Haitallinen uskonto perheessä

Jokaisella on luonnollisesti oma näkemyksensä siitä mikä on haitallista. Otsikon ymmärtämisen kannalta onkin siis syytä ensin määritellä se, mitä tarkoitan haitallisella uskonnolla tässä asiayhteydessä. Tässä blogikirjoituksessa haitallisen luokituksen saa uskonnollinen yhteisö, joka vaikuttaa tavalla tai toisella negatiivisesti perheeseen. Yhteisöön liittynyt perheen jäsen voi kokea yhteisön vaikuttavan positiivisesti omaan elämäänsä, mutta vaikutukset yhteisöön kuulumattomien perheenjäsenten elämään koetaan negatiivisina. Yhteisöön liittyneet perheenjäsenet ryhtyvät siis tavalla tai toisella vaikuttamaan yhteisöön kuulumattomien perheenjäsenten elämään tavoilla, jotka yhteisöön kuulumattomat perheenjäsenet kokevat negatiivisina.

Italialainen pedagogi ja perheneuvoja Cristina Caparesi on todennut kuinka uskonlahkon tai kultin vaikutus perheesseen on aina voimakas riippumatta siitä kuinka moni perheen jäsen yhteisöön liittyy. Normaalisti perheen dynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä ovat parinvalinta, lasten syntyminen ja teini-ikäiset lapset. Jokaisessa näistä tilanteista perheen jäsenten identiteetti muokkautuu: parin valinnassa perheen perustavat vanhemmat muovaavat yhteisen identiteetin, lasten syntyessä tai saavuttaessa teini-iän tuota identiteettiä muokataan edelleen jne. Vaikka perheessä ei vaikuttaisikaan vahva uskonnollisuus niin perhe voi silti kärsiä tasapainottomuudesta, joskin joissain uskonnollisissakin perheissä voi elämä olla tasapainoistakin.

Lahkot ja erityisesti kultit pyrkivät rikkomaan perheessä vaikuttavat tunnesiteet sekä synnyttävät kilpailua perheenjäsenten välille. Jo pelkästään sillä, että uskonyhteisöissä johtajia ja toisia jäseniä kutsutaan "isäksi," "veljiksi," "sisariksi" tai vaikkapa "guruiksi", yhteisö haavoittaa perheen tunnesiteitä ja perheen sisäistä tasapainoa. Lisäksi usein yhteisöön liittyvän henkilön odotetaan paheksuvan aiempaa elämäänsä, vaikka se olisi ollut ihan hyvää ja normaalia, mikä on omiaan synnyttämään halveksuntaa tuota normaalia elämää eläviä yhteisön ulkopuolisia perheenjäseniä kohtaan. 

Jos koko perhe on liittynyt kultin tai lahkon jäseneksi niin perheen vanhemmista muotoutuu usein yhteisön johtajien tahdon toteuttajia perheessä. Yhteisön johtajien toiveiden toteuttaminen ei useinkaan ole yhtenevä lasten edun kanssa, jolloin vanhemmat saattavat laiminlyödä lastensa koulutuksen, ravinnonsaannin, estää normaalien sosiaalisten suhteiden syntymisen tai jopa saattaa heidät tilanteeseen, jossa heitä käytetään seksuaalisesti hyväksi. Haitallinen yhteisö pyrkii usein taannuttamaan vanhemmat lapsenmieliseen tilaan, jossa he ovat riippuvaisia yhteisön säännöistä ja johtajien ohjeista. Usein tämä on seurausta kun vanhemmat joutuvat yhteisön nöyryyttämiksi, jopa lasten läsnäollessa, jolloin vanhemmat menettävät kunnioituksen lasten silmissä. Kunnioituksen vanhempiinsa menettäneet lapset omaksuvat roolimallinsa muualta, usein yhteisön johtajilta.

Narsististen johtajien vaatiessa huomiota ja ihailua yhteisön jäseniltä johtajat saattavat turvautua narsistisiin vihanpurkauksiin estääkseen oman auktoriteettinsa kyseenalaistamisen. Narsistisen uskonjohtajan tavoite on rikkoa perheen sisäiset tunnesiteet lasten ja vanhempien välillä. Narsistinen johtaja kokee myös perheen vanhempien välisen intiimin suhteen ongelmallisena sillä vanhempien toisilleen osoittama huomio ei kohdistu narsistiseen johtajaan. Narsistinen johtaja pyrkiikin tuhoamaan myös perheen sisäisen intimiteetin jotta perheen jäsenten huomio kohdistuisi ainoastaan häneen. Näin toimineista kulttijohtajista meillä on lukuisia esimerkkejä: mm. David Koresh tai Joseph Smith Jr. Narsistinen johtaja "koettelee" jäsentensä uskollisuutta vaatimalla itselleen oikeuden harrastaa seksiä perheen jäsenten kanssa ja samalla tuhoten perheen sisäiset suhteet ja tasapainon.

Haitallisesta uskonliikkeestä lähteminen on aina haastavaa yhteisön jäseniin synnyttämän riippuvuussuhteen takia. Vaikka molemmat perheen vanhemmat päättäisivät lähteä yhteisöstä yhdessä joutuu perhe etsimään identiteettinsä uudelleen. Uuden identiteetin muotoutumisessa edessä on aina uudet kognitiiviset ja henkiset haasteet, uudet moraalikäsitykset sekä lasten hyvinvointiin liittyvät seikat. Vaikka molemmat vanhemmat päättäisivät erota uskonyhteisöstä yhteistuumin voi suhde silti päättyä eroon jos vanhemmat eivät kykene muovaamaan yhteistä uskonyhteisön jälkeistä identiteettiä perheelleen.