Ristiriitaisia opetuksia totuudesta

MAP-kirkon ensimmäisen presidenttikunnan jäsen Dieter F. Uchtdorf  piti Tammikuussa 2013 puheen otsikolla "Mitä on totuus?" Puheessa on esitetty mielestäni paljon hyviä ja hyödyllisiä yksittäisiä asioita, ohjeita ja kriteerejä totuuden etsijälle, mutta ...

Puheensa Dieter aloittaa vanhalla runolla, joka kertoo muutamasta sokeasta miehestä, jotka lähtevät "katsomaan" elefanttia. Runossa jokainen mies tunnustelee elefanttia eri kohdista ja antaa kokemuksensa perusteella erilaisen kuvauksen elefantista sen perusteella mitä kohtaa elefantista kukin oli koskettanut. Runon jälkeen Dieter toteaa runon opetuksesta seuraavaa:

We look at this story from a distance and smile. After all, we know what an elephant looks like. We have read about them and watched them on film, and many of us have even seen one with our own eyes. We believe we know the truth of what an elephant is. That someone could make a judgment based on one aspect of truth and apply it to the whole seems absurd or even unbelievable. On the other hand, can’t we recognize ourselves in these six blind men? Have we ever been guilty of the same pattern of thought?

Tässä vaiheessa puhetta Dieter nostaa esiin ensimmäisen erinomaisen huomion, joka totuutta etsivän tulisi ottaa huomioon. Jokainen runon sokeista miehistä koki elefantin erilaiseksi, koska he koskettivat vain pientä osaa elefantista, yhden koettaessa häntää, toisen kärsää ja kolmannen jalkaa jne. Jokaisen miehen kokemus elefantista oli aito, mutta kukaan ei runossa yksin kyennyt havaitsemaan koko totuutta ainoastaan pienen osan kokonaisuudesta. Vasta yhdistämällä kaikkien kokemat yksityiskohdat yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen muodostamalla yhtenäisen ristiriidattoman kokonaiskuvan todellisuudesta voi löytää totuuden ja olen tähän asti ehdottomasti Dieterin kanssa samaa mieltä, että me kaikki olemme aika ajoin syyllisisiä siihen, että teemme hätäisiä johtopäätöksiä kokonaisuuksista puutteellisin tiedoin.

Seuraavaksi Dieter jatkaa puhettaa kertomalla toisen tarinan:

I am reminded of a story about a couple who had been married for 60 years. They had rarely argued during that time, and their days together passed in happiness and contentment. They shared everything and had no secrets between them—except one. The wife had a box that she kept at the top of a sideboard, and she told her husband when they were married that he should never look inside.

As the decades passed, the moment came that her husband took the box down and asked if he could finally know what it contained. The wife consented, and he opened it to discover two doilies and $25,000. When he asked his wife what this meant, she responded, “When we were married, my mother told me that whenever I was angry with you or whenever you said or did something I didn’t like, I should knit a small doily and then talk things through with you.”

The husband was moved to tears by this sweet story. He marveled that during 60 years of marriage he had only disturbed his wife enough for her to knit two doilies. Feeling extremely good about himself, he took his wife’s hand and said, “That explains the doilies, but what about the $25,000?”

His wife smiled sweetly and said, “That’s the money I got from selling all the doilies I’ve knitted over the years.”

Not only does this story teach an interesting way to deal with disagreements in marriage, but it also illustrates the folly of jumping to conclusions based on limited information.

So often the “truths” we tell ourselves are merely fragments of the truth, and sometimes they’re not really the truth at all. 

Edelleen Dieter korostaa kuinka puutteellisin tiedoin tehdyt hätäiset johtopäätökset eivät kerro koko totuutta. Samalla Dieter tällä kertomuksellaan nostaa esiin kuinka osatotuudet johtavat vääriin ja valheellisiin käsityksiin asioista tarinan havainnollistaessa miehen liikutusta tämän nähdessä laatikossa vain kaksi pitsiliinaa, mutta kuinka totuus paljastuu vasta kun selviää vaimon myyneen kutomiaan pitsiliinoja vuosien saatossa $25000 edestä. Viesti on selvä, totuutta ei voi löytää jos kaikki yksityiskohdat eivät ole tiedossa ja ymmärretty. Dieterin kertoma tarina sisältää erinomaisen opetuksen siitä kuinka totuutta etsiessä osatotuuksien perusteella tehdyt johtopäätelmät eivät välttämättä ole lähelläkään totuutta vaan voivat johtaa hyvinkin valheellisiin käsityksiin todellisuudesta.

Hieman myöhemmin Dieter jatka totuuksien historiasta näin:

Consequently, never in the history of the world has it been more important to learn how to correctly discern between truth and error.

Part of our problem in the quest for truth is that human wisdom has disappointed us so often. We have so many examples of things that mankind once “knew” were true but have since been proven false.

Ja edelleen olen Dieterin kanssa samaa mieltä. Ihmiskunnan historia on täynnä eriasteisia esimerkkejä harhaluuloista ja illuusioista, joita on kuviteltu totuuksiksi ja jotka ovat myöhemmin korvattu paremmin todellisuutta kuvaavalla tiedolla.

