Miksi ihmiset uskovat?

Sceptical Inquirer julkaisi vuonna 2000 psykologi Gregory W. Lesterin kirjoittaman artikkelin "Miksi huonot uskomukset eivät kuole?" Artikkelissaan tohtori Lester tuo esiin kuinka uskomuksia ymmärtää paremin sen kautta miten kriittisiä uskomukset ovat ihmisen selviytymisen kannalta. Aivojen ensisijainen tehtävä on pitää ihminen hengissä ja ihmisen hengissä pysymisen mahdollisuudet paranevat merkittävästi kun pystyy ylläpitämään välittömien aistihavaintojen ulkopuolista todellisuutta uskomusten avulla. Asiat liikkuvat välittömien havantoaistimusten ja uskomusten välillä aivoissa hyvin joustavasti. Esimerkiksi kun henkilö pysäköi autonsa tien laitaan niin tieto auton olemassa olosta on välitöntä vain niin kauan kun auto on edelleen välittömien aistihavaintojen piirissä, mutta siitä tulee uskomus heti kun se siirtyy aistien ulkopuolelle henkilön kävellessä sisään rakennukseen. Henkilö siis uskoo autonsa edelleen olevan siinä mihin hän sen pysäköi vaikka mikään aistihavainto ei enää tue käsitystä auton olemassaolosta. Samanlaiset uskomukset kivikaudella ovat pitäneet ihmistä hengissä kun ihminen on oppinut, että jossain aistihavaintojen ulkopuolella voi piileskellä petoeläin ja näin evoluution vahvistamana kyvystä uskoa aistihavaintojen ulkopuoliseen todellisuuteen on muodostunut erittäin kriittinen ihmisaivojen selviytymistyökalu. Ihmisaivoilla on siis luontainen ominaisuus uskoa asioihin joista ei ole tarjolla minkäänlaista aistihavaintoa.

Uskonnot osuvatkin nyt tähän ihmismielen ominaisuuteen vetoamalla aivojen tärkeimpään tehtävään: "pitää ihminen hengissä mahdollisimman pitkään." Lupaukset ikuisesta elämästä kuoleman jälkeisessä paratiisissa iskevät juuri ihmisen heikoimpaan kohtaan mikä tekee meemin hyväksymisestä äärimmäisen helppoa. Juuri samasta syystä uskontomeemistä on niin vaikea luopua, koska ikuisesta elämästä luopuminen tarkoittaa aivoille samaa kuin itsemurha. Uskovaiselle ajatus uskosta luopumisesta on siis äärimmäisen pelottava eikä onnistu ihan kevein perustein. Esittämällä uskovaiselle pelkästään todisteita niistä asioista, joissa hänen uskomusjärjestelmänsä on epälooginen ja vailla perusteita, ei useinkaan johda lopputulokseen jossa uskovainen muuttaisi käsityksiään koska uskomukset ovat todellisuudesta irrallisia ja ovat kriittisiä aivojen selviytymiskokemuksen kannalta.

Kyky uskoa on ihmiselle kriittinen, mutta huonoista uskomuksista luopumiseksi ihmisen olisi ymmärrettävä miksi hän itse uskoo. Kun ihminen ymmärtää oman heikkoutensa, uskoa olemattomiin asioihin pelkästään uskomusten aivoille luoman turvallisuusilluusion takia, pystyy hän paremmin hyväksymään todellista tietoa ja korvaamaan vanhoja perusteettomia uskomuksia omissa aivoissaan.

Kaksoiskieli ampuu takaisin

Mormoneilla, kuten niin moneilla muillakin kulteilla ja lahkoilla, on käytössään kaksoiskieli. Kaksoiskielellä MAP-kirkko pyrkii hämärtämään jäsenten ja uusien "tutkijoiden", kuten MAP-kirkossa kutsutaan henkilöitä joita lähetyssaarnaajat ovat onnistuneet houkuttelemaan kirkon tilaisuuksiin, käsityskykyä. Kaksoiskielessään kirkko esittää totuuden kaikkein korkeimpana ihanteena ja väittää itsellään olevan totuus suoraan jumalilta. Kuitenkaan kirkon kertomukset omasta historiastaan eivät kestä totuutta tavoittelevan ihmisen objektiivista tarkastelua. MAP-kirkossa totuudesta puhutaan paljon ja jäsenet opetetaan rakastamaan totuutta, mutta samalla kirkon auktoriteetit pyrkivät estämään ihmisiä etsimästä totuutta kehottamalla heitä tutustumaan asioihin vain yksipuolisesti ja pelkästään kirkon julkaisujen välityksellä. Monien kohdalla kirkko onkin onnistunut vääristämään ihmisten käsityksen objektiivisesta tutkimisesta ja ihmiset pitäytyvät vain kirkon omissa materiaaleissa edes tutustumatta aineistoon joita objektiivinen tiedemaailma tuottaa.

Tähän totuuden tavoitteluun ja kirkon omien näkemystensä yksipuoliseen ristiriitaan näyttää törmänneen "Chris", joka Youtube -kanavallaan ruotii miksi hän lähti MAP-kirkosta. Chris on julkaissut tätä kirjoittaessani viisi videota, joissa hän kertoo mm. kuinka MAP-kirkko opetti häntä rakastamaan totuutta yli kaiken, mutta kuinka hän lopulta oivalsi olevansa omien uskomustensa vanki ja kyvytön huomaamaan asioita, jotka eivät tukeneet hänen uskomuksiaan. Lopulta totuuden rakkaus näyttää voittaneen Chrisin mielen johtaen hänet etsimään objektiivista totutta asioista, motiivinaan auttaa uskonskriisiin joutunutta veljeään. Näyttää siis siltä, että MAP-kirkon opettama rakkaus totuutta kohtaan on kääntynyt MAP-kirkon tappioksi ainakin Chrisin osalta.

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen uskovainen, jolle rakkaus totuutta kohtaan on koitunut kohtalokkaaksi hänen uskolleen. Youtubesta löytyy myös nimimerkiltä "Evid3nc3" vastaava videosarja "Why I am no longer a Christian" hänen uskostaluopumisestaan. Samankaltaisuutena mielenkiintoisena yksityiskohtana nousee tässäkin esiin kuinka myös hänen motiivinsa oli pelastaa eksynyt sielu takaisin Jumalan valtakuntaan, mutta kuinka lopulta rakkaus totuutta kohtaa johti hänet pois uskosta.

Vastaava totuuden rakkaus käsittääkseni johti myös Tom Phillipsin eroon MAP-kirkosta. Tom Phillips on harvoja MAP-kirkosta eronneita toisen voitelun saaneita piispana ja vaarnanjohtajana palvelleita mormoneja. John P. Dehlin haastatteli Tom Phillipsiä ja haastattelun voi kuunnella täältä.

Uskontojen opettama rakkaus totuutta kohtaan näyttää nyt siis ampuvan takaisin joidenkin ihmisten kohdalla juurikin uskontojen käyttämän kaksoiskielen takia. Uskonnot väittävät totuudeksi sellaisia asioita, jotka eivät selkeästi ole tosia, mutta samalla opettavat ihimisiä rakastamaan totuutta näin aiheuttaen paradoksin, joka johtaa eroon uskonnoista.

Uskonnonvapaus ja tasa-arvo

Nykysuomalaiselle uskonnonvapaus on itseisarvo vaikkakin meillä vielä virallinen valtionkirkko vaikuttaakin. Uskonnonvapaus maailmassa ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Economist uutisoi tässä taannoin artikkelissa No God, not even Allah seuraavasti:

A MOB attacked Alexander Aan even before an Indonesian court in June jailed him for two and a half years for “inciting religious hatred”. His crime was to write “God does not exist” on a Facebook group he had founded for atheists in Minang, a province of the world’s most populous Muslim nation. Like most non-believers in Islamic regions, he was brought up as a Muslim. And like many who profess godlessness openly, he has been punished.

Siis Indonesiassa napsahtaa kaksi ja puoli vuotta vankeutta pelkästään kun kirjoittaa facebookkiin ettei Jumalaa ole olemassa. Nykysuomalaisesta tapakristitystä tämä kuullostaa varmasti pöyristyttävältä ja käsittämättömän suvaitsemattomalta. Meillä lainsäädäntö on onneksi päässyt pitkälti irti uskonnon ikeestä, eikä nykysuomessa tällainen tulisi enää kysymykseen. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomessakin uskonnonvapaus on verrattain nuorta perua eikä ennen vuotta 1923 Suomessa ollut mahdollista jäädä uskontokuntien ulkopuolelle. Vasta 1918 juutalaisuuskin sai virallisen aseman ensimmäisenä ei-kristillisenä liikkeenä eikä juutalaisilla ennen tätä ollut oikeutta esiintyä todistajina oikeudessa. Vuoden 1923 säädetyn uskonnonvapauslain voimaan tulon jälkeenkin todellinen aatteellinen tasa-arvoisuus on edennyt vain pienin askelin ja on edelleen kaukana todellisesta tasa-arvoisuudesta.

Perusopetuslaissa 13 § määrittelee millä edellytyksillä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta kouluissa tulee järjestää. Ensimmäisen momentin mukaan koulun tulee järjestää sen uskonnon opetusta, johon suurin osa ryhmän oppilaista kuuluu. Toisessa momentissa asetetaan evankelisluterilaiset ja ortodoksit "parempaan" asemaan määrittelemällä kuinka näille valtionuskonnoille tulee järjestää uskonnon mukaista opetusta jos oppilaita on vähintään kolme. Muihin uskontoihin ja uskontokuntiin kuulumattomat ovat tältä osin eriarvoisessa asemassa kuin luterilaiset tai ortodoksit, sillä laki velvoittaa järjestämään katsomuksen mukaista opetusta jos sellaisia, jotka eivät osallistu ensimmäisessä momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, on vähintään kolme.

Sen sijaan, että Suomen valtio olisi jatkanut pienten askelten ottamista uskontojen ja valtion lopulliseksi erottamiseksi toisistaan, ilmestyi valtion talousarvioon uusi tukimuoto, jolla pyritään tukemaan uskonnollisten yhdistysten toimintaa Suomessa ja avustuksia onkin tämän jälkeen vuosittain myönnetty erinäiselle määrälle uskonnollisia yhteisöjä sen mukaan minkä yhteisön päätäntävuorossa oleva virkamies nyt milloinkin katsoo olevan yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Näiden avustusten lisäksi valtio myöntää tukea myös uskonnollisten yhdyskuntien tilojen korjaamista varten, jonka voidaan katsoa suoraan myös parantavan uskontojen toimintamahdollisuuksia Suomessa. Vastaavia tukimuotoja ei tietääkseni ole tarjolla uskonnottomille yhteisöille.

Virallisesti Suomessa on täysi uskonnonvapaus, mutta sehän ei valitettavasti tarkoita kaikkien maaimankatsomusten  tasavertaisuutta, mitä noin pikaisella lukemisella voisi perustuslain kuvitella edellyttävän. Tasa-arvoisessa Suomessa jotkin maailmankatsomukset vain ovat tasa-arvoisempia kuin muut, valitettavasti.

Laiskuutta?

Ihmiset taitavat luonnostaan olla konservatiivejä, jotka kokevat muutoksen olevan jollain muotoa paha-asia. On helpompaa jäädä tuttuun ja turvalliseen kuin kokeilla jotain uutta. Uskonnot, varsinkin kirjauskonnot kuten juutalaisuus, kristinusko, islam tai mormonismi, ovat kaikki loppujen lopuksi hyvin jäykkiä. Niiden opit ja dogmat on kirjoitettu ja kanonisoitu kansiin "pyhinä totuuksina", jotka ovat sittemmin vanhentuneet kun tiede on ottanut edistysaskellia. Ihmiset tarrautuvat kiinni näihin "totuuksiin" ja kieltävät niiden perusteella monilta osin sen tiedon, jota oikea subjektiivisilla tieteellisillä menetelmillä tuotettu tutkimus on tuottanut. Uskonnollisten yhteisöjen motiivit ovat luonnollisesti selviä, ne pyrkivät pitämään kiinni saavuttamastaan valta-asemasta, jopa siinä määrin että pyrkivät estämään oman aatteen kannalta haitallisen tieteellisen tutkimuksen. Aikoinaan MAP-kirkko rahoitti avokätisesti Amerikan mantereen mormoniarkeolgeja heidän etsiessään todisteita Mormonin kirjan tarinoille. Sittemmin kirkko on luopunut näistä hankkeista, koska mitään todisteita ei ole löytynyt ja viimevuosien DNA-tutkimuksetkin ovat osoittaneet ettei Amerikan mantereelta yksinkertaisesti löydy ainoatakaan alkuperäisasukasta, jonka perimästä löytyisi viittauksia Lähi-idässä noin 600 eaa asustaneisiin ihmisiin. MAP-kirkolle on siis luontaista oman asemansa ylläpitämiseksi ja kirkon säilyttämiseksi pyrkiä peittelemään näitä tosiasioita, mutta mistä yksittäinen henkilö ammentaa kaiken sen energian jolla hän sulkee näin massiiviset ristiriidat mielensä ulkopuolelle?

MAP-kirkko on itsekin jo myöntänyt, että sen kasvu on nykypäivänä voimakkaasti riippuvainen kirkon jäsenten syntyvyydestä. Kovin moni ei MAP-kirkkoon enää nykypäivänä eksy ulkopuolelta ja valtaosa niistä jotka sinne eksyvät ovat jonkinlaisen elämänmullistuksen kourissa, jolloin ihminen on alttiimpi MAP-kirkon kaltaisten kulttien harjoittamalle manipuloinnille. Eniten kirkon aktiivisissa jäsenissä ihmetyttää kuitenkin apaattisuus totuutta kohtaan. Kulttiuskontona MAP-kirkko ei ole mitenkään poikkeuksellinen, kaikki sen kulttimaiset piirteet ovat selvästi havaittavissa eikä ulkopuoliselle ole oikeastaan mikään suuri vaiva tunnistaa kaikkia vaarallisen kultin piirteitä kirkon johtajiston käyttämästä retoriikasta ja tunteisiin vetoavasta manipuloinnista.

Onko yksittäisen jäsenen kohdalla vain siis kyse laiskuudesta? Laiskuudesta ettei haluta nähdä vaivaa, oteta selvää ja ajatella asioita itse? Näinhän se MAP-kirkkokin opettaa, luottamaan johtajiin, jotka saavat "innoitusta" suoraan jumalilta ja vaikka johtajien ajatukset tuntuisivat itsestä kuinka vastenmielisiltä niin silti niitä tulisi noudattaa. Luulisi sitä totuuden kiinnostavan kaikkia, mutta silti sen etsimiseen ei näytä energia ja mielenkiinto kuitenkaan ihmisillä riittävän.