Ehkäpä kaikkein voimakkain manipulointikeino on sosiaalinen paine (ryhmäpaine). Ryhmäpaine voi olla positiivista ja sillä voidaan tukea yksilön pyrkimyksiä oman elämänsä parantamiseen kuten vaikkapa laihduttamiseen tai tupakoinnin lopettamiseen. Uskonnollisessa kontekstissa sitä käytetään kuitenkin liian usein yksilön pakottamiseen yhteisön normien mukaiseen elämään.
Ihmiselle luontainen tapa oppia asioita on matkia sitä mitä muut tekevät. Tämän oppimistapa on osoittautunut evoluutiossa menestyksekkääksi selviytymisstraategiaksi. Se kuitenkin mahdollistaa myös ryhmäpaineen väärinkäytön ja yksilön pakottamiseen johonkin toimintaan johon yksilö ei normaaliolosuhteissa olisi halukas. Luontainen halu kuulua ryhmään tai laumaan on hyvin tyypillistä monille nisäkkäille ja kaikissa ryhmissä on oma ryhmädynamiikkansa. Ryhmään kuulumisen edellytyksenä on ryhmän hyväksynnän saavuttaminen ja ylläpitäminen, johon merkittävällä tavalla vaikuttaa ryhmän sääntöjen ja toimintapojen noudattaminen. Erityisen suuri riski haitallisen ryhmäpaineen syntyyn on totalistisissa yhteisöissä, jotka julistavat oman elämäntapansa ainoaksi oikeaksi. Tällöin ryhmän määrittelemien normien vastainen toiminta johtaa helposti ryhmän hyväksynnän menettämiseen ja yksilön karkottamiseen ryhmästä. Ryhmästä karkottamisen, ja sitä kautta läheisten ihmissuhteiden menettämisen, pelko toimii pakottavana elementtinä yksilön mielessä ja motivoi yksilöä toimimaan, jopa vastoin omia moraalikäsityksiään, ryhmän hyväksynnän saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Uuden potentiaalisen käännytettävän ilmaantuessa kirkon tiloihin hänelle luontainen tapa sopeutua joukkoon on siis matkia sitä mitä muut tekevät. Jotkin toimintatavat ja mallit saattavat tuntua omituisilta tai suorastaan vääriltä (kognitiivinen dissonanssi), koska ne poikkeavat hänen normaaleista toimintamalleistaan, mutta hän silti jatkaa mahdollisesti epämiellyttävältä tuntuvan mallin mukaan saavuttaakseen ryhmän hyväksynnän. Uuteen tulokkaaseen kohdistuu siis ryhmäpaine, joka muokkaa uuden tulokkaan käyttäytymistä. Ensimmäisillä kerroilla uuden tulokkaan vaatetus saattaa poiketa muun ryhmän tyylistä, mutta ajan myötä uusi tulokas muuttaa ryhmäpaineen vaikutuksesta vaatetyylinsä jäsenten kanssa yhtenäiseksi. Uuden tulokkaan käyttäytyminen muovautuu hitaasti jäsenen käyttäytymistä vastaavaksi, mikä kasvattaa ryhmältä saatavaa hyväksyntää. Sama tapahtuu uuden tulokkaan puhetyylille, joka muuttuu myös ryhmän käyttämän puhetyylin mukaiseksi. Lopulta uusien vieraiden toimintatapojen synnyttävä kognitiivinen dissonanssi purkautuu ja jäsenten käyttäytymis- ja puhetapoja matkiva uusi tulokas lopulta myös oppii ajattelemaan kuten muut kirkon jäsenet.
Samainen ryhmäpaine ylläpitää myös sisäistä kuria kirkon jäsenten parissa. Torjutuksi tulemisen pelko pakottaa jäsenet toimimaan ryhmän määrittelemien normien mukaan vaikka jäsen mahdollisesti haluaisi tehdä elämässään jotain muuta. Psykologian professori Ethan Kross toteutti tutkimusryhmänsä kanssa aivojen magneettikuvaustutkimuksen, jossa verrattiin kuuman kahvin synnyttämää kipua sosiaalisen torjutuksitulemisen aiheuttamaan tuskaan. New York Timesin julkaisemassa artikkelissa Kross toteaa tutkimuksesta seuraavaa:
Kun istuimme alas pohtimaan kaikkein vaikeimpia tunnekokemuksia me kaikki olimme yhtämieltä siitä, että mikään ei ole niin tuskallista kuin joutua sosiaalisesti torjutuksi.Kuuma kahvi ja hylätyksi joutuminen synnyttivät aivoissa samankaltaisia vasteita, josta looginen johtopäätelmä on, että hylätyksi tullut ihminen kokee konkreettista fyysistä tuskaa kokemastaan sosiaalisesta hylkäämisestä. Sosiaalinen paine, jonka panoksena on ryhmän hyväksynnän menettäminen, on siis varsin kokreettinen painostuskeino, joskin paljon hienovaraisempi ja huomaamattomampi kuin fyysinen kidutus. Aivan erityisesti Jehovan Todistajien karttamiskäytäntöjen kohteeksi joutuneiden henkilöiden kokema tuska ja ahdistus on Krossin tutkimuksen perusteella erittäin konkreettista fyysistä kipua aiheuttavaa hengellistä väkivaltaa, mutta vastaavalla tavalla myös muiden yhteisöjen epäileviin ja entisiin jäseniin kohdistamat hyljeksivät asenteet ovat kipeitä.
Hyväksynnän saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi jäsenten tulee noudattaa monia käskyjä, suoria ja epäsuoria. Jäsenten välillä on jopa suoranaista kilvoittelua kuka suoriutuu kutsumuksistaan paremmin, todistaa väkevämmin, osallistuu pyhäkoulussa tai kehuu toisia enemmän samalla hienovaraisesti halveksuen niitä, jotka eivät saavuta yhtä paljon. Jäsenen käytöksessä on kymmeniä ulkoisesti näkyviä vanhurskaudesta kertovia elementtejä: vaatteet, garmentit, viisauden sanan noudattaminen, kirkon kutsumustehtävät, omien lahjojen (taitojen) esittelyä ja evankeliumin mukaisella äitiydellä ylpeilyä. Ja kaiken tämän teatterin supertähtinä häärivät ne kaikkein "pyhimmät."
MAP-kirkko edellyttää jäsentensä käyttäytyvän ja toimivan tietyillä tarkkaan määritellyillä tavoilla, puhutaan "esimerkillisestä käyttäytymisestä" ja "korkeista tasovaatimuksista." Kirkon ulkopuolisten ihmisten käytöstä ja toimintatapoja arvostellaan jatkuvasti, mikä eristää kirkon jäsenet ulkopuolisesta maailmasta ja synnyttää sosiaalista painetta ylläpitää kirkon normien mukaisia käyttäytymismalleja. Nuorten Voimaksi pamfletissa opastetaan kirkon nuoria mm. pukeutumisesta seuraavasti:
Älä milloinkaan madalla pukeutumisen tasovaatimuksiasi. Älä käytä erityistilannetta puolusteluna säädyttömyydelle. Kun pukeudut säädyttömästi, lähetät viestin, joka on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että olet Jumalan poika tai tytär. Lisäksi annat muille käsityksen, että käytät kehoasi huomion ja hyväksymisen saamiseen.Tekstissä sanotaan suoraan millaista pukeutumista nuorelta mormonilta edellytetään. Tästä normista poikkeava pukeutuminen johtaa mormonikirkossa välittömiin sanattomiin ja sanallisiin konflikteihin muiden jäsenten kanssa näin alentaen jäsenen kokemaa hyväksyntää. Nuoreen kohdistuu valtava ryhmäpaine pukeutua asetetun normin mukaan, sekä hän itse myös kohdistaa vastaavaa ryhmäpainetta muihin kirkon jäseniin.
Säädyttömiä ovat kaikki ne vaatteet, jotka ovat tiukkoja, läpikuultavia tai jollakin muulla tavalla paljastavia. Nuorten naisten tulee välttää lyhyitä shortseja ja lyhyitä hameita, puseroita, jotka eivät peitä vatsaa, sekä vaatteita, jotka eivät peitä olkapäitä tai jotka ovat syvään uurrettuja edestä tai takaa. Myös nuorten miesten tulee noudattaa ulkoasussaan säädyllisyyttä. Nuorten miesten ja nuorten naisten tulee olla siistejä ja puhtaita sekä välttää äärimmäisyyksiä tai sopimatonta huolettomuutta vaatetuksessa, hiusmuotoilussa ja käytöksessä. Heidän tulee urheiluun osallistuessaan valita sopivan säädyllinen asu. Maailman muodit muuttuvat, mutta Herran tasovaatimukset eivät muutu.
Vastaavaa sosiaalista painetta kohdistuu myös lapsiin, joiden odotetaan 8 vuotiaina tekevän "elämänsä tärkeimmän päätöksen" ja menevän kasteelle. Lapselle omilta vanhemmilta ja ympäröivältä tiiviiltä yhteisöltä saatava hyväksyntä on välttämätöntä, joten lapsen vielä kehittyvä mieli ei mitenkään kykene vastustamaan ryhmäpainetta eikä se näin ollen edes näe muita vaihtoehtoja kuin sen, joka tarjoaa varmimmin vanhempien ja yhteisön hyväksynnän.
Mormoninuorten, etenkin miesten, odotetaan lähtevän kahdeksi vuodeksi lähetystyöhön. Jälleen merkittävässä osassa päätöksenteossa on nuoreen kohdistuva ryhmäpaine. Kirkon nuorten oppikirjoissa painotetaan toistuvasti kuinka jokaisen nuoren miehen tulee valmistautua lähetystyöhön. Nuorten voimaksi toteaa aiheesta näin:
Nuorten miesten tulee olla halukkaita tekemään se, mitä tarvitaan, jotta he olisivat valmiita palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä.Kovaa nuoriin kohdistuvaa ryhmäpainetta lähteä lähetystyöhön ilmentää erinomaisesti erään tutun mormonivanhemman kommentti hänen poikansa palatessa lähetystyöstä: "Kunniallinen kotiinpaluu!", ja vastaavasti kolikon kääntöpuolelta silmille hyppää kysymys: "Entäpä jos poika olisi tullut kotiin ennen täyttä aikaa? Olisiko perhe jollain tavalla hävennyt poikaansa jos lähetystyö olisi jäänyt kesken? Oliko lähetystyöhön lähtö siis todella pojan oma tahto vai ryhmäpaineen pakottama kaksivuotinen retki miljöökontrolloituun aivopesukoneistoon?" Vanhemman kommentti, vaikka se ei asiaa suoraan ilmaise, sisältää siis varsin kyseenalaisen viestin kuinka perheen status ja yhteisöltä saatava hyväksyntä on jollain tavalla riippuvainen "kunniallisesta kotiinpaluusta."
Ryhmäpainetta mormonikirkossa entisestään lisää se, että jäseniä kehotetaan jatkuvasti pitämään huolta toisistaan. Tätä huolenpitoa esiintyy monissa muodoissa: kotiopetuksena, seurakunnan johtohenkilöiden haastatteluina ja toisten jäsenten yksityiselämään kohdistuvina tiedusteluina. Nämä yksityiselämään tunkeutuvat "rakkauden teot" saavat usein muotoja, joissa eettiset toimintatavat ja toisten yksityisyyden kunnioittaminen unohtuvat. Moni jäsen tuskin edes tietää kuinka paljon heistä kerätään tietoja ja miten niitä tietoja käytetään. Hieman osviittaa tästä tietojen keruusta antaa kirkon Käsikirja 2 luvussa 4.5:
Seuraavat aineistot voivat auttaa seurakuntaneuvoston jäseniä olemaan tietoisia jäsenten ja tutkijoiden edistymisestä:
1. Jäsenten osallistumisraportit, kuten seurakunnan neljännesvuosiraportti. Nämä raportit laatii seurakunnan kirjuri. Niissä on tietoa kirkon jäsenten aktiivisuudesta, toimitusten tilanteesta sekä yksittäisten jäsenten, ikäryhmien ja koko seurakunnan kehityssuunnista. Seurakunnissa, joissa käytetään kirkon aikakirjanpito-ohjelmistoa, kirjuri voi antaa muitakin raportteja, joissa on hyödyllistä tietoa.
2. Kotiopetus- ja kotikäyntiopetusraportit.
3. Uuden ja palaavan jäsenen edistymislomake. Seurakuntaneuvoston jäsenet käyttävät tätä lomaketta suunnitellakseen erityisiä keinoja opettaa ja vahvistaa uusia jäseniä heidän kaste- ja konfirmointihetkestään siihen asti, kunnes he saavat temppeliendaumentin. Seurakuntaneuvoston jäsenet voivat myös käyttää tätä lomaketta suunnitellakseen, kuinka vähemmän aktiivisia jäseniä autetaan valmistautumaan saamaan toimitukset, jotka kuuluvat heille iän puolesta, mukaan lukien temppelitoimitukset.
4. Edistymistaulukko. Kokoaikaiset lähetyssaarnaajat käyttävät tätä lomaketta kirjatakseen jokaisen tutkijan edistymisen. Lähetyssaarnaajat välittävät tämän tiedon seurakunnan lähetystyönjohtajalle, joka välittää sen seurakuntaneuvostolle.Kaikki kerätty tieto on seurakuntien ja vaarnojen johtohenkilöiden käytettävissä ja mahdollisesti kopiot lähetettynä kirkon pääkonttorille. On siis täysin mahdollista kuinka jonkun kotikäyntiopettajan vierailun seurauksena raporttiin kirjaama huomio perheessä vallitsevasta tilasta johtaa seurakunnan tai vaarnan johtohenkilön yhteydenottoon tai puhutteluun kasvattaen merkittävästi perheeseen tai sen yksittäiseen jäseneen kohdistuvaa sosiaalista painetta. Lisäksi niin kotisuomessa kuin rapakon takaakin on kantautunut viimeisen parin vuoden aikana uutisia monista tapauksista, joissa useat bloggaavat tai muutoin Internetissä aktiiviset mormonit ovat joutuneet kirkon kurinpitotoimien kohteeksi julkaistuaan materiaalia, joka on jonkun jäsenen tai kirkon auktoriteetin mielestä ollut kirkon vastaista. Jäsenet eivät siis voi vapaasti julkaista sosiaalisessa mediasssa, blogeissaan tai kotisivuillaan omalla nimellään yhteisöön liittyvää kriittistä materiaalia muiden jäsenten valvovien silmien ja kanteluiden pelossa.
Sosiaalista painetta voi ja pitää vastustaa varsinkin silloin jos se tuntuu vievän omaa käytöstä ja ajattelua eri suuntaan kuin mihin itse haluaa. Tehokas tapa vastustaa sosiaalista painetta on asettaa vahvat sosiaaliset rajat soveliaalle sosiaaliselle kanssakäymiselle ja kun nuo rajat ylitetään on pidettävä tiukasti kiinni omasta itsemääräämisoikeudestaan ja identiteetistään. Jo pelkästään tieto, miten sosiaalinen paine vaikuttaa ja kuinka voimakas vietti jokaisella ihmisellä on löytää oma paikkansa yhteisössä, auttaa torjumaan sosiaalista painetta hyväksikäyttävien yhteisöjen vaikutusta omaan elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti