Yksinhuoltaja: Antaisitko vauvasi adoptoitavaksi?

MAP-kirkkossa perheistä puhuminen on tärkeää. Perheet ovat pelastuksen keskeinen yksikkö ja korotukseen mennään perheinä, monivavioisina perheinä mikäli uskomme kirkon varhaisimpia johtajia. Perheeksi MAP-kirkossa ei kuitenkaan lueta perheitä, joissa vanhemmat eivät ole virallisesti avioituneet, sillä näiden kohdalla kirkko toimii mielestäni varsin epäeettisesti. Alla katkelma kirkon käsikirjasta vuodelta 2006 (s. 188-189):

Kirkko näkee siis asiakseen puuttua ihmisten yksityiselämään merkittävällä tavalla. Mikäli avioitumattomat vanhemmat eivät syystä tai toisesta halua tai voi virallistaa suhdettaan avioitumalla ryhtyy kirkon paikallisjohto painostamaan tuoretta isää ja äitiä, että he luovuttaisivat lapsensa adoptoitavaksi "temppelikelposille" vanhemmille.

Siis mietitäämpä ihan hetki ja koitetaan sisäistää mitä juuri olemme kirkon käsikirjasta lukeneet. Sen sijaan, että lähdettäisiin tukemaan biologisten vanhempien edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen, heitä syyllistetään ja painostetaan luopumaan lapsestaan. Kirkko on siis naulannut kantansa omaan käsikirjaansa, vanhemmat, jotka eivät ole virallistaneet suhdettaan, eivät voi kirkon käsikirjan mukaan olla hyviä vanhempia ja heidän tulisi kirkon mielestä luopua lapsistaan. Sillä ei ole ilmeisesti ole merkitystä vaikka lapset olisivat toivottuja ja vanhemmilla olisi sekulaarin sosiaalitoimen mukana hyvätkin edellytykset lapsen kasvattamiseen.

Perhekeskeiseksi itseään mainostava MAP-kirkko siis hyväksyy ainoastaan perheet "oikeiksi perheiksi" jos ne ovat kirkon määrittelemän perheihanteen mukaisia. Perheiden monimuotoisuutta ei suvaita ja perheet, jotka eivät ole kirkon ihanneperheen mukaisia, pyritään hajottamaan.

Päätös lapsen luovuttamisesta adoptioon tulee aina perustua vanhemman ja/tai vanhempien omakohtaiseen vakavaan harkintaan. Pienen lapsen syntymä, varsinkin esikoisen, on yksi suurimpia elämään vakuttavia tekijöitä ja usein tuoreet vanhemmat ovat jollain tavalla herkistyneessä mielentilassa. Painostamalla tuoreita vanhempia luopumaan lapsestaan kirkko hyökkää juuri kun henkiset suojamuurit ovat heikoimmillaan. Vaikka vanhemmat myöhemmin ymmärtäisivät kuinka heitä painostettiin ja manipuloitiin tilanteessa niin se tuskin helpottaa koettua syyllisyyttä väärin perustein tehdystä koko loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä.

Moniavioisuuden perintö

Monesti olen kuullut kuinka mormonit puolustelevat 1800 -luvulla kirkossa harjoitettua moniavioisuutta Jumalan käskynä ja haluna nostaa siementä. Pari vuotta sitten tarkastelinkin moniavioisuuteen liittyvää matematiikkaa. Sittemmin olen muutamaan kertaan kohdannut netissä väitteitä kuinka mormonien harjoittama moniavioisuus heijastelee nykypäivään, eikä missään mielessä positiivisessa valossa.

Mormonien muuttaessa Utahiin Joseph Smithin kuoleman jälkeen Utah oli "villiä länttä." USA:n liittovaltion territorio, jolla ei ollut osavaltion asemaa. Säännöt ja lainvalvonta ei juurikaan yltänyt Utahiin ja niinpä mormonit melskasivat keskenään melko vapaasti omien mieltymystensä mukaan. Utahiin asettumisen jälkeen MAP-kirkon silloinen johtaja Brigham Young saarnasikin, ettei yksikään mies voi päästä korotukseen, mormonien korkeimpaan taivaaseen, olematta moniavioinen. Niinpä moniavioisuudesta tuli lähes velvollisuus ja mm. eteläisessä Utahissa arvioidaan jopa 40% naisista eläneen moniavioisissa liitoissa. Käytännön seurauksena nykyiset sukupolvet maksavat kovaa hintaa esivanhempiensa tekemistä virheistä ja tästä kirkon aikalaisten profeettojen ohjeistuksesta.

Mormonikirkon 1800 -luvun eristyneisyydellä, verrattain monilapsisilla perheillä, kirkon jäsenten keräämällä sukututkimustiedolla ja harjoittamalla moniavioisuudella on yksi tieteellisesti merkittävä ominaisuus. Tutkimalla moniavioisissa liitoissa eläneiden jälkeläisten perimää tiedeyhteisö, erityisesti Utahin yliopisto, on tehnyt uraa uurtavaa työtä perinnöllisten sairauksien parissa. Tiedeyhteisö on hyötynyt mormonikirkossa harjoitetun moniavioisuuden kaventamasta perimästä Utahissa, mutta nykyiset sukupolvet kantavat raskaamman taakan lisääntyneinä perinnöllisinä sairauksina.

"More human disease genes have been discovered in Utah than in any other place in the world," says Ray Gesteland, Distinguished Professor Emeritus of Human Genetics and former Vice President for Research at the University of Utah.

Linda Walker kirjoitti aiheesta koskettavan tarinan kuinka he kantavat moniaviosuuden varjoa mukanaan. Lindan mukaan jotkut kirkon aikalaiset johtajat ovat kantaneet geenivirheitä, jotka ovat harjoitetun moniavioisuuden takia päässeet leviämään laajalti. Ongelmat ovat vain kasaantuneet entisestään kun mormonijohtajat ovat ristiin naineet toistensa tyttäriä lopulta luoden yhteisön, jossa lähes kaikki olivat jonkin yhteyden kautta lähisukua toisilleen. Lähisukulaisten naimisen on jo pitkään tiedetty entisestään lisäävän riskiä uusiin geenivirheisiin mikä ei luonnollisesti ole millään muotoa parantanut vallitsevia olosuhteita Utahissa. Ongelmat ovat todellisia sittemmin moniavioisuudesta luopuneiden mormonien keskudessa ja vielä vakavampia edelleen moniavioisuutta harjoittavissa fundamentalistisissa mormoniliikkeissä. Historioitsija B.H. Roberts totesi mormonien harjoittaneen 1800 -luvulla eräänlaista rodunjalostusta Utahissa naittaessaan tyttäriään toisilleen. Rodunjalostuksen tarkoituksena Robertsin mukaan oli synnyttää superihminen tästä pyhästä joukosta miehiä ja naisia.

Nykyään Utahissa laki määrää, että kaikille vastasyntyneille tehdään geenitestit perinnöllisten sairauksien riskin kartoittamiseksi. Laki on kuitenkin vesitetty pahemman kerran sillä se sisältää myös pykälän, että testistä voi kieltäytyä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Utah, tuo maailman perinnöllisten sairauksien "pääkaupunki," uhraa näin vastasyntyneiden lasten mahdollisimman aikaisen hoitoon pääsyn uskonvapauden alttarilla.

Mormonijumalat määrätessään moniavioisuuden edellytykseksi korotukseen pääsylle ovatkin paljastaneet täydellisen ymmärtämättömyytensä genetiikasta... vai olisikohan sitten kuitenkin mahdollista, ettei näiden "ilmoitusten" takana mitään jumalia ole koskaan ollutkaan?