MAP-kirkon Ensign -lehden numerossa 6/2020 julkaistiin palsta, jossa kirkon ylimpään johtoon kuuluva Dallin H. Oaks vastaa nuorten avioparien esittämiin kysymyksiin. Viidennessä kysymyksessä huolestunut vaimo kertoo miehensä jääneen epäaktiiviseksi kirkon historiaan ja oppeihin liittyvien epäilysten takia ja kysyy neuvoa miten hänen tulisi asiaa tutkia.
5. “Aviopuolisoni on jäänyt epäaktiiviseksi kirkon historiaan ja oppeihin liittyvien epäilysten takia. Miten minun tulisi tutkia ja vastata näihin ongelmiin?”
Ehdotan, että tutkiminen ei ole vastaus. (alleviivaus lisätty) Viittaukset kirkon moniin tarjolla oleviin apuihin yleisistä kysymyksistä, kuten evankeliumiaiheita käsittelevät esseet ChurchofJesusChrist.org:ssa, voivat auttaa niitä, jotka vilpittömästi etsivät, mutta paras vastaus kaikkiin kysymyksiin jotka uhkaavat uskoa on kasvattaa uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kääntyminen Herran puoleen on tärkeämpää kuin kääntyminen kirkkon puoleen. Ja kääntyminen Herraan tapahtuu rukouksen ja opiskelun ja palvelun kautta, edelleen rakkaudellisella kärsivällisyydellä puolison ja muiden huolestuneiden perheen jäsenten osalta.
Huolestunut puoliso, joka kysyy kirkon johdolta apua miten kohdata uskonkriisiä läpikäyvä henkilö, saa ohjeen ettei kannata perehtyä asioihin, jotka ovat uskonkriisiin johtaneet. Tässä ohjeessa on niin paljon väärää, etten tiedä mistä aloittaa. Ohje on suorastaan hävytön ja ainoastaan lisää tuskaa perheissä. Kun suoraan ohjeistetaan, että ongelmiin perehtyminen ja pyrkimys niiden ymmärtämiseen tutkimalla asioita ei ole vastaus, perheen ongelmat vain tulevat syventymään. Jos aviopuoliso ei edes yritä ymmärtää mikä kriisin on aiheuttanut niin miten ihmeessä kriisiin ajautunut henkilö voi koskaan kokea, että häntä kuunnellaan, ymmärretään tai kunnioitetaan?
Lääkkeeksi ongelmaan Dallin H. Oaks tarjoaakin oman uskon kasvattamista. Sen sijaan, että perehtyisi ongelmat synnyttäneisiin asioihin niitä tutkimalla, on tärkeämpää toistaa samoja rituaaleja ja asioita, joilla usko on omaan mieleen synnytetty ja miten sitä on vahvistettu. Rukoile, opiskele pyhiä kirjoja ja teehkää entistä enemmän palvelutyötä kirkossa. Tämä ei ratkaise perheen ongelmia positiivisella tavalla, jossa puoliso ja muu perhe pyrkisi ymmärtämään ja tukemaan kriisiään läpikäyvää henkilöä, mutta toisaalta se ei taida olla Dallin H. Oaksin tavoite muutenkaan.
Dallin H. Oaksin ohje asettuu oikeaan perspektiiviin kun huomioidaan hänen asemansa kirkon johdossa. Roolissaan hänen tehtävänsä on ajaa kirkon etua ja se on, että jäsenet pysyvät kirkossa hinnalla millä hyvänsä. Se, mitä Dallin H. Oaksin jättää vastauksessaan sanomatta, onkin tällä kertaa tärkeämpää. Toteamalla, ettei tutkimalla kirkon ongelmia löydä vastauksia, hän alleviivaa, että hän tietää nämä ongelmat ja kuinka ihmiset lähtevät kirkosta jos he näihin ongelmiin sattuvat törmäämään kirkkoa tutkiessaan. Dallin H. Oaksin ohje on hieno esimerkki siitä miten mijöökontrolli MAP-kirkossa toimii. Tällä kertaa Dallin H. Oaks antaa suoran ohjeen kuinka jäsenen tulee pidättäytyä tutkimasta asioita, jotka ovat johtaneet puolison uskonkriisiin, arvatenkin koska informaation leviäminen voi johtaa yhä uusiin jäsenmenetyksiin. Kehottamalla yhä aktiivisesti mukana kirkossa olevia perheenjäseniä viettämään entistä enemmän aikaa kirkon uskoa vahvistavissa rituaaleissa ja palvelutehtävissä, hän pyrkii vähentämään kriisiä läpikäyvän henkilön viettämää aikaa perheensä parissa ja siten eristämään hänet perheestään.
Lisäksi Dallin H. Oaksin vastauksessa on esitetty epäsuora syytös, että ihmiset, jotka asioita tutkivat ja kadottavat uskonsa kirkkoon, eivät ole vilpittömiä. Tämä uskonkriisiin ajautuneen ihmisen leimaaminen huonoksi on hengellistä väkivaltaa, uhrin syyllistämistä. Leimaalla ihmisen epärehelliseksi epäuskon perusteella on tyypillistä kulteissa, jossa kaikki ulkopuolinen ja epäily täydellistä oppia ja organisaatiota kohtaan nähdään pahana.
Pahuus ei tässä kohdassa asu uskonkriisiä läpikäyvässä ihmisessä, se asuu kirkon seinien sisäpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti