Piilotettu omaisuus

Eilen Mormonleaks julkaisi jälleen uutta materiaalia. Tällä kertaa julkaistu materiaali on koottu yhteen hajanaisista tarjolla olevista tiedoista ja ne kertovat kuinka on todennäköistä, että MAP-kirkko pyörittää useita omaisuudenhoitoyhtiöitä, joiden osakesalkuissa on arvion mukaan yli 32 miljardin dollarin pääomat. Tiedot perustuvat yksityisten osakeyhtiöiden (LLC) talousraportointiin, jotka liittovaltio velvoittaa ilmoittamaan lomakkeella 13F. Mormonleaks tunnisti liittovaltion sivustolta 13 omaisuudenhoitoyhtiötä, jotka se yhdisti MAP-kirkkoon. MAP-kirkkoon yhdistäminen onnistui tutkimalla yritysten verkko-osoitteiden omistusta. Nyt tunnistettujen yritysten verkko-osoitteet omistaa MAP-kirkon omistama ja hallinnoima "Intellectual Reserve inc," joka valvoo kirkon julkaisemien materiaalien immateriaalioikeuksia. Kaikkien 13 yhtiön verkkopalvelut sijaitsevat myös kirkon omistamilla ja ylläpitämillä palvelimilla ja nimetyt vastuuhenkilöt ovat kirkon palkkalistoilla olevia työntekijöitä.

KUTV uutisoi aiheesta mm. toteamalla kuinka kirkko ei julkaise omaisuuteensa liittyviä lukuja. KUTV:n artikkelissa yritysten hallinnoiman omaisuuden arvo oli uutisoitu seuraavasti:

Ashmore Wealth Management LLT  $1,918,532,000.00
Argyll Research LLC $446,327,000.00
Clifton Park Capital Management LLC $880,518,000.00
Cortland Advisers LLC 2,177,742,000.00
Elkfork Partners LLC $3,687,774,000.00
Flinton Capital Management LLC $2,943,847,000.00
Glen Harbor Capital Management LLC $4,407,275,000.00
Green Valley Investors LLC $2,098,464,000.00
Meadow Creek Investment Management LLC $4,603,236,000.00
Neuburgh Advisers LLC $2,791,122,000.00
Riverhead Capital Management LLC $2,361,388,000.00
Tiverton Asset Management LLC $1,598,252,000.00
Tyers Asset Management $2,855,436,000.00
Yhtiöiden yhteenlaskettu omaisuus $32,769,914,000.00

KUTV pyysi asiaan kommenttia myös MAP-kirkolta, mutta sai pyyntöön vastaukseksi ainoastaan linkin 22.5.2018 julkaistuun kirkon tiedotteeseen, josta kirjoitin viime viikolla. Viime viikolla julkaistu kirkon tiedote esittää väitteen, että vain pieni osa kirkon tuloista tulee liiketoiminnasta, mutta tämän jälkeen pitää kysyä, että mitä "pieni" tarkkaanottaen tässä asiayhteydessä merkitsee. Neljän prosentin osinkotuotolla, joka ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea, 32 miljardin osakesalkku tuottaisi 1,28 miljardia korkotuloja vuodessa. 

Vuonna 2012 Bloombergin julkaisemassa artikkelissa kirkon kymmenystulojen arvioitiin olevan n. 7 miljardia dollaria vuodessa. Tämän kertaiselta listalta puuttuvat kirkon omistama ja hallinnoima muu yritystoimita, jota pyöritetään pääosin Deseret Management Corporationin (DMC) siipien suojissa. DMC:n hallinnoiman omaisuuden arvon Bloomberg arvioi vuonna 2012 olleen n. 3,3 miljardia dollaria ja vuosituottojen n. 1,2 miljardia.  Mikäli DMC ei ole puolen vuosikymmenen aikana juuri onnistunut kasvattamaan omaisuuttaan ja tuotot ovat edelleen samalla tasolla niin varovaisen arvion mukaan kirkon vuotuiset tulot sijoitus- ja liiketoiminnasta ovat jossain 2,5 - 5 miljardin dollarin välillä. Omaisuusyhtiöiden tuotot voidaan siis melko suurella todennäköisyydellä arvoida vastaavan 30% - 70% kymmenystuloista, mitä ei millään mittapuilla voi mielestäni kutsua "pieneksi."

Mormonleaks kokosi ainoastaan niiden yhtiöiden tietoja, jotka se onnistui yhdistämään kirkkoon melko aukottomasti. Seuraavaksi onkin kysyttävä kuinka monta vastaavaa yritystä jäi tällä kerralla tunnistamatta? Kuinka laaja kirkon hallinnoimien peiteyritysten verkosto todellisuudessa on? Toistaiseksi sitä ei tiedetä ja nettifoorumeilla tästä Mormonleaksin julkaisusta ihmeissään oleva kirkon jäsen esittikin hyvin asiallisen kysymyksen:

Miksi meidän pitää turvautua Mormonleaksiin saadaksemme tietää paljonko kirkolla on omaisuutta?

Suomessa MAP-kirkolla ei tietääkseni ole kovin merkittävää liiketoimintaa, mutta mielestäni se, että kirkko tilittää jäseniltä keräämänsä kymmenykset ulkomaille ja sijoittaa niistä vuosittain osan liiketoimintoihinsa, jotka tämän arvion mukaan muodostavat jo merkittävän osan kirkon toiminnasta, on mielestäni Suomen uskonnonvapauslain hengen vastaista.

Uskonnonvapauslaki 7§ 3 mom 

Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.

Täyttääkö MAP-kirkko todella uskonnollisen yhdyskunnan tunnusmerkit? Vai onko kyseessä ennemminkin uskonnolliseksi yhteisöksi naamioidusta liiketoiminnasta, jossa uskonnon varjolla kerättyjä lahjoituksia käytetään vapaata kilpailua vääristävinä liiketoiminnan rahoitusinstrumentteina?

Uskonto ja raha

Olen pariin otteeseen menneinä vuosina kirjoittanut MAP-kirkon rahankäytöstä ja yritystoiminnasta. Monet mormonit ovat useaan otteeseen vakuutelleet itselleen kuinka kirkko ei käytä jäsenten lahjoittamia kymmenysvaroja liiketoimintaimperiuminsa rahoittamiseen, mutta nyt nämä väitteet kumotaan MAP-kirkon tuoreessa tiedotteessa. MAP-kirkon tiedote kirkon rahankäytöstä valottaa ylimalkaisesti miten kirkon varoja käytetään. Samalla kirkko tuli paljastaneeksi, että se on valehdellut rahankäytöstään jäsenille ja koko muulle maailmalle.

Maaliskuun 27. 2007 kirkon omistama Deseret News julkaisi artikkelin Salt Lake Cityyn rakennettavan City Creek keskuksen kehitysprojektista. Deseret News kertoo jutussaan kuinka kymmenysvaroja ei käytetä projektissa vaan kuinka rahat tulevat kirkon kiinteistöliiketoiminnasta.

Money for the project is not coming from LDS Church members' tithing donations. City Creek Center is being developed by Property Reserve Inc., the church's real-estate development arm, and its money comes from other real-estate ventures.

City Creek keskuksen rakentaminen maksoi arvioiden mukaan kahdesta viiteen miljardia dollaria, riippuen siitä lasketaanko summaan pelkästään n. kaksi miljardia maksanut ostoskeskus vai myös sen yhteyteen rakennetut toimisto-, pysäköinti- ja asuntokorttelit. Summat olivat tietysti suuria ja maailmanlaajuisesti operoivan kirkon jäsenten mieliin ei luonnollisesti haluttu istuttaa mielikuvia kuinka rahat virtaavat Utahiin rahoittamaan amerikkalaisia liiketoimintoja.

Tuoreessa tiedotteessaan kirkko perustelee City Creek keskuksen rakentamista näin:

Some investments serve a dual purpose. For example, Church President Gordon B. Hinckley stated that “we have felt that good farms, over a long period, represent a safe investment where the assets of the Church may be preserved and enhanced, while at the same time they are available as an agricultural resource to feed people should there come a time of need” (“The State of the Church,” Ensign, May 1991, 54). Another example is the Church’s participation in the development of downtown Salt Lake City. With its investment in the City Creek Center (a mixed-use development that includes retail space, residential units, office space and parking), the Church enhanced the environs of Temple Square and underscored a commitment to Salt Lake City, Utah, where it is headquartered. The investment increased local economic activity during a financial downturn and attracted visitors and residents to Salt Lake City’s historic downtown.

Tavoite oli siis houkutella ihmisiä Salt Lake Cityn keskustaan ja kohentaa kaupungin keskustan imagoa taloudellisen ahdingon aikana, sekä alleviivata kirkon sitoutumista Salt Lake Cityn kehittämiseen. Salt Lake Cityn kehittäminen onkin varmasti päällimmäisenä mielessä köyhillä Afrikkalaisilla jäsenillä, jolle kirkon presidentti Nelson kävi muistuttamassa kuinka köyhyyden kirous poistuu vasta kun kymmenykset on maksettu. Kirkon johtajien toistuvat saarnat ja opetukset painottavat kuinka kymmenykset olisi maksettava ensin vaikka perheellä ei sen jälkeen olisi varaa ruokaan. Alla pari lainausta aihetta käsitteleivistä kirkon materiaaleista.

Nuorten Voimaksi 

s. 38: "Maksa ne ensin – silloinkin kun sinusta tuntuu, etteivät rahasi riitä muiden tarpeiden täyttämiseen. Se auttaa sinua vahvistamaan uskoa, voittamaan itsekkyyden ja olemaan vastaanottavaisempi Hengen kuiskauksille."

Perustukseni - Periaatteita, Taitoja, Tapoja: 4. Hallitse Rahankäyttö  

Maksa kymmenykset ja uhrit 

Kun ansaitset henkilökohtaista palkkaa, maksa kymmenykset ensin. Sitten Jumala voi siunata sinua.

Maaliskuun 2013 Liahonassa kirkko kertoi kymmenysvarojen käytöstä vielä näin.

Kuinka kymmenyksiä käytetään?
Kymmenysten periaatetta – sitä, että annamme vapaaehtoisesti kymmenennen osan tuloistamme Jumalan työhön – on opetettu Vanhan testamentin ajoista lähtien (ks. 1. Moos. 14:17–20). Näin Herra rahoittaa kirkkonsa työn. Nykyään kymmenysvaroja käytetään 1) temppelien, seurakuntakeskusten ja muiden kirkon rakennusten rakentamiseen, 2) kirkon toimintakustannuksiin, 3) lähetystyöohjelman rahoitukseen (tähän eivät sisälly yksittäisten lähetyssaarnaajien kulut), 4) kirkon luokissa ja apujärjestöissä käytetyn aineiston valmistamiseen sekä 5) muun tärkeän työn, kuten temppeli- ja sukututkimustyön, toteuttamiseen.

Tuoreessa tiedotteessa kirkko kuitenkin toteaa rahanköytöstään näin (vahvenne lisätty).

Church members are taught to “gradually build a financial reserve by regularly saving [a portion of their income]” (Providing in the Lord’s Way: Summary of a Leader’s Guide to Welfare [booklet, 2009], 2). The Church applies this same principle in its own savings and investments. In addition to food and emergency supplies, the Church also sets aside funds each year for future needs. These funds are added to Church reserves, which include stocks and bonds, taxable businesses, agricultural interests and commercial and residential property.

MAP-kirkko siis kertoo siirtävänsä vuosittain jäseniltä kerätyistä kymmenysvaroista osan kirkon "reserveihin," jotka sisältävät osakkeita, lainoja, veronalaista yritystoimintaa, maataloustuloja ja kaupallista sekä asunto-omaisuutta. Maaliskuun 2013 Liahonasta kirkko jätti kertomatta jäsenistölleen tämän merkittävän yksityiskohdan eli valehteli varojen käytöstä.

Vielä kun muistetaan taannoin julkisuuteen vuotanut kirkon ylimmän johdon palkkakuitti, josta kävi ilmi kuinka kirkon ylimmän johdolle maksetaan 130 000 dollarin vuotuista korvausta, joka vastaa ihan kelpo yritysjohtajan ansiotuloa, niin kokonaiskuva uskonnoksi naamioidusta yritystoiminnasta alkaa muotoutumaan. Suuri osa oamisuudesta on kiinteistöjä, joiden toiminta liittyy uskonnon harjoittamiseen ja jotka näkyvät kulusarakkeessa pienentäen kirkon voittoja. Kustannusten kattamiseksi kirkko kerää painokkaasti kymmenyksiä ja muita lahjoituksia jäseniltä ja kustannusten jälkeen yli jäävät varat sijoitetaan liiketoimintaan tai muihin sijoitusinstrumentteihin.

Tähän liiketoimintaraamiin sopii myös täydellisesti kirkon vuosituhannen vaihteessa tekemä päätös siirtää seurakuntien siivousvastuu pois palkatuilta talonmiehiltä ja siivoojilta seurakuntalaisille itselleen. Palkollinen siivouspalvelu näkyi arvatenkin ikävän suurena kulueränä kirkon taseessa, joten kun oli mahdollista siirtää se jäsenten tekemäksi palkattomaksi palvelukseksi niin päätös on ollut liiketoimintajohtajille helppo. Maksullisen siivouksen lakkauttamispäätöksen uhreiksi joutuneet todennäköisesti melko heikossa taloudellisessa asemassa olleet kirkon jäsenet toki menettivät kirkolta saamansa ansiotulot, mutta liiketoimintaa pyörittävän kirkko-organisaation kulusarakkeessa summat pienenivät.

Kirkko käyttää hyväkseen liiketoimintojen pyörittämisessä muutenkin jäsenten vapaa-ajallaan tekemään ilmaistyötä. Sukututkimus on varsin työlästä ja aikaa vaativaa, mutta kirkon jäsenet tekevät sitä jatkuvasti ilman korvausta. Kerätyt tiedot kootaan Utahissa yhteen ja koottua tietokantaa käytetään hyväksi kirkon kaupallisissa sukututkimuspalveluissa.

Kirkon tuoreessa tiedotteessa todetaan kirkon käyttävän resurssejaan "Herran työn tekemiseen" ja kuinka suurin osa "Herran työtä" rahoitetaan pääosin jäsenten kymmenyslahjoituksista.

Resources used to carry out this work come principally from the tithing donations of Church members. A small portion of funds comes from businesses maintained by the Church.

Kirkon mittava liiketoimintaimperiumi, johin kymmenysvaroja myös ohjataan, ei siis kuulu artikkelin listaamiin "Herran töihin" eikä tiedotteen mukaan tuota kuin vain vähäisen osan kirkon kuluttamista varoista. Pääosa varoista, ml. liiketoimintaan ohjattavat varat, tulee siis kymmenyksistä. Mielestäni on kirkon johtajat ovat moraalittomia saarnatessaan kuinka kymmenykset pitää maksaa aina ensin, jopa perheen perustarpeiden kustannuksella, kun samaisia varoja ohjataan liiketoimintoihin. Mieleen syntyy synkkiä mielikuvia ahneista kapitalisteista, jotka toisten kurjuudella rakentavat omia norsunluutornejaan.

Lokki Joonatan

Kaiken muun säätämisen ohessa tulin tänään lukeneeksi Lokki Joonatan novellin tai oikeammin sen alkuperäisen englanninkielisen teoksen Jonathan Livinsgston Seagull. Teos on ollut jo pitkään luettavien kirjojen listalla ja sattumalta tänään bongasin kirjasta skannatun PDF:n linkin takaa, joten lukaisin tämän lyhykäisen tarinan.

Tarina oli vaikuttava ja kertoo itsensä kehittämisestä. Tarinassa päähenkilönä on toki lintu, joka haluaa oppia lentämään paremmin kuin yksikään toinen lokki. Joonatan on ymmärtänyt elämästä jotain, joka näyttää muilta lokeilta olevan hukassa. Tarinan lokkiparvi on kuin uskonnollinen yhteisö, joka pyrkii vangitsemaan ja rajoittamaan jäsenensä elämää estäen yksilöitä toteuttamasta itseään. Joonatan, joka osoittaa kiinnostusta muihin kuin parven vakiintuneisiin tapoihin, suljetaankin lopulta parven ulkopuolelle. Joonatanista tulee hylkiö, jolle muut lokit kääntävät selkänsä ja joka ei ole tervetullut parven joukkoon ja kaikki jotka edes juttelevat Joonatanille ottavat riskin, että heistäkin tehdään hylkiöitä.

Tarinan yhtäläisyydet mm. Jehovan todistajien karttamiseen tai siihen miten mormonikirkossa karsastetaan niitä, jotka haluavat elää itsenäistä ja omannäköistään elämää, ovat ilmeisiä. Kuten Joonatankin tarinan edetessä oppii niin todellista vapautta eivät ole ne turvallisen tuntuiset yhteisön määrittelemät rajat tai edes ne omat uskomukset, jotka estävät yksilöä näkemästä omien rajojensa ulkopuolelle. Todellista vapautta on toteuttaa itseään, oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä aina vain paremmaksi niissä asioissa, joista nauttii.

Enkeli ilmestyy

New Yorkin osavaltiossa 6.6.1835 ilmestyneessä Evangelical Magazine and Gospel Advocate lehden lyhyestä artikkelissa kerrotaan tarina kuinka Ohion Kirtlandissa mormonit kastoivat uusia jäseniä lähellä Painsvilleä. Artikkelissa kiinnitetään huomiota kuinka mormonien kastetilaisuudet järjestettiin aina myöhään illalla tai yöllä. Joseph Smith profetoi tilaisuuksiin liittyen, että niitä tulisi todistamaan vastarannalle enkeli ja kuinka erään tällaisen talaisuuden yhteydessä kolme nuorta miestä olisivat piiloituneet vastarannalle odottelemaan enkelin ilmestymistä todistaakseen enkelin olevan huijausta. Valkeisiin pukeutunut hohtava enkeli ilmestyikin ennustetusti ja kolmikko yhytti enkelin, joka kamppailun seurauksena putosi jokeen, josta kolmikko lopulta hänet kalasti ja paljasi valkoisiin pukeutuneeksi Joseph Smithiksi, joka piilotteli asusteiden alla lyhtyä.

Evangelical Messenger and Gopel Advocate lehden raportti levisi aikalaisissa lehdissä melko laajalle seuraavan kuukauden aikana, vaikka mormonien oma lehti yritti hyökätä tarinaa vastaan. Kuinka paljon ensimmäisessä jutussa on sitten keksittyä tai totta on tietysti näin jälkikäteen vaikeaa arvioida. On kuitenkin huomionarvoista, että hyvin samankaltainen tarina, joskin erilaisella lopputuloksella, julkaistiin The Cristian Standard lehdessä 26.1.1838. The Cristian Standard julkaisi Jasper Jesse Mossin kertomuksen, jossa samoin kuin edellisessä, kerrotaan kuinka kastetilaisuuksien aikana joen vastarannalle ilmestyi enkeli. Toisin kuin aiemmassa tarinassa J.J. Moss kertoo paljastusaikeissa olleiden miesten löytäneen veden pinnan alle piilotetun lankun, joka mahdollisti enkelin vettenpäällä kävelyn. Miehet sabotoivat lankkua sen verran, että ilmestynyt enkeli putosi veteen. Veteen pudonnut enkeli pakeni paikalta niin vauhdikkaasti ettei saatu selville kuka oli kyseessä. Lopuksi Moss toteaa enkelten ilmestyminen loppuneen kyseisen tapauksen jälkeen.

J.J. Moss kuvailee myös muita Kirtlandin mormonien tapoja, jotka monin kohdin ovat nykymormoneille täysin tuntemattomia. Kuvaukset muistuttavat ennemminkin hurmoshenkisiä helluntaipalveluksia, joissa kaatuillaan, puhutaan kielillä ja karkotetaan pahoja henkiä. J.J. Moss myös kertoo kuinka kokouksia järjestettiin paljon juuri iltaisin ja öisin, mikä luonnollisesti tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisten illuusioiden suunnitteluun. Moss näyttää myös kiinnittäneen huomiota, että mormonien riennoissa viini olisi näytellyt merkittävää osaa erilaisten ihmeiden järjestelemisessä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kohtaan arvioita kuinka mahdollisesti huumaavilla aineilla alkuaikojen mormonijohtajat olisivat manipuloineet jäsenten kokemuksia. Vuonna 2007 Robert T. Beckstead piti Sunstone Symposiumissa aihetta käsittelevän esitelmän "Restoration and the Sacred Mushroom" jossa hän käsitteli Joseph Smithin suhdetta voodooseen ja intiaanien shamanismiin. Esitelmässään Beckstead esittää kuinka Joseph Smithin lähipiirissä oli henkilöitä, jotka tunsivat ja kykenivät opettamaan Joseph Smithille kuinka psykedeelisiä kasveja voitiin käyttää ihmisten tajunnantilojen muokkaamiseen ja hengellisten kokemusten tuottamiseen.

Cincinnati Daily Commercial lehti julkaisi syyskuussa 1849 kertomuksen "One way to work a miracle" joka kertoo kuinka James J. Strang, joka myös vaikutti MAP-kirkossa voimakkaasti Joseph Smithin elinaikana, vuodatti Pyhää Henkeä jonkin rakennuksen siunaustilaisuudessa. Kertomus on hyvin yksityiskohtainen kuvaus, jossa huomio kiinnittyy miten Strang on illuusiota rakentanut käyttäen mahdollisesti fosforia. Illuusiota varten tila on pimennetty mahdollisimman täydellisesti valonlähteitä kontrolloimalla ja lopulta yhdellä kynttilällä on synnytetty valoilmiö yleisölle. Toisiin illuusio on ilmeisesti tehonnut, mutta kaikki eivät olleet vakuuttuneita.

Vaikka aikalaisissa lehdissä julkaistut kertomukset ovat joiltain osin epäluotettavia ja mielikuvituksellisia niin lienee selvää, että jonkinlaista pyrkimystä mormonikirkon ensivuosina on ollut illuusioiden lavastamiseen. Ihmeet eivät ole olleet kaikille aikalaisille ihmeitä vaan järjestettyjä illuusioita, joita toiset ovat myös pyrkineet paljastamaan. Mormonit itsekin huolestuivat jossain määrin vähän Joseph Smithin kuoleman jälkeen, että mihin kaikki ihmeet katosivat Smithin kuoltua ja kirkon hajottua useisiin suuntiin. Mikäli Cincinnati Daily Commercialiin on uskominen niin James Strang on ainakin yrittänyt lavastaa oman liikkeensä piirissä ihmeilluusioita edelleen, mutta Brigham Youngin liikkeen mukaan illusionäärejä ei ilmeisesti eksynyt. Alun hurmoshenkisestä meiningistä MAP-kirkossa ei taida olla enää juuri mitään jäljellä sillä  kaavamaisenmonotonisessa unettavuudessaan jumalanpalvelukset hakevat vertaistaan.

Kainin kirous

17. elokuuta 1949
Kirkon suhde neekereihin pysyy samana kuin se aina on ollut. Ei ole kyse linjasta vaan suorasta käskystä Jumalalta jolle kirkon oppi on rakentunut sen alusta alkaen, neekerit voivat liittyä kirkon jäseniksi, mutta heille ei myönnetä pappeutta nykyaikana. Herran profeetat ovat antaneet useita lausuntoja tästä perusperiaatteesta. Presidenttin Brigham Young sanoi: "Miksi niin monet maan asukkaista kantavat mustan ihon kirousta? Se on seurausta siitä, että heidän isänsä hylkäsivät pyhän pappeuden voiman ja Jumalan lain. He ovat matkalla kuolemaan. Ja kun kaikki muut lapset ovat saaneet omat pappeuden siunauksensa sitten kirous otetaan Kainin jälkeläisten päältä pois ja he saavat pappeuden sekä kaikki siunaukset joihin me olemme oikeutettuja nyt." 

Presidentti Wilford Woodruff antoi seuraavan lausunnon: "On tuleva päivä jolloin kaikki sen rodun jäsenet tullaan sovittamaan ja he saavat kaikki siunaukset jotka meillä on." 

Kirkon kanta neekereihin voidaan ymmärtää kun pidämme mielessämme toisen kirkon opin, nimenomaisesti, henkien käyttäytymisen henkimaailmassa ennen syntymää, jolla on merkittävä vaikutus niihin olosuhteisiin ja seikkoihin jotka nämä henget ottavat kuolevaisuudessa ja vaikka tämän periaatteen yksityiskohtia ei ole kerrottu, kuolevaisuus on suuri etuoikeus joka annetaan niille jotka ylläpitävät ensimmäistä asumustaan; ja että etuoikeuden arvo on niin suuri että henget ovat valmiita tulemaan maan päälle ja ottamaan kehon riippumatta millaisia rajoitteita kehoon kohdistuu ja minkälaisen kehon he ottavat; ja kuinka rajoitteiden joukossa, on jäädä kuolevaisuudessa ilman oikeutta pappeuden siunauksiin, rajoite jonka henget ovat valmiita ottamaan saadakseen mahdollisuuden tulla maailmaan. Tässä periaatteessa ei ole minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta liittyen pappeuden puutteeseen neekereillä. 

Ensimmäinen presidenttikunta

Alkuperäinen teksti löytyi FAIR-mormon apologisivustolta, yllä esitetty on oma suomennokseni alkuperäisestä.

Kuten ylläolevasta ensimmäisen presidenttikunnan lausunnosta käy hyvin ilmi niin MAP-kirkon suhde mustaihoisiin ihmisiin on ollut varsin kielteinen. Samaisella FAIR:n sivulla löytyy myös toinen lausunto vuodelta 1969, jossa kirkon johtajat edelleen painottavat kuinka kirkon sortotoimet mustaihoisia ihmisiä kohtaan eivät ole ihmisoikeusloukkauksia eikä 1960-luvulla voimistuneen ihmisoikeusliikkeen vaatimukset ihmisten tasavertaisesta kohtelusta ulotu kirkkoon, koska kirkko ei rajoita ihmisten kansalaisoikeuksia kirkon ulkopuolella. MAP-kirkon lausunnot aiheesta itseasiassa muistuttavat paljon niitä lausuntoja, joita tänä päivänä näemme kotisuomessa evankelisluterilaisen kirkon ympärillä vellovassa keskustelussa sateenkaariparien avioliitto-oikeuksiin liittyen. Kun 1969 MAP-kirkko perusteli näkemystään, ettei sen tarvitse muuttaa käytäntöjään koska sen sisäiset käytännöt eivät vaikuta kirkon ulkopuolella, niin tuossa lausunnossa kuitenkin unohdetaan kuinka Brigham Youngin aikaan sekään ei pitänyt paikkaansa.

1949 julkaistussa lausunnossa lainatut Brigham Youngin sanat viittaavat hänen opetuksiinsa taivaassa käydystä sodasta, jossa Kain ja Abel olivat molemmat sotajoukkojen johtajia. Kainin alaisuudessa taistelleista hengistä tuli hänen jälkeläisiään maanpäällä ja vastaavasti Abelin alaisuudessa taistelleista hänen jälkeläisiään. Brighamin opetusten mukaan, tappaessaan Abelin Kain toivoi omille jälkeläisilleen edun maailmassa Abelin jälkeläisiin nähden. Jumala kuitenkin kirosi Kainin ja eväsi hänen jälkeläisiltään oikeuden pappeuteen kunnes kaikki Abelin jälkeläiset olisivat ensin saaneet sen. Brigham Youngin opetusten mukaan mustaihoiset oli tuomittu olemaan palvelijoita, joita ei koskaan saanut asettaa valkoisten yläpuolelle ja siksi orjuus oli suorastaan välttämätöntä.

1954 MAP-kirkon presidentti David O. McKay taas kiisti, että kirkossa olisi koskaan ollut oppia jumalallisesta kirouksesta liittyen rotuihin tai afrikkalaista alkuperää olevien ihonväriin. McKayn lausunto on siis ollut harhaanjohtava ja suoranainen valhe. MAP-kirkossa usko, että ihonväri on merkki esi-isien epäuskosta elää vahvana ja vielä nykyäänkin Mormonin kirjasta löytyy teksti, joka erottelee ihmiset ihonvärin mukaan.

Alma 3 

6 Ja lamanilaisten iho oli tumma sen merkin mukaisesti, joka oli pantu heidän isiinsä ja joka oli heille kirous heidän rikkomuksestaan ja kapinoimisestaan veljiään vastaan, joita olivat Nefi, Jaakob ja Joosef ja Sam, jotka olivat vanhurskaita ja pyhiä miehiä.
7 Ja heidän veljensä pyrkivät hävittämään heidät; sen tähden heidät kirottiin; ja Herra Jumala pani heihin merkin, eli Lamaniin ja Lemueliin ja myös Ismaelin poikiin ja ismaelilaisiin naisiin.
8 Ja tämä tapahtui, jotta heidän jälkeläisensä erottuisivat heidän veljiensä jälkeläisistä, jotta Herra Jumala siten voisi varjella kansansa, ettei se sekoittuisi ja uskoisi vääriin perimätietoihin, mikä koituisi sen tuhoksi.

Ihonväri on Mormonin kirjan mukaan Jumalan asettama merkki, jolla Jumala auttaa vanhurskaita tunnistamaan soveltuvat parittelukumppanit ja ylläpitämään rotuhygieniaa. Vielä vuoteen 2013 asti kirkon oppimateriaaleissa oli Spencer W. Kimballin sanat: "Suosittelemme, että ihmiset avioituvat sellaisen kanssa joka kuuluu samaan roturyhmään."

Merkille pantavaa on, että itsessään oppi ihonväristä Jumalallisena kirouksena ei ole peräisin Joseph Smithiltä tai Brigham Yougilta vaan on jo aikaisempaa protestanttista perua, jolla perusteltiin afrikkalaisten alkuperäiskansojen asemaa alempana rotuna ja orjina. Tarkkaa päivämäärää, milloin Pohjois-Amerikkalaiset protestantit ryhtyivät saarnaamaan oppeja Kainin kirouksesta, on vaikea määrittää, mutta ne olivat jo olemassa hyvissä ajoin ennen kuin Joseph Smith Mormonin kirjan kirjoitti. Vuonna 1843 aiheelle omistettu kirja "Slavery or as it relates to the Negro, or African Race" itseasiassa sisältää käytännössä kaiken mitä Brighmam Young asiasta saarnasi, joten en pitäisi mitenkään yllättävänä jos Brigham Young olisi oppinsa aiheesta juuri kyseisestä teoksesta ammentanut. Oppi Kainin kirouksesta oli siis levinnyt aikalaisin uskonpiireihin jo laajalti, joten tämä kopioitui myös mormonismiin.

Mormonit usein mielellään kertovat kuinka Joseph Smith ei ole kirkon rasismin alkulähde, mikä siis pitää tietystä perspektiivistä katsottuna paikkansa. MAP-kirkossa aina vuoteen 1978 asti vaikuttanut kielto asettaa mustaihoisia ihmisiä pappeusvirkoihin tai mihinkään johtaviin asemiin on peruja orjakaupan kultakaudelta ennen USA:n sisällissotaa. Se oli yksinkertaisesti vain yksi ajan haamujen kaiku sukupolvien takaa, jota kirkon johtajat eivät uskaltaneet oikaista ennen kuin julkinen paine oli liian suuri kestettäväksi. Oppien muuttaminen jälkikäteen luonnollisesti asettaa aina kyseenalaiseksi ne pyhät totuudet joita aiemmat kirkon johtajat ovat julistaneet, eikä aiempien sukupolvien virheiden myöntäminen ole koskaan kovin helppoa jos esitetään väitteitä suorasta ilmoituksesta Jumalalta. Aiempien kirkon johtajien lausuntojen mukaan rotusyrjintä oli jumalasta lähtöisin vaikka noiden oppien alkulähde oli selkeästi kirkon syntyaikana vaikuttaneessa kulttuurissa. Mormonien Jumalan voisikin sanoa olleen kirkon syntyaikoina vallinneen kulttuurin tuote, pitkävihainen rasisti, joka tuomitsi Kainin jälkeläiset esi-isänsä rikkeiden takia kantamaan koko elämänsä esi-isänsä syntiä vailla mahdollisuuksia saavuttaa samoja etuja elämässä kuin vaaleampaa ihoa kantavat henkilöt. Vuonna1978 tuo rasistijumala sitten viimein muutti mielensä ja päivitti oppejaan hieman humaanimpaan suuntaan.

Kun tarkastelee miten aiheesta on aikanaan MAP-kirkossa opetettu ja miten oppeja hitaasti muutetaan niin pakostakin tulee mieleen Orwellin kirjassa 1984 oleva Totuuden Ministeriö, jonka tehtävänä on muokata historiasta kertovia uutisia. Aivan samoin kuin Orwellin kirjassa ministeriö muokkaa kansalaisille esitettävää narratiivia niin MAP-kirkko muuttaa omaa kerrontaansa omasta historiastaan pala kerrallaan. Brigham Youngin rasistiset lausunnot ovat kääntyneet reilussa vuosisadassa täysin päälaelleen väitteiksi kuinka kirkko on perustamisestaan lähtien taistellut voimakkaasti rotusyrjintää vastaan. Vaikken itse enää Raamattuun usko jumalallisen tiedon lähteenä niin Jesajan sanat tässä kohdin kaikuvat vahvoina.

Jes 5:20. Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!