Uuden Testamentin Evankeliumien Jeesukset

Luettaessa Raamatun Uutta Testamenttia ilman uskonnollisia olettamuksia, pohtien milloin, millaisissa tilanteissa ja millaiset ihmiset omana aikanaan ovat tekstit kirjoittaneet, pystytään teksteistä muodostamaan jonkinlainen kuva siitä millaisena kukin kirjoittaja on Jeesuksen ymmärtänyt. Millaisen kuvan Jeesuksesta kukin kirjoittaja pyrkii antamaan kertoo merkittäviä yksityiskohtia kirjoittajan ja kulloisenkin seurakunnan käsityksistä.

Evankeliumeista ensimmäisenkä kirjoitetussa Markuksen Evankeliumissa Jeesuksen olemuksesta todetaan seuraavaa:

Mark 8:27 Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin. Matkalla hän kysyi opetuslapsilta: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" 28 He vastasivat: "Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista." 29 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Pietari vastasi hänelle: "Sinä olet Messias." 30 Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään.

Markuksen Evankeliumin mukaan Jeesus ei missään vaiheessa esitä väitteitä omasta jumaluudestaan, eivätkä siinä ihmiset tai opetuslapsetkaan pidä häntä Jumalana vaan messiaana. Messias aikalaiselle juutalaiselle on tarkoittanut kuningasta, joka tulee ja ajaa Roomalaiset pois perustaen Israelin oman kuningaskunnan. Useissa kohdissa Markuksen evankeliumia Jeesusta kutsutaan "ihmisen pojaksi". Monet nykykristityt vallalla olevan oikeaoppisen kristillisen uskontunnustuksen mukaan uskovat, että Jeesus oli samaan aikaan Jumala ja ihminen ja näin ollen "ihmisen poika" viittaisi ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Jeesukseen, mutta aina ei suinkaan ollut näin.

Mark 2:23 Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. 24 Silloin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?" 25 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? 26 Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille." 27 Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. 28 Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra."

Ylläolevasta lainauksesta pystytään hyvin päättelemään kuinka Jeesus ulottaa käsitteen "ihmisen poika" kaikkiin eikä vain itseensä. Käsitteestä "Ihmisen poika" ei voida siis tehdä minkäänlaisia päätelmiä Jeesuksen jumaluudesta ja Markuksen Evankeliumi näyttääkin julistavan Jeesusta profeettana, pyhänä miehenä, messiaana ja apokalyptisten aikojen syntien sovittajana. Jumalaksi Markuksen Evankeliumissa Jeesusta ei kutsuta.

Sama toistuu Matteuksen Evankeliumissa, mikä onkin varsin luonnollista kun otetaan huomioon kuinka Matteuksen Evankeliumin kirjoittaja on käyttänyt Markuksen Evankeliumia lähdetekstinään lisäillen sekä muokanten sitä omia tarkoitusperiään varten. Matteuksen Evankeliumissa Jeesuksesta pyritään luomaan kuvaa suurena profeettana, eräänlaisena uutena Mooseksena. Matteuksen Evankeliumin Jeesus onkin tullut vahvistamaan lakia.

Matt 5:17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Kirjoittaja on siis halunnut painottaa omalle seurakunnalleen hieman erilaista teologiaa kuin Markuksen Evankeliumissa, vaikka onkin seurannut omassa tekstissään pitkälti Markuksen Evankeliumista tuttua runkoa.

Luukkaan Evankeliumin kirjoittaja on myös käyttänyt Markuksen Evankeliumia lähteenään, mutta hänen teologiansa on hieman erilainen. Luukkaan Evankeliumia lukiessa on lukijan syytä myös pitää mielessään kuinka sama kirjoittaja on kirjoittanut myös Apostolien teot ja Luukasta luettaessa on kyseessä oikeammin kaksiosaa kattava teos kyseisen seurakunnan opeista. Luukkaan Evankeliumissa Jeesus esitetään täydellenä juutalaisena, joka tulee lakia noudattavasta perheestä ja joka itse noudatti lakia pilkulleen. Luukkaan Evankeliumin Jeesus on marttyyriprofeetta, mutta Luukkaan Evankeliumissa Jeesusta ei nähdä syntien sovittajana eikä jumalana. Luukkaan Evankeliumi onkin ilmeisesti kirjoitettu hyvin homogeeniselle juutalaisseurakunnalle, joka pitää arvossaan juutalaisia perinteitä ja uskomuksia, ja myöhemmin Apostolien teoissa seurakunnalle rakennetaan oikeutusta kuinka Evankeliumia saaranataan pakanoille, koska juutalaiset eivät ota sitä vastaan vaan ajavat jokaisessa kaupungissa saarnaamaan tulleen ulos synagogasta.

Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan Evankeliumeissa annetaan hyvin toisistaan poikkeavat kuvat Jeesuksesta vaikka ne kaikki käyttävät Markuksen Evankeliumia lähteenään. Näistä kolmesta Evankeliumista täysin poikkeava teksi onkin sitten Johanneksen Evankeliumi. Itsessään Johanneksen Evankeliumi on ladattu korkealentoisella mystiikalla ja dualismilla. Heti alusta alkaen lukijalle tehdään selväksi, että Jumala on ikuinen ja Jumala on Jesus, uhri joka tulee sovittamaan maailman synnit.

Joh 1:15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua." 16 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,  armoa armon lisäksi. 17 Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. 18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.

Johanneksen Evankeliumin Jeesus on myös puhuu paljon ja mystisesti, sekä väistelee kysymyksiä vaihtamalla puheenaihetta.

Joh 3:1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." 3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." 

Johanneksen Evankeliumin Jeesus myös julistaa itsensä Jumalaksi.

Joh 8:57 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!" 58 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin." 59 Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.

Jakeen Joh 8:58 ilmaus "minä olin" voidaan tulkita siten, että Jeesus julistaa itsensä Jumalaksi. Tulkintaa puoltaa myös jae 59, josta käy ilmi kuinka Jeesus aiotaan kivittää, joka tuolloin oli yleinen rangaistus jumalanpilkasta.

Uuden Testamentin neljästä Evankeliumista voidaan siis tunnistaa neljä erilaista Jeesusta. Syyt, miksi eri evankeliumien Jeesukset ovat niin merkittävästi toisistaan poikkeavia, ovat myös selvät: Evankeliumit on kirjoitettu eri seurakunnille, joilla on ollut toisistaan merkittävästi poikkeavat teologiat ja ennen kaikkea kristologiat. Jos analyysin ulottaa vielä Uuden Testamentin kaanonin ulkopuolelle jätettyihin Tuomaan Evankeliumiin, sekä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista koostettuun Q-lähteeseen löytyy alkuseurakuntien Jeesuksia vielä pari lisää.

Alkuseurakuntien erilaisia oppeja ja jumalkäsityksiä löytyy myös muista Uuden Testamentin kirjoista kun vain muistaa lukea tekstejä kriittisesti miettien miksi kulloisenkin tekstin kirjoittaja on tekstiään kirjoittanut ja mitkä ovat olleet kirjoittajan motiivit. Monista UT:n kaanoniin otetuista kirjeistä voidaan päätellä kuinka eri seurakunnissa on ollut erilaisia käsityksiä ja uskomuksia joita kirkon johdon on ollut tarvetta kirjeillään oikoa. Päätöstä oikeasta kristillisestä opista Jeesuksen olemuksesta ryhdyttiin muotoilemaan vasta vuonna 325 kun Nikean kirkolliskokouksessa ryhdyttiin muotoilemaan yhtenäistä uskontunnustusta ja lopullisesti Jeesuksen jumaluus päätettiin äänestyksellä.

(Innoitus tämän tekstin kirjoittamiseen syntyi kun olin katsonut useamman osan Yalen yliopiston youtube kanavalta löytyvästä Uuden Testamentin historiaa käsittelevästä luentosarjasta.)