Maslow'n tarvehierarkia on psykologinen teoria, jonka mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävissä määrin.
Kolmannelta tasolta Maslow'n teoriaa kuvaavasta pyramidista löytyy uskonyhteisöjen kannalta merkittävät rakkaus ja yhteenkuuluvuus, joita uskonyhteisöt väittävät pystyvänsä tarjoamaan. Lähtiessään yhteisöstä jäsen menettää siis vähintään yhden Maslow'n perustarve-elementin, mahdollisesti useampia jos on asunut yhteisössä tai alueella, jossa yhteisön jäsenten määrä muodostaa huomattavan enemmistön. Vakavimmissa tapauksissa, joista olen lukenut Internetin keskustelupalstoilla, mm. nuoret ovat kertoneet kuinka heidät on heitetty kodistaan kadulle tai kuinka yhteisöön kuuluva esimies on antanut potkut sen jälkeen kun henkilö on jättänyt yhteisön. Tunnettu exmormoni Tom Phillips kertoi Mormonstories podcastissa hänen perheensä käytännössä hylänneen hänet uskonkriisin jälkimainingeissa.
Yhteisöstä lähtemistä vaikeuttavat myös jäsenen yhteisön hyväksi tekemät uhraukset. Mitä enemmän jäsen on uhrannut aikaa ja resursseja sitä vaikeampaa hänen on myöntää itselleen tulleensa huijatuksi. Kyse on eräänlaisesta itsepetoksesta, jossa henkilö ei kykene myöntämään itselleen kuinka hänen kyvyssään tulkita todellisuutta voisi olla jotain pielessä ja mitä enemmän uhraa sen vaikeammaksi totuuden myöntäminen itselle tulee. Yhteisölle uhratut aika ja resurssit voidaankin nähdä vaikuttavina avaintekijöinä jäsenen itsetunnolle ja itsensä toteuttamiselle jolloin ne asettuvat Maslow'n teorian ylimmille tasoille.
Kolmas lähtemistä vaiketuttava tekijä on usein yhteisön vihamielinen suhtautuminen ulkomaailmaan. Me vastaan muut -ajattelun, elitismin, mustavalkoisen ajattelun sekä mystisen manipuloinnin seurauksena yhteisön jäsenen mieltä kaihertaa jatkuvat pelot ulkopuolisen maailman vaarallisuudesta ja pahuudesta. Maailman pahuuden ohella jäsen saattaa pelätä myös itsenäistä päätöksentekoa ja vastuun ottamista sekä niiden mukanaan tuomaa epävarmuutta ja ajoittaista epäonnistumista. Tuttu ja turvalliseksi koettu yhteisö, jonka säännöt ja johtajat tarkkaan määrittelevät oikeat ja väärät tavat toimia ja ajatella, asettavat jäsenen tarkasti kontrolloituun muottiin. Muotin murtuessa vaihtoehtojen määrä ja valintatilanteissa koettava epävarmuus voi heijastua pelkona kaoottiselta vaikuttavaa maailmaa kohtaan. Nämä pelot heijastuvat myös suoraan Maslow'n teoriaan ihmisen perustarpeista asettaen yhteisöstä lähtijän kokemuksen turvallisuusdesta kyseenalaiseksi.
Haitalliset uskonyhteisöt hyökkäävät uskonkriisiin ajautuneiden ja yhteisön jättävien perustarpeita vastaan ja jäsenet ovat alati tämän uhan alla jos he päätyvät epäilemään yhteisön oppeja. Jäsenen hyvinvointi perustarpeiden osalta voi siten olla riippuvainen yhteisön jäsenyydestä yhteisön saatua otteen yhdestä tai useammasta perustarpeesta. Tarpeisiin kohdistuvien riippuuvuuksien synnyttämisen ohella on luonnollisesti myös hyvä muistaa vähän aikaa sitten julkaistu tutkimus uskonnon mahdollisia fysiologisia riippuvuuksia jäljittelevistä ominaisuuksista kun Utahin yliopistossa nuorille mormoneille tehdyissä aivokuvauksissa uskonnon harjoittamsen todettiin aktivoivan samoja palkitsemisalueita aivoissa kuin huumeet. Mielestäni onkin perusteltua todeta ihmisen, joka on ajautunut haitalliseen uskonyhteisöön, olevan riippuvainen yhteisöstä monella tasolla.
Joidenkin uskovaisten olen kuullut vertaavan yhteisöstä lähtemistä urheiluseurasta lähtemiseen, mutta on selvää kuinka tällaiset vertaukset ilmentävät jäsenten puutteellista ymmärrystä asian vakavuudesta. Lisäksi monet uskovaiset ilmaisevat suoranaista närkästystä ja vihamielisiä tunteita lähtijöitä kohtaan, etenkin jos nämä sattuvat esittämään kritiikkiä yhteisöä kohtaan. Tällaiset mielenilmaukset eivät luonnollisesti ole yhteisöstä erkaantuvan toipumista edistäviä vaan usein kasvattavat lähtijän kokemaa ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta.
Toipumisen kannalta tärkeää onkin ensimmäiseksi huomioida, että tarpeet tyydytetään riittävällä tasolla. Lähtevän jäsenen olisi hyvä löytää fysiologisten ja turvallisuuteen liittyvien tarpeiden ohella itselleen myös muita tarpeita tyydyttävät ratkaisut. UUT:n vertaistukiryhmät tarjoavat monille mahdollisuuden sosiaalisia tarpeita tyydyttävään kanssakäymiseen toisten samankaltaisia kokemuksia kokeneiden kanssa ja terapiasta voi saada apua uuden terveemmän identiteetin ja itsetunnon muodostamiseen. Uskonyhteisöön jäävien kovasti parjaama yhteisön kritisointi taas voidaan usein nähdä eräänlaisena kirjallisuusterapiana lähtijän kahlatessa läpi yhteisöä kriittisesti käsittelevää materiaalia ja jäsennellessään ajatuksiaan erinäisillä Internetin keskustelufoorumeilla ja blogeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti