Pappi vihki homoja osa 2

Kai Sadinmaa sai toiminnastaan tuomiokapitulilta postia eilen. Ylen uutisen mukaan Sadinmaa on saanut vakavan moitteen vihittyään homoparin avioliittoon. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin heinäkuussa, jolloin vielä odoteltiin tuomiokapitulin päätöstä.

Tuomiokapitulin päätös itsessään on mielenkiintoinen. Irja Askola totesi rangaistuksesta näin:

– Päädyimme siihen, kun kokonaiskuvan näkökulmasta tarkastelimme asiaa, että hän saa kuitenkin vakavan moitteen siitä, että on toiminut vastoin piispan ohjeistusta tässä hiippakunnassa. Mutta se ei ole kirkkolain mahdollistama sanktio tai rangaistus.

Pitääkin kysyä millä pelisäännöillä tuomiokapituli pelaa ja ojentaa pappisvirkojen hoitajia kun he toimivat tuomiokapitulin ohjeiden vastaisesti ja tuomiokapituli määräillee sanktioita tai rangaistuksia, jotka eivät ole kirkkolain mahdollistamia?

Mikä on vakava moite on ja mitä se tarkoittaa käytännössä? Sadinmaata ei erotettu pappisvirasta, joten hän jatkanee toimintaansa kuten ennenkin. Ylen uutisessa todetaan kuitenkin, että moitteesta on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen, joten kyseessä on sanktio, jolla on juridista painoarvoa. Iltalehden uutisen mukaan moite ei ole edes kirjallista varoitusta vastaava asia, joten jos Sadinmaa jatkaa moitittua toimintaa se ei voi johtaa tulevaisuudessakaan virkasuhteen purkuun.

- Tämä on paras mahdollinen päätös tässä tilanteessa. Okei, "vakava moite". Ehkä joutuu vähän kovistelemaan ja heristelemään sormella, annetaan hieman myöten sille konservatiiviselle rintamalle, että pysyvät aisoissa. Siinä mielessä hyväksyn sen, mutta pappislupauksen rikkomista en voi hyväksyä, koska olen mielestäni toiminut täysin pappislupauksen ja kirkon linjausten mukaan. En ansaitse edes moitetta, mutta hyväksytään se nyt. Olen niin armollinen, Sadinmaa pohti.

Tuomiokapitulin moite on siis ilmeisesti lähinnä vain toteamus, että "Soo soo, nyt teit meidän mielestä väärin, mutta jatka samaan malliin."

Seuraavaksi aihetta käsitellään muissa tuomiokapituleissa. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan muiden tuomiokapitulien linjauksia ja muodostuuko ev.lut. kirkon sisälle alueellisia eroja Suomessa. Mikäli muissa tuomiokapituleissa sanktiot poikkeavat nyt annetusta niin lienee selvää, että kaikkia pappeja ei kohdella kirkossa yhdenvertaisesti kuten perustuslaki edellyttäisi.

Pappi vihki homoja

Tänään on taas homoliittopäivä! Illan Yle A-studiossa keskustellaan Suomen lain ja kirkon käytäntöjen välisestä ristiriidasta ja pyörteen silmässä on Kai Sadinmaa, pappi, joka vihki homoparin avioliittoon heti kun avioliittolaki teki sen mahdolliseksi. Sadinmaa kiirehti siis rikkomaan tuoreen lain voimalla kirkon oppeja ja linjauksia, joiden mukaan avioliitto on vain naisen ja miehen välinen. Yle pohjustaa illan A-studiota artikkelilla, jossa Sadinmaa kertoo odottavansa jonkinlaista rangaistusta.

– Katson, että tuomiokapitulin pitäisi antaa minulle jokin rangaistus. Jos he eivät minkäänlaista rangaistusta anna, niin silloinhan se on meille kaikille papeille merkki siitä, että on avoimet ovet, vihkikää, Sadinmaa sanoo.
Jos kurinpitoseurauksia tulee, Sadinmaa aikoo viedä ne oikeuteen.

Ylen artikkeli toteaa kirkon luottavan uskonnonvapauteen ja autonomiaan sekä mainitsee kirkon tehneen juridisen selvityksen, jonka mukaan avioliittolaki antaisi kirkolle päätäntävallan siitä ketä se vihkii.

– Kirkolla on hyvin vahva autonomia ja uskonnonvapaus takaa kirkkojen toimintaedellytykset omilla ehdoillaan. Tällä hetkellä avioliittolaki sanoo, että kirkoilla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus asettaa myös omia ehtojaan vihkimiselle.

Tämä viitannee avioliittolain 16§:ään, joka kuuluu näin:

Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan. 

Siviilivihkimisen toimittamisesta säädetään asetuksella.

Avioliittolain perusteella uskonnolliselle yhdyskunnalla on edelleen mahdollisuus määritellä ehtoja ja muotoja, joilla vihkiminen toimitetaan. Nähdäkseni avioliittolaki ei kuitenkaan kumoa millään tavalla uskonnonvapauslakia, jonka 7§ 2. momentti kuuluu näin:

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Lisäksi Suomen perustuslain 6§ 2 momentti kuuluu näin:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 

Avioliittolaki siis antaa uskonyhteisöille vapauden asettaa ehtoja vihkimiselle, mutta uskonnonvapauslaki ja perustuslaki puolestaan asettavat rajoja sallituille ehdoille. Perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella ja uskonnonvapauslaki velvoittaa kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Sukupuolineutraalin avioliittolain tultua voimaan uskonnolliset yhteisöt, jotka kieltäytyvät vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja, mielestäni syyllistyvät syrjintään eli ne eivät kunnioita perus- ja ihmisoikeuksia. Argumentoidessaan oikeudestaan syrjiä homopareja kirkko vetoaa perustuslailliseen uskonnonvapauteen. Perustuslain 11§ kuuluu näin:

Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. 

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Perustuslaillinen uskonnonvapaus on siis jokaisen henkilökohtainen oikeus. Perustuslaillinen uskonnonvapaus ei nähdäkseni ole yhteisöllinen oikeus eli uskonnolliset yhteisöt eivät kuulu tämän oikeuden piiriin eivätkä ne tällä perusteella voi määritellä itselleen oikeutta syrjiä joitain tiettyjä ihmisryhmiä toiminnassaan tähän vedoten. Uskonnollisen yhteisön oikeudet ja velvollisuudet onkin itseasiassa määritelty juuri uskonnonvapauslaissa. Yle jatkaa:

Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas pitää selvänä, ettei kirkon kanta kestä oikeudessa. Hänen mukaansa avioliittoja solmittaessa käytetään aina julkista valtaa, ja siksi mahdollisen oikeusprosessin lopputulema on helppo ennakoida.

Vihkimisoikeus on Kankaan mukaan julkishallinnollinen oikeus, jolloin on noudatettava perustuslaillista yhdenvertaisuutta. Tällä näkemyksellä on käsittääkseni laajempia seurauksia sillä vihkimisoikeutta käyttävät monet uskonnolliset yhteisöt, ei ainoastaan Ev.lut kirkko. Vihkimisoikeuden julkisen vallankäytön luonteen perusteella monet uskonyhteisöt voidaan nähdä julkisen vallan käyttäjinä ja sellaisina niiden tulee noudattaa samoja perustuslaillisia yhdenvertaisuusperiaatteita sekä kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia. Kaikkien niiden uskonnollisten yhteisöjen, joille on myönnetty vihkimisoikeus, olisi siis nähdäkseni hyväksyttävä myös homoliitot vihkimisoikeuden julkisen vallan luonteen takia.

Illan A-studiosta tulee varmasti mielenkiintoinen.