Moniavioisuuden matematiikkaa

Toisinaan olen kuullut nykymormonien perustelevan kirkon alkuaikojen moniavioisuutta sillä, että Jumala halusi "herättää siementä". Ymmärtääkseni tällä mormonit tarkoittavat, että moniavioisuuden tarkoituksena on ollut kasvattaa uskollisten mormonien määrää maailmassa synnyttämällä runsaslukuisesti jälkeläisiä. Perustelu ei kuitenkaan kestä matemaattista tarkastelua, sillä moniavoisissa perheissä syntyneiden lasten lukumäärä vaimoa kohti jää usein pienemmäksi kuin yksiavioisissa avioliitoissa.

Tarkastellaanpa esimerkinomaisesti muutamia moniavioisia mormonijohtajia.

Brigham Young, 55 vaimoa, 56 jälkeläistä. Keskimäärin 1,01 lasta vaimoa kohti.
Herber C. Kimball, 43 vaimoa, 65 jälkeläistä. Keskimäärin 1,4 lasta vaimoa kohti.
Orson Hyde, 9 vaimoa, 32 jälkeläistä. Keskimäärin 3,5 lasta vaimoa kohti.
Parley P. Pratt, 12 vaimoa, 30 jälkeläistä. Keskimäärin 2,6 lasta vaimoa kohti.
Orson Pratt, 10 vaimoa, 45 jälkeläistä. Keskimäärin 4,5 lasta vaimoa kohti.
George Q. Cannon, 5 vaimoa, 36 jälkeläistä. Keskimäärin 7,2 lasta vaimoa kohti.
John Taylor, 9 vaimoa, 34 jälkeläistä. Keskimäärin 3,7 lasta vaimoa kohti.
Joseph Fielding Smith Sr, 5 vaimoa, 43 jälkeläistä. Keskimäärin 8,6 lasta vaimoa kohti.
Wilford Woodruff, 7 vaimoa, 33 jälkeläistä. Keskimäärin 4,7 lasta vaimoa kohti.
George A. Smith, 7 vaimoa, 20 jälkeläistä. Keskimäärin 2,8 lasta vaimoa kohti.

Näiden mormonijohtajien keskiarvoksi saadaan siis 2,4 lasta vaimoa kohti, mikä aikakauden perhekokoihin nähden on itseasiassa hyvin vähän. Esimerkiksi 1850 Wisconsinin Bentonissa suoritetussa väestölaskennassa todettiin perheissä olevan keskimäärin 3,8 vielä kotona asuvaa lasta (huom. jo kotoa pois muuttaneet lapset eivät ole tässä luvussa mukana). Todd Schoellman ja Michèle Tertilt toteavat vuonna 2007 julkaisemassaan tutkimuksessa keskimääräisessä kotitaloudessa USA:ssa vuonna 1850 eläneen 6,7 henkeä (huom. jälleen luvusta puuttuvat kotoa pois muuttaneet lapset) ja tämän pystyivät esimerkeiksi nostamistani mormonijohtajista ylittämään ainoastan George Q. Cannon ja Joseph Fielding Smith Sr.

"Jumalan määräämän moniavioisuuden" perusteena ei siis ole voinut mitenkään olla "Jumalan tahto" kasvattaa seuraajakuntaansa sillä tilastojen valossa syntyvien lasten määrä vaimoa kohti näyttää moniavioisissa perheissä olevan pienempi kuin vastaavan aikakauden yksiavioisissa perheissä. Toki moniavioisuutta harjoittamalla lauman "alfauros" pääsee kylvämään omaa siementään ja näin levittämään omaa perimäänsä tehokkaammin saaden useampia jälkeläisiä kuin yhden naaraan kanssa, mutta yhteisön kasvun kannalta yksiavioiset perheet tuottavat huomattavasti tehokkaammin lisää kansalaisia. "Jumalan siemenen herättäminen" moniavioisuuden perusteena onkin siis todettava jälleen yhdeksi joitakin mormoneja vaivaavaksi harhaluuloksi sillä väestöpohjan kasvattamiseksi matemaattisia perusteita käytännölle ei ole ollut.