Uskonnollinen manipulointi - Oppi yli yksilön

Vangitakseen mielen tehokkaasti vallankäyttäjä pyrkii ensin horjuttamaan minää ja sen jälkeen rakentaa sen uudelleen yhteisön ihanteiden mukaiseksi asettamalla tasovaatimuksia samalla korostaen yhteisön tärkeyttä yksilön tarpeiden kustannuksella. Kaikki uhrin henkilökohtaiset epäilyt ja tunteet pyritään tukahduttamaan siten, että uhri aina valitsee yhteisön edun kaikissa tilanteissa omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan piittaamatta.

Todellinen vaara tässä mielenmuokkauksessa ei ole pyrkiminen kohti uskottuja ideaaleja vaan se, että yksilöllisyys ja persoona pyyhkiytyvät pois korvautuessaan yhteisön määrittelemällä identiteetillä. Yhteisö ei ole kiinnostunut yksilön henkilökohtaisista taidoista, haluista tai toiveista, jotka eivät ole yhteisölle käyttökelpoisia ja poikkeavat yhteisön määrittelemästä ideaalista. Tavoite on tuhota uhrin persoona ja korvata se kirkon määrittelmällä pseudopersoonalla.

Jos yhteisö sallisi yksilöiden olla oma itsensä, ja siten yhteisön ideaaleista poikkeavia, se vaarantaisi kaikkien muiden yhteisön jäsenten kognitiivisen tasapainon. Yksilöllisyyttä ei sallita, koska se uhkaa pyhää tiedettä ja johdon auktoriteettia. Epäyhtenäisyys voi johtaa epäilyksiin, jotka voivat repiä koko järjestelmän riekaleiksi. Järjestelmä synnyttää uhrissa niin suurta painetta omien tarpeiden kieltämiseksi, että todellisuuden hahmottaminen ja sitä kautta koko kokemus todellisuudesta vääristyy yhteisön määritelmän mukaiseksi. Yksilöllisyys tukahdutetaan ja korvataan kulttipersoonalla uhrin kadottaessa oman rehellisyytensä itseään kohtaan.

Oppi yli yksilön aiheuttaa suurta tuskaa suurimmalle osalle uhreista. Uhri tuntee ahdistusta kelvottomuudestaan, koska oppi yli yksilön hyökkää persoonan syvintä ydintä, minää, vastaan ja tuntiessaan itsensä kelvottomaksi uhri yrittää parantaa oloaan voimakkaammalla ja fundamentalistisemmalla osallistumisella yhteisön toimintaan. Yhteisöstä tulee pelastuksen portti ja synninpäästön antaja itsensä kelvottomaksi tuntevalle minälle. Systemaattiset hyökkäykset minää kohtaan keikuttavat sisäistä tasapainoa ja heikentävät kykyä hahmottaa todellisuutta. Sisäistä muutosta voimistetaan ulkoisilla muutoksilla: uusilla vaatteilla, uudella kampauksella, uudella puhetyylillä, uusilla ystävillä, uusilla tunteilla, uusilla ajatuksilla ja uudella suhteella Jumalaan. Yksilön omat tarpeet, jotka eivät vastaa yhteisön ideaaleja, määrtellään itsekkäiksi ja syntisiksi yhteisön korkeamman päämäärän rinnalla voimakkaasti kasvattaen uhrin syyllisyyden ja riittämättömyyden tuntemuksia.

Monet MAP-kirkon opetukset asettavat kirkon opin yksilön tarpeiden edelle:

• Pelastussuunnitelma: syntisinä emme voi pelastua ilman Jeesusta
• Kuuliaisuus on välttämätöntä pelastukselle
• Sukupuoliroolit on jaettu jo ennen elämää
• Onnen etsiminen toisia palvelemalla
• Rukoile kaikesta, kaikkiin päätöksiin tarvitset luvan Jumalalta
• Pappeusjohtajilla on valta yksilöitä koskevissa päätöksissä
• Jumala on antanut erityisen tehtävän, joka jäsenten on täytettävä 
• Jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja

MK Moosia 3:19  Sillä luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta asti ja on oleva aina ja ikuisesti, ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun ja riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tule lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon.

Uhrit opetetaan alistumaan kirkon ja sen johtajien tahtoon, joiden väitetään edustavan Jumalan tahtoa maanpäällä. Johtajien tahdon ja kirkon oppien kritisoiminen johtaa kurinpitotoimenpiteisiin ja jäsentä uhataan erottamisella (ks. olemassaolon häivyttäminen).

