Rahankeräyslaki ja yhdistysseurakunnat

Tänä aamuna sosiaalisen median uutisvirtaani ponnahti artikkeli rahankeräyslain "uudistuneesta tulkinnasta" poliisihallituksessa. Ylen uutisessa kerrottiin kuinka vapaat seurakunnat ovat nyt "yllättäen" huuli pyöreänä kun poliisihallitus on "ryhtynyt tulkitsemaan rahankeräyslakia uudella tavalla." Mitäpä siellä rahankeräyslaissa sitten oikeastaan todetaan, miten poliisihallitus sitä tulkitsee ja miksi vapaat seurakunnat ovat nyt niin kovasti huolissaan aiheesta?

Ongelman ytimessä on se, että vapaat seurakunnat toimivat yhdistyksinä eivätkä rekisteröityinä uskonnollisina yhdyskuntina, joiden kolehdin keräys on rajattu rahankeräyslain ulkopuolelle rahankeräyslain 2§ perusteella.

Tämän lain soveltamisalaan eivät kuulu:

6) uskonnonvapauslaissa (453/2003) tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suoritettava kolehdin keräys; (25.8.2016/736)

Poliisin verkkosivulla kolehdin keräämisestä uskonnollisissa tilaisuuksissa ohjeistetaan tällä hetkellä näin:

Kolehdin kantaminen on sallittua ilman rahankeräyslupaa, jos kolehtia kerää uskonnonvapauslaissa tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta julkisen uskonnonharjoituksensa yhteydessä ja jos kolehtia kerätään vain tähän uskonnonharjoitukseen osallistuvien keskuudesta. Uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittyjä, virallisia uskonnollisia yhdyskuntia. Kolehdin keräämisen mahdollisuus ilman rahankeräyslupaa koskee vain näitä uskonnollisia yhdyskuntia, mutta ei esim. uskonnollista toimintaa harjoittavia yhdistyksiä.

Voimassaoleva rahankeräyslaki määrittelee itseasiassa millaiset yhteisöt voivat kerätä varoja ilman rahankeräyslupaa. Ylen artikkelissa esitetään väite, että viime vuosiin asti vapaiden seurakuntien jumalanpalvelusten olisi tulkittu olevan ns. yleisiä kokouksia, joissa rahankeräys on sallittua kokoukseen osallistujilta. Rahankeräyslain 5§ 3. momentti toteaa asiasta näin:

Rahankeräyslupaa ei tarvita myöskään kokoontumislaissa (530/1999) tarkoitetun yleisen kokouksen järjestäjän kokoukseen osallistuvien keskuudessa suorittamaan rahankeräykseen silloin, kun yleinen kokous järjestetään sisätiloissa.

Yllä viitattu kokoontumislain (530/1999) 2§ määrittelee yleisen kokouksen näin:

Yleisellä kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.

Yleinen kokous ei siis ole yksittäisten henkilöiden, jollaisiksi jumalanpalvelustilaisuuksissa puhuvat pastorit voidaan laskea, mielipiteiden ilmaisemista varten. Lisäksi samainen pykälä rajaa uskonnollisten yhdyskuntien jumalanpalvelustoiminnan kokoontumislain ulkopuoliseksi toiminnaksi näin:

Tätä lakia ei sovelleta julkisyhteisöjen järjestämiin virallisiin tilaisuuksiin eikä uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluviin tilaisuuksiin, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa.

Yhdistysmuotoisen vapaan seurakunnan järjestämä tilaisuus ei siis poliisihallituksen nykytulkinnan mukaan ole yleinen kokous eivätkä sitä myöskään näin ollen koske uskonnonvapauslaissa tarkoitetun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan erivapaudet kolehdin keräämiseen. Poliisihallituksen tulkinta on mielestäni perusteltu ja yhdistysmuotoisten seurakuntien jumalanpalveluksissa toteutettava rahankeräys (kolehti) on todellakin rahankeräyslain perusteella luvanvaraista toimintaa. Laki on mielestäni asiassa aika selkeä ja tilanne vaikuttaa siltä, että vapaissa seurakunnissa onkin epähuomiossa kerätty varoja vuosikaudet lain vastaisesti. Jos vapaille seurakunnille sallittaisiin oikeus kerätä rahaa järjestämissään tilaisuuksissa niin käytännössä sama pitäisi sallia kaikille yhdistyksille aatteellisuudesta riippumatta.

Se, että aiemmin vapaiden seurakuntien villi rahankeräys on onnistunut välttelemään julkisvallan huomiota vuosikausia, ei ole mikään peruste sille, että tilanne voi jatkua samalla tavalla myös tulevaisuudessa. Vetoamalla vakiintuneisiin tapoihin, jotka ovat vuosia rikkoneet lakia, vapaiden seurakuntien edustajat itseasiassa vaativat yhdistyksilleen erityiskohtelua muihin yhdistyksiin verrattuna. Vapaiden seurakuntien vaatimuksen erityiskohtelusta vahvistaa kansanedustaja Antero Laukkanen, vapaisiin seurakuntiin kuuluvan Majakka seurakunnan pastori, moittiessaan KD -lehdessä poliisihallituksen laintulkintaa.

– Poliisihallitus on alkanut soveltaa rahankeräyslakia perin omituisella tavalla. Se katsoo, että jumalanpalveluksessa kerättävä kolehti on rahankeräysluvan piirin kuuluvaa rahankeräystä, Laukkanen kertoo.

En tiedä mitä Antero Laukkasen päässä liikkuu kun hän väittää poliisihallituksen laintulkinnan olevan perin omituista. Rahankeräyksen nimittäminen kolehiksi ei poista tosiasiaa, että kyseessä on nimenomaa rahankeräys. Yllä lainatut lakipykälät aika selkeästi rajaavat lakien soveltamisalan, jonka piiriin yhdistyksen tilaisuuksissaan järjestämä rahankeräys kuuluu.

Mielenkiintoisen mausteen koko asiaan tarjoilee myös Ristin Voitto -lehdessä julkaistu artikkeli aiheesta, jonka lopussa todetaan näin:

Esko Matikainen korostaa sitä, että asiassa ei eletä akuutin kriisin keskellä. Helluntaikirkko on kuitenkin lähettänyt asiasta tiedotteen kaikkiin helluntaiseurakuntiin ja asia on esillä tällä viikolla järjestettävillä liikkeen Syyspäivillä. 

Samalla Helluntaikirkko pyrkii lobbaamaan sisäministeriössä valmisteltua rahankeräyslain uudistamista. 

– Olemme vetoamassa sisäministeriöön sekä eri puolueiden kansanedustajiin. Toivomme lakimuutoksen kiirehtimistä sekä sitä, että laki muuttuisi avoimemmaksi niin, ettei yhdistysseurakuntien uskonnonharjoitus jäisi vain paikallispoliisien harkintaan, Esko Matikainen toteaa.

Esko Matikaisen toteamus kuinka helluntaikirkko pyrkii lobbaamaan sisäministeriötä siten, että vapaampi rahankeräys ilman lupaa tulisi sallia, alleviivaa vain kuinka julkeasti nämä uskonsoturit ovat vaatimassa erityiskohtelua. Kirkkokansaa huijaavista karismaattisista kaatajapastoreista ja demoneita karkottavista parantajasaarnaajista meillä on jo ihan tarpeeksi kokemuksia, eivätkä ne ole suinkaan positiivisia. Rahankeräysmahdollisuuksien vapauttaminen helpottaisi näiden uskolla ihmisiä huijaavien tahojen toimintaedellytyksiä, mikä ei ole toivottavaa. Vapaiden seurakuntien edustajien lausunnot aiheesta heijastelevatkin lähinnä heidän itsekeskeistä ajattelumaailmaansa, jossa he omasta mielestään eivät tarvitse minkäänlaisia lakeja oman toimintansa sääntelyyn.

KD-lehden artikkelissa todettiin poliisihallituksen ohjeistuksesta myös näin:

Poliisihallituksen ohjeissa todetaan, ettei rahankeräyslupaa myönnetä hakijan perustoiminnan menoihin, kuten palkkakustannuksiin. Tämä ehto vie seurakunnalta lähes kokonaan mahdollisuuden saada rahankeräyslupaa.

Pidän poliishallituksen linjausta tervetulleena ja toivon sen rauhoittavan muuten niin villiä menoa vapaissa seurakunnissa. Suomi ei todellakaan tarvitse yhtään uutta uskovaisilta huijatuilla varoilla paksua tilipussia ansaitsevaa saarnaajaa.