; toisin sanoen, jotka ovat totuudelle alamaisia, joita rakkaus jalontaa, joita armeliaisuus hallitsee ja joita hillitsee oikeamielisyys – oikeudenmukaisuus. [s. 1732]

Jälleen kerran törmäämme siis yhteen haitallisen uskonyhteisön tunnusomaisimpaan ominaisuuteen, mustavalkoiseen maailmankuvaan kuinka oma oppi on ainoa oikea polku ja josta automaattisesti seuraa, että kaikki muut ovat väärässä.

Lukijoiden olemassaolon häivittämistä edustaa esimerkiksi tämä lainaus:

Lyhyt oleskelusi Urantialla, tällä kuolevaisen ihmisen lapsuudensfäärillä, on vain yksi rengas, heti ensimmäinen pitkässä ketjussa, joka on ulottuva universumien yli ja ikuisten aikakausien läpi. Tärkeätä ei niinkään paljon ole se, mitä opit tässä ensimmäisessä elämässä, vaan tärkeätä on tämän elämän elämisen kokemus. Edes tässä maailmassa tehtävä työ, niin tuiki tärkeää kuin se onkin, ei ole läheskään yhtä tärkeää kuin on se tapa, jolla tämän työn teet. Mitään aineellista palkkiota ei vanhurskaasta elämisestä saa, mutta siitä saa syvällisen tyydytyksen – tietoisuuden saavutuksesta – ja tämä ylittää minkä tahansa ajateltavissa olevan aineellisen palkinnon. [s. 435]

Väheksymällä ihmisen elämän tärkeyttä ja kutoessaan sen osaksi "ikuista jatkumoa" Urantia-liike luo mielikuvaa suuremmasta tarkoituksesta, jonka toteutumisessa ihmisen oma elämä on hyvin vähäarvoinen. Korostamalla "tapaa, jolla työn teet" liike velvoittaa jäsenensä elämään ja toimimaan liikkeen määräämällä tavalla samalla synnyttäen liikettä tukevia uskomuksia. Jäsenten aineellisten tarpeiden sijaan lukijalle tarjotaan syvällistä hengellistä tietoisuutta, jonka pitäisi korvata kaikki aineelliset menetykset.

Me vastaan muut -ajattelua ilmentää kohta, jossa todetaan kristinuskon harhautuneen Jeesuksen opeista.

Uskonto tosiaankin tarvitsee uusia johtajia, hengellisiä miehiä ja naisia, jotka rohkenevat panna luottamuksensa yksinomaan Jeesukseen ja hänen verrattomiin opetuksiinsa. Jos kristinusko yhä jatkaa hengellisen tehtävänsä laiminlyömistä ja jatkuvasti touhuaa vain sosiaalisten ja aineellisten ongelmien parissa, niin hengellisen renessanssin on odotettava äsken mainittujen Jeesuksen uskonnon uusien opettajien tulemista, opettajien, jotka omistautuvat vain ja ainoastaan ihmisten hengelliseen uudelleenvirittämiseen. Ja silloin tulevat nämä hengestä syntyneet sielut oitis tarjoamaan sen johtajuuden ja inspiraation, joka maailman sosiaaliseen, moraaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen uudelleenjärjestämiseen tarvitaan. [s. 2082]

Samalla lainattu kohta voimistaa lukijoiden kokemusta omasta erityisyydestä, tärkeydestä ja pyhästä missiosta, joka johtaa Urantia-liikkeen maailmanvalloitukseen.

Valitut otteet Urantia-kirjasta ovat hyvin epämääräisiä. Teksti on ilmeisesti tarkoituksella kirjoitettu hyvin yleisellä tasolla, samoin kuin horoskoopit, jotta mahdollisimman moni voisi löytää tekstistä itseensä, omaan elämäänsä ja havaintoihinsa helposti vahvistusharhan avulla yhtymäkohtia. Onkin selvää kuinka tekstissä esiintyvistä vaikuttamiskeinoista tietämätön uhri voi helposti löytää yhtymäkohtia omiin kokemuksiinsa ja hairahtua uskomaan kirjan kosmologisia selityksiä. Itsessään kirjan ympärille muodostuneen yhteisön uskonnollisten tilaisuuksien sisällöstä en osaa sanoa mitään, koska en ole heidän lukutilaisuuksissaan käynyt.

Urantia-säätiön sivulta löytyvistä vuosikertomuksissa ja tiedotteissa patistetaan jäseniä levittämään kirjaa koko maailmaan eli jäsenhankinta nähdään liikkeessä myös tärkeänä osana toimintaa. Säätiön johto pyytää tiedotteissa myös lahjoituksia niin testamentein kuin muutenkin. Pääosa säätiön tuloista on viimeisen julkaistun vuosiraportin mukaan tullut nimenomaa lahjoituksina. Säätiön vuosiraportin mukaan säätiön johtaja ei nosta palkkaa säätiöstä. Kokonaisuutena Urantia-liike ei näytä verkkosivujen tiedotteiden perusteella olevan päivittäin toiminnassa sillä uutisia ja tapahtumailmoituksia näyttäisi yhdysvalloissa toimivan emosäätiön sivuille ilmestyvän vajaa kolmekymmentä vuositasolla. Suomenkielisten sivujen "lahjoita" -linkki ilmoittaa ettei lahjoitustoiminto ole vielä käytössä suomeksi tarjoillen vaihtoehtoisiksi kieliksi englantia, ranskaa ja espanjaa, mitään mainintaa ei luonnollisesti ole mahdollisesta rahankeräysluvasta. Sivustoa ylläpidetään mitä luultavimmin Yhdysvalloissa, joten mahdolliseen rahankeräysrikokseen puuttuminen ei ehkä onnistuisi muutenkaan.

Määritelmällisesti Urantia-säätiö ilmoittaa sivuillaan olevansa voittoa tavoittelematon koulutusorganisaatio ja kirjan hengelliseen sisältöön keskittyvällä sivulla kielletään, että kyseessä olisi uskonto, ja niinpä Urantia-liike syyllistyykin mielestäni harhaanjohtavan informaation antamiseen itsestään. 6.10.2017 julkaistussa säätiön hallituksen tiedotteessa todetaan kuitenkin rekisteröityjen tuotemerkkien kohdalla englanninkielisen "Urantia" -termin viittaavan henkilökohtaiseen uskoon ja uskomusjärjestelmään eli kyseessä on uskonto, jota koitetaan markkinoida jonain muuna kuin uskontona.

Urantia-liikkeen jakamasta materiaalista löytyy siis haitallisille yhteisöille ominaisia piirteitä, mutta näin pintapuolisen kosketuksen perusteella on mahdoton sanoa voiko yhteisöä todella luokitella haitalliseksi. Liike on hyvin pieni ja sen seurauksena se toimii yleisen huomion ulkopuolella. Toisaalta liike on ollut olemassa jo kohta sata vuotta eikä merkittävissä kultteja ja haitallisia yhteisöjä käsittelevissä lähteissä ole juuri mainintoja Urantiasta, joten voi olla, että tämä liike on loppujen lopuksi aika harmiton.

Juttutuokio

Pysähdyin tänään jututtamaan kadulla päivystäviä Jehovan todistajia. Olen aiemminkin leikitellyt ajatuksella ja nyt ensimmäistä kertaa siis pysähdyin toviksi juttelemaan näiden kylmässä syyssäässä värjöttelevien julistajien kanssa.

Avasin keskustelun esittämällä todistajalle kysymyksen: "Mistä tietäisit jos asiat, joihin uskot, eivät pidäkään paikkaansa?" Ensimmäiseksi todistaja yritti kiertää kysymykseni alkaen kertomaan kuinka he uskovat Raamattuun, jolloin jouduin ystävällisesti keskeyttämään hänet ja toistin kysymykseni. Tämän jälkeen keskustelimme itse aiheesta pari minuuttia, joiden aikana keskustelukumppanini tuli todenneeksi kuinka hän ymmärtäisi uskomuksiensa olevan vääriä jos "joku tulisi ja esittäisi paremmin perustellun näkemyksen asioista." Todistajan valitsema sanamuoto melkein yllätti minut, sillä sehän oli hyvin rationaalinen eikä viitannut lainkaan sellaiseen mustavalkoiseen maailmankuvaan, jossa kaikki omat uskomukset ovat absoluuttisen oikein. Muistan hyvin oman mormoni-isäni lukuisat toteamukset kuinka mikään mahti maailmassa ei voisi todistaa hänelle mormonismin olevan väärässä, kuinka usko mormonikirkkoon on tärkeämpää kuin mikään todiste tai perustelu, joka osoittaisi mormonikirkon olevan väärässä. Kohtaamani Jehovan todistajan suhde omaan uskonyhteisöön vaikuttikin tässä kohtaa keskustelua suorastaan inhimilliseltä sisältäen itsekriittisiä elementtejä sekä viestien hänen jopa jollain tasolla olevan valmis kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan.

Keskustelun avauksen rohkaisemana tarjosin täkyn Raamatun historiasta. Kerroin lukeneeni Tel Avivin yliopiston arkeologian professori Israel Finkelsteinin kirjoittaman "The Bible Unearthed" -kirjan, jossa arkeologisten todisteiden perusteella Vanhan testamentin kirjoitusajankohta on ajoitettu noin vuoteen 650 eaa. Tämä tieto selkeästi aiheutti melkoisen kognitiivisen dissonanssin Jehovan todistajan mielessä sillä hänen ensimmäinen reaktionsa oli: "Tuota minä en usko," lisäksi hän yritti vähätellä asiaa toteamalla: "Se on vain yhden henkilön mielipide." Kun totesin ettei kyse ole vain yhden ihmisen mielipiteestä vaan kirja perustuu yli 50 vuoden aikana suoritettuihin arkeologisiin tutkimuksiin ja löydettyjen todisteiden perusteella muodostuvaan kuvaan Lähi-idän historiasta, hän jatkoi vähättelyä toteamalla kuinka mielipiteitä maailmassa on paljon. Jehovan todistaja siis havainnollisti minulle paria Jehovan todistajien jäseniinsä soveltamaa mielenhallintatekniikkaa: ajatuksenpysäytyskliseitä ja elitismiä. "Se on vain yhden henkilön mielipide" on tyypillinen ajatuksenpysäytysklisee, jolla kognitiivista dissonanssia kokeva henkilö pyrkii sivuuttamaan kognitiivista dissonanssia synnyttävän informaation ilman, että tarvitsee tarkemmin perehtyä itse informaation sisältöön ja paikkansapitävyyteen. Elitismiä tämä toteamus havainnollisti siten, että usean vuosikymmenen arkeologinen tutkimusaineisto pyritään sivuuttamaan kepeästi, koska uskotaan omalla yhteisöllä olevan parempaa tietoa. Yllätyksekseni keskustelukumppanini kuitenkin totesi jossain välissä, että hänenkin olisi ehkä syytä perehtyä aiheeseen paremmin, joten mainitsin kirjan ja kirjoittajan nimen. Toivottavasti hän todella hankkii tuon Raamatun syntyarkeologiaa käsittelevän teoksen käsiinsä huolimatta kirjan ja uskomustensa välisistä ristiriidoista.

Yhtenä perusteena uskolleen Jehovan todistaja tuntui myös käyttävän työmäärää jota Jehovan todistajat tekevät yhteisönsä hyväksi. Kirjallisen materiaalin tuottaminen ja julistustyö vievät paljona aikaa ja maksaa melkoisesti. Kaikki Jehovan todistajien materiaali on ilmaista ja rahoitetaan jäseniltä saatavilla lahjoituksilla. Tässä kohdin todistaja tuli jälleen havainnollistaneeksi paria yhteisönsä mielenhallintatekniikkaa: "Teot johtavat uskoon" ja "Julkinen sitoutuminen". Lahjoittaessaan yhteisölle aikaa ja rahaa Jehovan todistajat joutuvat perustelemaan itselleen miksi niin toimivat. Luonnollinen perustelu on tietysti se, että asia jonka hyväksi uhraus tehdään täytyy olla oikein ja totta. Julkinen julistustyö myös vahvistaa yksittäisen todistajan uskoa yhteisöön. Julistustyön todistaja kertoi olevan vapaaehtoista, mutta jokainen todistaja tekee sitä. Tässä kohdin totesin, että myös mormonit kertovat lähetystyön olevan vapaaehtoista, mutta todellisuudessa ei sillä yhteisössä sosiaalinen paine pakottaa lukuisat mormoninuoret lähtemään maailmalle julistamaan ja niitä jotka eivät lähde katsotaan yhteisössä kieroon. Vaikka keskustelukumppanini ei asiaa suoraan myöntänyt niin jo se, että hän mainitsee kaikkien Jehovan todistajien tekevän julistustyötä, kertoo yhteisössä vaikuttavasta voimakkaasta sosiaalisesta paineesta ja painostuksesta julistustyön tekemiseen.

Sosiaalisesta paineesta sain hyvän aasinsillan siirtää keskustelun painopistettä kohti karttamista. Kerroin lukeneeni kuinka mormonivaltaisessa Utahissa monet nuoret joutuvat vanhempiensa hylkäämiksi ja kadulle ajetuiksi kun he ovat kertoneet vanhemmilleen homoseksuaalisuudestaan. Keskustelukumppanien kertoman mukaan tällainen ei olisi mahdollista Jehovan todistajien keskuudessa, sillä yksikään Jehovan todistaja ei hylkäisi lastaan. Väite jäi vaivaamaan joten kysyin aiheesta parilta tuntemaltani ex-JT:ltä. Aihepiiri ei ole todellakaan niin suoraviivainen mitä kadulla kohtaamani julistaja antoi ymmärtää. Ottaen huomioon kuinka Jehovan todistajat karttavat yhteisöstä erotettuja ja eronneita sekä kuinka homoseksuaaliset teot nähdään yhteisössä riittäväksi syyksi jäsenen erottamiseen, väitän, että Jehovan todistaja, jonka kanssa keskustelin, syyllistyi harhaanjohtamiseen. Asiaan vaikuttavat merkittävästi ex-JT:den mukaan se onko lapsi kastettu jäseneksi vai ei. Toinen ex-JT totesi, että jos ei ole kastettu niin voi olla lähes minkälainen narkkarihuora tahansa, mutta jos on kastettu niin suhtautuminen on aivan toinen. Pidänkin hyvin mahdollisena, että kastettu lapsi, joka homoseksuaalisten tekojen takia erotetaan yhteisöstä, joutuu vanhempiensa hylkäämäksi viimeistään siinä vaiheessa kun hän muuttaa pois synnyinkodistaan. On myös ilmeistä, että yhteisön sosiaalisen paineen ja perhesiteiden katkeamisen pelossa monet Jehovan todistajanuoret salaavat seksuaalisuutensa myös vanhemmiltaan. Yhteisö siis pakottaa lapset joko kieltämään oman seksuaalisuutensa tai salaamaan sen aivan vastaavasti kuin mormonikirkkokin.

Lopuksi keskustelimme vielä uskonnonvapaudesta ja yhteisöjen itsemääräämisoikeudesta. Tavallaan ymmärrän Jehovan todistajien kannan siitä, että yhteisöllä on itsemääräämisoikeus sisäisiin asioihinsa ja mielipide-eromme olivat lähinnä siitä mikä on moraalisesti oikein ja kuinka pitkälle tuota itsemääräämisoikeutta tulee sallia uskonnonvapauden nimissä. Jehovan todistajat perustelivat ja puolustivat oman yhteisönsä käytäntöjä juuri itsemääräämisoikeudella ja sillä ettei ketään pakoteta jäseneksi vaan se on aina henkilön oma valinta. Jehovan todistajien mukaan kyseessä on aina oma valinta ja jos meno ei miellytä niin aina voi lähteä. Yhteisön jäsenten ja heidän lastensa perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaa painostusta todistajat eivät minulle tietenkään myöntäneet, vaikka aiemmin he olivat kovasti samaa mieltä yhteisön sosiaalisen paineen vaikutuksesta keskustelun sivutessa mormoninuorten lähetystyötä. Kyseessä on siis tyypillinen Bias Blind Spot -kognitiivinen vääristymä, jossa henkilö havaitsee ongelmat ulkopuolisissa tahoissa, mutta ei kykene tunnistamaan samoja ongelmia omassa viitekehysessään.

Loppujen lopuksi keskustelu Jehovan todistajien kanssa oli mielenkiintoista ja miellyttävää merkittävistä mielipide-eroistamme huolimatta. Keskustelu oli molemmin puolin kiihkotonta ja asiallista. Tämän pienen otannan perusteella sanoisin etteivät Jehovan todistajat pahoja ihmisiä ole. He ovat vain harhaanjohdettuja ja arvioni mukaan yhteisön jäseniinsä kohdistaman manipuloinnin uhreja.