Kaiken muun säätämisen ohessa tulin tänään lukeneeksi Lokki Joonatan novellin tai oikeammin sen alkuperäisen englanninkielisen teoksen Jonathan Livinsgston Seagull. Teos on ollut jo pitkään luettavien kirjojen listalla ja sattumalta tänään bongasin kirjasta skannatun PDF:n linkin takaa, joten lukaisin tämän lyhykäisen tarinan.
Tarina oli vaikuttava ja kertoo itsensä kehittämisestä. Tarinassa päähenkilönä on toki lintu, joka haluaa oppia lentämään paremmin kuin yksikään toinen lokki. Joonatan on ymmärtänyt elämästä jotain, joka näyttää muilta lokeilta olevan hukassa. Tarinan lokkiparvi on kuin uskonnollinen yhteisö, joka pyrkii vangitsemaan ja rajoittamaan jäsenensä elämää estäen yksilöitä toteuttamasta itseään. Joonatan, joka osoittaa kiinnostusta muihin kuin parven vakiintuneisiin tapoihin, suljetaankin lopulta parven ulkopuolelle. Joonatanista tulee hylkiö, jolle muut lokit kääntävät selkänsä ja joka ei ole tervetullut parven joukkoon ja kaikki jotka edes juttelevat Joonatanille ottavat riskin, että heistäkin tehdään hylkiöitä.
Tarinan yhtäläisyydet mm. Jehovan todistajien karttamiseen tai siihen miten mormonikirkossa karsastetaan niitä, jotka haluavat elää itsenäistä ja omannäköistään elämää, ovat ilmeisiä. Kuten Joonatankin tarinan edetessä oppii niin todellista vapautta eivät ole ne turvallisen tuntuiset yhteisön määrittelemät rajat tai edes ne omat uskomukset, jotka estävät yksilöä näkemästä omien rajojensa ulkopuolelle. Todellista vapautta on toteuttaa itseään, oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä aina vain paremmaksi niissä asioissa, joista nauttii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti