Muistamme syntisi

MAP-kirkkoa viime viikolla riepotellut skandaali seksuaaliseen ahdisteluun liittyen on nostanut julkisuuteen kirkosta toisen varsin ikävän piirteen. MAP-kirkko kerää jäsenistään varsin kattavasti tietoja omiin tietokantoihinsa ja käyttää keräämiään tietoja "hankaliksi" kokemiensa ihmisten mustamaalaamiseen. KUTV:n julkaisema artikkeli kertoo kuinka kirkko oli lähettänyt Greg Bishopille, seksuaalisesta häirinnästä syytetyn Joseph Bishopin pojalle, kansion, jossa oli arkaluontoisia yksityiskohtia syytöksiä esittäneestä naisesta. Greg Bishop julkaisi kansiossa olleita tietoja medialle pyrkien näin mustamaalaamaan, vaientamaan ja kyseenalaistamaan naisen esittämiä väitteitä.

Turner Bitton with the Utah Coalition Against Sexual Assault said even if the church didn’t put out the letter, the methods used in it are intended to silence accusers. 

“It sends a message to that individual person, but to everyone else, that if you come forward we are going to dig through your past we're going to dig through your experiences who you are your very identity,” Bitton said.

Kuten Turner Bitton toteaa, tällainen mustamaalaaminen ja mahdollisten uhrien vaientaminen on hyvin arveluttavaa. Toimiessaan näin MAP-kirkko viestittää varsin selkeästi, kuinka he kaivavat arkistoistaan kaiken mahdollisen ja käyttävät likaisimpiakin temppuja vaientaakseen ihmisiä.

KUTV:n artikkelissa todetaan kuinka MAP-kirkolla on oikeus tietojen keräämiseen, mutta juttu onkin kirjoitettu USA:n lakien perspektiivistä. Olisikin mlielenkiintoista saada suomalaisten tietoturva-asioihin ja -lakeihin perehtyneiden asiantuntijoiden näkemykset miten tällainen varsin arkaluontoisten tietojen keruu jäsenistä, mahdollisesti myös entisistä jäsenistä, asettuu suomalaiseen laillisuuskäytäntöön. Erityisen ongelmalliseksi suomalaisten jäsenten ja ex-jäsenten kannalta asian tekee se, että rekisterit ovat USA:ssa, joten jos joskus haluaisi tarkistaa tai poistaa omat tietonsa rekistereistä, kuten se Suomen lakien mukaan on mahdollista, niin toisessa maassa pidettävään rekisteriin eivät Suomen lait ulotu.

MAP-kirkko ei siis ylläpidä jäsenistään ja ex-jäsenistään ainoastaan toiminnan kannalta välttämätöntä jäsenrekisteriä vaan sen ylläpitämissä rekistereissä taltioidaan kattavasti myös kaikkea sellaista tietoa, jonka tallettamiseen jäsenet tai ex-jäsenet eivät ole suostumustaan antaneet. Keräämiään tietoja kirkko käyttää uhriensa mustamaalaamiseen ja vaientamiseen, mikäli uhrit nostavat kokemuksiaan esiin. Millään mittareilla näin toimivaa organisaatiota ei voida pitää moraalisena kompassina, jota kenenkään kannattaa seurata.

Askel kerrallaan

Tuoreet uutiset rapakon takaa kertovat, että MAP-kirkko on viimein muuttamassa käytäntöjään kelvollisuushaastatteluissa. Aiheesta kirjoittavat mm. kirkon omistama Deseret News ja Salt Lake Tribune. Muutos on arvatenkin seurausta voimakkaasta ulkoisesta paineesta, jota kirkkoon on viime aikoina kohdistunut. Ilmoitus käytäntöjen muuttamisesta tulee myös vain muutamia päiviä ennen Salt Lake Cityssä järjestettävää mielenosoitusta, jossa kansanliike vaatii nimenomaa kirkkoa parantamaan lasten ja nuorten turvallisuutta kirkossa, sekä viime viikolla kirkkoa riepotelleen skandaalin jälkeen. Viime viikkoisen skandaalin viimeisiä tahteja tuskin ollaan vielä nähty kun Internetfoorumeilla näkyy lukuisia viestejä, joissa käsitellään lisää lasten ja nuorten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia, joissa kirkko on mahdollisesti suojellut rikollisia ja pyrkinyt vaientamaan uhreja.

On kuitenkin pidettävä positiivisena ja tervetulleena nyt julkistettua muutosta kirkon käsikirjassa, vaikka tiedote Deseret Newsin mukaan on lähetetty vasta kirkon Pohjois-Amerikan organisaatiolle.

The First Presidency sent the letter Monday to all general authorities of the church and thousands of stake, mission and district presidents and bishops and branch presidents in the United States and Canada.

Oletettavasti tämä muutos tulee jollain aikavälillä, toivottavasti hyvin nopeasti, näkymään myös maailmanlaajuisesti. Nyt imoitetut muutokset kirkon käytännöissä ovat:

• "Jäseniä ei tule koskaan rohkaista jäämään kotiin tai tilanteeseen, jossa he kokevat väkivaltaa tai jossa he eivät ole turvassa." 
• "Kun vaarnan johtokunnan tai piispakunnan jäsen tai joku muu johtaja tapaa lapsen, nuoren tai naisen, hänen tulee kysyä lapsen vanhempaa tai toista aikuista olemaan viereisessä huoneessa, aulassa tai käytävässä. Jos haastateltava haluaa, toinen aikuinen voidaan kutsua mukaan haastatteluun. Johtajien tulee välttää kaikkia tilanteita, jotka voidaan tulkita väärin."
• "Kirkon johtajien ei tule koskaan väheksyä kerrotua hyväksikäytöä tai neuvoa jäsentä jättää rikosilmoitusta tekemättä poliisille. " 
• "Vähintään kahden aikuisen on oltava paikalla kaikissa kirkon aktiviteeteissa, jossa on lapsia tai nuoria."

"Tehdyt muutokset ovat todella tervetulleita, joskaan eivät vielä riittäviä", toteaa lasten turvallisuutta parantamaan pyrkivän kansanliikkeen johtohahmo Sam Young Salt Lake Tribunessa. Young toteaakin, että päivitetty ohjeistus jättää paikallisjohdolle liikaa liikkumavaraa tarjoavatko he vanhempien läsnäoloa itse haastattelutilanteeseen lainkaan. Lapset ja nuoret eivät osaa vaatia oikeuksiaan ja vanhemmat tuskin lukevat kirkon käsikirjoja. Lasten vanhemmat, joitka ovat tietoisia muutoksesta, tulevat vaatimaan oikeuksiaan ja mahdollisesti valvomaan lastensa turvallisuutta, mutta muiden kohdalla lapset jäävät todennäköisesti edelleen yksin suljettujen ovien taakse vieraan aikuisen kanssa.

Käytännönjärjestelyjen kannalta kirkon ohje tulee vaikuttamaan paikallistasolla myös melkoisesti kun uusi ohje edellyttää kahden aikuisen läsnäoloa kaikissa kirkon aktiviteeteissa, joissa lapset ja nuoret ovat mukana. Käytännössä tämä kaksinkertaistaa pyhäkoululuokkien, lasten huoneiden, seminaarien ja viikolla järjestettävien aktiviteettien miehityksen. Kirkon johto onkin tiedostanut tämän ja toteaa päivitetyssä ohjeessaan kuinka ryhmiä tulee yhdistää jos kahden aikuisen järjestäminen osoittautuu muutoin hankalaksi.

Tämä muutos on selkeä osoitus kuinka MAP-kirkkokin reagoi ja muuttaa käytäntöjään kunhan siihen kohdistetaan riittävää painetta. Naisten tasa-arvoa kirkkoon ajavalle Ordain Women -liikkeelle tämä pieni muutos varmasti antaa myös toivoa, joskin naispappeuden saaminen MAP-kirkkoon vaatii merkittävämpiä muutoksia kuin nyt nähdyt muutokset haastattelukäytäntöihin. Vastaavaa voimakasta kansanliikettä kirkon sisällä tarvittaisiin myös sateenkaari-ihmisten oikeuksien edistämiseksi. YK:n ihmisoikeuksien toteutumiseen MAP-kirkossa on kuitenkin edelleen matkaa ja nyt otettu askel oli vain pieni, joskin merkittävä, lasten oikeuksien parantamiseksi.

