Uskonnollinen väkivalta - Syrjintä

Wikipedian mukaan syrjintä on "eleellinen kiusaamisen muoto" ja kun siihen liitetään uskonnollinen viitekehys se täyttää uskonnollisen väkivallan tunnusmerkit.

Suomen perustuslaki 6§:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Homo- ja biseksuaalien kiusaaminen ja heihin kohdistettu uskonnollinen väkivalta ovat yleisiä ilmioitä monissa uskonnollisissa liikkeissä. Monissa kristillisissäkin liikkeissä "Jumala vihaa homoja" ja itse akti nähdään vakavana syntinä.

Viime viikkoinen MAP-kirkon linjaus ryhtyä syrjimään homo- ja biseksuaalisten vanhempien lapsia toiminnoissaan tarjoaa kaikessa julmuudessaan kuitenkin maailmaan viime vuosikymmenten syvimpään painuvan pohjanoteerauksen. Joidenkin fanaattisten mormonien mielestä oikeutettukin käytäntö kohdistuu juuri niihin yhteiskunnan jäseniin jotka ovat heikoimmassa asemassa: sateenkaariperheiden lapsiin. Meillä kotisuomessa tämän vaikutukset luonnollisesti jäänevät vähäisemmiksi, mutta vahvoilla mormonialueilla Utahissa, Idahossa ja Arizonassa, joissa joillain alueilla kylien väiestöstä jopa 90% saattaa olla mormoneja, tämän vaikutukset ovat tuhoisia. Voimakkailla mormonialueilla sateenkaariperheiden lapset suljetaan nyt jumalten innoittamien kirkon johtajien mahtikäskyllä käytännössä kaikilta osin pois omien ikäryhmiensä vertaisryhmistä. Lapsi ei saa yhteisössä yleistä nimeämisseremoniaa seurakunnassa, lapsi ei pääse osallistumaan tasa-arvoisesti MAP-kirkon lapsille järjestämiin tapahtumiin eikä voi osallistua kirkon toimintaan täysimääräisenä jäsenenä. MAP-kirkko sulkee siis omilla ydinalueillaan saatoja ellei tuhansia lapsia ulos yhteisöistään ja kaveripiireistään. Lapset joutuvat ikätoveriensa syrjinnän kohteeksi, ulkopuolisiksi omista yhteisöistään, koska kirkko on päättänyt, että heidän syrjintänsä on sallittua.

Heikommilla mormonialueilla, kuten nyt vaikkapa Suomessa, sateenkaariperheet tuskin joutuvat kovin paljon kärsimään mormonien heihin kohdistamista syrjintätoimista, mutta kirkon käytännöt ja opit edelleen pyrkivät kasvattamaan suomalaisten mormoniperheiden lapsista sateenkaariperheitä syrjiviä aikuisia. Sateenkaariperheet tulevat uuden käytännön myötä aina olemaan kakkosluokan kansalaisia, joille ei mormonikirkon oppien ja käytäntöjen mukaan tarvitse tarjota yhdenvertaista kohtelua.

Lienee oikeutettua kysyä: Noudattaako nykypäivän mormonikirkko Suomen perustuslakia syrjiessään sateenkaariperheitä toteuttaessaan uutta käytäntöään? Uskonnonvapauslain 7§ velvoittaa, että uskonnollisten yhteisöjen tulee kunnioitaa perus- ja ihmisoikeuksia. Mormonikirkon tuore linjaus synnyttää sateekaariperheitä ja ennen kaikkea niiden lapsia syrjiviä käytäntöjä ja on näin ollen selvästi ristiriidassa sekä uskonnonvapaus- että perustuslain kanssa. Kuinka vakavaan perus- ja ihmisoikeusrikkomukseen uskonnollisen yhteisön tulee Suomessa syyllistyä ennen kuin yhteisön toimintaan puututaan viranomaisten toimesta?

Homojen lapset eivät ole tervetulleita

Mormonikirkko näyttää viimeaikoina määritelleen uudelleen mikä kirkossa katsotaan harhaopiksi (apostasy). Mielenkiintoisen uudesta määrittelystä tekee se, että se määrittelee homoseksuaalisessa ihmissuhteessa asumisen harhaopiksi ja velvoittaa kirkon pappeusjohtajat käynnistämään kurinpitotoimet sellaisia kohtaan, jotka tällaisissa suhteissa elävät.

Samassa yhteydessä kirkon tiedotuksesta asiaa kommentoitiin näin:

In a major policy announcement, The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints says children living in a same-sex household may not be blessed as babies or baptized.

MAP-kirkko luokittelee samaa sukupuolta olevien liitot jopa niin vakaviksi rikkeiksi, ettei sellaisten vanhempien kanssa elävien lasten kastamista tai siunaamista sallita mormonikirkossa. Tällaisissa perheissä asuvien lasten sallitaan liittyvän kirkkoon vasta kun he täyttävät 18 vuotta, muuttavat pois kotoa ja käytännössä kieltävät homoseksuaaliset vanhempansa.

Natural or adopted children living in a same-sex household will only be allowed to be baptized once they are 18, disavow the practice of same-sex cohabitation or marriage, and stop living within the household, according to the policy. Such baptism would still require the approval of the church's governing First Presidency. 

Boyd K. Packerin homovihamielinen perintö näyttääkin hänen kuolemansa jälkeen vain voimistuvan MAP-kirkossa. Ilmeisesti Packer ei ollutkaan pääarkkitehti MAP-kirkon homovihamielisissä linjauksissa kun linja näyttää vain kiristyvän entisestään hänen poismenonsa jälkeen. Sen sijaan, että kirkossa otettaisiin kaikki avosylin vastaan osoittaen pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta, kirkko hakkaa kiiloja homoliitoissa elävien perheenjäsenten välille.

Opillisesti tämä uusi linjaus on myös ongelmallinen, sillä ainakin silloin kun minä vielä oli jäsen MAP-kirkossa paukuteltiin henkseleitä kuinka siellä ei uskota perisyntiin ja kuinka jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. Tästä huolimatta MAP-kirkko rankaisee nyt homoavioliitoissa elävien vanhempien lapsia heidän vanhempiensa "teioista" kieltämällä lapsilta pääsyn kirkon jäseniksi sekä kieltämällä lasten siunaamisen. Ristiriita on ilmeinen eikä missään määrin perusteltu sikäli jos kirkossa edelleen puhutaan ainoastaan omista teoista kannettavasta vastuusta. Tämä uusi käytäntö on myös selvässä ristiriidassa Matteuksen evankeliumista löytyvän Jeesuksen opetuksen kanssa:

Matt 19:14 mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." 15 Hän pani kätensä heidän päälleen. Sitten hän lähti sieltä.

MAP-kirkossa heidän omat pyhät kirjansa eivät siis näytä merkkaavan mitään ja pyhien tekstien yli marssiminen ei näytä tuottavan minkäänlaisia omantunnontuskia kirkon johdolle. Tärkeämpää näyttäisi olevan vastoin kirkon määrittelemiä käyttäytymisnormeja toimivien lähimmäisten tuomitseminen ja sortaminen. Lähimmäisenrakkautta tällaisesta toiminnasta on jokseenkin mahdotonta löytää.