Mormonien kaksoisstandardit

Kaksoissdandardi ilmenee kun henkilö tai järjestö suhtautuu samankaltaisiin tilanteisiin tai ilmiöihin soveltaen erilaisia vaatimuksia tai sääntöjä jonkin ulkoisen ominaisuuden perusteella. Esimerkiksi jos liikenteessä samasta ylinopeudesta määrättäisiin sakot eri säännöillä riippuen siitä kuka autolla ajaa olisi kyse kaksoisstandardista. Kaksoisstandardille tunnusomaista siis on se, että tilanteen arviointiin vaikuttaa merkittävällä tavalla tekijä tai lähde ja sen perusteella arvotetaan tilanteen tai informaation merkityksellisyys arvioivalle taholle. Kaksoisstandardi on hyvin lähellä vahvistusvinoumana tunnettua konitiivista vääristymää, mutta kaksoisstandardien soveltaminen on usein järjestelmällistä ja voi sisältää jopa suoranaista vääristelyä oman agendan ajamiseksi.

Mormonikirkon piirissä kaksoisstandardikäytännöt ovat jokaiselle liikkeen oppeihin, tapoihin ja kirjoituksiin perehtyneelle ulkopuoliselle selvästi näkyvillä, vaikka monet jäsenet sitä tuskin koskaan itselleen tunnustavat. Jokainen, joka on edes hieman koittanut keskustella mormonien kanssa kriittisesti heidän kirkostaan ja uskomuksistaan, on varmasti kohdannut nämä kaksoisstandardit alkaen Mormonin kirjan alkuperästä, kirkon kertomuksista ensimmäisestä näystä tai vaikkapa Abrahamin kirjan alkuperästä. Todisteiksi mormoneille näistä asioista riittää turhan usein olemattomat aihepiiriin liittyvät yksittäiset hypoteesit, mutta vastaavasti heidän uskomuksensa kyseenalaistavalta vaaditaan aukottomia todisteita kirkon kerronnasta poikkeavista asioista. Joseph Smithin henkilöhistoriaan liittyvissä kysymyksissä, kuten näkykivien käytöstä aarteiden etsintään, magian harjoittaminen tai Kirtlandissa tehdyn pankkipetoksen, jäsenet katsovat läpi sormien, mutta kirkon ulkopuolisten tekemät vastaavat teot tuomitaan jyrkästi.

Selkeimmin mormonikirkossa kaksoisstandardit ilmenevät suhtautumisena informaatioon. Kirkon miljöökontrollin seurauksena kirkon jäsenet suhtautuvat usein jopa vihamielisesti kaikkiin sellaisiin informaatiolähteisiin, jotka eivät ole kirkon virallisesti hyväksymiä tai eivät suoraan tue kirkon agendaa. Erityisen räikeästi tämä on nähtävissä kirkkoa puolustavien apologien teksteissä, kuten historioitsija D. Michael Quinn on todennut:

Apologit ulottavat laajimmat mahdolliset vapaudet lähteisiin, joiden kanssa he ovat samaa mieltä, mutta soveltavat kaikkein tiukimpia vaatimuksia lähteisiin joista he eivät pidä. (Early Mormonism and the Magic World View, Revised and Expanded Edition (Salt Lake City Signature Books, 1998). p 47). Kuin kellopelissä, kaikki lausunnot tai dokumentit, jotka tukevat kirkkoa, oletetaan 100% luotettaviksi, kun taas kaikki lausunnot tai dokumentit, jotka saavat kirkon näyttämään huonolta, oletetaan automaattisesti olevan "puolueellisia" tai "anti-mormoneja," jonka apologin mieli välittömästi kääntää "valheeksi." Hämmästyttävästi he eivät koskaan havaitse omaa kaksoisstandardiaan, erityisesti kuinka kirkkoa puoltavat lähteet ovat usein juuri yhtä (elleivät enemmän) "puolueellisia", joskin päinvastaiseen suuntaan. (Lainaus: http://www.mormoninformation.com/pro_lds.htm)

Mormonikirkossa kaksoisstandardit ohjelmoidaan jäsenten mieliin järjestelmällisesti informaatiokontrollin. me vastaan muut -ajattelun ja totalistisen uudelleen määrittelyn kaltaisilla manipulointimenetelmillä. Kirkon johtajat kehottavat jäseniään myös suoraan soveltamaan erilaisia standardeja informaation arviointiin riippuen informaation lähteestä. Aivan erityinen asema mormonikirkossa on annettu kirkon ylimmälle johdolle, jonka väitetään saavan ilmoitusta suoraan jumalilta. Kuitenkaan kirkon korkeimpien johtajien itsensä mukaan heillä ei ole velvollisuutta kertoa totuutta, kuten esim. tästä lainauksesta ilmenee:

"Velvollisuuteni kahdentoista koorumin jäsenenä on suojella sitä, mikä on kaikkein ainutlaatuisinta MAP-kirkossa, eli pappeusjohtajien auktoriteettia, todistusta palautetusta evankeliumista, ja Vapahtajan jumalallisesta tehtävästä. Kaikki voidaan uhrata näiden kriittisten faktojen säilyttämiseksi. Eli, jos Mormon Enima paljastaa tietoja, jotka rapauttavat Joseph Smithin mainetta, niin on välttämätöntä pyrkiä rajoittamaan sen vaikutuksia ja sen tekijöiden vaikutusta. - Apostoli Dallin H. Oaks, alaviite 28, Inside the Mind of Joseph Smith: Psychobiography and the Book of Mormon, Introduction p. xliii (lainaus: http://www.i4m.com/think/intro/mormon_leaders.htm)

Kaksoisstandardien soveltaminen mormonikirkossa on siis sääntö ja edellytys ennemmin kuin poikkeus. Jäsenet on "ohjelmoitu" luottamaan kirkon johtajiin ja oppeihin, vaikka kirkon johtajat omien sanojensa mukaan eivät ole velvollisia kertomaan jäsenille totuuksia vaan katsovat velvollisuudekseen oman pappeusauktoriteettinsa suojelemisen hinnalla millä hyvänsä.