"Meitä ei saa vastustaa"

Nyt se on sitten virallista. MAP-kirkon ylin johto julkaisi 28.6.2014 julkilausuman, jolla se kieltää kaikenlaisen kirkon tapojen tai oppien arvostelun kirkon sisällä. Julkilausuma on monilta osiltaan ongelmallinen, joten se on syytä käydä läpi kokonaisuudessaan.

In God's plan for the happiness and eternal progression of His children, the blessings of His priesthood are equally available to men and women. Only men are ordained to serve in priesthood offices. All service in the Church has equal merit in the eyes of God. We express profound gratitude for the millions of Latter-day Saint women and men who willingly and effectively serve God and His children. Because of their faith and service, they have discovered that the Church is a place of spiritual nourishment and growth.

Heti alussa käy selväksi, että tämä julkilausuma on kirkon johdon vastine viime viikkojen mediapyöritykselle liittyen naisten tasa-arvoa kirkossa ajavan Ordain Women sivuston perustajan Kate Kelly erottamiselle. Kirkon kanta tasa-arvolle tulee myös selväksi: Tasa-arvoa ei ole. Valitut sanamuodot korostavat kuinka kaikki pappeuden siunaukset ovat tasapuolisesti tarjolla miehille ja naisille, mutta jatkaa heti perään, että vain miehiä asetetaan pappeudenvirkoihin. Tätä epätasa-arvoa yritetään sitten vielä peitellä toteamalla kuinka kaikki kirkossa tapahtuva palvelu on samanarvoista Jumalan silmissä.

Vaikka kaikkinainen kirkossa suoritettava palvelutyö Jumalan silmissä olisikin samanarvoista niin ihmisten silmissä, jotka tuota palvelutyötä suorittavat, asia ei näin ole. Kutsumalla järjestelyä Jumalan suunnitelmaksi kirkon johto piilottelee itse maalaamansa jumalkuvan takana jottei sen tarvitsisi tarjota naisille samanlaisia ja yhtä vaikutusvaltaisia palvelutehtäviä kuin miehille. Kirkon johdon julkilausuman perusteella voidaankin päätellä, että naiset, jotka haluavat etsiä lisäsisältöä elämäänsä, onnea ja kehittymistä palvelemalla vastaavissa tehtävissä kuin miehet, eivät elä Jumalan suunnitelman mukaan. Naiset eivät tätä nykyä pääse edes päättämään oman kirkkonsa naisten apuyhdistysjärjestön budjetista kun kaikista raha-asioista päättävät kirkon pappeudenhaltijat. Jäsenet, joiden mielestä myös naisten pitäisi päästä päättämään kirkon taloudenpidosta tai kirkon opillisesta ja hengellisestä sisällöstä, eivät siis tule saamaan toivomaansa, koska se on tämän julkilausuman perusteella vastoin Jumalan suunnitelmaa. MAP-kirkolla ei ole edes halua tarjota tyydyttäviä palvelutehtäviä naisille, jotka toivovat pääsevänsä vaikuttamaan kirkon oppeihin tai toimintatapoihin, vaan tällaiset naiset tulevat, kuten Kate Kellykin, tuntemaan itsensä varsin ei-toivotuiksi jäseniksi.

We understand that from time to time Church members will have questions about Church doctrine, history, or practice. Members are always free to ask such questions and earnestly seek greater understanding. We feel special concern, however, for members who distance themselves from Church doctrine or practice and, by advocacy, encourage others to follow them.

Seuraavaksi kirkon johdon julkilausuma ilmaisee kuinka oppiin, historiaan ja käytäntöihin liittyviä kysymyksiä voi vapaasti esittää. Sen sijaan julkilausuma ei kerro missä ja miten näitä kysymyksiä on lupa esittää tai mistä niihin saa vastauksia. Pääsääntöisesti vaikeita mieltä askarruttavia kysymyksiä MAP-kirkossa opastetaan esittämään yksityisesti kirkon paikallisjohdolle. Näinhän kävi mm. Ruotsissa jokin aika sitten kun joukko ruotsalaisia jäseniä lähestyi paikallisjohtoa kysymyksillä. Seurauksena oli historian suurin luopumus Ruotsin MAP-kirkosta, jonka tilkitsemiseksi MAP-kirkon ylinjohto käynnisti "Swedish Rescuena" tunnetun operaation. Avoimeen keskustelukulttuuriin tottuneet ruotsalaiset eivät nielleet kirkon peittely- ja puolivillaisia selittely-yrityksiä ja tuloksena varsin moni poistui tuntiessaan tulleensa petetyksi.
Lisäksi kirkon johto jatkaa kuinka he ovat erityisen huolissaan jäsenistä, jotka etäännyttävät itsensä kirkon opista tai käytännöistä. Sanamuodot tässä kohdin on hyvin tarkkaan valittu ja teksti selkeästi syyllistää kaikkia sellaisia henkilöitä, jotka perustavat jonkinlaisen organisaation, kuten Kate Kelly, jonka tavoitteena on muutosten ajaminen kirkossa. Kirkon johdon tavoitteena näyttää olevan kokonaisvaltainen muutoksiin tähtäävän jäsenaktivismin kieltäminen ja näin oman totaalisen valtansa pönkittäminen. Kirkon johto lähettääkin kentälle näillä hienovaraisilla sanamuodoilla varsin selkeää viestiä: "Meitä tai meidän käytäntöjämme ei saa kyseenalaistaa".

Simply asking questions has never constituted apostasy. Apostasy is repeatedly acting in clear, open, and deliberate public opposition to the Church or its faithful leaders, or persisting, after receiving counsel, in teaching false doctrine.

Lopuksi kirkon johto kruunaa viestinsä kuinka luopumusta on toistuva selkeä, avoin ja harkittu julkinen toiminta kirkon uskollisten johtajien vastustamiseksi tai jatkuva väärien oppien opettaminen. Leimaamalla kirkon johtajien vastustamisen luopumukseksi ja näin ollen kirkosta erottamiseen johtavaksi toiminnaksi MAP-kirkon johdon tarkoituksena on kitkeä kaikkinainen kirkon johtajiin ja sen käytäntöihin kohdistuva kritiikki. Jäsenten vaikutusmahdollisuudet kirkon oppien ja käytäntöjen muuttamiseksi ovat näin ollen täysin olemattomat kirkon johdon sementoidessa omaa kyseenalaistamatonta valtaansa jäsenten mieliin.

Julkilausuman perusteella onkin varsin selvää kuinka MAP-kirkon johto ei siedä lainkaan kritiikkiä. Jäsenten tulee seurata johdon mielenoikkuja mukisematta eikä minkäänlaista kritiikkiä saa esittää julkisesti. Erittäin vakavaksi rikkeeksi MAP-kirkon johto katsoo jos jäsen syystä tai toisesta perustaa jonkinlaisen järjestön muutosten ajamiseksi. Kriittinen kansalaisaktiivisuus ja -järjestöt, joiden arvoa demokraattisissa järjestelmissä ei voi väheksyä, ovat MAP-kirkossa tämän julkilausuman perusteella kiellettyjä. Julkinen keskustelu varsinkin kriittisistä aiheista MAP-kirkossa onkin jossain Pohjois-Korean, Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton tasolla, joissa toisinajattelijat esittäessään julkisesti mielipiteitään joutuivat tai joutuvat kurinpitotoimien kohteeksi. Hieman Christopher Hitchensiä mukaillen voidaankin todeta kuika näistä valtiollisista totalitarismeista pakeneminen onnistuu kuolemalla niin MAP-kirkon kaltaisesta totalitarismista ei pääse pakoon mitenkään, sillä opin mukaan sen valta ulottuu myös kuoleman yli, mikä tekee tästä järjestelmästä monin verroin pahemman. MAP-kirkon jäsenillä ei yksinkertaisesti ole työkaluja tai vaikutusmahdollisuuksia omassa kirkossaan edes selkeiden epäkohtien korjaamiseksi kun kritiikki johtajia ja järjestelmää kohtaan on kokonaisvaltaisesti kielletty.

Jos kirkon sukupuolisidonnaiset palvelumahdollisuudet eivät syystä tai toisesta pysty jäsenten henkilökohtaisia tarpeita tyydyttämään ja jäsen tuntee itsensä onnettomaksi niin vika on jäsenessä, sillä Jumalan suunnitelma onnellisuudesta ja iankaikkisesta kehittymisestä on täydellinen ja aukoton. Jumalan aukoton suunnitelma ei vain näyttäisi sopivan kaikille ja kirkko katsoo tarpeelliseksi erottaa suunnitelman kanssa yhteensopimattomat henkilöt ja näin ollen estää näiltä henkilöiltä pääsyn ikuiseen kirkkauteen. Onko kyseessä todellakin Jumalan tahto ja suunnitelma vai vallanhimoisten ihmisten kyhäelmä?

