Tapaus Steven Murdock

Seksuaaliseen ahdisteluun liittyvät skandaalit MAP-kirkossa eivät ota laantuakseen. Viime viikolla seksuaaliseen ahdisteluun liittyvä juttu nousi pinnalle Tenneseessä kun Steven Murdock pidätettiin sen jälkeen kun hän oli salakuvannut naista kaupan sovituskopissa. Pian pidätyksen jälkeen monet Steven Murdockin uhreiksi Utahissa joutuneet ottivat yhteyttä Mormonstories podcastia julkaisevaan John Dehliniin ja kertoivat kuinka Steven Murdockin seksuaalinen ahdistelu on kirkossa ja työpaikalla jatkunut jo vuosia. John Dehlinin podcast aiheesta:
https://www.mormonstories.org/podcast/steven-murdock/

Steven Murdock on aiemmin ollut piispana Utahissa Olympusin 8. seurakunnassa. Hän oli seurakunnan piispa neljä vuotta, normaalisti piispan tehtävä kestää 5 vuotta, jonka jälkeen hänet nostettiin vaarnan neuvostoon, vielä vaikutusvaltaisempaan asemaan. Steven Murdockin epäasiallinen käytös on ollut kirkon johtajien tiedossa ja hänet on silti nostettu yhä korkeampiin kirkon tehtäviin. Kirkon johto päätti vasta nyt, kun hän jäi kiinni ja poliisin pidättämäksi, vapauttaa hänet kirkon luottamustehtävistä. John Dehlin kertoo kuinka Steven Murdock kutsuttiin ja sallittiin jatkaa kirkon luottamustehtävissä vaikka hänen epäasiallinen käytöksensä oli tiedossa. Murdockilla kerrotaan olleen myös avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta tämä ei vaikuttanut hänelle annettuihin luottamustehtäviin kirkossa lainkaan. John Dehlinin haastattelemat Steven Murdockin uhrit kertoivat kuinka Steven Murdock käytti valta-asemaansa toistuvasti väärin niin kirkossa kuin sen ulkopuolella ahdistellakseen naisia. Podcastissään John Dehlin toteaa myös kuinka eräs haastateltu mainitsi,että Steven Murdockin ja kirkon profeetan Russel M. Nelsonin välillä on yhteys. Onkin kysyttävä: "Onko Steven Murdockin saamat luottamustehtävät kirkossa enemmän hänen ja Nelsonin ystävyyden seurausta vaikka Murdockin epäasiallinen käytös on ollut tiedossa?" Katsellessaan epäasiallista käytöstä sormiensa läpi MAP-kirkko tarjosi Steven Murdockille mahdollisuuksia etsiä ja ahdistella yhä uusia uhreja vuosien ajan.

Mormonikirkossa opetetaan, että kirkon luottamustehtäviin kutsu tulee suoraan Jumalalta innoitettuna ilmoituksena. Näitä tapahtumia vastaan tarkasteltuna on syytä arvioida onko tuossa opissa oikeasti mitään perää? Millainen Jumala kutsuu luottamustehtäviin toistuvasti seksuaalisia ahdistelijoita? Tämä tapaus vain entisestään vahvistaa kuvaa joka aiemmistakin, kuten esim. Joseph Bishopin tapauksesta, välittyy, että kirkko on enemmän kiinnostunut suojelemaan erehtymättömänä pidettyjä oppejaan ja omaa mainettaa kuin jäseniään seksuaalisilta ahdistelijoilta. Oppi innoitetusta ilmoituksesta ja Jumalan kutsumista johtajista asettaa jäsenet alttiiksi seksuaalisille ahdistelijoille, jotka tavalla tai toisella onnistuvat nousemaan kirkon luottamustehtäviin. MAP-kirkon kaltaiset organisaatiot valitettavasti tarjoavat seksuaalisille ahdistelijoille varsin suotuisat olosuhteet.

Karttavatko mormonit entisiä jäseniä?

Facebookin kautta blogiini lähetettiin kysymys: Miten Mormoonit suhtautuu käytännössä map-kirkosta eronneisiin ja erotettuihin?

Vastasin kysyjälle näin:

Varsinaisesti eivät karta samalla tavalla kuin Jehovan todistajat. Suhteet ovat kuitenkin kovalla koetuksella etenkin niiden kanssa, jotka kritisoivat kirkkoa. Lisäksi jäseniä kehotetaan jatkuvasti aktivoimaan uudelleen lähteneitä, mikä taas eronneiden kohdalla koetaan ahdisteluna. Suhteiden katkeaminen ei siis ole mitenkään tavatonta vaikka varsinaista karttamista ei ole.

