Heroiinitsunami on vallannut Salt Lake Cityn

Salt Lake City ja Utah, mormonienemmistöinen osavaltio, ei ole ehkä se ensimmäinen paikka maailmassa, jonka ihmiset yhdistävät vakavaksi huumeongelma-alueeksi. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että USA:n osavaltioista juuri Utahissa kuolee vuosittain viidenneksi eniten ihmisiä lääkkeiden ja huumeiden yliannostukseen.

Toukokuussa 2016 The Guardian julkaisi ongelmaa käsittelevän artikkelin. Artikkelissa todetaan mm:

• Kolmasosalle Utahin aikuisväestöstä on määrätty opiaattipohjaisia kipulääkkeitä
• Joka päivä Utahissa joku kuolee reseptilääkkeiden yliannostukseen, ongelma on kasvanut 400% vuoden 2000 jälkeen, ja heroiinikuolemat lisäävät sitä edelleen puolella
• Monet jäävät koukkuun reseptilääkkeisiin
• Käyttö on yleistä myös mormonien keskuudessa ja usein jäsenet päätyvät käyttämään opioideja kirkon korkeiden suoritusvaatimusten seurauksena
• Reseptikipulääkkeet ovat kalliita ja kun samaan hintaan saa kadulta useamman annoksen heroiinia, jolla on sama vaikutus, niin monet päätyvät käyttämään lopulta heroiinia

Ongelmaan osasyylliseksi nimetään siis myös MAP-kirkko oppeineen ja käytäntöineen. Lisäksi aihetta käsitelleessä National Geographic:n ohjelmassa "DRUGS INC. Salt Lake Sinners" todetaan kuinka kirkon kulttuuri itseasiassa auttaa huumediilereitä pysyttelemään piilossa. Ohjelmassa, jopa haastateltiin kirkossa aktiivisena toimivaa pappeudenhaltijaa, joka omasta mielestään huumekaupallaan palvelee yhteisöä. Hän myös kertoo maksavansa huumekaupastaan kymmenyksiä.

On selvää kuinka kirkko yhteisössä, jossa jäsenillä on kovat paineet olla täydellisiä, kukaan ei halua puhua huumeongelmastaan. Kun kaikki vaikenevat ongelmista näyttääkseen täydellisiltä niin myös kaikki lain väärällä puolella liikuskelevat pystyvät toimimaan vapaammin. Vaikenemisen kulttuuri tekee lainvalvojan ja yhteisön puuttumisen ongelmiin vaikeammaksi. Kuten Salt Lake Sinners -ohjelmassakin haastatellut ambulanssikuljettajat totesivat niin usein perheet, jotka ovat soittaneet hätäpuhelun pelastaakseen yliannostuksen ottaneen perheenjäsenen hengen, pyrkivät peittelemään ongelmaa, mikä tekee uhrien auttamisesta monin verroin vaikeampaa.

Viime vuosina kirkon johtajat ovat useaan otteeseen yleiskonferensseissa puhuneet riippuvuuksista. En enää ihmettele miksi, Utahia vaivaa vakava riippuvuusepidemia. Pelkät puheet eivät kuitenkaan auta ongelmaan, jonka syntyä kirkko on itse edesauttanut opeillaan ja kulttuurillaan. Yksi avain muutokseen olisi, että kirkko höllentäisi jäsenille asettamiaan tasovaatimuksia ja tehtäväkuormaa. Utah, jonka imago monien suomalaisten jäsenten mielissä lähentelee paratiisia, näyttää olevan melko synkkä paikka, jonne Meksikosta huumekartellien kuriireilla on lyhyt matka.