Sekä vuoden 2011 että vuoden 2012 vuosikertomuksissa kerrotaan, että lautakunnan tehtävänä on valita tuomaristoelin avioliitto- ja avioeroasioihin ja ”muiden islamilaiseen lakiin liittyvien asioiden hoitamiseksi”.Kyseessä on siis vastaava tuomioistuin, josta Jehovan Todistajiin liittyen on myös kohuttu parin viime vuoden aikana. Vuonna 2014 oikeusministeri Anna-Maija Henrikson totesi tällaisista oikeuselimistä hyvin suorasukaisesti:
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on ilmaissut asiasta oman huolensa. Hänen mukaansa Suomessa ei voi olla kahta oikeusjärjestelmää.Uskonyhteisöjen sisäisten oikeusistuinten olemassaolot on siis valtakunnan korkeimmalla tasolla todettu ongelmallisiksi, mutta silti tällaisia oikeusistuimia ylläpitäviä yhteisöjä on tuettu valtion varoista. Sisäisiin oikeusistuimiin liittyy myös merkittävä perus- ja ihmisoikeusongelma, koska sisäisten oikeusistuimien opetetaan uskonyhteisössä olevan maallisten lakien yläpuolella. Yhteisön jäsenen mieleen istutetaan siis uskomus kuinka yhteisön säännöt ovat korkeampiarvoisia kuin ympäröivän yhteiskunnan säännöt, josta seuraa etteivät yhteisön jäsenet aina pysty tunnistamaan milloin yhteisön johtajat menevät liian pitkälle ja ryhtyvät rajoittamaan jäsenten perus- ja ihmisoikeuksia.
Nyt ilmitulleen SINEn yhteydessä kyseessä on selkeä perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuva elin kun se puuttuu jäsenten avioliitto ja avioeroasioihin ja muihin islamilaiseen lakiin liittyviin asioihin. Etenkin kun muistetaan taannoin TV:ssä esitetty dokumentti "Sharialakia Tanskassa" on nähdäkseni hyvin suuri riski, että Suomeen on muodostumassa, ellei ole jo muodostunut, vastaavia yhteisöjä kuin mitä Tanskassa. Tanskalaisessa dokumentissa kävi hyvin selväksi kuinka näiden ongelmallisten yhteisöjen jäseniä kehotetaan eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta (miljöökontrolli) ja niissä vallitsee jyrkkä vastakkain asettelu oman sisäisen maailman ja pahan ulkoisen maailman välillä (me vastaan muut). Eristäytyminen ulkoisesta yhteiskunnasta synnyttää myös voimakkaan riippuvuuden (riippuvuuden synnyttäminen), mikä ylläpitää vahvaa sosiaalista painetta. Onkin selvää kuinka näistä yhteisöistä, mikäli niitä Suomeen on jo päässyt syntymään, on erittäin suurella riskillä kehkeytymässä haitallisia yhteisöjä. Yhteisöjen eristäytyminen kasvattaa myös riskiä jäsenten, etenkin nuorten, jotka tuntevat kouluissa ja kaduilla etteivät kuulu tähän yhteiskuntaan, radikalisoitumiseen, jonka on jo havaittu olevan ongelma kuten Ylen uutisoimasta Habiba Alin haastattelusta kävi ilmi.
Näihin ongelmiin on löydettävissä ratkaisu: Uskonyhteisöjen valvonta, jota mm. Uskontojen uhrien tuki ry ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ovat ehdottaneet tahoillaan. Uskonyhteisöjen perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin on puututtava ja uskonyhteisöjen kanssa on tehtävä pitkäjänteistä yhteisötyötä näistä negatiivisista piirteistä eroon pääsemikseksi. Valvonta ja rakentava dialogi yhteiskunnan ja uskonyhteisöjen välillä kasvattaa yhteiskunnan koheesiota, mutta jos ongelmiin ei puututa riskit syrjäytymiseen ja radikalisoitumiseen haitallisten uskonyhteisöjen sisällä kasvavat, mikä taas synnyttää hajaannusta ja ristiriitoja yhteiskunnassa.
Uskonnonvapaus on henkilöoikeus, joka takaa jokaiselle ihmiselle vapauden uskoa haluamallaan tavalla. Uskonnonvapaus ei anna yhteisöille oikeutta toimia mielivaltaisesti maan lakeja ja hyviä tapoja halveksuen. Uskonnonvapauslain 7§ 2. momentti velvoittaa uskonyhteisöt kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia, joten perus- ja ihmisoikeuksia rajoittavat yhteisöjen sisäiset säännöt ja oikeudelliset tuomioelimet ovat laittomia, jonka seurauksena edellytykset puuttua yhteisöjen sisäisiin sääntöihin ovat nähdäkseni olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti