Paavalin alkuseurakunta osa VII

Kirje roomalaisille on Paavalin autenttisista kirjeistä kaikkein pisin ja laajin. Se on myös ainoa kirje, jonka hän on kirjoittanut seurakunnille, joita hän ei ole itse ollut perustamassa. Tieto siitä, että Paavali kirjoittaa ihmisille, joita hän ei ole vielä koskaan tavannut, selittää sen miksi hän on kirjeeseensä sisällyttänyt enemmän kuin muihin kirjeisiinsä, sillä hänen on täytynyt tavalla tai toisella esitellä oma oppinsa kyseiselle seurakunnalle kirjeen välityksellä. Kirje roomalaisille on myös kronologisesti viimeinen Paavalin autenttisista kirjeistä Uudessa Testamentissa ja siten vertailemalla sitä aiempiin kirjeisiin voidaan arvioida kuinka Paavalin oppi muuttui vuosien saatossa. Kielellisesti Paavali tasapainoilee roomalaisille kirjoittaessaan pakanakristityille aiemmin julistamansa lakikielteisyyden ja juutalaisalkukristittyjen lakihenkisyyden välillä päätyen kuitenkin enemmän painottamaan pakanoille julistamaansa lakikielteisyyttä. On selvää, että Rooman seurakunnissa on sekä pakanakäännynnäisiä että juutalaisia, joten aiempien kirjeiden kovasanaista hyökkäystä lakia vastaan tässä kirjeessä ei ole. Kirjeessä roomalaisille Paavali kuitenkin pukee oppinsa sellasiin sanamuotoihin, että lain noudattaminen on vain juutalaisia varten eikä hän näin ollen edellytä lain noudattamista edelleenkään pakanakäännynnäisiltä.

Kirjeessä roomalaisille Paavali lukee Abrahamin vanhurskauden perimmäiseksi perustaksi edelleen uskon:

Room 4:13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. 14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. 15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Lain noudattaminen ei siis ollut Abrahamin vanhurskauden syy vaan usko. Paavalin opin mukaan vanhurskauttaan ei voi myöskään teoillaan ja lakia noudattamalla ansaita:

Room 9:31 Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. 32 Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, 33 josta on kirjoitettu:-- Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

Samaa uskoon perustuvaa opin julistusta Paavali jatkaa luvussa 10. Luvussa 11 Paavali tekee selväksi kuinka Jumala valitsee itse armosta osalliseksi pääsevät:

Room 11:5 Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. 6 Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo. 7 Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, 8 niin kuin on kirjoitettu:
-- Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä.

Kun samassa asiayhteydessä muistaa kuinka luvussa 9 Paavali toteaa Jumalan paaduttavan kenet tahtoo ja kuinka Jumalalla on oikeus päättää millaisiksi hän ihmiset tekee...

Room 9:19 Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." 20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" 21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? 22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. 23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. 24 Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.

..sekä kuinka Jumala tulee kohdistamaan vihansa ihmisiin, jotka hän on itse hylännyt..

Room 1:18 Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.

Room 1:24 Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. 25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.

Room 1:28 Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

..ja kuinka Jumala antaa uskon..

Room 12:3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

..niin koko opin mielettömyys alkaa paljastua. Jumala on vastuussa kaikesta. Jumalan vastuulla on se, millaisiksi hän on ihmiset savestaan valanut. Jumalan vastuulla on ihmisen jumalattomuus ja vääryydet, joihin ihminen syyllistyy ja joiden perusteella hän ihmiset vihassaan tuhoaa ja Jumala antaan myös vanhurskaaksi tekevän uskon. Paavalin Jumala ei ole oikeudenmukainen vaan mielipuoli, joka on tehnyt pahat ihmiset pahoiksi ja valinnut pelastettavat omien mieltymystensä mukaan antamalla heille uskon.

Paavalin kirje Roomalaisille sisältää myös opillisen ristiriidan. George Orwell kutsu tapaa uskoa todeksi samanaikaisesti kaksi keskenään ristiriitaista asiaa kaksoisajatteluksi. Esimerkkinä kaksoisajattelua vaativasta opista Paavalin kirjeestä roomalaisille nostan aiemmin lainaamani kohdat kuinka lakia noudattamalla ei voi vanhurskautta saavuttaa, mutta samalla pitäisi uskoa..

Room 2:13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.

Tämä on räikeästi ristiriidassa Room 9:31 kanssa, jossa Paavali saarnaa kuinka juutalaiset kompastuvat lakiin ja tavoittelivat lakia noudattamalla vanhurskautta, kuitenkaan saavuttamatta sitä. Samoin hänen opetuksensa kuinka Abraham tuli vanhurskaaksi uskosta, ei lain noudattamisesta, on ristiriidassa 2:13:n kanssa. Kyseessä on siis jonkinasteinen kaksoisajattelua vaativa rakennelma, joka nähdäkseni kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Muitakin vaihtoehtoja tälle 2:13:n synnyttämälle epäjohdomukaisuudelle varmasti on ja yksi voi olla se, että hän yrittää etsiä jonkinlaista yhteistä säveltä Rooman juutalaisalkukristittyjen kanssa samalla kun hän kuitenkin pääosin pyrkii julistamaan lainvastaista sanomaansa pakanakäännynnäisille.

Vaarallisten lahkojen tavoin Paavali julistaa mustavalkoisesti kuinka kaikkien on käännyttävä tai tuhouduttava vihan päivänä.

Room 2:4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? 5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. 6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

Kirjeessään roomalaisille Paavali myös kertoo keränneensä varoja Jerusalemin seurakunnalle.

Room 15:25 Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille. 26 Makedonian ja Akhaian seurakunnat ovat näet päättäneet antaa yhteisen lahjan Jerusalemin seurakunnan köyhille. 27 Näin ne siis ovat päättäneet, ja ne ovatkin tämän heille velkaa. Jos kerran pakanuudesta kääntyneet ovat päässeet osallisiksi Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista, heillä on puolestaan velvollisuus auttaa näitä aineellisesti.

Varojen hän sanoo olevan velkaa Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista. Paavali on siis opettanut, että pakanakäännynnäiset ovat velvollisia maksamaan avustuksia Jerusalemin juutalaisalkukristityille siitä, että pakanoille julistetaan evankeliumia. Miksi?! Toki aikalaisiin käytäntöihin kuului, että toiselle tehdystä työstä tai palveluksesta vastaanottaja jäi velkaa antajalle, joten Paavali on käyttänyt tätä mitä ilmeisimmin hyväkseen saadakseen seurakuntalaisilta lahjoituksia Jerusalemiin vietäväksi. Apostolien teoissa tätä Paavalin Jerusalemiin toimitettavaksi uskottua lähetystä ei mainita sanallakaan, apostolien tekojen kirjoittajan mielestä tämä rahalahja ei siten ole ollut mainitsemisen arvoinen. Miksi?

Room 15:30 Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani, 31 että en Juudeassa joutuisi epäuskoisten käsiin ja että lahja, jonka vien Jerusalemiin, olisi pyhille mieluinen. 32 Silloin voin, jos Jumala suo, tulla iloisin mielin teidän luoksenne ja virkistyä seurassanne.

Paavali ei myöskään näytä olleen lainkaan varma, että Jerusalemin pyhät ottaisivat vastaan hänen keräämänsä varat. Pyyntö varojen keräämiseen ei siis ainakaan ole tullut Jerusalemista, joten varojen keruulla on ollut jokin toinen syy. Paavalin lakikielteisyys on aiheuttanut merkittäviä riitoja erityisesti Jerusalemin juutalaisalkukristittyjen kanssa, kuten apostolien teoissakin todetaan (Apt 21:20-22). Onko Paavali kerännyt varat toivoen voivansa lahjoituksellaan hyvittää aiheuttamansa eripuran apostolisessa alkukirkossa ja samalla saada Jerusalemista lopullisen siunauksen lakikielteiselle sananjulistukselleen pakanoiden parissa? Apostolien teoissa olevan kuvausken perusteella Paavali suorittaa puhdistusrituaalit lain vaatimusten mukaan keskusteltuaan Jerusalemin seurakunnan johtajien kanssa. Apostolien tekojen mukaan Paavali näin vahvistaisi lain, jota vastaan hän julistaa autenttisissa kirjeissään, koskettavan ainakin itseään ja itsensä kaltaisia juutalaissyntyisiä alkukristittyjä. Juutalaiset ovat kuitenkin puhdistautumisrituaalien jälkeenkin apostolien tekojen kuvauksen perusteella hyvin käärmeissään ja vaativat Paavalin kuolemaa. Lakikielteisillä opetuksillaan Paavali ei todellakaan näytä olleen Jerusalemin alkuseurakunnan suosiossa. Apostolien teot on kuitenkin kirjoitettu paljon myöhemmin ja kyseisen tekstin kirjoittajalla on ollut oma agendansa joten kyseisestä narratiivista ei voida päätellä mikä on ollut Paavalin oppi ja asenteet lakia kohtaan.