MAP-kirkon tilastot 2013

Viikonloppuna järjestettiin jälleen Utahissa puolivuosittainen mormonikirkon yleiskonferenssi. Kevään konferensseissa kirkko julkaisee perinteisesti myös tilastojaan. Tuttuun tapaansa kirkko julkaisi tilastot ilman vertailukohtia ja joitain kriittisiä tunnuslukuja. Jonkinlaisen kokonaiskuvan hahmottamiseksi joutuukin valjastamaan oman laskentataitonsa ja kaivelemaan edellisten vuosien raportteja käsiinsä.

Suurin huomioarvo tämän vuoden raportin luvuissa kohdentuukin luonnollisesti lähetytyöntekijöiden määrään, joka on noussut edellisen vuoden 59 tuhannesta 83 tuhanteen. Nousua siis huikeat 40% edelliseen vuoteen nähden. Tämä nousu on seurausta MAP-kirkon alennetusta lähetystyöhön kelpuutettavien nuorten ikärajasta, mikä on saanut entistä nuoremmat lähtemään "palvelemaan". Merkittävä määrällinen nousu ei kuitenkaan näytä tehonneen kirkon toivomalla tavalla sillä uusia käännynnäisiä tämä lukumääräisesti kasvanut armeija onnistui saalistamaan 282 945, joka ei ole kuin kymmenen tuhatta enemmän kuin edellisenä vuonna ja vain tuhat enemmän kuin vuonna 2011. Lähetyskenttien miehittäminen suuremmalla joukolla ilmeisen tehottomia nuoria mormonilähetyssaarnaajia näyttääkin lähinnä synkältä sillä vuosi 2013 jää historiankirjoihin vuotena, jona oli ennätyksellinen määrä lähetystyöntekijäkuolemia. Lähettämällä entistä kypsymättömämpiä nuoria käännytystyöhön ja vielä lisäämällä määrää on luonnollista, että myös kuolemia osuu kohdalle entistä enemmän.

Tilastot kertovatkin karua tarinaa kuinka uusia jäseniä ei tule, mutta nuoria kuolee enemmän ja täysin turhaan. Ikävää puristusta rinnassa ei myöskään helpota tieto siitä kuinka nuorten ikärajan laskun lähetystyöntekijöitä hetkellisesti lisäävä vaikutus tulee jäämään lyhytaikaiseksi. Ikäryhmien päällekkäisyyksien tasaantuessa lähetystyöntekijöiden määrä oletettavasti asettuu suunnilleen samalle tasolle kuin se oli ennen ikärajan alentamista, jolloin MAP-kirkon lähetystyöarmeija ei määrällisesti enää tule olemaan suurempi, mutta sen sijaan keski-iältään nuorempi. Nuorempi lähetystyöntekijöiden keski-ikä taas edelleen tarkoittaa kasvanutta onnettomuusriskiä saarnaajapopulaatiossa, joten on varsin todennäköistä, että ainoa mitä lähetystyöikärajan muutoksella MAP-kirkossa tullaan tilastollisesti saamaan on pysyvästi korkeampi määrä kuolleita ja vakavasti loukkaantuneita lähetystyöntekijöitä vuosittain.

Lääkkeeksi tähän ikävään tilastoon olisi luonnollisesti tarjolla se, ettei kypsymättömiä nuoria lähetetä käännyttämään maailmaa. Ikärajan nosto takaisin tarkoittaisi kuitenkin muutaman vuoden kokonaisvaltaista supistumaa lähetyskentillä, sillä kirkko joutuisi odottelemaan nostetun ikärajan takia nuorien kasvamista, ja ainakin lähetystyöponnistelujen osittaista lakkauttamista ylimenokauden ajaksi. Lisäksi MAP-kirkon johto joutuisi myöntämään virheensä, eikä "täydellisessä" MAP-kirkossa ole sellaista kulttuuria tai rakenteita jotka "jumalten ilmoitusta" saavien johtajien tekemien virheiden myöntämisen tekisi mahdolliseksi. Virheiden myöntämisen ja asian korjaamisen sijaan onkin siis odotettavissa sitä samaa vanhaa illuusion suitsutusta kuinka kaikki on hyvin ja tuloksia tulee, vaikka tilastot kertovat toisenlaista tarinaa.

MAP-kirkko ilmoitti uusien lasten määräksi 115 486, joka oli seitsemän tuhatta vähemmän kuin edellisenä vuonna eli laskua noin 5,5%. CIA factbookin mukaan maailman syntyvyydeksi vuodelle 2014 on arvioitu 18,9/1000 ihmistä kohden, joten laskennallisesti näiden lukujen avulla arvio mormonikirkon todellisesta jäsenmäärästä on noin 6,11 miljoonaa kirkon ilmoittaman yli 15 miljoonan sijaan. Loput kirkon tilastoissa kummittelevat noin 9 miljoonaa jäsentä eivät näytä olevan kiinnostuneita MAP-kirkon toiminnasta tai palveluista edes siinä määrin, että haluaisivat antaa kirkon tietoon lastensa syntymiä.

Kuolleita ja eronneitahan MAP-kirkko ei ilmoita suoraan vaan tämä luku on myös laskettava itse vertailemalla nyt ilmoitettuja lukua edellisen vuoden lukuihin. Vuonna 2013 kuolleita ja eronneita oli kirkon ilmoittamien lukujen mukaan laskettuna 98 876 eli noin 0,65% kirkon ilmoittamasta kokonaisjäsenmäärästä. Maailman keskimääräinen kuolleisuus vuonna 2013 arvioitiin taas olleen 0,8%. MAP-kirkon ilmoittamista luvuista laskettu poistuma, joka siis sisältää kuolleet ja kirkosta eronneet, kertoo kuinka MAP-kirkon tilastokirjanpidossa on edelleen pahemman luokan puutteita tai suoranaista vääristelyä ja valehtelua. MAP-kirkon julkaisemiin lukuihin omasta kasvustaan ei siis voi edelleenkään luottaa, eikä viimeksi kulunut vuosi tuonut tältäkään osin parannuksia MAP-kirkon toimintatapoihin ja avoimmuuteen.

Oikeudenkäynnin vaikutukset

Vaikka viime kuun lopulla Tom Phillipsin MAP-kirkkoa vastaan nostamat syytteet hylättiin on kyseisellä oikeudenkäynnillä eittämättä jonkinlaisia seurannaisvaikutuksia. Steve Bloor kirjoitti näistä vaikutuksista omassa blogissaan. Päälimmäisenä oikeuskäsittelyn seurauksena tuli selväksi kuinka MAP-kirkon johtajien ei tarvtise edustaa kirkkoa vaan lakimiehet hoitavat asian. Tämä käytännössä tarkoittaa myös sitä, että kirkon johtajat eivät enää määrittele kirkkoa tai kirkon oppia vaan se muotoiltiin pitkälti lakimiesten toimesta oikeudessa.

Kirkon lakimiehet onnistuivat vakuuttamaan tuomarin siitä, kuinka monet asiat, joita kirkossa on tähän asti opetettu totuuksina, ovat vain uskomuksia ja näin ollen niitä onkin tästä lähin käsiteltävä vain ja ainoastaan uskomuksina. Tom Phillipsin nostaman kanteen seurauksena MAP-kirkko lakimiestensä välityksellä siis käytännössä myönsi ettei sen opetuksilla ole minkäänlaista faktoihin perustuvaa todellisuuspohjaa. MAP-kirkko tuskin tulee painokkaasti jäsenilleen kertomaan kuinka oikeudessa tämä asia määriteltiin, sillä jos kirkko jäsenilleen kertoisi kuinka kyse on vain uskomuksista eikä totuuden mukaiseen tietoon perustuvista faktoista niin moni jäsen saattaisi kyseenalaistaa monia muitakin asioita kirkkoon liittyen.

MAP-kirkon lakimies: “Statements made by the Church are not facts, they are beliefs. Nothing is ever said as fact, it’s just belief!!!!”

Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin ja kirkon jäsentenkin on syytä vastedes ottaa huomioon kuinka "Mitään ei ole koskaan sanottu faktana, ne ovat vain uskomuksia!!!!".

Itsepetoksella uskonnon uhriksi

"Tavallinen valhe on sellainen jolla ihminen pettää itseään; toisten pettäminen on suhteellisen harvinainen rikkomus." - Friedrich Nietzsche

Itsepetos, tuo kavala ihmismielen ominaisuus, joka ammentaa omista haluistamme. Ihminen on taipuvainen uskomaan ja tulkitsemaan asioita omien halujensa ja toiveidensa mukaisesti ja kuten jokainen vähänkään mediaa seurannut tietää niin ihmisten halujen herättäminen on helppoa oikeanlaisilla mainoksilla. Siinä missä markkinatalous manipuloi ja leikkii ihmisten haluilla ja toiveilla, saadakseen ihmiset ostamaan tuotteita, uskonnot tekevät saman koukuttaakseen ihmiset omaan maailmaansa. Uskonnolliset yhteisöt luottavat jäsenhankinnassaan pitkälti juuri ihmisten taipumukseen pettää itseään. Ihmisten tunteet yhteisöä kohtaan pyritään manipuloimaan mahdollisimman positiivisiksi, jotta ihmiselle syntyy halu liittyä yhteisöön. Halu kuulua joukkoon, tuntea itsensä hyväksytyksi ja saada ystäviä on jokaiselle luontaista. Käännytystyössä usein vältellään kertomasta potentiaaliselle kandidaatille kielteisiä tunteita herättäviä asioita, kuten nyt vaikkapa kirkon perustajan tekemistä hämäräpuuhista jne. Sopivasti positiivisia tunteita herättelemällä, esim. rakkauspommituksella ja/tai kertomalla kaikista mukavista ja hienoista piirteistä uskonyhteisöstä, pystytään helposti rakentamaan positiivisia mielikuvia ja tunneaihioita uhrin mieleen. Synnytettyjen positiivisten tunteiden käännyttäjät usein vielä väittävät olevan osoitus opin totuudesta, vaikka itse oppia tai etenkään sen omituisuuksia ei käännytysprosessin aikana olisi juurikaan käsitelty.

Sopivien positiivisten tunteiden herättelyn jälkeen uhria pyydetään usein "kysymään" Jumalalta rukoillen pitäisikö hänen liittyä yhteisöön. Tunnemanipulaation virittämä rukousautomaatti tuottaakin helposti uskonnollisen yhteisön kannalta toivotun tuloksen mikäli uhri tulkitsee omien manipuloitujen tunteidensa ja halujensa olevan viesti yliluonnolliselta instanssilta. Mikäli tunnemanipulaatio epäonnistui uhria usein kehotetaan yrittämään uudelleen, usein jonkinlaisella verukkeella ettei tämä ollut yrityksessään tarpeeksi vilpitön tms. näin viestittäen, että vain tietty vastaus kelpaa. Mikäli uhri nielaisee tämän verukkeen ja haluaa yrittää yhä uudelleen ja uudelleen kunnes saa synnytettyä toivotun tunnereaktion itsessään hän käytännössä aivopesee itsensä yhteisön jäseneksi.

Loppujen lopuksi ei ole juurikaan merkitystä miten epärationaalisia uskonyhteisön uskomukset ovat tai todistavatko kaikki todisteet peräti täysin toisenlaisesta maailmankaikkeudesta, kyse on siitä kuinka altis ihminen on itsepetokselle sekä siitä kuinka helppoa hänen tunteitaan ja halujaan on manipuloida. Ihminen voi pettää itsensä uskomaan ihan mitä vain omien halujensa ajamana täysin sivuuttaen ristiriitaiset todisteet, tunnetun maailmanhistorian ja tieteellisen tiedon. Jos todellisuus koetaan ahdistavaksi on helppoa turvautua itsepetokseen omaksumalla lohduttavia omien toiveiden ja halujen mukaisia uskomuksia niiden tarjotessa näennäisen suojan raakaa todellisuutta vastaan.