maanantai 28. kesäkuuta 2021

Pakko avioitua

Helsingin Sanomat julkaisi hyvän kirjoituksen Suomessa toimivien uskonyhteisöjen sisällä esiintyvästä nuoriin kohdistuvasta painostuksesta avioitua. Kirjoituksesta käy hyvin ilmi kuinka uskonyhteisöjen vanhoilliset moraalinormit käytännössä pakottavat nuoret avioitumaan erottamisen uhalla. Jutussa mormonit "Henna ja Juhani" kertovat kuinka heidän suorastaan käskettiin avioitua tai heidät olisi erotettu yhteisöstä. Tapahtuma on synnyttänyt syviä häpeän tuntemuksia kun käytännössä kaikki yhteisössä tiesivät mitä oli tapahtunut kun mies ei lähtenytkään lähetystyöhön suunnitellusti vaan avioitui pikaisesti. Yhteisön sosiaalinen tuomio niskassaan avioliitto ei arvatenkaan saanut parhaita mahdollisia lähtökohtia ja artikkelissakin he toteavat, että tapa, jolla kirkossa asia aikanaan käsiteltiin, on vaikuttanut todella pitkään parin suhteessa.

MAP-kirkko ei luonnollisesti tule ikinä tunnustamaan, että se tai sen edustajat olisivat koskaan toimineet väärin. Kirkko oikeuttaa tämän hengellisen väkivallan oppeillaan ja vääristyneellä käsityksellään moraalista. MAP-kirkossa moraali käsitetään ennen kaikkea seksuaalisena siveyteen liittyvänä asianana, ei niinkään filosofisena oikean ja väärän normittajana kuten se kirkon ulkopuolisessa maailmassa. MAP-kirkon pyhien kirjoitusten opas ohjeistaa sanan Moraali kohdalla näin: 

                Moraali
Katso Aviorikos; Haureus; Siveys; Sukupuolinen moraalittomuus.
 
 
            Moraalittomuus
Katso Aistillisuus; Jumalattomuus; Siveys; Sukupuolinen moraalittomuus.

MAP-kirkossa moraali on siis sidonnainen seksuaaliseen halukkuutteen ja kanssakäymiseen. Seksuaalista moraalia kirkossa valvotaan, etenkin nuorten kohdalla. Nuoret altistetaan MAP-kirkossa toistuville tunkeileville haastatteluille, joissa seurakuntien ja vaarnojen johtajat utelevat nuorilta heidän seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Nuoren seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetin kehittyminen ei ole MAP-kirkossa nuoren yksityinen asia. Seksuaalisuuden kehittyminen on kirkon johdon työkalu, jolla nuori saatetaan toistuvasti häpeän valtaan. Kirkon näkemyksen mukaan seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain heteronormatiiviseen avioliittoon. 

Vaikka Hennan ja Juhanin "pakkoavioliitto" tapahtui jo kolme vuosikymmentä sitten niin kirkon tavat ja uskomukset eivät ole muuttuneet merkittävästi näinä vuosikymmeninä. Käytännössä samat opit ja yhteisön henkinen painostus pikaiseen avioitumiseen on yhteisössä edelleen arkea. Kirkko ei ole mm. suostunut luopumaan nuorten kelvollisuushaastatteluista vaan erotti haastattelujen ongelmallisuuden esiin nostaneet Sam Youngin muutama vuosi sitten. Samanlaisen kohtelun sai tänä keväänä seksuaaliterapeutti Natasha Helfer sen jälkeen kun hän otti esiin kirkon oppien vahingollisuuden nuorten mielenterveydelle. Kirkon piirissä edelleen toimivat mielenterveysasiantuntijat ovatkin huolissaan kuinka kirkon viime aikaiset toimet todennäköisesti tulevat pahentamaan ongelmia ja entisestään syventämään jäsenten mielenterveysongelmia. Kirkon johto on kategorisesti kieltäynyt käsittelemästä ongelmaa ja käytännössä pyrkii erottamaan kaikki, jotka julkisesti "kehtaavat" arvostella kirkon käytäntöjä, oppeja tai johtajia.

Virallisesti kirkko tiedottajansa suulla luonnollisesti väittää, että mitään pakkoa avioitumiseen ei ole. Seksuaalisuuden kontrollointi on MAP-kirkossa voimakasta ja sitä käytetään vahvana manipulointityökaluna, jolla etenkin nuoret saatetaan toistuvasti tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä omista luontaisista vieteistään. Kirkon oppien mukaan seksuaalisuuttaan saa toteuttaa ainoastaan avioliitossa ja kaikki muu seksiin liittyvä on syntiä. Esiaviollista seksiä harrastaneiden nuorten yhteisöstään kokema paine kuitenkin käytännössä pakottaa avioitumaan, vaikka virallisesti asia kirkossa kielletään.


torstai 13. elokuuta 2020

Ennen kuin soitat poliisille...

MAP-kirkko lähetti 4.8.2020 ohjeen kirkon paikallisjohtajille maailmanlaajuisesti. Ohjeesta uutisoi FOX 13 -kanava Salt Lake Cityssä. Elokuisessa "muistutuksessa" MAP-kirkko ohjeistaa paikallisjohtajia, ettei heidän tulisi osallistua minkäänlaisiin oikeudenkäynteihin ilman, että he ensin konsultoivat kirkon lakimiehiä asiassa.

Ohje on vähintäänkin ongelmallinen, ellei suorastaan räikeässä ristiriidassa oikeustajun ja -prosessien kanssa. Lähtökohtaisesti oikeudenkäynneissä tavoitteena on selvittää tarkkaan mitä on tapahtunut ja langettaa mahdollisille syyllisille lainmukaiset rangaistukset. MAP-kirkon paikallisjohtajille lähettämä ohje kuitenkin edellyttää, että kirkon paikallisjohtajat ottavat ensin yhteyttä kirkon lakimiehiin poliisin ja oikeuslaitoksen sijaan. Pidän tätä ohjetta hyvin arveluttavana, koska se voi vaarantaa oikeudenmukaisten tuomioiden antamista oikeudessa.

FOX 13:n artikkelissakin ohjeen ongelmakohdat nousevat selkeästi esiin. Haastateltu aktiivinen kirkon jäsen Joanna Smith totesi mm. kuinka häntä huolestuttaa tämänkaltaiset ohjeet, jotka voivat merkittävästi haitata oikeuden toteutumista. Joannan mukaan mormonit opetetaan puhumaan kaikessa totta, mutta tällaiset ohjeet ovat jyrkässä ristiriidassa totuuden puhumisen kanssa. Joannan mielestä uskontokuntien ei tulisi sotkeutua oikeusprosesseihin millään tavalla ja hänen mielestään tällaiset ohjeet korottavat profeetan lain yläpuolelle.

Entinen mormoni Annie Jardine taas toteaa, että tämänkaltaiset ohjeet olivat merkittävä tekijä miksi hän lähti kirkosta. Kirkolla ei Annien mielestä ole oikeutta määritellä mitä kukin saa tehdä.

Kirkon edustajan mukaan ohje on tarkoitettu paikallisjohtajien auttamiseksi. Kirkon paikallisjohdon tulisi kirkon edustajan mielestä konsultoida kirkon lakimiehiä ennen kuin he ryhtyvät yhteistyöhön viranomaisten kanssa rikosoikeudellisissa prosesseissa. Ohjeen tavoite kirkon edustajan mukaan on ehkäistä kirkkoon kohdistuvia oikeudellisia prosesseja. Rivien välistä voidaan tulkita, että kyseessä on kirkon omien etujen valvonta jolla kirkko pyrkii ehkäisemään itseensä kohdistuvia oikeusprosesseja. 

Jutussa haastateltu lakiasiantuntija Ronald Zambrano Kaliforniasta pitää myös nyt julkitullutta ohjetta varsin ongelmallisena. Kirkko voi uhata jäsentä tai pakallisjohtajaa sisäisillä kurinpitotoimilla, mikäli hän ei noudata kirkon ohjeita. Pahimmillaan tämä voi johtaa jäsenen erottamiseen kirkosta, joka henkisesti on paljon pahempi tilanne kuin esim. työpaikan menetys. Kirkolla on valtaa jäseniinsä ja sitä kautta se voi vaikutta merkittävästi oikeusprosessien lopputuloksiin mikäli kirkon lakimiehet ohjeistavat todistajaksi haastettuja henkilöitä vaikenemaan joistain asioista oikeudessa. Zambrano vertaa kirkon nyt lähettämää ohjetta vaikenemisen kulttuuriin, joka vallitsi katolisessa kirkossa kun viranomaiset tutkivat laajaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän toteaa sen olevan pakottamista ja oikeuden estämistä, joka on vaaraksi koko yhteiskunnalle.

Rocky Anderson, lakimies ja Salt Lake Cityn entinen pormestari, toteaa ohjeen olevan "kulltimaista jäsenten kontrollia." Hänen mielestään koko käytäntö on suunniteltu synnyttämään vaarallisia viiveitä, peittelyä ja oikeuden estämistä rikosoikeudellisissa prosesseissa. Ohjeen mukaan ensin pitää kuunnella kirkon lakimiehiä omatunnon, velvollisuudentunteen, oman oikeustajun, uhrien ja totuuden sijaan.

Ohje lähetettiin "aivan sattumalta" samana päivänä kun Idaholainen tuomari julisti päätöksen käynnistää murhaoikeudenkäynti epäiltyä murhaajaa vastaan. Mormoniyhteisössä Chad Daybell on syytettynä vaimonsa ja tämän lasten murhasta. Vainajien ruumiit löydettiin haudattuna talon takapihalta. Joanna Smith uskookin, että kirkon lähettämällä muistutuksella tulee olemaan vaikutuksia käynnissä olevaan oikeudenkäyntiin. Tapauksen vaaranmerkit olivat pitkään tiedossa kirkossa, mutta niihin ei reagoitu tragedian ehkäisemiseksi. Zambrano toteaakin, että jos kirkko paimentaa kirjeellä jäseniään vaikenemaan ja siten vaikuttaa oikeuden toteutumiseen Idahossa, se ohjeistaa jäseniään ryhtymään rikoskumppaneiksi näihin traagisiin tapahtumiin.

MAP-kirkon paikallisjohtajilleen lähettämä ohje on selkeässä ristiriidassa oikeustajun ja oikeuden toteutumisen kanssa. Valitettavasti MAP-kirkko ei ole ainoa uskonyhteisö, joka ohjeistaa jäseniään ottamaan yhteyttä yhteisön lakimiehiin ennen kuin he ottavat yhteyttä viranomaisiin rikosasioissa. Samainen käytäntö on ainakin voimassa Jehovan todistajien liikkeessä ja se on johtanut laajoihin ongelmiin mm. liikkeen sisällä paljastuneiden lasten seksuaalisen hyväksikäyttötapausten kohdalla.