Siis mietitäämpä ihan hetki ja koitetaan sisäistää mitä juuri olemme kirkon käsikirjasta lukeneet. Sen sijaan, että lähdettäisiin tukemaan biologisten vanhempien edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen, heitä syyllistetään ja painostetaan luopumaan lapsestaan. Kirkko on siis naulannut kantansa omaan käsikirjaansa, vanhemmat, jotka eivät ole virallistaneet suhdettaan, eivät voi kirkon käsikirjan mukaan olla hyviä vanhempia ja heidän tulisi kirkon mielestä luopua lapsistaan. Sillä ei ole ilmeisesti ole merkitystä vaikka lapset olisivat toivottuja ja vanhemmilla olisi sekulaarin sosiaalitoimen mukana hyvätkin edellytykset lapsen kasvattamiseen.
Perhekeskeiseksi itseään mainostava MAP-kirkko siis hyväksyy ainoastaan perheet "oikeiksi perheiksi" jos ne ovat kirkon määrittelemän perheihanteen mukaisia. Perheiden monimuotoisuutta ei suvaita ja perheet, jotka eivät ole kirkon ihanneperheen mukaisia, pyritään hajottamaan.
Päätös lapsen luovuttamisesta adoptioon tulee aina perustua vanhemman ja/tai vanhempien omakohtaiseen vakavaan harkintaan. Pienen lapsen syntymä, varsinkin esikoisen, on yksi suurimpia elämään vakuttavia tekijöitä ja usein tuoreet vanhemmat ovat jollain tavalla herkistyneessä mielentilassa. Painostamalla tuoreita vanhempia luopumaan lapsestaan kirkko hyökkää juuri kun henkiset suojamuurit ovat heikoimmillaan. Vaikka vanhemmat myöhemmin ymmärtäisivät kuinka heitä painostettiin ja manipuloitiin tilanteessa niin se tuskin helpottaa koettua syyllisyyttä väärin perustein tehdystä koko loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti