Kansa lähtee kadulle lasten puolesta

Protect the Children yhdistys on järjestämässä mielenosoitusta 30.3.2018 Salt Lake Cityssä. Aihetta käsittelevässä mediatiedotteessaan yhdistys kertoo syitä ja taustoja. Olen poiminut tähän blogikirjoitukseen muutamia pääkohtia tuosta mediatiedotteesta.

Mistä on kyse?

MAP-kirkossa on jo pitkään ollut tapana, että seurakuntien johtajina toimivat piispat, jotka ovat vanhempia miehiä ja joilla ei ole minkäänlaista kokemusta tai koulutusta terapiatyöstä, haastattelevat 12-17 vuotiata nuoria kahden kesken suljettujen ovien takana. Joillekin piispoille näissä kelvollisuushaastatteluista on muodostunut vakiintunut tapa kysellä nuorilta seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä kuten:

• Masturboitko? Kuinka usein? Miten?
• Minkälaista pornoa katselet?
• Jos nuori myöntää harrastaneensa seksiä: Missä asennoissa? ..ja siitä vieläkin pahempaa.

Kirkko ei ole asettanut rajoituksia millaisia seksiin liittyviä kysymyksiä piispat voivat kysellä nuorilta. Jos nuori tulee myöntäneeksi seksuaalisen aktiivisuutensa niin tapaamiset toistuvat useammin, joillekin uhreille haastattelut ovat olleet jopa viikottaisia.

Protect the Childrenin perustamisen jälkeen yhdistys on kerännyt yli 2500 kertomusta haastattelujen negatiivista vaikutuksista. Raportoituja haittoja ovat mm:

• Lapsudenaikainen itseinho
• Aikuisuudessa koettu itseinho
• Aikuisten miesten utelut yksityiseen seksuaalisuuteen liittyen nähdään normaalina kanssakäymisenä
• Seksuaalinen hyväksikäyttö
• Heikentynyt seksuaalinen kanssakäyminen avioliiton solmimisen jälkeen
• Vuosien toipuminen lapsuudessa tapahtuneesta häpäisemisestä
• Itsemurhayritykset

Tähän päivään mennessä kampanja MAP-kirkon haastattelukäytännön lopettamiseksi on kerännyt jo yli 15 000 allekirjoitusta. Kampanjateksti alleviivaa:

"Vaadimme, että MAP-kirkko lakkauttaa välittömästi käytännöt, jotka altistavat lapset kysymyksille masturboinnista, orgasmeista, ejakulaatiosta, seksiasennoista tai mihinkään muuhun seksuaalisuuteen liittyvään. Tämä koskee kaikkia lapsia mukaanlukien 17 vuotiaat. Henkilökohtaiset haastattelut lasten kanssa tulee lopettaa kokonaisuudessaan ja lapsen huoltaja tai muun luotetun aikuisen tulisi olla paikalla."

Viime kuukausien #MeToo -kampanjan jälkimainingeissa erityisesti naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ahdisteluun on kiinnitetty huomiota. Vähäisemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet edelleen uskonyhteisöjen sisäiset käytännöt, jotka altistavat erityisesti nuoria ja lapsia seksuaaliselle ahdistelulle ja suoranaiselle hyväksikäytölle. Mormon Leaks sivusto julkaisi elokuussa 2017 MAP-kirkon sisäisen raportin (linkki aihetta käsittelevään reddit-keskusteluun), johon oli koottu kirkon piirissä oikeuteen päätyneet lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset Pohjois-Amerikassa vuodesta 1956 alkaen. Raportti itsessään oli 316 sivun mittainen ja sisälsi satoja lasten hyväksikäyttötapauksia. Ottaen huomioon, että vain osa lasten hyväksikäyttötapauksista tulee koskaan julki tai ylipäätään päätyy oikeuteen, voidaan melko varmana tosiasiana pitää, että ongelma on MAP-kirkossa todellinen. Seurakuntien piispojen lasten ja nuorten kahdenkeskiset haastattelut on todellakin syytä lopettaa! Vaikka piispat eivät itse suljettujen ovien takana syyllistyisi hyväksikäyttöön niin käytäntö altistaa nuoret hyväksikäytölle kun nuorten mieliin istutetaan käsitys, että on ihan normaalia, että vanhat miehet kyselevät ja juttelevat kahden kesken lasten kanssa seksistä.

MAP-kirkon kelvollisuushaastattelukäytäntö ei siis ainoastaan synnytä voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita, jotka voivat johtaa masennukseen ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen, vaan se myös altistaa lapset ja nuoret seksuaaliselle hyväksikäytölle. Mielenterveyttä ja hyvinvointia haastattelut eivät missään tapauksessa kohenna. Haastatteluilla on vain ja ainoastaan negatiivisia vaikutuksia ja ne toimivat osana kirkon manipulointia, jolla pyritään kontrolloimaan lasten ja nuorten kehitystä tavalla, joka vahingoittaa heitä vakavasti. Manipulointi kohdistuu uhrin minäkuvaan ja kokemukseen itsestä kun omaa kehoa ja luontaisia seksuaalisia haluja käytetään voimakkaiden negatiivisten tunteiden synnyttämiseen. Lapsuudessa synnytettystä syvästä seksuaalisuuteen liittyvästä häpeänkokemuksesta eroonpääseminen vaatii usein myös ammattiterapiaa.

Nostaako New Age päätään?

Muutaman kuukauden ajan olen kiinnittänyt huomiota New Age -kulteiksi luokiteltavien ja niiden kaltaisten liikkeiden olemassaoloon. Syytkin ovat selvät, en ole aiemmin juuri kohdannut näiden liikkeiden toimintaan liittyviin asioihin muutoin kuin vierailemalla kerran vuodessa järjestettävillä Hengen ja Tiedon messuilla. Viimeaikoina olen kuitenkin havainnut näiden liikkeiden aktivoituneen sosiaalisessa mediassa, erityisesti paikallisissa Facebook -ryhmissä, jossa ne varsin avoimesti mainostavat joogatuntejaan ja meditaatioretriittejään. Pari päivää sitten yksi tällainen ponkaisi jopa valtakunnalliseen tietoisuuteen Ylen kirjoittamassa artikkelissa.

Ylen artikkelissa kerrotaan Karri Takosta, lupaavasta juniorijääkiekkoilijasta, jonka pelaajaura päättyi loukkaantumiseen. Pelaajauran jälkeen Karri oli näyttää jutun mukaan harhailleen maailmassa etsien itseään, kunnes löysi joogan Intiasta. Ylen artikkeli ei paljasta millaista joogaa Karri harjoittaa, mutta lokakuussa Satakunnan Kansassa julkaistu artikkeli paljastaa, että kyseessä ei ole ihan sellainen fitnessjooga, jota voidaan pitää yleisesti ihan terveellisenä liikuntamuotona.

Länsimaissa jooga mielletään kovin suppeasti joogamatolla tapahtuvana liikuntamuotona, kun sen todellinen luonne on itsensä kehittämisessä ja oivaltamisessa. Muutokseni ihmisenä on ollut valtava ensimmäisestä joogakokemuksesta tähän päivään.

Satakunnan Kansa mainitsee myös, että Karri toimii nykyään joogaohjaajana porilaisella Saana Yogalla. Saana Yogan sivuilta löytyvistä blogiteksteistä paljastuu, että kyseinen joogayhteisö harjoittaa patanjalijoogaa ja siihen voimakkaasti sidoksissa olevaa meditaatiota etsiessään "valaistumista." Kyseessä siis on mitä ilmeisimmin vanhoista hindulaisuuteen liittyvistä teksteistä ammentava New Age -liike, joka pyrkii houkuttelemaan ihmisiä demonisoimalla nykymaailman materialismia ja elämäntapoja saastuneiksi. Liikkeen kulttimaiset piirteet ja kulteille tyypillinen vastakkainasettelu ympäröivän yhteiskunnan kanssan paljastuvatkin Karri Takon kommentista:

Koen, että juuri tämä hengen puute elämässä tekee meidät niin onnettomiksi ja niin fyysisesti kuin mentaalisesti sairaiksi, vaikka elämmekin materiaalisen yltäkylläisyyden keskellä.

Nykymaailma on siis paha ja sairastuttaa ihmisen, pelastus löytyy vanhoista intialaisista teksteistä. Ihan New Age kulttien oppien mukaan näemmä ollaan liikkeellä.

Itsesaastutus

Muutaman viime päivän aikana media on parissa jutussa nostanut esiin Jehovan todistajien seksuaalisuutta kontrolloivat käytänteet. Ensin aiheeseen tarttui Iltalehti ja pari päivää myöhemmin Iltasanomat. Molemmat artikkelit nostavat esiin Jari-Pekka Peltoniemen kommentin, kuinka seksuaalisuuden kontrollointi kuuluu osana yhteisön vallan käyttöä. Jehovan todistajien Suomen haarakonttorin tiedottaja Veikko Leinonen kommentoi taas Peltoniemen sanomisia Iltasanomissa näin:

Peltoniemi sanoo, että tällainen seksuaalisuuteen puuttuminen on jäseniin kohdistettua vallankäyttöä Jehovan todistajien yhteisössä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
– Tämä on Peltoniemen visio. Se, että Peltoniemi menee näin sanomaan on vain mielipide.

Leinonen yrittää lakaista Peltoniemen argumentin esittämällä väitteen, että kyseessä on "Peltoniemen visio ja mielipide." Leinonen yrittää siis sivuuttaa esitetyn argumentin vähättelemällä puuttumatta itse argumenttiin mitenkään.

Peltoniemen esittämällä argumentilla on kuitenkin takanaan kattava psykologien vuosikymmenten aikana tuottama tutkimusaineisto. Kulttien mielenmuokkausmenetelmiä tutkinut Steven Hassan muotoili BITE -mallin, joka perustuu Robert Jay Liftonin, Margaret Singerin ja Louis Jaylon Westin aivopesututkimusten perusteella muotoilemiin teorioihin. BITE-malli kuvaa kuinka yhteisö kontrolloi jäseniään käytöksen (B), tiedon (I), ajatusten (T) ja tunteiden (E) hallinnan avulla. Yhteisön kontrolli on tuhoisaa, kun BITE-mallin komponentteja käytetään tavalla, joka synnyttää riippuvuutta ja edellyttää jäseneltä uskollisuutta.

Leinosen vähättelemä argumentti seksuaalisuuden kontrolloinnista vallankäytön välineenä sijoittuu BITE-mallissa käyttäytymisen hallintaan. Määrittelemällä masturboinnin itsesaastutukseksi yhteisö määrittelee jäsenten seksuaalisuudelle rajoja, joiden ylittäminen on syntiä ja siten synnyttää voimakasta häpeää. Syntyvä häpeäkierre muokkaa jäsenen ajattelua ja käyttäytymistä. Pahimmassa tapauksessa seksuaalisuuteen ulottuva kontrolli murtaa uhrin itsetunnon kun omia biologiasia viettejään ei pääse pakoon ja tätä kommentoi Iltalehden artikkelissa lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen:

Riihosen mukaan pilkuntarkat ja yksityiskohtaiset seksuaalisuutta ja ruumiillista puhtautta koskevat säännöt voivat aiheuttaa ahdistusta kasvavissa lapsissa ja nuorissa, osittain siksi, että heidän näkökulmastaan voi olla lähes mahdotonta pitää kaikista säännöistä kiinni.

Kyseessä on siis jopa mahdottomaksi muodostuva tasovaatimus, häpeäautomaatti, jolla yhteisö järjestelmällisesti pyrkii murtamaan jäsenensä itsetunnon. Itseluottamuksensa kadottanut uhri tulee lopulta riippuvaiseksi yhteisön tarjoamasta informaatiosta (I), joka kertoo hänelle, miten tulee käyttäytyä (B), ajatella (T) ja tuntea (E).

Peltoniemen mielipiteelle löytyy siis vankat perusteet psykologien viime vuosikymmenten tutkimuksista, eikä kyseessä ole "vain Peltoniemen visio tai mielipide."

Vastaavia käytänteitä ja tasovaatimuksia on käytössä monissa muissakin uskonyhteisöissä, myös mormonikirkossa. Sukupuolisiveellinen puhtaus korostuu monissa kohdin MAP-kirkon oppimateriaaleja ja puhtautta valvotaan aktiivisesti seurakunnissa. Piispat haastattelevat tasaisin väliajoin mormoninuoria kysellen seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvistä asioista. Vuonna 2014 mormonikirkon omistamassa BYU Idahossa tehtiin jopa video, jossa kehotettiin nuoria valvomaan ja puuttumaan toisten nuorten seksuaalisuuteen.

Seksuaalisuus ja omaan kehoon liittyvät asiat ovat väestöliiton seksuaalioikeuksia käsittelevän julkaisun mukaan olennainen osa ihmisen sosiaalista todellisuutta. Oman seksuaalisuuden toteuttaminen muodostaa merkittävän osan ihmisen identiteettiä. Puuttumalla jäsenten seksuaalioikeuksiin ja asettamalla mielivaltaisia tasovaatimuksia seksuaalisuuteen liittyen yhteisö kontrolloi jäsentensä identiteettiä. Yhteisön sääntöjen ja sosiaalisen paineen pakottamana identiteetti muovautuu, joko osittain tai kokonaan, yhteisön määrittelemäksi pseudoidentiteetiksi, joka jäljittelee sivupersoonahäiriötä ja voitaneen siten luokitella mielenterveydelliseksi häiriöksi.

Vähättelemällä näitä asioita ei voida lakaista maton alle. Jäsentensä identiteettiä kontrolloivat yhteisöt ovat haitallisia ja niiden toimintaan tulisi puuttua viranomaisten toimesta.