Laiskuutta?

Ihmiset taitavat luonnostaan olla konservatiivejä, jotka kokevat muutoksen olevan jollain muotoa paha-asia. On helpompaa jäädä tuttuun ja turvalliseen kuin kokeilla jotain uutta. Uskonnot, varsinkin kirjauskonnot kuten juutalaisuus, kristinusko, islam tai mormonismi, ovat kaikki loppujen lopuksi hyvin jäykkiä. Niiden opit ja dogmat on kirjoitettu ja kanonisoitu kansiin "pyhinä totuuksina", jotka ovat sittemmin vanhentuneet kun tiede on ottanut edistysaskellia. Ihmiset tarrautuvat kiinni näihin "totuuksiin" ja kieltävät niiden perusteella monilta osin sen tiedon, jota oikea subjektiivisilla tieteellisillä menetelmillä tuotettu tutkimus on tuottanut. Uskonnollisten yhteisöjen motiivit ovat luonnollisesti selviä, ne pyrkivät pitämään kiinni saavuttamastaan valta-asemasta, jopa siinä määrin että pyrkivät estämään oman aatteen kannalta haitallisen tieteellisen tutkimuksen. Aikoinaan MAP-kirkko rahoitti avokätisesti Amerikan mantereen mormoniarkeolgeja heidän etsiessään todisteita Mormonin kirjan tarinoille. Sittemmin kirkko on luopunut näistä hankkeista, koska mitään todisteita ei ole löytynyt ja viimevuosien DNA-tutkimuksetkin ovat osoittaneet ettei Amerikan mantereelta yksinkertaisesti löydy ainoatakaan alkuperäisasukasta, jonka perimästä löytyisi viittauksia Lähi-idässä noin 600 eaa asustaneisiin ihmisiin. MAP-kirkolle on siis luontaista oman asemansa ylläpitämiseksi ja kirkon säilyttämiseksi pyrkiä peittelemään näitä tosiasioita, mutta mistä yksittäinen henkilö ammentaa kaiken sen energian jolla hän sulkee näin massiiviset ristiriidat mielensä ulkopuolelle?

MAP-kirkko on itsekin jo myöntänyt, että sen kasvu on nykypäivänä voimakkaasti riippuvainen kirkon jäsenten syntyvyydestä. Kovin moni ei MAP-kirkkoon enää nykypäivänä eksy ulkopuolelta ja valtaosa niistä jotka sinne eksyvät ovat jonkinlaisen elämänmullistuksen kourissa, jolloin ihminen on alttiimpi MAP-kirkon kaltaisten kulttien harjoittamalle manipuloinnille. Eniten kirkon aktiivisissa jäsenissä ihmetyttää kuitenkin apaattisuus totuutta kohtaan. Kulttiuskontona MAP-kirkko ei ole mitenkään poikkeuksellinen, kaikki sen kulttimaiset piirteet ovat selvästi havaittavissa eikä ulkopuoliselle ole oikeastaan mikään suuri vaiva tunnistaa kaikkia vaarallisen kultin piirteitä kirkon johtajiston käyttämästä retoriikasta ja tunteisiin vetoavasta manipuloinnista.

Onko yksittäisen jäsenen kohdalla vain siis kyse laiskuudesta? Laiskuudesta ettei haluta nähdä vaivaa, oteta selvää ja ajatella asioita itse? Näinhän se MAP-kirkkokin opettaa, luottamaan johtajiin, jotka saavat "innoitusta" suoraan jumalilta ja vaikka johtajien ajatukset tuntuisivat itsestä kuinka vastenmielisiltä niin silti niitä tulisi noudattaa. Luulisi sitä totuuden kiinnostavan kaikkia, mutta silti sen etsimiseen ei näytä energia ja mielenkiinto kuitenkaan ihmisillä riittävän.