Mediakatsaus

Joseph L. Bishopiin liittyviin hyväksikäyttösyytöksiin on nyt tartuttu myös rapakon takana mediassa. Asiasta ovat kirjoittaneet mm. Salt Lake Tribune, New York Times, Religion News Service, KUTV, Daily Herald, Fox News, San Francisco Chronicle, Deseret News ja Seattle Times.

New York Timesin, Seattle Timesin ja Fox Newsin kirjoittamien juttujen taustamateriaalina on Associated Pressin julkaisema juttu, joten ne ovat sisällöllisesti lähellä toisiaan. Fox Newsin jutussa Joseph L. Bishopin poika Greg puolustaa isäänsä esittämällä väitteen, että isä on joutunut väärien syytösten uhriksi.

Greg Bishop, the adult son of Joseph Bishop, said his father vehemently denies the allegations and is a victim of a woman who has falsely accused men of sexual assault.

Religion News Servicen jutussa Greg Bishop hyökkää syytöksiä esittävää naista kohtaan vielä jyrkemmin sanakääntein.

Bishop’s son Greg, a lawyer, released a statement and copies of police reports that cast doubt on the credibility of the accuser, saying she “has a long history of false accusations and criminal activity.” The documents suggest the accuser may have been previously involved in cases of fraud and identity theft.

Greg Bishopin taktiikka näyttääkin olevan syytöksiä esittävän mahdollisen rikoksen uhrin vähättely, mustamaalaaminen ja persoonan tuhoaminen.

Kirkon virallisessa tiedotteessa, jota käsittelin eilen, mainittu kirkon paikallisjohdon ilmoitus poliisille vuonna 2010 ei näemmä koskenutkaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä syytöksiä. New York Times mainitsee aiheesta näin:

The police department didn't investigate the alleged sexual assault, but it did look into a threat the woman made against Bishop, Lt. Britt Smith said. No arrests were made.

Tämä luonnollisesti herättää kysymyksiä siitä, miksi kirkon PR-osasto antoi ymmärtää tiedotteessaan, että poliisikin olisi tutkinut seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä syytöksiä jo 2010. Mielestäni PR-osaston kynäilemä tiedote on harhaanjohtava ja sellaisena luokiteltava epärehelliseksi.

Tapauksen saama mediahuomio on ollut niin merkittävää, että kirkon omistama Deseret News oli myös pakotettu julkaisemaan jutun tapauksesta. Merkillepantavaa Deseret Newsin artikkelissa oli, että siihen oli sisällytetty kommentti, jonka mukaan Joseph Bishop olisi asetettu syytteeseen, jos tapaus olisi tullut poliisin tietoon ennen rikoksen vanhenemista.

"I have no reason to doubt the victim’s disclosure, and would have likely prosecuted Mr. Bishop but for the expiration of the statute of limitations," deputy Utah County attorney David Sturgill told University Police. He said the statute of limitations for the undisclosed charge expired after four years.

Muutoin Deseret News on jutussaan antanut enemmän tilaa Greg Bishopille isänsä puolustamiseen ja mahdollisen rikoksen uhrin mustamaalaamiseen kuin muut uutispalvelut.

Ehkäpä ansiokkaimman artikkelin tarjoilee kuitenkin Peggy Fletcher Salt Lake Tribunesta. Fletcher kirjoitaa kuinka BYU:n poliisin julkaiseman raportin mukaan Joseph Bishop on myöntänyt vieneensä nuoren naisen MTC:n kahvion takahuoneeseen ja pyytänyt tätä näyttämään tissit, johon nuori nainen oli suostunut. BYU:n poliisi haastatteli Joseph Bishopia joulukuussa 2017 pari päivää MormonLeaksin julkaiseman tallenteen nauhoittamisen jälkeen.

A former president of the LDS Missionary Training Center has admitted that he took a young woman into a small room at the Provo campus in 1984 and asked to see her breasts, according to a report released Wednesday by Brigham Young University police.

Fletcher jatkaa kuinka tallenteella Bishop luonnehtii itseään seksuaalisaalistajaksi ja tekopyhäksi.

Nauhoitteen tallentanut nainen myös kieltää Salt Lake Tribunen artikkelissa vuotaneensa tallenteen MormonLeaksille. Hän kertoo jakananeensa tallenteen useille henkilöille, joista joku on vuotanut sen MormonLeaksille ilman hänen lupaansa ja että vuodolla on mahdollisia kielteisiä vaikutuksia kirkon kanssa käytäviin sopimusneuvotteluihin.

She had shared the recording with several people, she said, and someone gave it to MormonLeaks without her consent.

She said the release may have undermined settlement negotiations she was having with Mormon officials.

Sitä, että kirkko neuvottelee sopimuksesta mahdollisen uhrin kanssa, en ihmettele, sillä MAP-kirkko on vuosien saatossa sopinut hiljaiseksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreja oikeuteen päätyneissä tapauksissa sadoilla miljoonilla dollareilla.

Greg Bishopin ristiretki isänsä puolustamiseen jatkuu myös Salt Lake Tribunessa, joskin Fletcher näyttää siivonneen kärkevimmät syytökset Gregin puheista.

Peggy Fletcher oli Salt Lake Tribunen juttuun tehnyt hyvää taustatyötä ja etsinyt piispan, jolle nainen oli seksuaalisesta ahdistelustaan kertonut vuonna 1987.

But the bishop, who asked not to be named, said in an interview with The Tribune that he didn’t believe her, nor did he tell any superiors.

”I felt the allegations were groundless,” he recalled this week. “They were so farfetched and not internally logical.”

It takes a lot of vetting for a man to be approved for a position like MTC president, the Mormon lay leader said, “which made her story very hard to believe.”

Nimettömäksi jäävä piispa ei siis uskonut kun nuori MTC:ssä lähetyssaarnaajaksi kouluttautuva nainen tuli hänen luokseen kertomaan kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta. Piispa ei koskaan raportoinut asiaa eteenpäin, koska piti nuoren naisen kertomuksia kaukaa haetuilta, epäloogisina uskomattomina ja koska hänen mielestään MTC:n henkiölkunta seulotaan "niin tarkkaan" ennen nimittämistä.

Piispan kommenteista ja asenteista heijastuukin MAP-kirkon suurin ongelma. Maallikkopapit ja -piispat eivät ole päteviä käsittelemään jäsenten vakavia ongelmia ja kohtaamaan traumatisoituneita uhreja. Ahdistelun tai hyväksikäytön uhria ei uskota, koska heidän kokemansa kauhut eivät vastaa niitä mielikuvia ja uskomuksia joita näillä maallikoilla on kirkkoon tai sen jäseniin liittyen. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle kehottamalla uhri vaikenemaan ja antamaan anteeksi. Lisäksi uhria saatetaan syyllistää kertomalla hänelle kuinka hän on vain kuvitellut koko jutun, liiottelee tai hän on muuten vain jollain tavalla ymmärtänyt asiat väärin. Mahdollista uhria kohdellaan siis hyvin samankaltaisesti kuin miten Greg Bishop nyt puolustaa isäänsä ja mahdollisesta rikollisesta muovaillaan "viaton perusteettomien syytösten kohteeksi joutunut uhri."

Ei siis ole ihme, että tämä tapaus on nostanut voimakkaan someraivomyrskyn. Suojellakseen mainettaan kirkko on pyrkinyt painamaan asian villaisella yrittäen neuvotella mahdollisen uhrin kanssa sopimusta, jolla tapaus olis haudattu julkisuudesta. Kirkon virallinen tiedote suhtautuu mahdolliseen uhriin väheksyvästi, samalla kun Greg Bishop muiden kirkon jäsenten säestämänä hyökkää mahdollisen uhrin kimppuun kuin susilauma.

PR-osasto vauhdissa

Maanantaina 19.3.2018 MormonLeaks -sivusto julkaisi äänitallenteen, jossa Joseph L. Bishopiksi esittäytyvä henkilö tulee tunnustaneeksi ahdistelleensa seksuaalisesti nuoria naisia MAP-kirkossa. Joseph L. Bishop oli Provossa Utahissa toimivan lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen (MTC) johtajana 1980-luvulla. Bishop oli jotakuinkin korkein kirkon viranhaltija yleisauktoriteettien jälkeen, joten häneen kohdistuvat syytökset seksuaalisista hyväksikäytöistä nostattavat luonnollisesti aiheeseen liittyvää kiinnostusta myös mediassa.

MAP-kirkon PR-osasto vahvisti 20.3.2018 julkaistussa tiedotteessaan, että Bishopia kohtaan on esitetty syytöksiä epäsopivasta käytöksestä. Vuorossa on siis katsaus siitä mitä MAP-kirkko oikeastaan haluaa kertoa yleisölle tapahtuneesta. Kopioin tähän juttuun kirkon julkaiseman tekstin editoimattomana ja suomentamatta, jotta jokainen lukija voi itse päätellä mitä alkuperäisessä tekstissä on tarkoitettu ja ovatko tekemäni johtopäätelmät päteviä. (Mahdolliset poikkeamat MAP-kirkon sivuilla näkyvään tekstiin ovat kirkon PR-osaston 21.3.2018 jälkeen tekemiä muutoksia.)

In response to questions from multiple media outlets about allegations that a former Church mission president committed sexual assault, The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints released the following statement Tuesday, March 20, 2018.

Ensimmäiseksi kirkko nostaa esiin kuinka useat mediatalot ovat esittäneet heille aiheesta kysymyksiä, tapaus saa siis kattavaa mediahuomiota siinä määrin, että he ovat päättäneet julkaista virallisen lausunnon.

These allegations are very serious and deeply disturbing. If the allegations of sexual assault are true, it would be a tragic betrayal of our standards and would result in action by the Church to formally discipline any member who was guilty of such behavior, especially someone in a position of trust.

PR-osasto tunnustaa, että syytökset ovat vakavia, rikkovat kirkon vaatimuksia sekä sellaisina johtaisivat kurinpitotoimiin syyllisiä kohtaan.

This matter was brought to the attention of the Church in 2010, when this former Church member, who served briefly as a missionary in 1984, told leaders of the Pleasant Grove Utah West Stake that she had been sexually assaulted by the president of the Provo Missionary Training Center, Joseph Bishop, 25 years earlier. They listened carefully to the claims being made and then this was immediately reported to the Pleasant Grove Police Department, and the police interviewed her at that time. The Church does not know what she said in that interview, but the Church received no further communication from the police concerning the matter.

Noniin viimein pääsemme itse asiaan. PR-osasto myöntää, että tapauksella on historiaa kun kirkon entinen jäsen otti kirkkoon yhteyttä 2010. PR-osaston mukaan kirkon paikallisjohto teki asiasta ilmoituksen paikalliselle poliisille, joka heidän tietojensa mukaan haastatteli uhria. Mitä toimia lainvalvojat ovat sen jälkeen tehneet ei ole kirkon tiedossa.

At the same time, the Church referred these allegations to the local ecclesiastical leaders of Joseph Bishop. Those leaders met with Mr. Bishop, who denied the allegations. Unable to verify the allegations, they did not impose any formal Church discipline on Mr. Bishop at that time.

Samaan aikaan kirkon johtajat tapasivat Bishopin, joka kielsi syytökset. Koska Bishop ei tunnustanut tapahtumia kirkon johtajille niin asialle ei tehty tuolloin mitään.

The matter resurfaced in 2016 when the same individual contacted a stake president in Pueblo, Colorado, and then again a few weeks ago in January 2018, when the Church was contacted by a lawyer representing her. He provided a copy of a recording that she had made of a conversation between her and 85-year-old Joseph Bishop in December 2017. Since that time, the Church has engaged in an investigation of this individual’s allegations. In the course of that investigation, both she and Mr. Bishop have been interviewed by outside legal counsel. Not surprisingly, the stories, timelines and recollections of those involved are dramatically different. This woman reaffirmed her allegations, and Mr. Bishop has again denied them. We have no record of an interview between Elder Carlos E. Asay (1926-1999) and this individual.

Asia nousi uudelleen esiin vuonna 2016 sekä tammikuussa 2018 kun samainen henkilö otti jälleen yhteyttä kirkkoon lakimiehensä välityksellä. Tammikuussa 2018 syytösten esittäjä liitti mukaan joulukuussa 2017 tehdyn nauhoitteen keskustelusta hänen ja Bishopin välillä. Kirkko on palkannut asian selvittelyyn ulkopuolisen juristin, joka on haastatellut molempia osapuolia.  Kirkko toteaa, että kertomukset ja ajankohdat osapuolien kesken eivät täsmää ja Bishop jälleen kielsi tapahtuneen.

The Church, as a religious organization, does not have the investigative tools available to law enforcement agencies. Nor can the Church substitute for the courts in adjudicating legal claims. The Church has great faith in the judicial system to determine the truth of these claims. Nevertheless, the Church takes seriously its responsibility to hold its members accountable for their conduct with respect of the laws of God and man. To that end, the Church is continuing its investigation of this individual's claims and will act consistent with its long-standing policy of no tolerance for abuse.

Tämän jälkeen kirkko vetäytyy vastuusta vedoten ettei sillä ole samoja työkaluja asioiden tutkimiseen kuin poliisille tai syyttäjillä. Kirkko ilmaisee luottamuksensa lakia valvoviin viranomaisiin totuuden selvittämisessä, mutta suhtautuu vakavasti omaan vastuuseensa pitää jäseniään vastuullisina omasta käytöksestään Jumalan ja maan lakien mukaan. Kirkko jatkaa tutkimuksia syytöksiin liittyen ja tulee toimimaan johdonmukaisesti sen pitkäaikaisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien nollatoleranssikäytäntöjen mukaan.

Mitä tästä kirkon PR-osaston tiedotteesta nyt sitten voidaan päätellä? No ensinäkin sen, että kirkko on ollut tietoinen tästä tapauksesta jo vuosia, mutta sille ei ole tehty käytännössä mitään. Syytöksiin vakavasti suhtautuminen näyttää tämän tiedotteen valossa olevan kirkon mielestä sitä, että mahdolliselta seksuaalirikolliselta on käyty pariin kertaan kysymässä: "Teitkö sinä sen?" ja koska henkilö ei ole tunnustanut tekoa niin asia on jätetty siihen. Asiaa on ryhdytty tutkimaan ulkopuolisen lakimiehen avulla vasta kun syytöksiä esittävä taho on julkaissut nauhoitteen, jossa syytetty myöntää ahdistelleensa nuoria lähetyssaarnaajanaisia.

Luin nauhoitteesta puhtaaksi kirjoitetun tekstin, josta käy ilmi, että Bishop myöntää seksuaalisesti hyväksikäyttäneensä nuoria naisia ollessaan kirkon johtoasemassa. Hän ei suoraan myönnä hyväksikäyttäneensä tai yrittäneensä raiskata syytösten esittäjää, mutta tulee nauhalla myöntäneeksi käyttäneensä muita nuoria naisia seksuaalisesti hyväkseen. Bishop myös pitää omia tekojaan sopimattomina ja vetoaa nauhoituksella kärsineensä "seksiriippuvuudesta," jonka kanssa hän taisteli elämässään hyvin pitkään. Bishop siis vierittää tekonsa riippuvuuden syyksi, riippuvuuden johon hän ei ole elämänsä aikana hakenut ulkopuolista apua.

Tässä valossa kirkon PR-osaston tiedotteessa markkinoima nollatoleranssi ja asiaan vakavasti suhtautuminen saa osakseen lähinnä myötähäpeän tunteita. Vaikka Bishop ei suoraan tunnusta yrittäneensä raiskata syytöksiä esittävää henkilöä niin hän nauhalla tulee tunnustaneeksi toimineensa sopimattomasti useita nuoria naisia kohtaan. Näyttääkin siltä, että kun Bishop tunnustaa toimineensa sopimattomasti muita kuin syytöksiä esittävää naista kohtaan, niin se ei vielä riitä vakuuttamaan kirkkoa, että Bishop olisi toiminut niin sopimattomasti, että kirkko ryhtyisi kurinpidollisiin toimiin.

Tiedotteessa huomionarvoista on myös kuinka syytöksiä esittävän henkilön status kirkon entisenä jäsenenä, joka palveli lähtyssaarnaajana lyhyen aikaa, näyttää määrittelevän jotain kirkon kannalta merkityksellistä, että se on nähty mainitsemisen arvoisena asiana. Henkilön määritteleminen entiseksi jäseneksi, joka ei ole palvellut täyttä lähetystyöaikaa, synnyttääkin heti monissa kirkon jäsenissä epäluuloja kyseistä henkilöä kohtaan kirkon jäsenten mieliin istuttamien, erityisesti entisiin jäseniin liitettävien, negatiivisten stereotypioiden mukaan. Tämän asian esiin tuominen tässä asiayhteydessä siis toimii kirkon jäsenten mielissä automaattisena puolustusmekanismina, jolla syytöksiä esittävä henkilön esittämien asioiden vaikutus pyritään minimoimaan jäsenten mielissä. Käytännössä kirkon PR-osasto siis kertoo jäsenille: "Tämä henkilö on epäluotettava, häntä ei tarvitse kuunnella!" Kokonaisuudessaan tiedotteessa puhutaan syytöksiä esittävästä henkilöstä ja syytöksistä varsin negatiiviseen ja epäluuloiseen sävyyn.

Kirkon omia toimia korostetaan positiivisilla adjektiiveilla, vaikka todellisuudessa kirkko ei ole tehnyt asian selvittämiseksi juuri mitään ja pyrkii välttelemään vastuuta vetoamalla ettei sillä ole samoja työkaluja kuin maallisilla lainvalvojilla. Kirkon oppien mukaan kirkkoa johdetaan Jumalan innoituksella ja että kirkon johtajilla on suora yhteys korkeimpiin voimiin. MTC:n johtajan nimittää virkaansa kirkon ylin johto, ensimmäinen presidenttikunta. Haastattelussa Bishop mm. toteaa kuinka kirkon presidentti, profeetta ja ilmoituksen saaja Spencer W. Kimball nimitti hänet. On pakko ihmetellä kuinka profeetan innoitus ja suora kommunikointiyhteys Jumalaan ei ole tarpeeksi voimakas suojelemaan nuoria naisia kirkossa johtajien seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Maallisten lainvalvojien tutkimusmenetelmien pitäisi olla hyvin kalpeita erehtymättömän tosi Jumalan taivaallisten tiedonsaantikanavien rinnalla. Onkin ihmeteltävä miten vankasti kirkko PR-osaston tiedotteen mukaan luottaa maallisiin viranomaisiin tosiasioiden selvittämiseksi, vaikka kirkolla oman doktriininsa mukaan on käytössään täysin ylivertaiset menetelmät totuuksien selvittämiseksi.

Kirkon toimettomuuden ja haluttomuuden juuret rangaista mahdollista rikollista liittyvätkin mahdollisesti toiseen voiteluun. Jos Bishop on aikanaan saanut toisen voitelun, kuten monet lähetysjohtajat kirkossa käsittääkseni ovat, niin hänelle on jo maanpäällisen elämän aikana luvattu paikka korotuksessa, mormonien taivaan korkeimmassa asteessa. Tom Phillips kertoi tarkemmin tästä salaperäisestä rituaalista ja mm. kuinka rituaalin jälkeen hänelle todettiin ettei mikään synti voisi estää hänen pääsyään korotukseen ellei hän kieltäisi Pyhää Henkeä. Sittemmin Tom Phillips on lähtenyt kirkosta ja vaikka hän on äänekkäästi arvostellut kirkkoa häntä ei ole virallisesti erotettu toisin kuin monet muut arvostelijat, ilmeisesti juuri siksi että hän on saanut toisen voitelun. Mikäli Bishop on myös aikanaan saanut toisen voitelun niin sitä voisi kutsua Monopolipelistä tutuksi "Vapaudut vankilasta" -kortiksi, jonka jälkeen kirkon johtajalle on "kaikki sallittua." Mikäli näin on niin toinen voitelu näyttäisi olevan kirkkoyhteisössä toimivalle rikolliselle todellinen lottovoitto, jonka jälkeen voi jatkaa rikollisia toimiaan ilman pelkoa, että häntä koskaan tullaan asettamaan kirkossa vastuuseen teoistaan samalla kun kirkon organisaatio mainettaan suojellakseen yrittää vaientaa ongelmia esiin nostavat henkilöt samalla suojellen kirkossa toimivia mahdollisia rikollisia.

MAP-kirkko näyttääkin yhä läpinäkyvämmäksi muuttuvassa Internetmaailmassa jäävän maailman muutoksen jalkoihin. Yrittäessään edelleen voimakkaasti kontrolloida informaatiota vapaassa sosiaalisen median miinoittamassa toimintaympäristössä kirkko tulee epäonnistumaan ja skandaalit tulevat seuraamaan toisiaan. Utahissa helmikuussa 2018 hylätty kirkon lobbaama lakiesitys, yksityisten keskustelujen nauhoittamisen muuttamisesta rikolliseksi ilman kaikkien keskustelun osapuolien suostumusta, oli vain yksi esimerkki kuinka kirkko yrittää ylläpitää informaatiokontrolliaan jopa lainsäädäntöön puuttumalla. Loppujen lopuksi mikään ei tule pysymään salassa alati läpinäkyvämmäksi muuttuvassa maailmassa. MAP-kirkon kaltaiset vanhan maailman dinosaurukset, jotka eivät kykene muuttumaan ajanvaatimuksien mukaan läpinäkyviksi, eivätkä puutu väärinkäytöksiin uskottavasti, tulevat menettämään asemiaan.

Heroiinitsunami on vallannut Salt Lake Cityn

Salt Lake City ja Utah, mormonienemmistöinen osavaltio, ei ole ehkä se ensimmäinen paikka maailmassa, jonka ihmiset yhdistävät vakavaksi huumeongelma-alueeksi. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että USA:n osavaltioista juuri Utahissa kuolee vuosittain viidenneksi eniten ihmisiä lääkkeiden ja huumeiden yliannostukseen.

Toukokuussa 2016 The Guardian julkaisi ongelmaa käsittelevän artikkelin. Artikkelissa todetaan mm:

• Kolmasosalle Utahin aikuisväestöstä on määrätty opiaattipohjaisia kipulääkkeitä
• Joka päivä Utahissa joku kuolee reseptilääkkeiden yliannostukseen, ongelma on kasvanut 400% vuoden 2000 jälkeen, ja heroiinikuolemat lisäävät sitä edelleen puolella
• Monet jäävät koukkuun reseptilääkkeisiin
• Käyttö on yleistä myös mormonien keskuudessa ja usein jäsenet päätyvät käyttämään opioideja kirkon korkeiden suoritusvaatimusten seurauksena
• Reseptikipulääkkeet ovat kalliita ja kun samaan hintaan saa kadulta useamman annoksen heroiinia, jolla on sama vaikutus, niin monet päätyvät käyttämään lopulta heroiinia

Ongelmaan osasyylliseksi nimetään siis myös MAP-kirkko oppeineen ja käytäntöineen. Lisäksi aihetta käsitelleessä National Geographic:n ohjelmassa "DRUGS INC. Salt Lake Sinners" todetaan kuinka kirkon kulttuuri itseasiassa auttaa huumediilereitä pysyttelemään piilossa. Ohjelmassa, jopa haastateltiin kirkossa aktiivisena toimivaa pappeudenhaltijaa, joka omasta mielestään huumekaupallaan palvelee yhteisöä. Hän myös kertoo maksavansa huumekaupastaan kymmenyksiä.

On selvää kuinka kirkko yhteisössä, jossa jäsenillä on kovat paineet olla täydellisiä, kukaan ei halua puhua huumeongelmastaan. Kun kaikki vaikenevat ongelmista näyttääkseen täydellisiltä niin myös kaikki lain väärällä puolella liikuskelevat pystyvät toimimaan vapaammin. Vaikenemisen kulttuuri tekee lainvalvojan ja yhteisön puuttumisen ongelmiin vaikeammaksi. Kuten Salt Lake Sinners -ohjelmassakin haastatellut ambulanssikuljettajat totesivat niin usein perheet, jotka ovat soittaneet hätäpuhelun pelastaakseen yliannostuksen ottaneen perheenjäsenen hengen, pyrkivät peittelemään ongelmaa, mikä tekee uhrien auttamisesta monin verroin vaikeampaa.

Viime vuosina kirkon johtajat ovat useaan otteeseen yleiskonferensseissa puhuneet riippuvuuksista. En enää ihmettele miksi, Utahia vaivaa vakava riippuvuusepidemia. Pelkät puheet eivät kuitenkaan auta ongelmaan, jonka syntyä kirkko on itse edesauttanut opeillaan ja kulttuurillaan. Yksi avain muutokseen olisi, että kirkko höllentäisi jäsenille asettamiaan tasovaatimuksia ja tehtäväkuormaa. Utah, jonka imago monien suomalaisten jäsenten mielissä lähentelee paratiisia, näyttää olevan melko synkkä paikka, jonne Meksikosta huumekartellien kuriireilla on lyhyt matka.