Uskonnollinen manipulointi - Uhrin syyllistäminen

Kaksiteräisyydestä seuraa jokseenkin automaattisesti uhrin syyllistäminen jolloin johtajien sekä muiden jäsenten kommentit saavat muodon:

• "Jos olet onneton.."
• "Jos et saa siunauksia.."
• "Jos jotain pahaa tapahtuu.."
  .. se ei voi olla Jumalan tai kirkon vika eikä varsinkaan johtajien vika eli sen täytyy olla oma vikasi.

Kaksiteräisyydestä seuraava uhrin syyllistäminen on seurausta uskomuksesta, että kaikki onnistuu ja elämä on ihanaa kunhan vain noudattaa evankeliumia ja kirkon johtajien mielenoikkuja tarpeeksi hyvin. Vaikka ei olisi tehnyt itse mitään väärin ja tuntee teheensä juuri niinkuin pitää, mutta tuntee itsensä onnettomaksi niin se tulkitaan syntisyydeksi ja kyvyttömyydeksi elää evankeliumin oppien mukaan.

Uhrin syyllistäminen on ajatuksenpysäytysmekanismi, joka estää uhria ja muita jäseniä havaitsemasta järjestelmän vikoja. Se on patenttivastaus ja tekosyy sille miksi joku tuntee olonsa ikäväksi kaikesta yrittämisestä ja toteutumattomista onnen lupauksista huolimatta. Uhrin syyllistäminen voi olla joko suoraa tai epäsuoraa vihjailua kuinka uhri valehtelee, on vihainen, itsekäs , syntinen, ylpeä tai muutoin paha ihminen. Jokainen vasta-argumentti kääntyy nurinpäin ja syyllisyys vieritetään onnettoman uhrin taakaksi.

Luonnollinen ihminen: Ihminen, joka antaa himojen, halujen, mielitekojen ja lihan aistien vaikuttaa itseensä Pyhän Hengen kuiskausten asemesta. Sellainen ihminen pystyy käsittämään fyysisiä mutta ei hengellisiä asioita. Kaikki ihmiset ovat lihallisia eli kuolevaisia Aadamin ja Eevan lankeemuksen vuoksi. Jokaisen ihmisen täytyy syntyä uudesti Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta lakatakseen olemasta luonnollinen ihminen.

Yllä lainaus MAP-kirkon pyhien kirjoitusten oppaasta. Syyllistävä syyttävä sormi osoittaa siis vääjäämättä jäseneen, joka ei pysty käsittämään "hengellisiä asioita."

Syyllisyyden kääntö toimii, koska kirkon jäsenilleen lupaamat asiat ovat ehdollisia epämääräisesti määriteltyyn kelvollisuuteen nähden. Onnen ehdollistaminen kelvollisuuskäsitykseen voi saada uhrin myös syyttämään itseään omasta onnettomuudestaan, kykenemättä havaitsemaan kuinka koko onnettoman elämän takana onkin yhteisön opit ja käsitykset, jotka ruokkivat itseinhoa.

Tobias ja Lalich toteavat kirjassa "Captive Hearts, Captive Minds" seuraavasti:

Kulteissa ja vahingollisissa suhteissa alistetussa asemassa olevat usein hyväksyvät hyväksikäytön omaksi syykseen uskoen ansaitsevansa kaltoinkohtelun tai sen olevan heidän omaksi hyväkseen. Joskus uhrit uskovat olevansa pahoja sen sijaan, että harkitsisivat hyväksikäyttäjän, henkilön josta he ovat riippuvaisia, olevan ilkeä, epäluotettava tai paha. Heille on yksinkertaisesti liian pelottavaa ajatella niin: se vaarantaa vallantasapainon ja merkitsee täydellistä hylkäämistä, jopa omaa tai läheisten kuolemaa. Tämä selittää miksi hyväksikäytetty kultin jäsen voi pettyä suhteeseen tai yhteisöön, mutta silti uskoa oppiin, hyvyyteen ja johtajan valtaan.

"Teen sen vain omaksi parhaaksesi" kääntää hyväksikäyttäjän uhreihin kohdistaman hyväksikäytön hyvelliseksi toiminnaksi ja toimii siten hyväksikäytön oikeutuksena. Uhrin näin uskoessa vakavien kysymysten esittäminen on käytännössä mahdotonta, koska uhri uskomuksensa mukaan ansaitsee tulevansa hyväksikäytetyksi ja hyväksikäyttö saattaa uhrista tuntua hetkellisesti jopa ihanalta.

Suurin osa kulteista, eikä MAP-kirkko apologeineen ole tässä poikkeus, kritiikkiä kohdatessaan kääntää syyllisyyden poikkeuksetta kritiikkiä esittävän syyksi. Yhteisö ei itsessään kestä lainkaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja kritiikin esittäjät leimataan yhteisön vihollisiksi, harhaanjohdetuiksi, antimormoneiksi, vihaisiksi ja pahoiksi tai jollain tavalla syntisiksi ihmisiksi. MAP-kirkon herkkänahkaisuutta kritiikkiä kohtaan ilmentää Dallin H. Oaks PBS:n haastattelussa, jossa hän toteaa ettei kirkon johtajia saa kritisoida vaikka siihen olisi aihettakin.

Mormoneille kirkko johtajineen lupaa paljon kunhan vain on kuuliainen ja vanhurskas, mutta käytännössä lupaukset ovat katteettomia. Mikään ei riitä kun aina on jotain mitä pitäisi tehdä enemmän ja jos jotain sitten jättää tekemättä esim. huolehtiakseen omasta hyvinvoinnistaan niin on itsekäs. Kirkko opettaa jäsenensä uskomaan kuinka kirkko on 100% puhdas ja aina oikeassa. Epäilysten kalvaessa jäsenen mieltä syy vieritetään jäsenen harteille, joka ei ole tarpeeksi vilpitön tai ei ole riittävän uutterasti ylläpitänyt omaa todistustaan.

Mystinen manipulointi lupaa ihmeitä, jotka tuskin koskaan tapahtuvat. Syyllisyyden kääntäminen on luontainen tapa vierittä syy toteutumattomista profetioista tai ihmeteoista uhrin niskoille.

MK Moroni 7:37  Katso, minä sanon teille: ei, sillä ihmeet tehdään uskon tähden, ja uskon tähden enkelit ilmestyvät ja palvelevat ihmisiä; jos siis nämä asiat ovat lakanneet, voi ihmislapsia, sillä se johtuu epäuskosta, ja kaikki on turhaa.

Epäusko on siis se syy miksi ihmeitä ei tapahdu. Epäusko on se syy miksi amputoidulle ei jalka kasva takaisin tai miksi polion takia liikuntakykynsä menettänyt ei enää kävele.  Patriarkaaliset siunaukset lupaavat jäsenten tekevän ihmeellisiä asioita, mutta aina ehdollisesti, joten jäsenet saavat syyttää itseään kun eivät usko tarpeeksi. Mielenterveyspotilaatkin ovat sairaita vain, koska eivät usko tarpeeksi. Usko uhrin syyllisyyteen on toisinaan niin vahva, että seurakuntien piispat karsastavat heiltä ongelmiinsa apua hakevien jäsenten ohjaamista hoitoon ja "määräävät lääkkeeksi" kirkon oppien tiukempaa noudattamista, paastoa, rukoilua ja pyhien kirjoitusten lukua, eli asioita jotka mahdollisesti ovat ongelmien aiheuttajia.

Tosiasia on, että kirkolla ei ole vastauksia ihmisten ongelmille vaikka se niin antaa ymmärtää. Ongelmaan olisi helppo ratkaisu: kirkon tulisi myöntää ettei se pysty korjaamaan rikkinäisiä ihmisiä, jolloin jäsenet ohjattaisiin oikeaan hoitoon nopeammin ja ihmiset voisivat saada helpotusta. Sen sijaan kirkko oppeineen aiheuttaa itseasiassa juuri päinvastaista, kirkon opetukset altistavat jäsenet mielenterveysongelmille ja varsinkin perfektionismiin, masennukseen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön taipuvaisten olisi syytä pysyä hyvin hyvin kaukana MAP-kirkosta.

Kertauksen vuoksi Dallin H. Oaks "Rakkaus ja Laki":

Jumalan rakkaus on niin täydellistä, että Hän vaatii rakastaen meitä tottelemaan Hänen käskyjään, koska Hän tietää, että vain olemalla kuuliaisia Hänen laeilleen meistä voi tulla täydellisiä niin kuin Hän on. Tästä syystä Jumalan viha ei ole ristiriidassa Hänen rakkautensa kanssa vaan on todiste Hänen rakkaudestaan.

Jumalan viha onkin rakkautta ja jäsenen kokemat kärsimykset ovat osoitus tuosta rakkaudesta. Mitäpä alussa lainatut Tobias ja Lalich tästä totesivatkaan...