Oikeuksien riistämistä uskonnonvapauden nimissä

UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertaa blogissaan kuinka Jehovan Todistajat polkevat ihmisoikeuksiin kuuluvaa uskonvapautta käytännöillään. Joni kertoo kuinka Jehovan Todistajat elävät jatkuvan pelon ilmapiirissä tulla kartetuksi jos henkilö ei sitoudu yhteisön määräämiin normeihin ja käytäntöihin. Kirjoituksesaan Joni puuttuu vain yhteen käytäntöön yhdessä uskonyhteisössä, mikä on luonnollista sillä maailmaan muutetaan vain yksi asia kerrallaan. Jos tämä asia saadaan korjattua yhdessä uskonyhteisössä niin vastaavia ongelmia voidaan myös saada korjattua muista uskonyhteisöistä.

Ihmisoikeuksien polkeminen uskonyhteisöissä on kuitenkin laajempi ilmiö eikä rajoitu ainoastaan Jehovan Todistajien karttamiseen. Vastaavaa ihmisoikeuksien polkemista esiintyy monissa uskoyhteisöissä ja itsekin olen parissa aiemmassa blogikirjoituksessani nostanut esille kuinka sananvapautta rajoitetaan mormoniyhteisöissä kun mm. Kate Kelly erotettiin MAP-kirkosta sen takia, että hän perusti naisten tasa-arvoa MAP-kirkkoon tavoittelevan nettisivuston. Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle sananvapauden.

12 § Sananvapaus ja julkisuus 

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Samainen perustuslaki määrittelee myös uskonnonvapauden.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus 

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Uskonnonvapauslakikaan ei anna uskonnolliselle yhteisölle oikeutta kohdella jäseniään miten haluaa vaan velvoittaa kohtelemaan jäseniä perus- ja ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, kuten Jonikin blogissaan toteaa.

7 §Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin. 

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.

Kun meillä on nyt esimerkkejä kuinka Suomessakin toimivat uskonyhteisöt polkevat ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia täällä ja maailmalla, niin milloin ylittyy raja, että valtiovalta puuttuu näihin käytäntöihin? Toistaiseksi ministeriöiden huomio on kiinnittynyt vain Jehovan Todistajien räikeään perusoikeuksien polkemiseen, mutta aivan vastaavasti MAP-kirkko on viime viikkojen aikana USA:ssa osoittanut välinpitämättömyyttä jäsentensä sanan- ja järjestäytymisvapauteen erottamalla Kate Kellyn ja useita muita bloggaajia. Milloin suomalainen yhteiskunta on valmis antamaan selkeän viestin uskonyhteisöille, ettei tällainen yksinkertaisesti ole hyväksyttävää? Toistaiseksi en ole kuullut, että suomalaisesta mormoniyhteisöstä olisi ketään erotettu tai painostettu sen takia, että ovat julkisesti ilmaisseet mielipiteitään, mutta sekin lienee vain ajan kysymys. Vaikka suoranaisesti Suomen lakeja ei ole vielä rikottu, niin selvää on, että yhteisön ulkomailla jäseniinsä kohdistamat painostustoimet ovat Suomeen levitessään lain vastaisia. Voidaanko asioihin puuttua ennakoiden ja vaatia uskonyhteisöjä korjaamaan käytäntöjä ennen kuin suomalaisten jäsenten oikeuksia tullaan rikkomaan?

Lasten asema näissä uskonyhteisöissä on vielä kimurantimpi. Kuka takaa lasten perustuslaillisen oikeuden olla osallistumatta uskonnonharjoittamiseen kun vanhemmat raahaavat vastentahtoiset lapset kirkkoon? Rikkovatko vanhemmat perustuslakia vai kuuluuko vastentahtoisten lasten kirkkoon pakottaminen vanhempien perusoikeuksiin? Unicefin sopimus lasten oikeuksista, jonka Suomikin on käsittääkseni allekirjoittanut, toteaa 14. artiklassa näin:

14 artikla
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Unicefin sopimuksen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien oikeutta ohjata lasta hänen oikeutensa käyttämisessä, mutta lasten perustuslaillinen oikeus uskonvapauteen tuskin toteutuu kun lapsia pakotetaan jumalanpalveluksiin. Vanhempien pakottaessa alaikäiset lapsensa jumalanpalveluksiin, joka ei käsittääkseni ole kovin tavatonta näissä ongelmayhteisöissä, vanhemmat eivät vain riko lasten perustuslaillista uskonvapautta vaan myös Unicefin yleissopimusta lasten oikeuksista. Mikä laki siis antaa vanhemmille oikeuden pakottaa lapset jumalanpalveluksiin?

Alaikäisten lasten oikeus uskonvapauteen on muutenkin hutera, sillä alaikäinen lapsi ei voi erota uskonyhteisöstä ilman huoltajansa lupaa. Jos huoltaja on liittänyt lapsensa uskonyhteisön jäseneksi niin lapsella ei ole mahdollisuutta erota yhteisöstä ennen täysi-ikäisyyttä vanhempien ollessa eroamista vastaan. Tunnen itsekin tapauksia, joissa uskovaiset vanhemmat ovat evänneet teini-ikäiseltä nuorelta oikeuden erota uskonyhteisöstä. Samaiset vanhemmat ovat kuitenkin aiemmin lapsen ollessa 8-vuotias pitäneet lasta riittävän kypsänä tekemään päätöksen yhtesöön liittymisestä, mutta kun nuori haluaakin erota niin vastuuta jäsenyydestä päättämisestä lapselle ei enää tarjota. 8-vuotias on siis kypsä päättämään liittymisestään, mutta 17-vuotias ei ole riittävän kypsä tekemään päätöstä eroamisestaan. Nähdäkseni tällaisissa tilanteissa lasten vanhemmat riistävät lapsiltaan perustuslaillisen oikeuden uskonvapauteen. Tässäkin on siis yksi epäkohta, joka vaatisi huomiota yhteiskunnassa ja lasten oikeuksia päättää itse jäsenyydestään uskonyhteisöissä tulisi kohentaa.

Avoin keskustelu kielletty

Niinhän siinä sitten kävi ja MAP-kirkko havainnollisti taas kerran millainen kultti se on. Kate Kelly, ordainwomen.org:n perustaja, erotettiin eilen harhaoppisena. MAP-kirkon hänelle toimittama erottamiskirje listaa erottamisen syyksi kirkon sääntöjen ja lakien vastaisen toiminnan. Tarkemmin kirje yksilöi Katen syyllistyneen muiden jäsenten uskon heikentämiseen esittämällä omia mielipiteitään, kysymyksiä sekä rekrytoimalla muita jäseniä mukaan naisten tasa-arvoa ja naispappeutta ajavaan liikkeeseen.

MAP-kirkko, tai oikeammin kultti, ei salli jäsentensä muodostavan kirkon sisällä minkäänlaisia yhteisöjä, joiden tarkoituksena on ajaa uudistuksia kirkossa. MAP-kultin johtajat ovatkin aiemmin sanoneet julkisestikin kuinka kirkon johtajien arvosteleminen on väärin, vaikka kritiikki olisi totta kuten alla olevasta videostakin käy hyvin ilmi.

MAP-kirkon auktoriteetit eivät siis salli kirkossaan esiintyvän minkäänlaista debaattia kirkon opeista tai käytännöistä, vaikka kirkon opit ja käytännöt olisivat virheellisiä tai vahingollisia. Kirkon jäsenten oletetaan pysyvän hiljaa ja pitävän kysymyksensä omina tietoinaan. MAP-kirkossa jäsenten ääni tai mieltä askarruttavat kysymykset eivät siis juurikaan kirkon johtoa kiinnosta ja jäsenten odotetaan tottelevan tai ainakin teeskentelevän tottelevan pappeusjohtajien mielenliikkeitä mukisematta.

Näyttääkin siis selvältä kuinka MAP-kultti poikkeaa merkittävästi valtauskonnoista. Siinä missä valtauskonnoilla on huomattavasti sallivammat käytännöt sekä jatkuvaa avointa keskustelua opeista, MAP-kultissa kaikkinainen keskustelu pyritään johdon toimesta tyrehdyttämään.

E-Mielenterveys henkisen väkivallan piirteistä:

• Välinpitämätön kohtelu

• Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.

• Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.

• Hallintaan pyrkiminen, kuten

• uhkailu, kiristäminen tai pelottelu. Perheessä puoliso voi esimerkiksi kohdella lapsianne ilkeästi saadakseen sinut tekemään asiat niin kuin haluaa. Henkinen väkivalta perheessä aiheuttaa vahinkoa myös lapsille.

• tarkkailu ja toiminnan rajoittaminen. Perheessä sinun esimerkiksi odotetaan olevan ”tilivelvollinen” menemisistäsi ja tekemisistäsi puolisollesi etkä saa itse päättää asioistasi.

• vaatimukset tai pakottaminen toimimaan kuten toinen haluaa esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla.

• eristäminen, esimerkiksi ihmissuhteisiin vaikuttamalla tai niistä kieltämällä.

MAP-kultin toiminta tässäkin tapauksessa täyttää henkisen väkivallan merkit eikä näin ollen sitä voida millään kriteereillä puolustella tai oikeuttaa. Kate Kellyn vaatimukset naisten tasa-arvoisesta kohtelusta ja naispappeudesta eivät MAP-kultin pappeusjohtajien mukaan ole oikeutettuja. Katen sananvapautta ja toimintaa pyritään rajoittamaan merkittävällä tavalla häneen kohdistetuilla toimilla. Vakavamman ongelmasta tekee vielä se, että MAP-kultin rankaisutoimet on myös ulotettu Katen vanhempiin kuten hän lähes kaksi viikkoa sitten Salt Lake Tributen online haastattelussa kertoi. Henkinen painostus Katen vaientamiseksi on siis ollut kovaa ja kirkko on yrittänyt saada hänet sulkemaan ordainwomen.org sivuston varsin voimallisin keinoin. Kun tämä ei ole onnistunut niin kirkko päätti erottaa Katen kokonaan leimaamalla hänet harhaoppiseksi väittämällä, että hän on toiminnallaan rikkonut kirkon sääntöjä ja vahingoittanut muiden jäsenten uskoa.

MAP-kulttia hallintaan pelolla. Kaikki julkinen kirkkoa tai sen johtoa arvosteleva toiminta johtaa rankaisutoimiin ja yksi kielletty aihe näyttäisi olevan tasa-arvo, josta ei ole MAP-kultissa sovelista käydä keskustelua julkisesti. Autoritäärinen kulttiorganisaatio painostaa jäsenensä hiljaiseksi uhkaamalla jäseniään ikuisen taivaspaikkan ja iankaikkisen perheen menetyksenuhalla.

Loppukevennyksenä Katen erottamiskirjettä lukiessani silmiini pisti kielto, ettei Kate saa enää käyttää temppelialusvaatteitaan. Mitenköhän MAP-kirkko meinaa tuota kieltoa ja sen noudattamista oikeastaan valvoa?

Taikuutta

Historiankirjoista voimme lueskella kuinka MAP-kirkon johtajat kerskailevat lukemattomilla ihmeteoilla. Kirkon Journal Of Discoursesiin on kerätty kirkon johtajien puheita ja Heber C. Kimballin maaliskuussa 1857 Salt Laken Cityn Tabernaakkelissa pitämä Deseret Newsiä koskeva mainos- ja markkinointipuhe on tästä aivan loistava esimerkki. Puheen alkupuolella Heber painokkaasti julistaa kuinka jokaisen perheen tulisi ostaa vähintään yksi kopio kirkon omistamaa Deseret Newsiä ja suurempien perheiden jopa kuusikin kopiota. Puheen loppupuolella hän kerskailee parantaneensa jopa satoja ihmisiä. Heberin taikkuus on voimakkaasti sidoksista esineisiin, jotka toimivat taikuuden välittäjinä.

Maagisia sauvoja ruumisarkkujen lankuista:

The rough oak boxes in which the bodies of Joseph and Hyrum were brought from Carthage, were made into canes and other articles. I have a cane made from the plank of one of those boxes, so has brother Brigham and a great many others, and we prize them highly, and esteem them a great blessing. I want to carefully preserve my cane, and when I am done with it here, I shall hand it down to my heir, with instructions to him to do the same. And the day will come when there will be multitudes who will be healed and blessed through the instrumentality of those canes, and the devil cannot overcome those who have them, in consequence of their faith and confidence in the virtues connected with them.

Parantavia taikakaluja:

In England, when not in a situation to go, I have blessed my handkerchief, and asked God to sanctify it and fill it with life and power, and sent it to the sick, and hundreds have been healed by it; in like manner I have sent my cane. Dr. Richards used to lay his old black cane on a person's head, and that person has been healed through its instrumentality, by the power of God. I have known Joseph, hundreds of times, send his handkerchief to the sick, and they have been healed. There are persons in this congregation who have been healed by throwing my old cloak on their beds. 

Hyvin moni syöpäpotilas toivottaisi varmasti tervetulleeksi MAP-kirkon johtajan postittaman nenäliinan, jonka parantavien voimien ansiosta ei tarvitsisi käydä läpi raskaita hoitoja joiden tehokkuus ei aina ole edes taattu. Mikä parasta niin Heberin nenäliina ei ollut edes kertakäyttöinen vaan samalla nenäliinalla parannettiin jopa satoja.

Ovatko taidot ja taikavoimat unohtuneet aikojen saatossa? Onko kirkon johtajan nenäliinan parantava voima kaikonnut vai missä vika? Miksi jokaisessa maailman sairaalassa ei ole MAP-kirkon presidentin siunaamaan nenäliinaa? Ovatko ruumisarkuista tehdyt sauvatkin hukattu vai miksi niitäkään ei enää käytetä?

Internetin Isoveli

Viime viikolla julkisuuteen pulpahtanut uutinen kahden huomionarvoisen mormonin joutumisesta MAP-kirkon kurinpitotoimien kohteeksi näyttäisi olevan vain jäävuoren huippu. Eilen The New York Times jatkoi uutisointia aiheesta. Tuoreessa artikkelissaan Laurie Goodstein kirjoittaa kuinka vastaavien kurinpitotoimien kohteeksi eivät ole vain joutuneet Kate Kelly ja John Dehlin vaan myös lukuisat muut aktiiviset netissä kirjoittelijat.

Karmivimman esimerkin MAP-kirkon aktiivisesta Internetvalvonnasta paljastaa artikkelissa Dana, sukunimi jätetty kertomatta sillä hän haluaa edelleen suojella kirkossa olevia sukulaisiaan.

She said that soon after she posted comments anonymously in an online chat room, her bishop sent her emails quoting what she had written and questioning her about her beliefs. On June 1, she said, her bishop phoned and told her to stop posting or face a church disciplinary hearing. Instead, four days later, she and her family resigned their church membership.

Joku MAP-kirkossa siis aktiivisesti kaivelee Internetistä esiin nimettöminä keskustelupalstoilla esiintyvien jäsentensä henkilöllisyyksiä ja informoi paikallisjohtoa ryhtymään kurinpitotoimiin jos tekstit eivät ole kirkon kannalta positivisia. Tällainen on mielestäni kovin huolestuttavaa eikä enää kovin paljoa eroa George Orwellin kirjassaan "Vuonna 1984" kuvatunlaisesta yhteiskunnasta, jossa "rakastava" Isoveli valvoo kaikkea mitä teet ja kun käytöksesi poikkeaa hyväksytystä normista joudut toimenpiteiden kohteeksi.

Omassa blogissaan Dana kertoo myös kuinka hän ja hänen perheensä on joutunut mormoniseurakuntansa karttamaksi.

My mother-in-law (MIL) had a conversation with the relief society (RS) president 2 weeks ago (6/8/14) asking why no one had contacted us. She asked why no one from primary had inquired to where our kids had been. She expressed her disappointment and anger over how we have been ignored. The RS president's response was that members had been instructed by the bishop not to communicate with our family, and that it would be best if no one contacted us. Wow. So shunning is actively and openly advocated within the church. It's no longer some kind of enigma, in this story it becomes a real, true experience.

Tapaus on toki yksittäinen, jossa ilmeisesti kyseessä on yksittäisen seurakunnan piispan ylilyönnistä, mutta se paljastaa kuinka mormonikirkossa on myös mahdollista joutua kartetuksi lähes samoin kuin Jehovan Todistajissakin.

Sen sijaan, että MAP-kirkko olisi lähentymässä valtavirtauskontoja suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja vapauden suhteen, näyttääkin huolestuttavasti siltä, että MAP-kirkko on radikalisoitumassa. Aktiivinen trendi jäsenten ihmisoikeuksien polkemiseen on voimistumassa ja kirkko näyttäisi nyt kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrkivän karkottamaan piiristään sellaiset ihmiset joiden se uskoo nakertavan korkeimman johdon valtaa jäsenistössään. Saapa nähdä koska nämä uudet käytännöt saapuvat myös tänne Suomeen ja koska pääsemme lukemaan suomalaisista blogeista ja foorumeilta kuinka suomalaisten jäsenten Internetkäyttäytymistä valvotaan ja kuinka jäseniä paimennetaan ruotuun jos ilmaisevat vähänkään kriittisiä mielipiteitä kirkostaan.

Sananvapautesi on rajallinen

MAP-kirkko uhkailee jälleen aktivistijäseniään. The New York Times uutisoi eilen kuinka MAP-kirkko on lähettänyt ilmoituksen heihin kohdistuvista kurinpitomenettelyistä. John P. Dehlin, mormonstories.org verkkosivun perustaja ja kriittisesti MAP-kirkkoa ja sen käytäntöjä tarkasteleva jäsen, sekä Kate Kelly, ordainwomen.org:n perustaja ja tasa-arvoa mormoninaisille havitteleva aktivisti, saivat uutisen mukaan ilmoitukset lähes samanaikaisesti ja heitä syytetään harhaopista.

Kate Kelly omalla sivustollaan kertoo häneen kohdistetutujen toimenpiteiden tuntuvan samalta kuin osallistuisi omiin hautajaisiinsa. Erottamisen seurauksena hän menettää kaikki suorittamansa pyhät toimitukset ja niiden seurauksena ikuisen perheensä. Mielestäni onkin selvää kuinka hänen kohdallaan MAP-kirkko haluaa pelotella seurakuntiin tasa-arvoa vaativat naiset hiljaisiksi ja tappaa Kellyn aloittaman aktivistiliikkeen, joka on muutaman viimevuoden aikana mm. järjestänyt naispappeutta puoltavia mielenosoituksia Salt Lake Cityssä MAP-kirkon puolivuosittaisen yleiskonferenssin aikaan. Mielenosoituksiin on osallitunut satoja mormoninaisia ja heillä on ollut mukanaan tuhansia kannatuskortteja naisilta, jotka eivät ole päässeet itse paikalle. Lienee siis selvää, että MAP-kirkon johdossa naisten tasa-arvovaatimukset koetaan uhaksi, josta pitää päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kellyn erottaminen ei ainakaan nosta MAP-kirkon PR-kuvaa tai arvostusta mormoninaisten silmissä ja luultavasti moni mormoninainen tämän jälkeen harkitsee vakaasti haluaako todella kuulua kirkkoon, jossa naisten asema on näin huono.

John P. Dehlin omalla sivullaan kertoo kuinka sydäntäraastavaa on joutua kertomaan omalle perheelleen joutuvansa oikeuteen harhaoppisuudesta. John asuu Utahissa vahvalla mormonialueella ja näiden toimien seurauksena hän pelkää kuinka hänen lapsensa tullaan leimaamaan harhaoppisen isän lapsiksi sekä kuinka tämä tulee vaikuttamaan heidän koko perheensä hyvinvointiin asuinalueellaan. Jo pelkästään joutuminen kurinpitomenettelyjen kohteeksi tulee leimaamaan negatiivisesti hänen ja hänen perheensä elämää. Lisäksi jos hänet erotetaan kirkosta niin suhtautuminen varmasti entisestään häneen ja hänen perheeseenä huononee. MAP-kirkolla on pitkä historia kirkkoon kriittisesti suhtautuvien ihmisten mustamaalaamisessa ja John saa varmasti tuntea ympäröivän yhteisön kääntyvän häntä vastaan voimallisesti.

Molemmat tapaukset paljastavat jälleen karulla tavalla kuinka MAP-kirkossa ei sallita jäsenten omien mielipiteiden ilmauksia tai aktivismia. Jäsenen sanan- ja ilmaisunvapautta on merkittävällä tavalla rajoitettu ja jos päätät syystä tai toisesta julkisesti ilmaista kriittisiä mielipiteitä kirkosta tai sen tavoista, sinua ojennetaan. Menettelytapa on hyvin tyypillinen ahdasmielisissä lahkoissa ja kulteissa: Jos et ole samaa mieltä joudut pitämään mielipiteet omana tietonasi ja teeskentelemään olevasi samaa mieltä tai sinulta evätään pääsy taivasten valtakuntaan ja saat tuta yhteisön vihan. Jokaiselle lienee selvää, että tällainen kiristys on hengellistä väkivaltaa ja varsin vahingollista ihmisten mielenterveydelle.