Hesari kirjoitti lähetyssaarnaajista

HS Espoo julkaisi tänä aamuna jutun mormonilähetyssaarnaajista. Juttu kertoo kolmesta nuoresta lähetyssaarnaajanaisesta, jotka ovat tulleet USA:sta Suomeen käännyttämänä ihmisiä mormonikirkkoon. Moni oletettavasti lukee artikkelin sen syvemmin pohtimatta miten lähetystyöaika ulkomailla vaikuttaa näihin nuoriin naisiin. Artikkeli tarjoaa pienen tirkistyksen lähetyssaarnaajien tiukasti ohjattuun päiväohjelmaan ja rutiineihin. Juttu alleviivaa hyvin kuinka kirkko totaalisesti kontrolloi näiden nuorten elämää ja aivopesee heistä uskovia mormoneja. Lähetystyöaika on usein määrittävä tekijä uskovaisen mormonin elämässä ja sitoo nuoren kirkkoon. Onkin valitettavaa etteivät nämä nuoret itse ymmärrä kuinka kirkko manipuloi heitä ja koko lähetystyöajan tarkoitus on pääasiallisesti sitoa heidät kirkkoon.

Katsotaan siis hieman tarkemmin miten artikkeli paljastaa kirkon vahvan manipuloinnin.

Lähetyssaarnaajien elämä Suomessa on kurinalaista. Kezos, Gilliat ja Wilson heräävät aamuisin puoli seitsemältä. He käyvät lenkillä, syövät aamiaisen ja suunnittelevat päivän ohjelman.

Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään. Sen aikana lähetyssaarnaajat opiskelevat suomen kieltä ja pyhiä kirjoituksia, tapaavat niin mormonismista kiinnostuneita kuin jo kirkkoon liittyneitä ja pysäyttelevät ihmisiä kadulla keskustellakseen heidän kanssaan uskosta.

Miljöökontrollin perustukset valetaan tiukalla aikatauluttamisella. Kirkko määrittää päivän aikataulun, heräämis- ja nukkumaanmenoajoista lähtien. Nuoret on myös irrotettu tärkeistä ihmissuhteistaan sijoittamalla heidät kauas kodeistaan ja ystävistään.

Koti-ikävä on lähetyssaarnaajalle tuttu seuralainen. Yhteyttä perheeseen saa pitää kerran viikossa vapaapäivänä.

Myös lähetystyöaikana syntyvät merkitykselliset ihmissuhteet rikotaan siirtelemällä nuoria parin kuukauden välein paikasta toiseen.

Lähetyssaarnaajat muuttavat parin kuukauden välein. Samalla vaihtuu pari.

”On rankkaa muuttaa, kun joutuu jättämään rakkaiksi tulleita ihmisiä”, Gilliat sanoo.

Näin ainoa pysyvä asia heidän elämässään tänä aikana on kirkon organisaatio, johon luonnollisesti syntyy voimakas riippuvuussuhde.

Toinen miljöökontrollin peruspilari on ruoka- ja nautintoaineiden sääntely. Mormonikirkossa omat aiheeseen liittyvät ohjeet erottavat jäsenet ympäröivästä yhteiskunnasta ja pitävät heidät jatkuvasti varpaillaan siitä mitä voi suuhunsa panna.

Mormonit noudattavat omia terveysohjeitaan, joita nimitetään viisauden sanaksi. Siksi mormonit eivät juo teetä, kahvia tai alkoholia. Syödä voi varsin vapaasti mitä vain.

Määritellyt rajoitukset ruoka- ja nautintoaineista käytännössä pakottavat jäsenet jatkuvasti pohtimaan uskontoa ja kirkon määräyksiä. Tämä on tyypillinen tapa, jolla uskonyhteisö tunkeutuu osaksi ihmisen arkea ja pyrkii manipuloimaan ihmisiä.

Lähetyssaarnaajien päiväohjelmaan kuuluu oleellisena osana julistustyö. Kun ihminen saadaan tavalla tai toisella ääneen julistamaan jotain ideologiaa se muokkaa henkilön sisäisiä uskomuksia tuon julkilausutun ideologian mukaisiksi.

”Olin oppinut muilta Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa – ovatko Jeesus ja Jumala todellisia”, hän sanoo.

”Nyt tiedän, että ovat.”

Sen sijaan, että hän kertoisi uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen, hän väittää nyt "tietävänsä." Lähetystyöajan vahva manipulointi on siis toiminut ainakin hänen kohdallaan kirkon toivomalla tavalla.

Kultainen sääntö

Kultaisena sääntönä tunnettu periaate on kirjoitettu Raamatussa Matteuksen evankeliumissa näin:

7:12 Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.

Samainen pyhä kirja toisaalta kehottaa käännyttämään kaikki.

28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Noudattavatko uskovat kultaista sääntöä? Eivät.

Toimiessaan jälkimmäisen lähetyskäskyn mukaisesti uskovaiset kohdistavat ulkopuolisiin ihmisiin joskus varsin agressiivisia ja hyvin kyseenalaisia toimia. Vastaavasti jos uskovaisiin itseensä kohdistuu jonkun toisen aatesuunnan vastaavat toimet se koetaan ahdistavaksi, kiusalliseksi ja jopa vainoksi omaa uskonyhteisöä kohtaan. Uskovaset suhtautuvat hyvin usein vihamielisesti henkilöihin, jotka pyrkivät käännyttämään heidät pois uskosta. Itseasiassa uskovaisen vihan kohteeksi joutuu helposti esittämällä vain kritiikkiä uskonyhteisöä kohtaan, vaikka ei edes yrittäisi käännyttää ketään pois uskonyhteisöstä.

Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Jari-Pekka Peltoniemen kohtaama kiusanteko Jehovan todistajien taholta. Jehovan todistajat ovat viimeisen vuoden aikana tehneet ainakin kaksi tutkintapyyntöä poliisille Peltoniemestä, koska hän on julkaissut Internetissä Jehovan todistajista kriittistä aineistoa. Itse Jehovan todistajat kyllä saarnaavat yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta, mutta kun samainen toiminta käännetään toiseen suuntaan ja paljastetaan yhteisön ongelmia, kultainen sääntö ei enää päde.

Linkit Peltoniemen julkaisemiin tietoihin tutkintapyynnöistä:
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/arkisto/arkisto_k1399.html
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s1223.html

Tämä on ehkä selkein kaksoisstandardi, joka tuntuu esiintyvän melkeimpä kaikissa uskonliikkeissä. Oma yhteisöön nähdään puhtoisena Jumalan yksinoikeutettuna organisaationa, jolla on oikeus arvostella ja tuomita ulkopuolista maailmaa mielinmäärin. Samaa ei kuitenkaan vastavuoroisesti haluta sallia ulkopuoliselle maailmalle. Kultainen sääntö ei päde kuin yhteen suuntaan. Uskonnovapaus näissä yhteisöissä toimii samoin vain yhteen suuntaan, se sallitaan vain siihen suuntaan, jossa usko kartuttaa liikkeen omaa jäsenmäärää. Kaikki liike yhteisöstä pois päin on pahaa ja tuomittavaa.

Kultaisen säännön noudattamisessa uskovaisilla on vielä paljon opittavaa.