Valikoivaa kerrontaa

Kuukauden kuuma peruna mormonipiireissä on entisen Euroopan aluejohtaja Hans Mattsonin julkinen keskustelunavaus The New York Times -lehdessä. Artikkelin mukaan Hans ajautui uskonkriisiin hänen yrittäessään löytää vastauksia jäseniä vaivanneisiin kysymyksiin MAP-kirkon historiaan liittyen. Etsiessään tietoa Internetistä Hans löysi paljon sellaista, joka ei vastannut niitä tietoja, joita kirkko jäsenilleen opettaa, vaan kirkon historia paljastui varsin toisenlaiseksi. Ruotsissa ilmeisesti useampikin oli ajautunut samankaltaisiin ongelmiin uskonsa kanssa kun kirkon ylin johto päätti lähettää paikalle kaksi kirkon historioitsijaa, Marlin K. Jensenin ja Richard E. Turleyn, vastailemaan jäsenten kysymyksiin 28 marraskuuta 2010 pidettyyn takkatulitilaisuuteen. Järjestetyn tilaisuuden puhtaaksi kirjoitettu versio löytyy Mormonthink -sivulta.

Tilaisuudessa kirkon historioitsijat yrittävät vastailla osallistujien esittämiin kysymyksiin parhaansa mukaan ja tässä muutamia huomioita. Jotakuta nuo vastaukset varmaankin tyydyttävät, mutta kriittistä tarkastelua ne eivät kuitenkaan kestä. Vastauksia leimaa runsassanainen selittely, ikäänkuin vastaajat yrittäisivät puhua kysyjät tainnoksiin siten, etteivät enää tiedä vastattiinko heidän kysymyksiinsä vai ei. Lisäksi vastaajat joutuvat määrittelemään käsitteitä uudelleen ja mm. Mormonin kirjan kääntämistä koskeviin kysymyksiin vastatessaan mielikuvat kääntämistyöstä, jossa sana kerrallaan käännetään alkuperäiskielistä tekstiä toiselle kielelle, muuttuukin ilmoituksen saamiseksi taikakivestä, joka on piilotettuna hattuun.

Polyandriaan liittyviä kysymyksia käsitellessä historioitsijat antavat yllättäen suoran vastauksen, kyllä Joseph Smith harjoitti polyandriaa (yhdellä naisella on monta miestä samanaikaisesti). Sen sijaan siihen, miksi Joseph Smith avioitui monien sellaisten naisten kanssa, jotka olivat jo naimisissa toisen miehen kanssa, on historioitsijoiden mukaan olemassa avioliittokohtaisia vastauksia, mutta tilaisuudessa ei historioitsijoiden mielestä ollut tarpeeksi aikaa niiden käsittelemiseen. Avoimeksi jäi siis tälläkin kerralla miksi ja millä perusteilla Joseph Smith avioitui toisten miesten vaimojen kanssa ja epäilen kovasti saadaanko tähän aihepiiriin liittyen koskaan kunnollisia vastauksia MAP-kirkolta.

Abrahamin kirjasta historioitsijat jatkavat tutuksi tulleella välttelevällä MAP-kirkon linjalla ettei kaikkia Joseph Smithin papuryksia ole enää olemassa. Historioitsijat näin pyrkivät siirtämään sivuun vaikeat kysymykset mm. Joseph Smithin hieroglyfikäännöksistä, jotka egyptologien mukaan ovat täysin väärin, sanoisinko "hatusta vedettyjä." Kirkolla itsellään ei ole virallista kantaa tähänkään asiaan.

Tapaan jolla kirkko kertoo jäsenilleen historiasta Marlin Jensen toteaa seuraavasti:

Rick and I are in charge of this for the Church, essentially, over at the Church history department. And this has changed a little bit in the course of the Church’s history. Where for a long time we were a persecuted minority in America and our hope was to present our best face to the world. And our history was often written in what was called apologetic style. We were defending the faith. And in doing that we were being selective. We were saying the best things about the Church. It was a very natural thing, I think, for us to do in those years. But in many ways, we’ve come of age in the Church. (s. 39)

Marlin Jensen siis myöntää, että kirkko on aikojen saatossa kertonut historiansa valikoiden ja parhain päin. Normaalit ihmiset ymmärtävät kuinka tämä metodi kertoa valikoitua totuutta on tiedon pimittämistä, manipulointia, epärehellisyyttä ja valehtelua (ks. economical with the truth), mutta mormonihistorioitsijoiden ja ilmeisesti myös monien mormonien käsitys näyttää poikkeavan muusta maailmasta kuten seuraavasta käy ilmi.

What I want you to know is I think there is some hint of this, there’s some feeling that somehow the leaders of the Church have manipulated the Church history for some benefit. And I want you to know that is not true. Nor is it true today. There’s never been an attempt to suppress the history of the Church or to tell the Church’s history in some untrue way to put it into an untrue light to gain some advantage, to gain converts, to gain popularity or acceptance. (s. 40)

Mormonin kirjaan liittyviin DNA kysymyksiä tilaisuudessa käsiteltiin myös. Niihin en itse puutu vaan jokainen voi käydä lukaisemassa mitä Simon Southertonilla, asiaan perehtyneellä perinnöllisyystutkijalla, on aiheesta sanottavaa omassa blogissaan.

Puhtaaksi kirjoitetusta takkatulitilaisuuden tekstistä käy hyvin ilmi kuinka MAP-kirkon auktoriteetit yrittävät valehdella ja kiemurrella kohdatessaan ongelmallisia kysymyksiä. Mormoninkirjan käännöstyöhön liittyvistä selityksistä käy mielestäni selväksi kuinka kirkon virkamiehet manipuloivat informaatiota ja tarvittaessa määrittelevät käsitteitä uudelleen pitääkseen tarinaa kasassa, mutta heti seuraavassa käänteessä yrittävät väittää, että mitään manipulointia ei olisi koskaan tapahtunutkaan vaikka juuri hetkeä aiemmin myönsivät etteivät ole aina kertoneet koko totuutta vaan valikoineet kerrottavat asiat sopivasti kirkolle myönteisellä tavalla. Kyseessä on mitä ilmeisimmin George Orwellin kirjasta 1984 tuttu kaksoisajattelu ("Doublethink"), jossa henkilö ylläpitää kahta toistensa kanssa täysin ristiriidassa olevaa uskomusta. Selvää kuitenkin on, että kenenkään ei pitäisi tehdä elämäänsä merkittävällä tavalla vaikuttavia päätöksiä pelkästään niillä pohjatiedoilla mitä MAP-kirkko ja sen aktiiviset jäsenet kirkosta avoimesti kertovat sillä silloin päätökset jäävät pahasti yskipuolisten ja tarkkaan valikoitujen yksityiskohtien varaan. Ei kovin moni osta taloakaan pelkästään sen perusteella miltä julkisivu näyttää kiinteistövälittäjän ilmoituksessa ja MAP-kirkolle keskiverto palkansaaja maksaa elämänsä aikana noin omakotitalon verran rahaa kymmenyksinä ja erinäisinä lahjoituksina mikäli on tunnollinen ja hyvä mormoni.

Vahvistusvinouma

Yksi syy miksi järkevä keskustelu uskovaisten kanssa tuntuu olevan hankalaa, joskus jopa mahdotonta, on ihmisten inhimillisyys. Inhimillisyyteen ja ihmisen psykologiaan kuuluu luonnollisena osana kognitiivisiin ilmiöihin lukeutuva vahvistusvinoutuma (engl. confirmation bias). Psykologit ja tiedemaailma ovat tunteneet tämän mielen ilmiön jo vuosikausia ja ryhtyneet tarvittaviin toimiin ilmiön kitkemiseksi tiedemaailmasta. Vahvistusvinoumalle tyypillistä on, että henkilö, etsiessään tietoa ja todistusaineistoa, antaa suuremman painoarvon asioille jotka tukevat hänen uskomuksiaan ja näin hän saattaa jättää jopa kokonaan huomiotta asioita jotka todistavat hänen omia käsityksiään ja uskomuksiaan vastaan. Vahvistusvinouman vaikutusta ei kukaan voi täysin eliminoida mielestään, mutta jokainen pystyy vähentämään sen vaikutusta omassa elämässään kunhan ensin ymmärtää miten kyseinen ilmiö toimii ja miten se vaikuttaa.

Ongelma monien uskovaisten kohdalla on se etteivät he välttämättä ole edes tietoisia koko ilmiön olemassaolosta. Esimerkkejä, kuinka ilmiö vaikuttaa uskovaisen mielessä, ovat Internetin keskustelupalstat pullollaan. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi nuoren maailman kreationismiin uskovat ihmiset, joille vähänkään geologiaan perehtyneet ovat moneen kertaan vääntäneet rautalangasta kuinka maapallo syntyi noin 4,5 miljardia vuotta sitten erinäisten kosmisten kappaleiden ja hiukkasten kasaantuessa yhteen. Johdonmukaiset todisteet tuosta synnystä ja siitä seuranneista tapahtumista nykypäivään nämä kreationistit sivuuttavat jokseenkin täysin, koska heidän vahvistusvinouman vääristämä mielensä etsii ja kelpuuttaa vain sellaisia todisteita, jotka puoltavat heidän uskomuksiaan.

Toinen esimerkki uskovaisten piiristä löytyy Jumalan vaikutuksen havainnoimisessa. Siinä missä tiedemies näkee luonnonlakien mukaisia ilmiöitä, luonnolakeja ymmärtämätön uskovainen näkee Jumalan. Toisinaan jopa kuulee kuinka nämä uskovaiset ovat valjastaneet termodynamiikan toisen pääsäännön omiin tarkoituksiinsa väittäen, että termodydamiikan toisen pääsäännön mukaan minkäänlaista järjestäytymistä yksinkertaisemmista elämänmuodoista monimutkaisempiin ei voi tapahtua ja tämän takia evoluutio on heidän mielestään mahdottomuus ja näin ollen Jumalalla täytyy olla näppinsä pelissä tavalla tai toisella. Tällaisille uskovaisille on aivan turha tähdentää kuinka he ovat ymmärtäneet termodynamiikkansa aivan väärin oman vahvistusvinoumansa vääristämänä, sillä he unohtavat, että kyseinen sääntö pätee suljetuissa järjestelmissä, jollainen maapallo ei ole, ja maa saa melkoisia määriä energiaa auringosta, mikä mahdollistaa elämän monimuotoisuuden ja evoluution jatkuvan kehittymisen. Aurinkokunta sinällään voitaisiin laskea tuollaiseksi suljetuksi järjestelmäksi, jossa termodynamiikan toinen pääsääntö toimii ja aikanaan noin 5 miljardin vuoden kuluttua kun aurinko lopulta kuolee tämän järjestelmän entropia todellakin tulee kasvamaan merkittävästi.

Edellä mainitsemani esimerkit vahvistusvinoumasta ovat melko yleisiä, enemmän ilmiötä löytyy vielä yksityiskohtaisemmissakin tapauksissa. Mieleen tulee säköpostikeskustelu erään uskovaisen kanssa viimeajoilta, jossa kyseinen henkilö esitti jopa kysymyksiä siitä mistä olen saanut ja mihin perustanut tietoni liittyen käytävässä keskustelussa esittämiini asioihin, vaikka olin kyseiselle henkilölle juuri edellisen sähköpostin liitteenä lähettänyt kyseistä asiaa käsittelevät otteet eräästä käsikirjasta. Samainen uskovainen myös sivuutti täysin kolmen vuosikymmenen aivojen magneettikuvauksiin perustuvat neurologiset tutkimukset, jotka vahvasti osoittavat kuinka mm. vapaa tahto on vain mielen tuottama illuusio, kutsumalla aiheesta esittämiäni kommentteja "humpuukiksi". Esitetyt todisteet ja tiedot ovat ilmeisesti kyseisen henkilön uskomusten kanssa voimakkaassa ristiriidassa joten hänen vahvistusvinoumansa yksikertaisesti sivuutti ja siirsi uskomusten kanssa ristiriitaiset todisteet kylmästi sivuun ja jatkoi tarinointiaan ikäänkuin mitään todisteita ei olisi koskaan edes ollut.

Olen edelleen, vielä näin vuosikausienkin jälkeen, tyrmistynyt kuinka voimakas tämä ilmiö voi olla ja kuinka pahasti se vääristää ihmisten mieliä. En oikein vieläkään tiedä miten pitäisi suhtautua tällaisiin ihmisiin jotka luottavat omiin tunteisiinsa ja uskomuksiinsa niin vahvasti etteivät pysty objektiivisesti analysoimaan ja korjaamaan uskomuksiaan vaikka uudet todisteet ja tiedot tuijottavat suoraan silmiin. Voiko tuollaisiin ihmisiin luottaa ylipäänsä missään asiassa? Eikö tällaisessa päätöksenteossa ole juuri katastrofin eväät kohdallaan? Mikä takaa, että tälaiset henkilöt koskaan pystyvät tekemään informoituja päätöksiä mistään asiasta?