Hesari kirjoitti lähetyssaarnaajista

HS Espoo julkaisi tänä aamuna jutun mormonilähetyssaarnaajista. Juttu kertoo kolmesta nuoresta lähetyssaarnaajanaisesta, jotka ovat tulleet USA:sta Suomeen käännyttämänä ihmisiä mormonikirkkoon. Moni oletettavasti lukee artikkelin sen syvemmin pohtimatta miten lähetystyöaika ulkomailla vaikuttaa näihin nuoriin naisiin. Artikkeli tarjoaa pienen tirkistyksen lähetyssaarnaajien tiukasti ohjattuun päiväohjelmaan ja rutiineihin. Juttu alleviivaa hyvin kuinka kirkko totaalisesti kontrolloi näiden nuorten elämää ja aivopesee heistä uskovia mormoneja. Lähetystyöaika on usein määrittävä tekijä uskovaisen mormonin elämässä ja sitoo nuoren kirkkoon. Onkin valitettavaa etteivät nämä nuoret itse ymmärrä kuinka kirkko manipuloi heitä ja koko lähetystyöajan tarkoitus on pääasiallisesti sitoa heidät kirkkoon.

Katsotaan siis hieman tarkemmin miten artikkeli paljastaa kirkon vahvan manipuloinnin.

Lähetyssaarnaajien elämä Suomessa on kurinalaista. Kezos, Gilliat ja Wilson heräävät aamuisin puoli seitsemältä. He käyvät lenkillä, syövät aamiaisen ja suunnittelevat päivän ohjelman.

Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään. Sen aikana lähetyssaarnaajat opiskelevat suomen kieltä ja pyhiä kirjoituksia, tapaavat niin mormonismista kiinnostuneita kuin jo kirkkoon liittyneitä ja pysäyttelevät ihmisiä kadulla keskustellakseen heidän kanssaan uskosta.

Miljöökontrollin perustukset valetaan tiukalla aikatauluttamisella. Kirkko määrittää päivän aikataulun, heräämis- ja nukkumaanmenoajoista lähtien. Nuoret on myös irrotettu tärkeistä ihmissuhteistaan sijoittamalla heidät kauas kodeistaan ja ystävistään.

Koti-ikävä on lähetyssaarnaajalle tuttu seuralainen. Yhteyttä perheeseen saa pitää kerran viikossa vapaapäivänä.

Myös lähetystyöaikana syntyvät merkitykselliset ihmissuhteet rikotaan siirtelemällä nuoria parin kuukauden välein paikasta toiseen.

Lähetyssaarnaajat muuttavat parin kuukauden välein. Samalla vaihtuu pari.

”On rankkaa muuttaa, kun joutuu jättämään rakkaiksi tulleita ihmisiä”, Gilliat sanoo.

Näin ainoa pysyvä asia heidän elämässään tänä aikana on kirkon organisaatio, johon luonnollisesti syntyy voimakas riippuvuussuhde.

Toinen miljöökontrollin peruspilari on ruoka- ja nautintoaineiden sääntely. Mormonikirkossa omat aiheeseen liittyvät ohjeet erottavat jäsenet ympäröivästä yhteiskunnasta ja pitävät heidät jatkuvasti varpaillaan siitä mitä voi suuhunsa panna.

Mormonit noudattavat omia terveysohjeitaan, joita nimitetään viisauden sanaksi. Siksi mormonit eivät juo teetä, kahvia tai alkoholia. Syödä voi varsin vapaasti mitä vain.

Määritellyt rajoitukset ruoka- ja nautintoaineista käytännössä pakottavat jäsenet jatkuvasti pohtimaan uskontoa ja kirkon määräyksiä. Tämä on tyypillinen tapa, jolla uskonyhteisö tunkeutuu osaksi ihmisen arkea ja pyrkii manipuloimaan ihmisiä.

Lähetyssaarnaajien päiväohjelmaan kuuluu oleellisena osana julistustyö. Kun ihminen saadaan tavalla tai toisella ääneen julistamaan jotain ideologiaa se muokkaa henkilön sisäisiä uskomuksia tuon julkilausutun ideologian mukaisiksi.

”Olin oppinut muilta Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa – ovatko Jeesus ja Jumala todellisia”, hän sanoo.

”Nyt tiedän, että ovat.”

Sen sijaan, että hän kertoisi uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen, hän väittää nyt "tietävänsä." Lähetystyöajan vahva manipulointi on siis toiminut ainakin hänen kohdallaan kirkon toivomalla tavalla.