Taivaallinen sotajoukko

Luuk 2: 13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Taivaallinen sotajoukko ylistämässä Jeesuksen syntymää. Miksi? Sikäli kun kristinuskon opeista olen mitään ymmärtänyt niin Jumala on kaikkivaltias, joten lienee paikallaan kysyä: "Mihin Jumala tarvitsee sotajoukkoa?" Viittaus taivaalliseen sotajoukkoon, Jumalan armeijaan, on turha, sillä Jumala kaikkivaltiaana ei tarvitse sotilaita saatika armeijaa torjuakseen pahuutta tai pahoja henkiä. Onkin siis yllättävää  kuinka kristinuskon pyhistä teksteistä löytyy viittauksia kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa toteuttavaan sotajoukkoon, koska tuollaisella joukolla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Syytä taivaallisen sotajoukon esiintymiselle Raamatussa onkin siis syytä etsiä muualta kuin kristinuskon teologiasta. Ymmärtääkseen mistä on kyse pitää palata aikaan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta aina Kaanaan uskontoon, josta juutalaisuus vuosisatojen saatossa kehittyi. Pari vuotta sitten kirjoitin Vanhan Testamentin historiasta, jossa kävin läpi miten Yahwe nousi Juudean kuningaskunnan pääjumalaksi. Tuolloin Juudeassa ja Israelissa edelleen palvottiin monia Kaanaan panteonin ("elohim" suom. Elin lapset) jumalia. Korkeimpina jumalina Kaanaan panteonissa oli El Elyon ja hänen vaimonsa Asherah, joka oli muiden jumalten äiti. Kaanaan panteonin Yahweh oli Ba'alin taivaallisten  sotajoukkojen johtaja. Varhaisimmat Raamatulliset tarinat kuvaavat Yahwen jumalallisena soturina, joka johti taivaan sotajoukkoja Israelin vihollisia vastaan. Yahweh oli siis alkujaan sodanjumala, joka korotettiin Juudeassa kansalliseksi pääjumalaksi.

Pronssi- ja rautakauden kosmologioissa oli tyypillistä uskoa kuinka maanpäällisillä tapahtumilla ja paikoilla oli vastineet taivaissa. Tämä näkyy juutalaisessa Kabbalahin mystiikassa, jossa maailmankaikkeus muodostuu maan yläpuolella olevista seitsemästä taivaan tasosta. Myös kristinuskon perustaja Paavali viittaa näihin taivaan tasoihin toisessa Korinttolaiskirjeessä:

 2 Kor 2:1 Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. 2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

On siis selvää kuinka Paavalin aikana protokristillisissä uskomuksissa taivaan eri tasot olivat vielä keskeisessä asemassa ja maanpäällisille tapahtumille ja paikoille oli Paavalin uskomuksissa vastineet taivaan eri tasoilla. Myös näihin taivaan tasoihin viittaa raamatuntutkija Richard Carrier, jonka tutkimustuloksista kirjoitin n. kolme vuotta sitten. Tässä varhaisten uskontojen viitekehyksessä taivaallinen sotajoukko löytää merkityksensä sen taistellessa taivaissa samaan aikaan omia taistelujaan kuin maallisetkin sotajoukot taistelivat omia vihollisiaan vastaan. Pronssi- ja rautakautisten uskomusten mukaan taistelujen lopputulos päätettiin taivaissa käytävissä taisteluissa eikä niinkään maallisten armeijoiden kykyjen ja/tai kokojen perusteella. Tästä usein seurasikin se, että sodan hävinneen osapuolen jumalaa palvoneet hylkäsivät jumalansa ja ryhtyivät palvomaan voimakkaammaksi osoittautunutta jumalaa.

Kristillisen kaikkivaltiaan Jumalan sotajoukot onkin peritty polyteistisiltä ajoilta kun jumalat eivät vielä olleet kaikkivaltiaita ja taistelivat taistelujaan keskenään taivaissa näin ratkoen ihmisten kohtaloita maan päällä.

Vain "vilpittömät" kysymykset sallittu

MAP-kirkko on huolissaan kun ihmiset esittävät kysymyksiä. Niin huolissaan, että se on päättänyt Liahona -lehdessä opastaa jäseniään millaiset kysymykset ovat oikeita ja hyviä kysymyksiä ja millaisia kysymyksiä ei ole syytä päästää mieleensä. Kyllä luitte oikein, MAP-kirkko on nyt määritellyt millaiset kysymykset kirkkoon liittyen ovat "vilpittömiä kysymyksiä" ja näin ollen sallittuja ja muunlaiset kysymykset leimataan ikäviksi epäilyiksi, jotka johtavat pois kirkosta.

Miten sitten kysymys ja epäilys eroavat toisistaan? Sellaisiin kysymyksiin, joita esitetään tuntien vilpitöntä halua lisätä ymmärrystä ja uskoa, on syytä kannustaa. Monet muinaiset ja nykyiset ilmoitukset on saatu vilpittömän kysymyksen tuloksena. Pyhiin kirjoituksiin sisältyvä käsky etsiä ja pyytää, jotta löytäisi, on yksi useimmin toistetuista. Vilpittömiä kysymyksiä ovat sellaiset, jotka esitetään ”vakain aikein” (Moroni 10:4), jotta Herran tahto ymmärrettäisiin paremmin ja sitä voitaisiin noudattaa täydellisemmin.

Monet aktiivimormonit ovatkin innolla ryhtyneet jakamaan tätä artikkelia sosiaalisessa mediassa autuaan ymmärtämättöminä kuinka heitä manipuloidaan ja heidän mieliinsä rakennetaan vahvaa vastakkainasettelua vilpittömien vastausten etsijöiden ja ikävien epäilijöiden välille.

Vilpitön kysyjä on edelleen kuuliainen myös etsiessään vastauksia. Toisaalta olen nähnyt, että kun ihmiset epäilevät uskonkäsityksiään, he vastauksia odottaessaan lakkaavat usein noudattamasta käskyjä ja pitämästä liittoja. Epäilijä asennoituu yleensä niin, että hän luopuu kuuliaisuudesta joko kokonaan tai osittain odottaessaan epäilystensä ratkeamista.

Vilpitön kysyjä ei siis uskossaan horju, mutta huono ja heikko epäilijä luopuu kuuliaisuudestaan. Näin helppoa on rakentaa uskovaisen mieleen stereotyyppi huonoista epäilevistä luopujista. Kirkosta lähtijät on jälleen kerran leimattu jollain tavalla viallisiksi ja huonoiksi ihmisiksi, jotka ovat rikkoneet liitot ja käskyt eikä heidän päätöksilleen voi yksinkertaisesti olla mitään perusteita. Kun luopuja on nyt leimattu heikoksi ja huonoksi ihmiseksi niin uskovaisen on luonnollisesti helppo sivuuttaa kaikki asiapitoisetkin argumentit tällaiselta henkilöltä. Manipulointi toimii kun kirkoon jäävän jäsenen mieleen on näin saatu rakennettua tehokas tojunta-ase pahoja epäilijöitä vastaan.

Ole tietoinen siitä, että Saatana voi voimistaa epäilyksiämme tai saada meidät pitämään syntejämme oikeutettuina.

Ja kappas, vanha vihtahousukin on taas päästetty pelottelemaan Jumalan lapsia. Pelon valaminen mormonikirkossa, niinkuin monissa muissakin kulteissa, on ennemmin sääntö kuin poikkeus. En siis ole yllättynyt kun yliluonnollisten pahojen henkien väitetään tässäkin asiayhteydessä vaikuttavan juuri voimakkaaasti niiden ihmisten elämässä, jotka nyt leimataan pahoiksi epäilijöiksi.

Tutkiessamme päivittäin pyhiä kirjoituksia ja evankeliumia muista lähteistä eteemme tulee edelleenkin kysymyksiä. Kun Herra haluaa opettaa meitä, Hän tekee sen usein esittämällä meille kysymyksen pohdittavaksi. Tutkiessamme me saamme vastauksia olemalla uskollisia liitoillemme ja palvelemalla muita, koska se on keino saada henkilökohtaisia kokemuksia, jotka ajan myötä tuovat vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Niinpä niin, subjektiivinen henkilökohtainen kokemus, joita kartutetaan suorittamalla MAP-kirkon oppien ja johtajien määrittelemiä toimintamalleja, on siis parhaita vastauksia tuottava metodi kaikkiin kysymyksiin. Miljöö kontrolloidun toimintaympäristön tuottamat hekilökohtaiset kokemukset ovat luonnollisesti kyseisen miljöön mukaisia eli kirkon toimintamallien mukaisella toiminnalla syntyy kirkon toiminympäristön mukaisia henkilökohtaisia kokemuksia, jotka tuottavat "vilpittömälle" totuudenetsijälle kirkon ennalta määrittelemän henkilökohtaisen kokemuksen. Objektiivinen todellisuuden analysointi ei kuulu vilpittömän totuudenetsijän työkalupakkiin kun "luotettavimmat vastaukset" löydetään kirkon toimintamallien mukaisen toiminnan tuottamien henkilökohtaisten kokemuksten perusteella. "Vilpitön" totuudenetsijä tekee siis niinkuin kirkon pyhät tekstit ja johtajat sanovat sekä päätyy näin toimimalla kirkon ennalta määritelemään "oikeaan" henkilökohtaiseen kokemukseen tai muutoin hän on Saatanan harhauttama epäilijä.

Aivopesu käynnissä! Olkaa hyvä ja odottakaa kärsivällisesti, pesuohjelman kesto riippuu vilpittömyydestänne.

Kolkuttajalle avataan ja kysyjälle näytetään ovea

Jos jollekulle ei ole tullut vielä selväksi niin MAP-kirkon jäsen ei saa kritisoida kirkkoa tai puhua sen historiaan liittyvistä asioista avoimesti. Jäsenen tulee pitäytyä vain siinä mitä kirkko pyhäkouluissaan itsestään kertoo ja mikäli esiin nostaa ja julkaisee jotain muuta niin kengänkuvan löytää persauksistaan ennemmin tai myöhemmin.

Tällä kertaa erottaminen uhkaa CES kirjeen kirjoittajaa Jeremy T. Runnelsia. Tiedonannossaan CES letter foundation toteaa seuraavasti:

Runnells reports that he met twice with his LDS Stake President, Mark Ivins, in the fall of 2014. During these discussions Runnells sought answers for questions posed in CES Letter and raised concerns about the LDS Church's recent historical essays (http://lds.org/topics/essays). President Ivins assured Runnells that he wanted to help, and that he would obtain answers. Runnells did not hear back again from President Ivins until January 25, 2016 when Ivins telephoned Runnells to inform him of his intention to challenge Runnells' LDS Church membership. Runnells requested a delay until March 15th, citing a close family member in hospice care, which was originally accepted by Ivins. On February 8, 2016 Ivins reversed his decision and informed Runnells of his disciplinary council scheduled for February 14, 2016.

Vaarnanjohtaja Mark Ivins siis lupaili Jeremylle vastauksia hänen CES kirjeessä esittämiin kysymyksiin ja vakuutteli haluaan auttaa. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin vastaus tulee kutsuna kurinpitolautakuntaan, jossa vaarnanjohtaja Ivins aikoo haastaa Jeremyn jäsenyyden kirkossa. Mark Ivinsin käsitys läheisten auttamisesta ja vastausten antamisesta kysymyksiin onkin mielestäni aika erikoinen.

Erottamiset MAP-kirkossa tehdään paikallistasolla, mutta on syytä epäillä komentojen tulevan ylhäältä. Tässäkin tapauksessa Runnellsin mukaan hän oli pyytänyt siirtämään kurinpitomenettelyn 15. maaliskuuta johon Ivins oli ensin suotunut, mutta sitten päätynyt ilmoittamaan kurinpitomenettelyn päivämääräksi 14. helmikuuta. Mistä kiire? Onko jollakulla aluejohtajalla kvartaalibonukset nyt kiinni Runnelsin pikaisesta erottamisesta?

CES kirje on myös suomennettu muutamien aktiivisten entisten mormonien toimesta. Suomenkielisen kirjeen voit aiemmin kirjoittamani blogikirjoituksen lopussa olevasta linkistä:
Kirje kirkon koululaitoksen johtajalle

Varokaa vain mormonit: Jos julkaisette teitä vaivaavia kysymyksiä kirkkonne opeista, historiasta tai käytännöistä ei kirkkonne sitä tule hyvällä katsomaan. Sananvapautta teillä ei ole ja itseänne saatte ilmaista vain kirkon määrittelemissä hyväksytyissä kehyksissä tai muuten...

Uskonnollinen manipulointi - Tunteet sanojen takana

Sana, kielen kirjoitettu tai puhuttu yksikkö, kantaa perusolemuksessaan merkityksen. Sanojen merkityksen ihmiselle tuntevat kaikkein parhaiten kirjailijat ja runoilijat, jotka osaavat loihtia luomuksillaan toinen toistaan rikkaampia mielikuvia ja tunnetiloja. Sanojen merkityksellisyys piileekin juuri niiden herättämissä tunnetiloissa ja niihin sisältyvissä mielikuvissa.

Rakas taivaan isä...

 Näillä sanoilla mormoni aloittaa hyvin usein rukouksensa. Jokainen näistä sanoista sisältää myös tunnemerkityksen, joka jollain tasolla virittää sanat lausuvan tai kuulevan henkilön lähemmäs toivottua tunnetilaa. Sana "rakas" ilmaisee hyvin positiivisesti virittynyttä tunnetilaa kohdetta kohtaan, sana "taivaan" kuvaa jotain suurta ja kunnioitusta herättävää ja kolmas sana "isä" liittää lauseeseen valtaosalla ihmisistä positiviivisia tunteita herättelevän käsitteen. Ei siis ole sattumaa, että rukoillessaan uskovainen mieli voi tuntea "hengen vaikutuksen" kun jo kolmella ensimmäisellä sanalla on näin voimakkailta tunteita herättelviä merkityksiä. Rukoileva henkilö tulee tuskin koskaan ajatelleeksi kuinka lausuessaan nämä sanat hän synnyttää itselleen ja kuulijoilleen hallitun tunnetilan. Uskovaisia kehotetaankin rukoilemaan usein ja mitä useammin uskovainen rukoilee sen paremmin hänen tunnetilansa pysyy toivotulla tunnealueella.

Samalla tavalla kirkon auktoriteetit käyttävät toivottuja tunteita herätteleviä sanoja tai kertomuksia puheissaan uskovaisten mielten virittämiseksi oikeaan tunnetilaan oman sanomansa perille ajamiseksi. Karismaattisille ihmisille tämä tunteiden manipulointi tulee lunnostaan, mutta kuka tahansa voi myös opetella tämän puhetekniikan ja pitää hyvin tunteikkaita puheita, jotka vaikuttavat yleisöön halutulla tavalla. Yhtenä esimerkkinä tällaisestä karismaattisesta puheesta nostan esiin Neill F. Marriottin lokakuun 2015 yleiskonferenssissa pitämän puheen, jossa hänen tunteikas esiintymisensä ja tarinansa herätteli kuulijakunnassa tunteita. Alla linkittämässäni videossa Jonathan Streeter ja Luna Lindsey analysoivat ja keskustelevat Neill F. Marriottin käyttämiä manipulointikeinoja.

Tunteiden manipulointi sanoin, tarinoin, musiikin, rituaalein tai monin muin keinoin on erittäin helppoa. Neill F. Marriott käyttää perheensä kohtaamaa tyttären kuolemantapausta suuren myötätunnon ja surun herättämiseen kuulijakunnassa ja sen jälkeen nostaa kuulijoissa riemuntunteita uskollaan siitä kuinka hän tulee vielä olemaan tyttärensä kanssa taivasten valtakunnassa. Neill F. Marriott tämän jälkeen ehdollistaa kuolemanjälkeisen onnen kuolleen perheenjäsenen kanssa kelvolliseen kirkkoelämään. Kolikon toisella puolella luonnolisesti lepää uhkakuva ja pelko siitä ettei taivaan onneen perheen kanssa ole asiaa jos ei pysy kirkossa ja täytä kirkon jäsenilleen asettamia vaatimuksia. Tällainen leikki luvatulla riemulla ja kääntöpuolella vaanivalla pelolla ei tarjoa todellisia vaihtoehtoja kuulijalle vaan toimii emotionaalisena kiristyksenä, jonka tarkoituksena on lujittaa otetta uskoviin jäseniin.

Sanat ja miten ne ilmaistaan vaikuttavat voimakkaasti millaisia tunteita ne meissä nostavat esiin. Tietyissä asiayhteyksissä välittyvien tunteiden ja mielikuvien kutsuminen hengen vaikutukseksi peittää sanoihin liittyvät tunnevaikutukset alleen ja estää uskovia jäseniä havaitsemasta heihin kohdistettua tunnemanipulaatiota. Steven Hassan on liittänyt tunteiden kontolloinnin ja ohjailun myös osaksi BITE malliaan, jolla hän kuvaa vahingollisten uskonnollisten yhteisöjen mielenhallintamenetelmiä yleisellä tasolla. Mormonismi on tunneuskonto, jossa jokaisen jäsenen odotetaan tuntevan kuinka kirkko on totta, ja noita toivottuja tunnetiloja kirkon auktoriteetit herättelevät oppimateriaalien, musiikin, rituaalien ja puheidensa välityksellä samalla syyllistäen voimakkaasti jäseniä vääränlaisista tunteista pitääkseen jäsenistön tunteet tietyssä sallitussa marginaalissa.