Sceptical Inquirer julkaisi vuonna 2000 psykologi Gregory W. Lesterin kirjoittaman artikkelin "Miksi huonot uskomukset eivät kuole?" Artikkelissaan tohtori Lester tuo esiin kuinka uskomuksia ymmärtää paremin sen kautta miten kriittisiä uskomukset ovat ihmisen selviytymisen kannalta. Aivojen ensisijainen tehtävä on pitää ihminen hengissä ja ihmisen hengissä pysymisen mahdollisuudet paranevat merkittävästi kun pystyy ylläpitämään välittömien aistihavaintojen ulkopuolista todellisuutta uskomusten avulla. Asiat liikkuvat välittömien havantoaistimusten ja uskomusten välillä aivoissa hyvin joustavasti. Esimerkiksi kun henkilö pysäköi autonsa tien laitaan niin tieto auton olemassa olosta on välitöntä vain niin kauan kun auto on edelleen välittömien aistihavaintojen piirissä, mutta siitä tulee uskomus heti kun se siirtyy aistien ulkopuolelle henkilön kävellessä sisään rakennukseen. Henkilö siis uskoo autonsa edelleen olevan siinä mihin hän sen pysäköi vaikka mikään aistihavainto ei enää tue käsitystä auton olemassaolosta. Samanlaiset uskomukset kivikaudella ovat pitäneet ihmistä hengissä kun ihminen on oppinut, että jossain aistihavaintojen ulkopuolella voi piileskellä petoeläin ja näin evoluution vahvistamana kyvystä uskoa aistihavaintojen ulkopuoliseen todellisuuteen on muodostunut erittäin kriittinen ihmisaivojen selviytymistyökalu. Ihmisaivoilla on siis luontainen ominaisuus uskoa asioihin joista ei ole tarjolla minkäänlaista aistihavaintoa.
Uskonnot osuvatkin nyt tähän ihmismielen ominaisuuteen vetoamalla aivojen tärkeimpään tehtävään: "pitää ihminen hengissä mahdollisimman pitkään." Lupaukset ikuisesta elämästä kuoleman jälkeisessä paratiisissa iskevät juuri ihmisen heikoimpaan kohtaan mikä tekee meemin hyväksymisestä äärimmäisen helppoa. Juuri samasta syystä uskontomeemistä on niin vaikea luopua, koska ikuisesta elämästä luopuminen tarkoittaa aivoille samaa kuin itsemurha. Uskovaiselle ajatus uskosta luopumisesta on siis äärimmäisen pelottava eikä onnistu ihan kevein perustein. Esittämällä uskovaiselle pelkästään todisteita niistä asioista, joissa hänen uskomusjärjestelmänsä on epälooginen ja vailla perusteita, ei useinkaan johda lopputulokseen jossa uskovainen muuttaisi käsityksiään koska uskomukset ovat todellisuudesta irrallisia ja ovat kriittisiä aivojen selviytymiskokemuksen kannalta.
Kyky uskoa on ihmiselle kriittinen, mutta huonoista uskomuksista luopumiseksi ihmisen olisi ymmärrettävä miksi hän itse uskoo. Kun ihminen ymmärtää oman heikkoutensa, uskoa olemattomiin asioihin pelkästään uskomusten aivoille luoman turvallisuusilluusion takia, pystyy hän paremmin hyväksymään todellista tietoa ja korvaamaan vanhoja perusteettomia uskomuksia omissa aivoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti