Uskonto ja raha

Olen pariin otteeseen menneinä vuosina kirjoittanut MAP-kirkon rahankäytöstä ja yritystoiminnasta. Monet mormonit ovat useaan otteeseen vakuutelleet itselleen kuinka kirkko ei käytä jäsenten lahjoittamia kymmenysvaroja liiketoimintaimperiuminsa rahoittamiseen, mutta nyt nämä väitteet kumotaan MAP-kirkon tuoreessa tiedotteessa. MAP-kirkon tiedote kirkon rahankäytöstä valottaa ylimalkaisesti miten kirkon varoja käytetään. Samalla kirkko tuli paljastaneeksi, että se on valehdellut rahankäytöstään jäsenille ja koko muulle maailmalle.

Maaliskuun 27. 2007 kirkon omistama Deseret News julkaisi artikkelin Salt Lake Cityyn rakennettavan City Creek keskuksen kehitysprojektista. Deseret News kertoo jutussaan kuinka kymmenysvaroja ei käytetä projektissa vaan kuinka rahat tulevat kirkon kiinteistöliiketoiminnasta.

Money for the project is not coming from LDS Church members' tithing donations. City Creek Center is being developed by Property Reserve Inc., the church's real-estate development arm, and its money comes from other real-estate ventures.

City Creek keskuksen rakentaminen maksoi arvioiden mukaan kahdesta viiteen miljardia dollaria, riippuen siitä lasketaanko summaan pelkästään n. kaksi miljardia maksanut ostoskeskus vai myös sen yhteyteen rakennetut toimisto-, pysäköinti- ja asuntokorttelit. Summat olivat tietysti suuria ja maailmanlaajuisesti operoivan kirkon jäsenten mieliin ei luonnollisesti haluttu istuttaa mielikuvia kuinka rahat virtaavat Utahiin rahoittamaan amerikkalaisia liiketoimintoja.

Tuoreessa tiedotteessaan kirkko perustelee City Creek keskuksen rakentamista näin:

Some investments serve a dual purpose. For example, Church President Gordon B. Hinckley stated that “we have felt that good farms, over a long period, represent a safe investment where the assets of the Church may be preserved and enhanced, while at the same time they are available as an agricultural resource to feed people should there come a time of need” (“The State of the Church,” Ensign, May 1991, 54). Another example is the Church’s participation in the development of downtown Salt Lake City. With its investment in the City Creek Center (a mixed-use development that includes retail space, residential units, office space and parking), the Church enhanced the environs of Temple Square and underscored a commitment to Salt Lake City, Utah, where it is headquartered. The investment increased local economic activity during a financial downturn and attracted visitors and residents to Salt Lake City’s historic downtown.

Tavoite oli siis houkutella ihmisiä Salt Lake Cityn keskustaan ja kohentaa kaupungin keskustan imagoa taloudellisen ahdingon aikana, sekä alleviivata kirkon sitoutumista Salt Lake Cityn kehittämiseen. Salt Lake Cityn kehittäminen onkin varmasti päällimmäisenä mielessä köyhillä Afrikkalaisilla jäsenillä, jolle kirkon presidentti Nelson kävi muistuttamassa kuinka köyhyyden kirous poistuu vasta kun kymmenykset on maksettu. Kirkon johtajien toistuvat saarnat ja opetukset painottavat kuinka kymmenykset olisi maksettava ensin vaikka perheellä ei sen jälkeen olisi varaa ruokaan. Alla pari lainausta aihetta käsitteleivistä kirkon materiaaleista.

Nuorten Voimaksi 

s. 38: "Maksa ne ensin – silloinkin kun sinusta tuntuu, etteivät rahasi riitä muiden tarpeiden täyttämiseen. Se auttaa sinua vahvistamaan uskoa, voittamaan itsekkyyden ja olemaan vastaanottavaisempi Hengen kuiskauksille."

Perustukseni - Periaatteita, Taitoja, Tapoja: 4. Hallitse Rahankäyttö  

Maksa kymmenykset ja uhrit 

Kun ansaitset henkilökohtaista palkkaa, maksa kymmenykset ensin. Sitten Jumala voi siunata sinua.

Maaliskuun 2013 Liahonassa kirkko kertoi kymmenysvarojen käytöstä vielä näin.

Kuinka kymmenyksiä käytetään?
Kymmenysten periaatetta – sitä, että annamme vapaaehtoisesti kymmenennen osan tuloistamme Jumalan työhön – on opetettu Vanhan testamentin ajoista lähtien (ks. 1. Moos. 14:17–20). Näin Herra rahoittaa kirkkonsa työn. Nykyään kymmenysvaroja käytetään 1) temppelien, seurakuntakeskusten ja muiden kirkon rakennusten rakentamiseen, 2) kirkon toimintakustannuksiin, 3) lähetystyöohjelman rahoitukseen (tähän eivät sisälly yksittäisten lähetyssaarnaajien kulut), 4) kirkon luokissa ja apujärjestöissä käytetyn aineiston valmistamiseen sekä 5) muun tärkeän työn, kuten temppeli- ja sukututkimustyön, toteuttamiseen.

Tuoreessa tiedotteessa kirkko kuitenkin toteaa rahanköytöstään näin (vahvenne lisätty).

Church members are taught to “gradually build a financial reserve by regularly saving [a portion of their income]” (Providing in the Lord’s Way: Summary of a Leader’s Guide to Welfare [booklet, 2009], 2). The Church applies this same principle in its own savings and investments. In addition to food and emergency supplies, the Church also sets aside funds each year for future needs. These funds are added to Church reserves, which include stocks and bonds, taxable businesses, agricultural interests and commercial and residential property.

MAP-kirkko siis kertoo siirtävänsä vuosittain jäseniltä kerätyistä kymmenysvaroista osan kirkon "reserveihin," jotka sisältävät osakkeita, lainoja, veronalaista yritystoimintaa, maataloustuloja ja kaupallista sekä asunto-omaisuutta. Maaliskuun 2013 Liahonasta kirkko jätti kertomatta jäsenistölleen tämän merkittävän yksityiskohdan eli valehteli varojen käytöstä.

Vielä kun muistetaan taannoin julkisuuteen vuotanut kirkon ylimmän johdon palkkakuitti, josta kävi ilmi kuinka kirkon ylimmän johdolle maksetaan 130 000 dollarin vuotuista korvausta, joka vastaa ihan kelpo yritysjohtajan ansiotuloa, niin kokonaiskuva uskonnoksi naamioidusta yritystoiminnasta alkaa muotoutumaan. Suuri osa oamisuudesta on kiinteistöjä, joiden toiminta liittyy uskonnon harjoittamiseen ja jotka näkyvät kulusarakkeessa pienentäen kirkon voittoja. Kustannusten kattamiseksi kirkko kerää painokkaasti kymmenyksiä ja muita lahjoituksia jäseniltä ja kustannusten jälkeen yli jäävät varat sijoitetaan liiketoimintaan tai muihin sijoitusinstrumentteihin.

Tähän liiketoimintaraamiin sopii myös täydellisesti kirkon vuosituhannen vaihteessa tekemä päätös siirtää seurakuntien siivousvastuu pois palkatuilta talonmiehiltä ja siivoojilta seurakuntalaisille itselleen. Palkollinen siivouspalvelu näkyi arvatenkin ikävän suurena kulueränä kirkon taseessa, joten kun oli mahdollista siirtää se jäsenten tekemäksi palkattomaksi palvelukseksi niin päätös on ollut liiketoimintajohtajille helppo. Maksullisen siivouksen lakkauttamispäätöksen uhreiksi joutuneet todennäköisesti melko heikossa taloudellisessa asemassa olleet kirkon jäsenet toki menettivät kirkolta saamansa ansiotulot, mutta liiketoimintaa pyörittävän kirkko-organisaation kulusarakkeessa summat pienenivät.

Kirkko käyttää hyväkseen liiketoimintojen pyörittämisessä muutenkin jäsenten vapaa-ajallaan tekemään ilmaistyötä. Sukututkimus on varsin työlästä ja aikaa vaativaa, mutta kirkon jäsenet tekevät sitä jatkuvasti ilman korvausta. Kerätyt tiedot kootaan Utahissa yhteen ja koottua tietokantaa käytetään hyväksi kirkon kaupallisissa sukututkimuspalveluissa.

Kirkon tuoreessa tiedotteessa todetaan kirkon käyttävän resurssejaan "Herran työn tekemiseen" ja kuinka suurin osa "Herran työtä" rahoitetaan pääosin jäsenten kymmenyslahjoituksista.

Resources used to carry out this work come principally from the tithing donations of Church members. A small portion of funds comes from businesses maintained by the Church.

Kirkon mittava liiketoimintaimperiumi, johin kymmenysvaroja myös ohjataan, ei siis kuulu artikkelin listaamiin "Herran töihin" eikä tiedotteen mukaan tuota kuin vain vähäisen osan kirkon kuluttamista varoista. Pääosa varoista, ml. liiketoimintaan ohjattavat varat, tulee siis kymmenyksistä. Mielestäni on kirkon johtajat ovat moraalittomia saarnatessaan kuinka kymmenykset pitää maksaa aina ensin, jopa perheen perustarpeiden kustannuksella, kun samaisia varoja ohjataan liiketoimintoihin. Mieleen syntyy synkkiä mielikuvia ahneista kapitalisteista, jotka toisten kurjuudella rakentavat omia norsunluutornejaan.