Tarina siitä miten ja miksi Vanha Testamentti kirjoitettiin on kiehtova. Maa jossa tekstit kirjoitettiin on olosuhteiltaan karu. Sen kaupungit ja väestö ovat pikkuruisia verrattuna ympäröiviin valtakuntiin ja silti siellä asusteleva kansa synnytti ehkäpä yhden maailman luetuimista tekstikokoelmista. Parin sadan vuoden tutkimukset heprean kielisten alkutekstien ja alueen arkeologian parissa ovat paljastaneet kuinka kansan kehityskaari eteni kuuden vuosisadan ajan välillä 1000 eaa- 400 eaa ja kuinka kansan toiveet itsenäisyydestä ja autonomiasta kiteytyivät Vanhan Testamentin teksteihin.
The Bible Unearthed -kirjan tekstissä Raamattu tarkoittaa nimenomaisesti heprealaista Raamattua, joka on kokoelma legendoja, lakeja, runoutta, profetioita, filosofiaa ja historiaa. Se on kirjoitettu lähes yksinomaa hepreaksi, joskin se sisältää muutamia lauseita arameaa, josta tuli alueen valtakieli n. 600 eaa. Heprealainen raamattu on juutalaisuuden keskeisin teos, kristinuskon kaanonin ensimmäinen osa sekä merkittävä lähdeteos Koraanille. Heprealaisessa Raamatussa on kolme pääosaa: Toora, Profeetat ja Kirjoitukset. Toora käsittää Viisi Mooseksen kirjaa. Profeetat jaetaan kahteen alaosaan: Vanhat profeetat, jotka kertovat Kaanaan valloituksesta, valtakunnan noususta ja tuhosta. Myöhemmät Profeetat kertovat näkyjä, opetuksia ja messiaanisiin ennustuksiin uskovan ryhmän uskomuksista n. 750 eaa - 400eaa. Kirjoitukset ovat kokoelma runoja, sananlaskuja, psalmeja ja rukouksia. Tyypillisesti kirjotuksissa esiintyviä tekstejä on hyvin vaikea linkittää mihinkään tiettyyn ajanjaksoon tai tapahtumaan ja ne sisältävät jopa tekstejä kreikkalaisvallan ajalta vain reilut sata vuotta eaa. The Bible Unearthed keskittyykin juuri Tooraan ja vanhoihin profeettoihin, joita vertaillaan arkeologisiin löydöksiin ja päätelmiin.
Raamatun ytimessä on eeppinen tarina Israelin kansan suhteesta Jumalaan. Toisin kuin muut ajan eeppiset tarinat Raamattu on tiukasti sidottu aikaan ja paikkaan luoden jumalaisen näytelmän, jota esitetään aivan kansalaisten silmien edessä. Teksti itsessään muovaa kansan tajuntaa kertoen miksi kansa kärsii ja kuinka sen kärsimys on suoraan yhteydessä Jumalan antamiin lupauksiin ja vaatimuksiin. Israelilaiset ovat itse tarinan päähenkilö, Jumalan valittu kansa, jonka toimet ja kuuliaisuus Jumalle määrittelee kansan kohtalon.
Raamatun tarina alkaa Eedenin puutarhasta, jatkuu Kainin ja Aabelin kautta Nooaan ja vedenpaisumukseen viimein keskittyen Abrahamin sukuun. Abraham oli Jumalan valittu, jolle Jumala lupaa kuinka hänen jälkeläisistään kasvaa maailman mahtavin kansa, jonka hallitsijaksi Abraham kuolinvuoteellaan siunaa Juudan. Tämän jälkeen tarina äityy perhedraamasta historialliseksi spektaakkeliksi, jossa Jumala paljastaa mahtavuutensa maailman suurinta sivilisaatiota, Egyptiä, vastaan sekä johdattaa kansan mittavien ihmetekojen saattelemana luvattuun maahan. Kansan ja Jumalan välisen liiton ehdot hakataan kivitauluihin, joita säilytettään liiton arkissa. Pari sataa vuotta Kaanaan valloituksen jälkeen kansa kuitenkin jakautuu kahdeksi kuningaskunnaksi ja ryhtyy palvomaan epäjumalia, josta seuraa luonnollisesi Jumalan suosion menetys. Jumala lähettääkin ulkovallat rankaisemaan kansaansa ja vaikka Juudan kuningaskunta pysyi kasassa vielä yli vuosisadan Israelin kaaduttua niin ei Juudakaan voinut välttyä lopulta kohtaamasta Jumalan vihaa kun Babylonia lopulta valloittaa ja polttaa Jerusalemin.
Jerusalemin valloitusta seuranneina vuosikymmeninä saagan narratiivi poikkeaa jälleen merkittävästi muista ajan teksteistä. Siinä missä lyöty kansa olisi normaalisti hylännyt tappion aiheuttaneen Jumalansa niin Israelin Jumala nähtiinkin voimakkaampana kuin kaikki muut jumalat yhteensä. Assyyrialaisten ja Babylonialaisten hyökkäykset Israelin ja Juudan kimppuun tulkittiin Jumalan voimannäytöiksi ja ne johtivat uuteen tekstien muokkausaaltoon. Babyloniassa tehtyjen muutosten seurauksena kuningaskunta ja monarkia korvattiin uskonnollisella opilla, joka vaati yhteisön pyhissä teksteissä esitettyjen rituaalien pilkkun tarkkaa noudattamista, joskin ihmiselle yksilönä jätettiin valinnan vapaus niiden seuraamiseen. Tämä erityispiirre yksilön vastuusta onkin Raamatun vetovoiman ytimessä ja syy miksi teksti on kantanut aina näihin päiviin asti muiden eeposten kuihtuessa taka-alalle.
Vuosisatojen ajan ihmiset uskoivat Mooseksen itsensä kirjoittaneen viisi Mooseksen kirjaa. Asiaa ryhdyttiin oikeastaan epäilemään vasta 1700-luvun loppupuolella. 1700-luvun loppupuolella alkanut kehitys on johtanut parempaan ymmärrykseen Raamatun tekstien alkuperästä. Nykyään dokumenttihypoteesilla on vahva asema historiantutkijoiden parissa, joskin tekstien ajoituksissa eri tutkijoiden välillä esiintyy suuriakin eroja. Kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä, että viiden Mooseksen kirjan tekstejä ei ole kirjoitettu saumattomana jatkumona seuraavan kirjurin jatkaessa siitä mihin edellinen jäi. Viisi Mooseksen kirjaa on eri lähteistä koottu ja editoitu tilkkutäkki, josta nousee esiin erilaisten historiallisten olosuhteiden ilmentymiä sekä toisistaan poikkeavia poliittisia ja uskonnollisia näkemyksiä.
Raamatun ensimmäiset neljä kirjaa on taidokkaasti kolmesta lähteestä lomitettu kokoelma. Viidennen Mooseksen kirjan kieli poikkeaa täysin edellisistä, mutta on samalla hyvin lähellä sitä seuraavia - Joosuan kirjaa, Tuomareiden kirjaa, 1 & 2 Samuelin kirjoja, 1 & 2 Kuninkaiden kirjoja. Viides Mooseksen kirja ja sitä seuraavat tekstit ovatkin Raamatun toinen suuri kirjallinen kokonaisuus, joka pyrkii kuvaamaan Israelin historiaa, joskin sitäkin on editoitu useita kertoja.
Kolmas historiaa kuvaamaan pyrkivä kokonaisuus Raamatussa ovat aikakirjat, jotka kirjoitettiin pari sataa vuotta myöhemmin niissä kuvattujen tapahtumien jälkeen. Aikakirjat heijastelevatkin toisen temppelikauden juutalaisuutta, joka kuvaa kansan historiaa sisällöllisesti omien tarpeidensa mukaan.
The Bible Unearthed kirjan huomio kiinnittyykin erityisesti ajanjaksoon, n. 750eaa.- 600 eaa, jolloin Raamatun tekstien muokkaus oli voimakkainta. Suurin painoarvo kirjan esittämälle tulkinnalle Raamatun syntyhistoriasta tulee luonnollisesti viimeisen sadan vuoden aikana käyttöön otetuista modernin arkeologian työkaluista ja kerätystä tieteellisestä näytöstä. Vuosikymmeniä monet alueella mellastaneet arkeologit ovat kulkeneet Raamattu toisessa kädessä ja lapio toisessa etsien Raamatun teksteihin sopivia kohteita. Raamattu on ollut määrittelevä tekijä kun todisteita on tulkittu, mikä on johtanut vakaviin virheitulkintoihin. Vaikka yhtymäkohtia historiallisiin tapahtumiin Raamatun tarinoista pystytään tunnistamaan niin ristiriidat arkeologisten todisteiden ja Raamatun väittämien välillä ovat kuitenkin niin merkittäviä, että Raamatun tekstien ei voi todeta olevan historiallisia ja todenmukaisia kuvauksia. Vaikka Raamatussa kuvattuja tarinoita ei voida pitää kaikilta osin historiallisina niin se on kuitenkin tärkeä kirjakokoelma, joka kertoo oman aikansa yhteiskunnan tilasta, kehityksestä ja pyrkimyksistä. Vanha Testamentti on tarina kahdesta kuningaskunnasta, Israelista ja Juudasta. Alkutahdit kirjakokoelmalle löi Juudan kuninkaan Josian kunnianhimoinen suunnitelma yhdistää kaksi kansaa. Yhdistämispyrkimykset aloitettiin muokkaamalla kansantarustot yhteiseksi syntytarinaksi, jolla luotiin pohja yhtenäiselle identiteetille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti