Joulu toi mukanaan mielenkiintoisen kirjan minunkin kirjahyllyyni: "Lifting the Veil of Mormon Mind Control." Kyseessä on Luna Lindseyn koostama reilu 300 sivuinen katsaus MAP -kirkon jäseniinsä kohdistamiin manipulointi- ja aivopesutekniikoihin.
Ensivaikutelma kirjasta on varsin akateeminen. Ensimmäiset parikymmentä sivua, jotka olen kerennyt lukemaan, ovat käsitelleet aihetta yleisemmällä tasolla lähtien liikkeelle Aatamin ja Eevan tarinasta, josta kirjoittaja löytää yhtäläisyyksiä dystopisen George Orwellin romaanin "Vuonna 1984" kanssa. Orwellin kirjassa tarinan henkilöt elävät näennäisen onnellista elämää heidät tietämättömänä pitävän ja absoluuttiset totuudet määrittelevän hallinnon alla. Paratiisitarinassa, toisin kuin Orwellin romaanissa, totalitaarisesta vallasta pakenevia henkilöhahmoja ei pidetä sankareina ja tässä onkin tarinoiden ero. Paratiisitarinan Jumalaa juhlitaan ja palvotaan nykymaailman uskonperinteessä sankarina, jota vastaan valinnan tehneet ja oman itsemääräämisoikeutensa saavuttaneet ihmiset ovat rikkoneet.
Uskonnollisten liikkeiden manipuloinnin ytimessä on illuusio valinnanvapaudesta. Jäsenet usein uskovat itse tehneensä valinnan ilman, että heitä on manipuloitu. Valinnan vapautta ei todellisuudessa kuitenkaan ollut, sillä uskonnolliset yhteisöt ovat voimakkaan mustavalkoisen maailmankuvansa mukaisesti jakaneet kaiken kahtia hyvän ja pahan vällille näin manipuloiden ihmisten valinnanvapautta, sillä kukapa sitä haluaisi valita sen pahan puolen. Jäseniltä on siis riistetty mahdollisuus tehdä omia valintoja asettelemalla valintapremissit puoltamaan uskonnollisen liikkeen markkinoimaa näkemystä. Kuormittamalla jäseniään yksinkertaistetuilla "hyvä vs. paha"- valintatilanteilla pystyy autoritäärinen hallinto luomaan illuusion valinnanvapaudesta samalla kuitenkin voimakkaasti ohjaten ihmisten ajatuksia toivottuun suuntaan. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen eikä todellisessa elämässä moraalinen valinta ole aina niin selvä sillä vaihtoehtoja on usein lukemattomia.
Tästä kirjasta epäilemättä riittää kirjoitettavaa useammankin blogitekstin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti