Hyväntekeväisyyttä

Heinäkuun 12. 2016 MAP-kirkon omistama Deseret News lehti uutisoi kirkon hyväntekeväisyystyöhön ohjamista varoista seuraavasti:

In a lecture given last month at the University of Oxford, Elder Dallin H. Oaks of the Quorum of the Twelve Apostles said that each year The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints spends about $40 million on welfare, humanitarian and other LDS Church-sponsored projects around the world and has done so for more than 30 years.

Siis pureskellaampa hieman. Keskimäärin 40 miljoonaa dollaria vuodessa hyvinvointiin, humanitaariseen työhön ja muihin MAP-kirkon rahoittamiin hankkeisiin ympäri maailmaa viimeisen 30 vuoden aikana. Kirkko väittää, että sillä on 15 643 199 jäsentä, joten jäsentä kohden tähän hyväntekeväisyystyöhön lahjoitettava summa on alle kolme dollaria vuodessa. Jos muistamme kuinka kirkko paisuttelee jäsenlukujaan ja käytämme realistisempaa arviota jäsenmäärästä eli oletamme kirkolla olevan n. 5 miljoonaa jäsentä niin jäsentä kohti hyväntekeväisyyteen kulutettava summa nousee 8 dollariin vuodessa.

Vertailun vuoksi kurkistetaan mitä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkomaanavun luvut näyttävät. 2015 vuosikertomuksessa kirkon ulkomaanapu kertoo käyttäneensä 42,6 miljoonaa, josta suoranaiseen avustustyöhön päätyi 36,4. Valitettavasti MAP-kirkko ei tarjoa vastaavia lukuja oman hyväntekeväisyysjärjestön LDS Charitiesin vuosikertomuksessa, joten vertailukelpoista dataa ei ole saatavilla. Jos oletamme, että Oaksin ilmoittama luku on kohdillaan ja se käytettäsiin kokonaisuudessaan LDS Charitiesin hyväntekeväisyyteen niin MAP-kirkko hyväntekeväisyysoranisaationsa kanssa näyttäisi olevan suunnilleen samankokoinen tekijä kuin Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkomaille humanitaarista apua kanavoiva organisaatio.

Kirkon ulkomaanapu saa varansa seurakunnilta, yrityksiltä, valtiolta, kansainvälisiltä tukijoilta sekä pienen summan muista lähteistä. LDS Charities ilmoittaa verkkosivuillaan sen varojen tulevan suoraan kirkon jäseniltä, mutta koska he eivät julkaise mitään lukuja varainhankinnasta tai rahojen käytöstä niin tätä on mahdoton tarkistaa.

LDS Charities ei raportoi vuosikertomuksessaan oikeastaan mitään ja niistä vähäisistä luvuistakin, mitä kyseisestä dokumentista löytyy, ei ota selvää mitä niillä tarkkaanottaen tarkoitetaan. Vuosiraportissaan LDS Charities luettelee yksittäisiä "projekteja," joissa LDS Charities on ollut osallisena, ja "yhteistyökumppaneita," joiden kautta apua on kanavoitu maailmalle. Esimerkiksi vuosiraportista ei käy ilmi miten ja millä kriteereillä LDS Charities väittää auttaneensa 680 000 ihmistä 32 maassa puhtaan veden saannissa ja viemäreiden rakentamisessa vuonna 2015. Käytyäni kurkkaamassa yhteistyökumppaniksi mainitun "Water For People" -organisaation 2015 vuosikertomusta ja tilinpäätöstä niin näyttää siltä, että LDS Charities paukuttelee henkseleitään esittelemällä yhteistyökumppaneidensa, jotka siis keräävät rahoitusta myös muistakin lähteistä, numeroita kertomatta tarkemmin kuinka merkittävällä panoksella he mihinkin yhteistyökumppaneidensa projekteihin oikeasti osallistuvat. Näin luodaan helposti harhaanjohtava mielikuva kuinka MAP-kirkon varsin vaatimattomaksi luokiteltavilla hyväntekeväisyyteen ohjatuilla varoilla tehdään tosi paljon. Asian selkeyttämiseksi olisikin toivottavaa, että LDS Charities julkaisisi tilinpäätöksensä, josta näkyisivät ne todelliset summat mitä mihinkin projekteihin on lahjoitettu.

Deseret Newsin artikkelissa mainittiin kirkon jäsenten tehneen myös 25 miljoonaa tuntia hyväntekeväisyystyötä vuonna 2015. Jaettaessa tuntimäärä jäsentä kohden niin se ei ole itseasiassa kovin merkittävä. 15 miljoonalle jäsenelle jaettuna se on alle kaksi tuntia, eli vähemmän kuin sunnuntain kolmituntinen kirkkopalvelusaika, ja 5 miljoonalle jäsenellekin jaettuna vielä varsin onneton. Vertailun vuoksi mainittakoon, että melkeimpä missä tahansa vapaaehtoisjärjestössä toimintaan osallistumalla esim. kaksi kertaa vuodessa pystyy kartuttamaan suuremman määrän vapaaehtoistyötunteja itselleen kuin mitä MAP-kirkon jäsenet tekevät kirkon nimissä.

Kuten yllä Dallin H. Oaksin esittämistä hyväntekeävisyyteen ohjatuista varoista ja kirkon koordinoimasta vapaaehtoistyöstä käy hyvin ilmi niin pienilläkin ponnisteluilla saadaan suurilla väkimäärillä nopeasti kasaan suurelta tuntuvia lukuja. Suurelta kuullostavien lukujen takaa paljastuu kuitenkin karumpi todellisuus kun asiat suhteutetaan yhden ihmisen panoksiksi.

Ovatko mormonit sitten niin suuria hyväntekijöitä jollaisiksi he itsensä niin usein tuntuvat mieltävän? Kirkon nimissä tehty hyväntekeväisyys ei numeroiden valossa kovin ruusuista kuvaa anna, mutta onhan se mahdollista, että jäsenet tekevät omalla ajallaan paljonkin hyväntekeväisyyttä kirkon ulkopuolella.