Monet kultit antavat uusille jäsenilleen uuden nimen. MAP-kirkossa sama minän häivytys ja korvaaminen uudella tapahtuu kutsumalla kaikkia jäseniä sukunimellä kuten veli Kemppainen tai sisar Tammisto. Etunimen eliminoiminen ja kolmannessa persoonassa puhutteleva muodollinen puheenparsi kasvattaa keinotekoisesti jäsenten välistä sosiaalista etäisyyttä ja häivyttää edelleen yksilöllisiä minän piirteitä jokapäiväisestä kanssakäymisestä. Kutsumalla yhteisön muita jäseniä veljiksi ja sisariksi samalla kuitenkin ylläpidetään illuusiota "yhdestä suuresta perheestä," perheestä jossa jäsenten väliset sosiaaliset suhteet on heposti katkaistavissa osittain kolmannen persoonan luoman etäisyyden ansiosta jos jäsen hairahtuu pois kirkon määrittelemältä polulta. Yleisesti edes työyhteisöissä tai kouluissa ei ylläpidetä vastaavaa keinotekoista etäisyyttä yhteisön jäsenten välisissä suhteissa.

Toinen tapa, jolla MAP-kirkossa pyyhitään pois vanhaa identiteettiä, on temppelinimi. Jokaiselle temppeliendaumentin saajalle annetaan uusi nimi. Uusi nimi määrittelee jäsenelle uuden identiteetin, joka on jäsenelle itselleen tuntematon, mutta jonka Jumala tuntee hyvinkin intiimisti. Uusi nimi rohkaisee erkaantumaaan omasta identiteetistä ja mahdollistaa minän uudelleen määrittelyn ulkoisen auktoriteetin, kirkon, ohjauksella.

Lapsia ja nuoria, varsinkin tyttöjä, taas ohjataan MAP-kirkossa jatkuvasti määrittelemään itsensä sen mukaan kuinka ansiokkaasti he palvelevat muita Herran tahdon mukaan. Toisten palveleminen ja auttaminen on toki hienoa tiettyyn rajaan asti, mutta liian pitkälle vietynä lapset ja nuoret omaksuvat vääristyneen elämän asenteen, jossa heidän omat tarpeensa, toiveensa ja halunsa ovat aina viimeisenä tärkeysjärjestyksessä. Lapset ja nuoret siis käytännössä opetetaan ettei heidän omilla tarpeillaan ole merkitystä ja ainoastaan itsensä unohtamalla ja uppoutumalla kirkon palvelutehtäviin olet jollain tasolla kevollinen ja arvokas Jumalan palvelija.

Uhrin joskus mahdollisesti jättäessä yhteisönsä hän joutuu muokkaamaan ja rakentamaan oman identiteettinsä uudelleen. Kirkkon mieleen rakentaman kulttipersoonan tilalle pitää löytää jotain uutta, mikä tekee toipumisprosessista hyvin hitaan ja raskaan. Kokonaisvaltainen persoonallisuuden uudelleen rakentaminen ilman ulkopuolista tukea kestää helposti vuosia.

Uskonnollinen manipulointi - Olemassaolon häivyttäminen

Aiemmin kirjoittaessani tasovaatimuksista kävi jo selväksi kuinka tärkeää osaa MAP-kirkossa ne näyttelevät. Marion G. Romney jopa julisti syyskuussa 1981 julkaistussa ensimmäisen presidenttikunnan viestissä kuinka on parempi kuolla kuin menettää siveytensä. Tätä viestiä vahvistetaan kuvailemalla pyhissä kirjoissa ja johtajien puheissa kuinka Jumala rankaisee syntisiä ja tuhoaa heidät. Yksinkertaistettuna viesti on selvä: "Vain tämän kirkon jäsenillä on oikeus olemassaoloon, kriitikoilla ja kirkosta lähteneillä ei ole."

Kirkon narratiivin mukaan yksilön olemassaololle ei ole enää oikeutusta mikäli hän lähtee kirkosta. Tätä viestiä myös voimistettiin temppeliseremonioissa aina vuoteen 1990 asti, jolloin temppelirituaaleista poistettiin pantomiimiosiot, joilla uhri matki elein oman kurkkunsa katkaisua ja vatsan auki leikkaamista samalla vannoen kuinka hänen henkensä voidaan ottaa mikäli hän joskus paljastaisi jotain temppelissä tekemiään rituaaleja ulkopuolisille. 1800 -luvulla Brigham Youngin, kirkon toinen presidentti, aikana kirkon oman salaisen poliisijärjestön, daniittien, kerrotaan myös syylistyneen Utahista pakenemaan pyrkineiden ihmisten murhiin. 1800-luvulla kuolemanuhka kirkosta lähtijällä on siis ollut mahdollisesti todellinen, mutta nykyään kirkko uhkaa "ainoastaan" ulkoisella pimeydellä, paikalla jonne viimeisen tuomion jälkeen karkotetaan Saatana kätyreineen ja kaikki ne, jotka tietävät totuuden, mutta valitsevat toisin (kirkosta eronneet mormonit).

Kirkko onkin käsikirjoittanut kosmologisen tarinan, jossa uhri asetetaan valitsemaan kirkon määrittelemän ainoan oikean ikuiseen taivaalliseen onneen vievän polun ja kaikkien muiden väärien polkujen välillä. MAP-kirkon, kuten monen muunkin vastaavan vaaralliseksi luokitelvan yhteisön, tavoitteena on kaikkien muiden vaihtoehtoisten maailmankatsomusten ja elämäntapojen esittäminen niin kielteisinä kuin mahdollista, jotta uhri valitsisi aina ja ehdottomasti kirkon määrittelemän vaihtoehdon. Tämä luo voimakasta vastakkainasettelua, "me vs. muut" -ajattelua, ja synnyttää pelkoa mieleen, joka uskoo oman elämänsä olevan riippuvainen kuuliaisuudesta kirkkoa ja sen johtajia kohtaan. Yksilö sulautuu yhdeksi uskonsa kanssa uskomuksen tunkeutuessa voimakkaasti määrittelemään yksilön omaa minäkuvaa ja mielen kokemusta omasta olemassaolostaan.

Avainasemassa tämän manipulointitekniikan onnistumisessa on pseudopersoonan synnyttäminen uhrin mieleen. Jos yhteisön jättäminen tai siitä erossa olo tarkoittaa kuolemaa niin yksilö on käytännössä pakotettu sulautumaan yhteisön kanssa yhdeksi. Robert Lifton toteaa kirjassaan "Thought Reform and the Psychology of Totalism" vapaasti suomennettuna näin:

Olemassaolo tulee riippuvaiseksi uskosta (Uskon, siis olen), nöyryydestä (Tottelen, siis olen) ja näiden jälkeen totaalisesta yhteenkuuluvuudentunteesta ideologisen liikkeen kanssa. Lopulta yksilö luonnollisesti sovittaa ja yhdistää totalistisen konfirmaation yksityisten elementtiensä kanssa osaksi omaa identiteettiään; Yksilölle tehdään jatkuvasti myös selväksi kuinka hänen oikeutensa olemassaoloon voidaan peruuttaa jos hän sattuisi harhautumaan liian kauaksi yhteisön määrittelmältä polulta.

Henkilökohtaisen kelvollisuuden ja olemassaolon oikeutuksen tuntemukset muodostuvat riippuvaisiksi yhteisöltä saatavasta hyväksynnästä. Syrjinnän kammottava uhka ja yhteisön hyljeksinnän tai karttamisen pelko saa jotkut kysymään onko enää mitään syytä elää? Tehdessään päätöksen lähtemisestä yksilö siirtyy hyvien joukosta pahojen kerhoon ja saattaa hahmottaa hyville kirkossa lueteltujen ominaisuuksiensa menettämisen lähes yhtä vahvana kuin kuoleman. Kultti yrittää vakuuttaa uhrille ettei elämällä ole mitään arvoa yhteisön ulkpuolella.

Kuten muutkin kultit, niin mormonikirkko ja sen jäsenet usein koittavat vähätellä ja/tai väittää ettei kirkko opeta tällaista oppia, jossa liikkeen jättäjä tuhoutuu tai tuhotaan. He yrittävät usein pehmentää viestiä sanomalla kuinka "kuolema" tai "kirous" tarkoittaa vain eroa Jumalan yhteydestä. Oppi löytyy kuitenkin suoraan Mormonin Kirjasta:

2 Nefi 2:27  Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti, sillä hän pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kurjia kuin hän itse.

Valinnan vapaus on vain näennäinen, vaihtoehdot on rajattu kahteen: "Vapaus ja iankaikkinen elämä tai kuolema ja Perkeleen orjuus", joista jälkimmäisellä on varsin merkittävät seuraukset uhrin olemassaolon kokemuksen kannalta. Samaa oppia julistetaan myös seuraavissa mormonien pyhien kirjojen kohdissa:

MK Moosia 4:30 Mutta tämän verran voin sanoa teille, että ellette valvo itseänne ja ajatuksianne ja sanojanne ja tekojanne ja noudata Jumalan käskyjä ja pysy uskossa siihen, mitä olette kuulleet meidän Herramme tulemisesta, aina elämänne loppuun asti, teidän täytyy hukkua. Ja nyt, oi ihminen, muista, äläkä huku.

MK Moosia 29:27  Ja jos tulee aika, jolloin kansan ääni valitsee pahuuden, silloin Jumalan tuomioiden on aika kohdata teitä; niin, silloin hän rankaisee teitä suurella tuholla, niin kuin hän on tähänkin asti rangaissut tätä maata.

OL 64:24  Sillä tämän päivän jälkeen tulee palaminen — tämä on Herran puhetavan mukaan — sillä totisesti minä sanon: Huomenna kaikki ylpeät ja ne, jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta, ovat kuin oljenkorsia; ja minä poltan heidät, sillä minä olen Herra Sebaot, enkä minä säästä ketään, joka jää Babyloniin.

Matt 7:13 "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. 14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Viittaukset jumalattomia kohtaavaan tuhoon ja kadotukseen eivät rajoitu näihin muutamaan esimerkkiin vaan niitä on paljon. Brigham Young vaati aikoinaan julistamallaan verisovitusopilla  jäseniltään ehdotonta kuuliaisuutta uhkaamalla jäseniä välittömällä kuolemalla, mutta nykypäivän "profeetat" eivät enää lupaa tulla puukon kanssa leikkaamaan syntisen kurkkua auki vaan tyytyvät ainoastaan uhkaamaan sielun tuholla ja kadotuksella.

Be not deceived, brethren. Heed the ancient and modern prophetic warnings against thievery, drunkenness, and all forms of sexual sin. The deceiver seeks to destroy your spirituality by all of these means. Paul warns us against those who “lie in wait to deceive … by the sleight of men, and cunning craftiness” (Eph. 4:14). Beware of the slick package and the glitz of a good time. What the devil portrays as fun can be spiritually fatal. - Dallin H. Oaks, Be Not Deceived, lokakuu 2004

Nämä opit eivät ole harmittomia tai vaaratomia. Moni mormoni uskoo kuinka hengelliset pakinnot tuonpuoleisessa ovat arvokkaampia kuin elämä itse. Elämän arvo on häivytetty, henkilö elää kuollakseen ja saadakseen kuoleman jälkeisen palkinnon. Palkinnon saadakseen hän on valmis kärsimään ja aiheuttamaan kärsimystä lähimmäisilleen. Pam Kazmaier kiteytti tämän omassa exit tarinassaan ytimekkäästi:

I was still working as a nurse, a career I dearly loved and had worked and studied hard for. Eight years into being a mormon, I was beginning to get a little tired. In 1993 I quit my beloved nursing career due to obeying the prophet who commanded women to leave careers and become full-time homemakers. I cried for two years. The talk I gave about that experience they called, “Seeking the Will of God, Bit by Bit” and was published in Hearts Knit Together, 1995, Deseret Books. They liked it so much, they published it again in The Best of Women’s Conference, 2000 and then again in Sunshine for the Courageous Latter Day Saint Soul in 2001. That’s why I entitled this myself, “Losing My Mind, Bit by Bit”, because that’s exactly what happened. I always wondered why they kept publishing the same old talk. Didn’t they want to know how I was doing since then? I would love to have filled them in on how exhausted and depressed I was. I thought if I kept working hard, I’d earn God’s peace. I was so focused on having eternal perspective that I lost perspective; the perspective that this life was worth living. I was living just to get to die soon, and get admitted to the celestial kingdom where all those hardy, enduring souls got to go.

Yksilön olemassaolon ja elämän merkityksen häivyttämisellä kirkko pyrkii nostamaan itsensä ja oppinsa yksittäisen jäsenen arvomaailmassa niin korkealle kuin mahdollista. Onnistuneen olemassaolon häivyttämisen seurauksena jäsen on valmis luopumaan omaisuudestaan, ystävistään, puolisostaan, lapsistaan, onnestaan ja jopa omasta elämästään kirkon hyväksi. Mikään uhraus kirkon hyväksi ei tämän jälkeen ole enää uhrin mielestä liian suuri.