Miten ollakkaan vain hieman myöhemmin sain taas todistaa kuinka oikeaan vastaukseni olikaan osunut. Monet mormonit jakavat aktiivisesti facebookissa kirkon julkaisemaa ja kirkkoa puolustavien apologien tuottamaa materiaalia. Erään mormonin seinällä pari kirkosta eronnutta henkilöä kommetoi jäsenen jakamia linkkejä kriittisesti, mikä johti varsin kärkkäisiin keskusteluihin. Keskusteluissa entiset jäsenet leimattiin Jumalan vihollisiksi, paholaisen kätyreiksi, vajaaälyisiksi, lapsellisiksi, pahantahtoisiksi, harhauttajiksi ym. mitä nyt mormonin mieleen tulee kun hän kohtaa kirkkoa kritisoivia henkilöitä.

Keskustelujen kehityskaari noudatti melko tarkkaan sitä "normaalia," joka tällaisilla keskusteluilla tuppaa olemaan. Ensin kriittisiin kommentteihin suhtaudutaan näennäisen välinpitämättömästi, ehkäpä jopa naureskellen. Kun kommentoija jatkaa saapuu paikalle "paimen," jonka mielestä tällaisten FB-kontaktien kanssa yhteydenpito ei ole soveliasta eikä tällaisiin keskusteluihin pitäisi osallistua. Paimen siis vahtii yhteisön puhtautta ja valvoo, etteivät kriittiset mielipiteet pääse likaamaan uskovien jäsenten ajatusmaailmaa. Paimen pyrkii eristämään jäsenet kaikesta kriittisestä informaatiosta (ks. miljöökontrolli ja informaatiokontrolli). Kriittinen informaatio synnyttää luonnollisesti jäsenten mielissä kognitiivista dissonanssia, joka pitää purkaa. Helpoin tapa purkaa kognitiivinen dissonanssi on käyttää ajatuksenpysäytyskliseitä ja stereotyypittää informaation esittäjä jollain tavalla paholaisen kätyriksi, mielenvikaiseksi tai muutoin harhautetuksi jos esitettyä informaatiota ei kyetä osoittamaan vääräksi.

Aktiivinen mormoni voi siis näennäisesti olla jonkun entisen jäsenen ystävä. Heidän välillään kuitenkin vallitsee vain näennäinen ystävyys, joka murenee sillä hetkellä kun entinen jäsen uskaltautuu esittämään kriittisiä kommentteja kirkosta. Kirkon jäsenen mieleen on istutettu uskomus ettei kenelläkään ei ole pätevää syytä lähteä kirkosta. Kirkosta lähteneet on kirkossa stereotyypitetty pettyneiksi ja pahantahtoisiksi ihmisiksi, jotka haluavat vain tehdä syntiä. Jäsenen sietokyvyn raja ylittyy jos entinen jäsen ottaa todelliset lähtemiseen johtaneet syyt puheeksi ja kääntää katseensa kirkon epäkohtiin. Kritiikin esittäminen johtaa lähes poikkeuksetta jäsenten taholta henkiseen väkivaltaan, jolla yritetään vaientaa kriittisiä mielipiteitä esittävät henkilöt. Lopulta tässäkin tapauksessa jäsen, jonka seinällä keskusteluja käytiin, otti facebookin estotoiminnot käyttöön ja poisti kriittisiä kommentteja kirjoittaneet "ystävänsä" kontakteistaan sen jälkeen kun oli selvää ettei jäsenten henkinen väkivalta kyennyt vaientamaan kriitisiä mielipiteitä.

Vaikka Jehovan todistajien kaltaista karttamista ei mormonikirkossa nähdä niin lopputulos on kuitenkin hyvin lähellä samaa joidenkin mormonien kohdalla. Tässä kohdassa on oleellista korostaa, että tämä esimerkki ei ole yleistettävissä kaikkiin mormoneihin, sillä kaikki eivät ole yhtä fanaattisia. Joukosta löytyy myös kulttuurimormoneja ja muita vähemmän fanaattisia, joiden suhtautuminen voi olla hyvinkin suvaitsevaa kriittisten mielipiteiden suhteen. Ongelmallisimpia ovat ne fanaattisimmat paimenet, jotka havaitessaan kriittisiä mielipiteitä ryhtyvät painostamaan jäsentä eristämään itsensä kriittisiltä mielipiteiltä. Monissa tapauksissa he saavat tukea muilta fanaattisilta jäseniltä ja näin synnyttävät mahdollisesti voimakastakin ryhmäpainetta (ks. sosiaalinen paine) jäsentä kohtaan, jotta tämä katkaisee välinsä kritiikin esittäjään. Taisipa joku mormoni tuossa keskustelujen tuoksinassa myös kieltää, ettei mormonikirkossa esiintyisi minkäänlaista manipulointia. Tämä oli kyllä taas yksi hieno malliesimerkki miten manipulointi MAP-kirkossa on vahvaa ja aktiivista.