Festinord

Helsingin Sanomat julkaisi 5.8.2017 artikkelin mormonien Festonord tapahtumasta. Itse tapahtumasta kertoessaan Elina Kervinen kuvailee tapahtumaa uskoakseni hyvinkin totuudenmukaisesti ja tapahtuma itsessään on varmasti hyvin hauska siihen osallistuvien sinkkujenkin mielestä. Kyseessä on todellakin mormoninuorille tarkoitettu leiri, jossa avioitumattomat 18-30 vuotiaat mormonit etsivät kuumeisesti itselleen sitä ainoaa oikeaa, jonka kanssa viettää ikuisuus. Tapahtuman positiivinen ilmapiiri ja meininki ovat luonnollisia bonuksia ja helposti kiinnittävät ulkopuolisen huomion, jolloin tapahtuman kääntöpuoli jää kokonaan ymmärtämättä: "Miksi mormoninuoret tarvitsevat Festinordin kaltaisia tapahtumia?"

”Monet tulevat, koska on hauskaa tavata kavereita samasta yhteisöstä. Jos vaikka, kuten Suomessa, kirkolla on noin 5 000 jäsentä, ei heitä ole kovin monta samassa koulussa tai yliopistossa. Silloin voi tuntea itsensä hiukan yksinäiseksi. Tästä saa vahvistusta uskoonsa”, sanoo Daniel Palm, leirin tämän vuoden vastaava.

Samalla leirillä on monen nuoren mielessä toinen, epävirallisempi tarkoitus: löytää rakkautta, ehkä jopa puoliso, jonka kanssa jakaa elämä. ”Kyse ei ole yksin siitä, mutta on selvää, että sellainen pohjavire tässä on”, Palm sanoo vähän nauraen.

Festinord, kaikesta hauskuudesta ja positiivisuudestaan huolimatta, on juuri sitä itseään, nuorten eristämistä ulkopuolisesta maailmasta. Festinord on miljöökontrollia puettuna hauskanpitoon ja biletykseen. Omat kirkon sisäiset tapahtumat omille jäsenille eristävät tehokkaasti osallistujat ulkomaailman vaikutuksilta. Samalla tapahtuma tukee kirkon ihanteiden mukaista kirkon sisäistä parinmuodostusta. Kannnustaessaan avioitumaan kirkon sisällä muiden kirkon jäsenten kesken kirkko tehokkaasti onnistuu minimoimaan ulkopuolista vaikutusta nuorten mieleen ja tässä tavoitteessa kirkko näyttääkin onnistuneen:

Moni mormoninuori kertoo haluavansa kumppanikseen nimenomaan toisen kirkon jäsenen, koska samat arvot ja periaatteet jakavan kanssa nyt vain on helppoa olla.

Euroopassa voimakkaasti jäseniään menettävä kirkko näyttääkin ajautuneen tilanteeseen, jossa kirkon sisäisiä aviopareja joudutaan etsimään ulkomaita myöten. Tämä heijastuu myös Suomen MAP-kirkkoon, jossa nuorilla sopivan aviopuolison löytäminen on vaikeaa kirkon sisäsiittoisuuden seurauksena. Suomen MAP-kirkossa on, toisin kuin yllä lainattu Daniel Palm väittää, väestörekisterin mukaan vain n. 3200 jäsentä (lähde: Uskonnot Suomessa). Kirkon pienen koon, muutaman suuren suvun ja suhteellisen tasaisesti kutistuvan jäsenmäärän seurauksena monet nuoret ovat keskenään jo liian läheistä sukua toisilleen löytääkseen kirkosta itselleen sopivaa aviopuolisoa.

Kaiken juhlinnan ohella Festinordista kirjoitettu artikkeli ilmentää kirkon jäseniinsä soveltamaa manipulointia ja suomalaisten mormonisinkkujen epätoivoista tilannetta puolison löytämiseksi. Sinkkujen epätoivoa kirkko voisi helpottaa muuttamalla opetuksiaan maailmamyönteisemmiksi, mutta niin kauan kun kirkko istuttaa nuorten mieliin kirkkaan kuvan lähetystyönsä kunniakkaasti suorittaneen temppelikelpoisen jäsenen ylivoimaisuudesta avioparina, helpotusta tuskin on luvassa.