Perimän kertomaa

Viimeisinä vuosikymmeninä perinnöllisyystieteen loikkiessa eteenpäin näyttää MAP-kirkko jäävän pahemman kerran jalkoihin ja tallautuvan santaan. DNA tutkijoiden analyysit vuosien varrella ovat vahvistaneet arkeologien jo pitkään muotoilemia teorioita Amerikan mantereen asuttamisesta eliminoiden käytännössä kaiken teoreettisenkin elintilan Mormonin kirjan kaltaisilta sepustuksilta. Suojautuakseen näiltä tieteen pajavasaran iskuilta MAP-kirkko on julkaissut esseen Amerikan kansojen alkuperästä ja perimästä. Tämä apologinen essee pyrkii MAP-kirkon virallisia tiedotuskanavia pitkin vaientamaan tiedeyhteisön suunnalta alati korkeammaksi kasautuvaa todistekertymää, joka kertoo aivan toisenlaista tarinaa amerikan alkuperäiskansoista kuin Mormonin kirja. Tammikuun 2014 lopussa MAP-kirkon julkaisema essee on myös kirvoittanut kriittisiä kannanottoja ja nostanut esiin muutamia varsin merkittäviä huomioita aiheeseen liittyen. Analyyttisiä ja hyvin perusteltuja kommentteja ovat esittäneet blogeissaan mm. Simon Southerton, David Twede ja Steve Bloor. Suosittelen lukemaan heidän bloginsa aiheesta, sillä olen poiminut tähän vain muutamia huomioita.

David Twede nostaa esseestä esiin viestin, joka mahdollisesti jää monelta tekstiä pintapuolisesti lukevalta mormonilta huomaamatta. Essee viittaa laajalti mormonitutkija Ugo Peregon teksteihin joiden mukaan ensimmäiset ihmiset saapuivat amerikkaan yli 13000 vuotta sitten, siis hyvin kauan ennen ensimmäistäkään Raamatun, Mormonin kirjan tai Kallisarvoisen helmen tapahtumaa.  Essee itsessään ei vuosia tai lukuja aiheesta esitä, mutta esseessä viitatuista lähdemateriaaleista tämä käy hyvin selvästi ilmi. Ugo Perego myös teorisoi teksteissään kuinka Aatami ja Eeva ovat ainoastaan ihmiskunnan henkisiä vanhempia eikä heitä edeltäneillä ihmisillä olisi ollut sieluja. Käytännössä tämä tarkoittaa siis että nyt julkaistun esseen perusteella MAP-kirkko antaa ymmärtää kuinka amerikan manner oli taajasti asuttu jo ennen Aatamia tai Eevaa, mutta sitten kuitenkin pitäisi uskoa myös Mormonin kirjaan:

2 Nefi 2: 22 Ja nyt, katso, ellei Aadam olisi rikkonut, hän ei olisi langennut, vaan hän olisi jäänyt Eedenin puutarhaan. Ja kaiken, mikä oli luotu, olisi täytynyt jäädä samaan tilaan, jossa se oli luomisensa jälkeen; ja sen olisi täytynyt jäädä sellaiseksi ikuisesti, eikä sillä olisi ollut loppua.
23 Eikä heillä olisi ollut lapsia; niinpä he olisivat jääneet viattomuuden tilaan, kokematta iloa, sillä he eivät tunteneet kurjuutta; tekemättä hyvää, sillä he eivät tunteneet syntiä. 

Mormoniteologian mukaan kuolemaa siis ei ollut ennen Aatamin lankeemusta. Nyt MAP-kirkko kuitenkin esseessään esittää, että ennen Aatamia ja Eeva oli ihmisiä ja samalla opettaa jäsenilleen kuinka Aatami ja Eevaa ovat kaikkien ihmisten esivanhempia, joita ennen ei ollut kuolemaa ja "kaiken olisi täytynyt jäädä sellaseksi ikuisesti" ilman Aatamin lankeemusta.

Steve Bloor otsikoikin aihetta käsittelevän blogitekstinsä osuvasti "The shifting sands of a shaky foundation!" Steve ja David omissa blogeissaan molemmat huomauttavat kuinka ennen Aatamia ja Eevaa eläneet ihmiset asettavat kyseenalaiseksi koko opin pelastuksesta. Mormonismin pelastusoppi on plagioitu kristillisistä uskonkäsityksistä, joissa keskeisessä asemassa on Kristuksen sovitustyö.

Moosia 3: 11 Sillä katso, ja myöskin hänen verensä sovittaa niiden synnit, jotka ovat langenneet Aadamin rikkomuksen tähden, jotka ovat kuolleet tuntematta Jumalan tahtoa heitä kohtaan tai jotka ovat tehneet syntiä tietämättään. 

MAP-kirkon julkaisema essee kaivaa siis varsin näyttävästi maata omien perustustensa alta, mutta niinhän siinä usein käy kun on kyse valheista. Ne kaatuvat lopulta kaikki omaan mahdottomuuteensa ja sisäisiin ristiriitoihinsa, eikä valheista tule totta vaikka monimiljoonainen mormoniuskovien joukko niitä suureen ääneen toistelisi maailman turuilla.

Tieteellisimmän vastineen MAP-kirkon esseeseen antaa odotetusti DNA tutkija Simon Southerton. Blogissaan Simon käy pintapuolisesti läpi esseen suurimmat puutteet, ongelmat ja suoranaiset valheet. Siinä missä essee ylimalkaisesti esittää, kuinka yksittäisen kansan perimä voisi yksinkertaisesti kadota katastrofien ja geneettisen ajautumisen seurauksena, Simon tyrmää tämän suuntaiset ajatukset täysin, sillä viime vuosien aikana on jopa jäljitetty yksittäisten ihmisten 40000 vuotta sitten jonkin geografisen alueen geeniperimään tuomia markkereita. Simonin mukaan MAP-kirkon esseessään esittämä väite DNA markkereiden täydellisestä katoamisesta alle 3000 vuodessa on siis täysin tuulesta temmattu. Essee pyrkii piiloutumaan myös tietämättömyyden taakse väittäessään kuinka Mormonin kirjan hahmojen perimää ei tunnettaisi ja näin ollen sitä ei voitaisi tunnistaa, mutta tämänkin Simon tyrmää lyhykäisesti toteamalla kuinka ongelma ei suinkaan ole oikeiden geenien tunnistamisessa vaan siinä, että amerikan alkuperäiskansojen perimästä ei yksinkertaisesti löydy Mormonin kirjan väitettyjen tapahtuma-ajankohtiin sopivia perimämuutoksia kun perimään ei ole ilmaantunut uusia markkereita. Lisäksi aihetta käsittelevässä blogikirjoituksensa toisessa osassa David Twede toteaa kuinka Mormonin kirja antaa hyvinkin tarkan kuvauksen siitä mihin Israelin sukuhaaroihin Lehi (Alma 10:3) tai Mulek (Hel 6:10) kuuluivat, joten tältä osin MAP-kirkon julkaiseman esseen väite, ettei voida tietää millaista perimää nämä kansat kantoivat, voidaan lokeroida tarkoitushakuiseksi vääristelyksi. Erityisesti esseessä viitatataan katastrofaalisiin sairauksiin, kuten isorokko tai tuhkarokko, jotka tappoivat 95% intiaaniväestöstä 1400 ja 1500 luvuilla Amerikan löytymisen jälkeen, ja näin annetaan ymmärtää kuinka ne olisivat mahdollisesti aiheuttaneet perimän katoamisen. Isorokko ja tuhkarokko ilmaantuivat eläinmaatalouden kehittymisen jälkeen juuri niillä alueilla joilta Mormonin kirjan väitetyt retkikunnat kohti uutta mannerta lähtivät. Jos amerikan mantereen alkuperäiskansojen perimä olisi ollut edes osittain tältä eläinmaataloutta harjoittaneelta alueelta niin ko. tauteja vastaan olisi ollut myös parempi vastustuskyky ja sen seurauksena kuolleisuus olisi ollut populaatiossa huomattavasti vähäisempää eivätkä nämä geneettiset markkerit olisi mitenkään voineet kadota mainitussa katastrofissa.

Tieteen edistyessä MAP-kirkon on ollut pakko muuttua. Sitä se on tehnyt jatkuvasti pitääkseen jäseniään otteessaan. Omalta osaltaan tämä essee heijastelee myös tätä jatkuvaa muutosta myöntäessään kuinka vuonna 2006 Mormonin kirjan kansilehdillä oleva teksti muutettiin. Ennen teksti antoi ymmärtää kuinka Amerikan intiaanien pääasialliset esi-isät olisivat juuri olleet nämä Jerusalemista tulleet Lehin jälkeläiset, mutta nykyään teksti on laimennettu merkittävästi ja toteaa vain ylimalkaisesti heidän olleen vain osa siitä. Kuten edeltäjänsäkin niin tämäkään essee ei tarjoa asioihin perehtyneille mitään merkittäviä vastauksia vaan paljastuu hieman syvällisemmin tarkasteltuna valheelliseksi vääristelyksi, jossa kerrotaan tutkimuksista ja vedotaan johinkin auktoriteetti asemaan nostettuihin mormonitutkijoihin samalla kuitenkin jättämällä mainitsematta merkittäviä yksityiskohtia pyrkien synnyttämään lukijalle täysin vääränlaisia mielikuvia asiasta. Nähtäväksi jää pystyykö essee sammuttamaan totuudesta kiinnostuneiden mormonien tiedonjanoa ja kuinka moni lopulta näkee kirkon rakentaman savuverhon läpi.