Ihmisten suhtautumisesta totuuksiin Dieter toteaa näin:

The “truths” we cling to shape the quality of our societies as well as our individual characters. All too often these “truths” are based on incomplete and inaccurate evidence, and at times they serve very selfish motives.

..ja edelleen hän puhuu täyttä asiaa kuinka usein ihmiset perustavat "totuutensa" epätarkkoihin ja epätäydellisiin todisteisiin sen mukaan miten ne palvelevat heidän itsekkäitä motiivejaan ja heti perään hän jatkaa..

Part of the reason for poor judgment comes from the tendency of mankind to blur the line between belief and truth. We too often confuse belief with truth, thinking that because something makes sense or is convenient, it must be true. Conversely, we sometimes don’t believe truth or reject it—because it would require us to change or admit that we were wrong. Often, truth is rejected because it doesn’t appear to be consistent with previous experiences.

 Dieter katsoo aiheelliseksi siis myös varoittaa kuulijoita/lukijoita sekoittamasta uskoa ja totuutta keskenään ja kuinka joskus emme usko totuutta tai hylkäämme sen, koska "se vaatisi meitä muuttumaan tai myöntämään että olimme väärässä." Hän toteaa myös: "Usein totuus hylätään, koska se ei näytä olevan yhteensopiva aiempien kokemusten kanssa." Eikä tässä vielä kaikki, seuraavassa Dieter luonnehtii miten monet suhtautuvat ristiriitaiseen tietoon:

When the opinions or “truths” of others contradict our own, instead of considering the possibility that there could be information that might be helpful and augment or complement what we know, we often jump to conclusions or make assumptions that the other person is misinformed, mentally challenged, or even intentionally trying to deceive.

Neuvo on niin hyvä, että se on paras suomentaa kokonaisuudessaan.

Kun toisten mielipiteet tai "totuudet" ovat ristiriidassa omiemme kanssa, sen sijaan että harkitsisimme niiden mahdollisesti sisältävän tietoa joka voisi olla hyödyllistä ja lisäävän tai täydentävän sitä minkä tiedämme, me usein hyppäämme johtopäätöksiin tai oletamme toisen olevan väärin informoitu, henkisesti rajoittunut tai jopa tarkoituksenmukaisesti valehtelevan.

Kaikin puolin erittäin viisaita sanoja, joista kaikkien olisi syytä ottaa oppia. Tätä viestiä voimistaakseen Dieter kertoo vielä tarinan Ignaz Semmelweisista, lääkäristä joka joutui ammattikuntansa halveksimaksi, koska esitti hygieniaan liittyviä parannuksia, jotka eivät tuolloin vielä olleet yleisesti käytössä, ja joiden arvoa muut lääkärit eivät vielä ymmärtäneet.

Totuuden luonteesta Dieter toteaa vielä näin:

The thing about truth is that it exists beyond belief. It is true even if nobody believes it.

Olemme Dieterin kanssa yhtä mieltä siis totuudesta ja hyvin pitkälti myös siitä mitä hän tähän asti on ilmaissut totuuden löytämisestä, sekä ihmismielen heikkouksista, jotka estävät meitä havaitsemasta totuutta myös silloin kun se tuijottaa meitä silmiin. Tämän jälken Dieter ryhtyy valitettavasti muokkaamaan totuutta pois siitä mitä hän on aiheesta juuri puhunut.

As we all know, it is difficult enough to sort out the truth from our own experiences. To make matters worse, we have an adversary, “the devil, [who] as a roaring lion, walketh about, seeking whom he may devour.” 

Satan is the great deceiver, “the accuser of [the] brethren,” the father of all lies, who continually seeks to deceive that he might overthrow us.

The adversary has many cunning strategies for keeping mortals from the truth. He offers the belief that truth is relative; appealing to our sense of tolerance and fairness, he keeps the real truth hidden by claiming that one person’s “truth” is as valid as any other.

Olen edelleen samaa mieltä, ettei henkilön tulisi luottaa omiin kokemuksiinsa totuutta etsiessään. Sen sijaan paholaisen tuominen keskusteluun totuudesta on juurikin ristiriidassa sen kanssa mitä hän sanoi pari kappaletta aiemmin: " ... oletamme toisen olevan väärin informoitu, henkisesti rajoittunut tai jopa tarkoituksenmukaisesti valehtelevan." Dieter toisinsanoen hylkää juuri hetkeä aiemmin antamansa erinomaisen neuvon siitä miten totuutta tulisi etsiä.

Samoja aiempien opetustensa murskajaisia hän jatkaa heti seuraavassa:

For those who already embrace the truth, his primary strategy is to spread the seeds of doubt. For example, he has caused many members of the Church to stumble when they discover information about the Church that seems to contradict what they had learned previously. 

If you experience such a moment, remember that in this age of information there are many who create doubt about anything and everything, at any time and every place.

Siinä meni pesuveden mukana hänen aiempi huomionsa: "Often, truth is rejected because it doesn’t appear to be consistent with previous experiences." On vain pakko suu ammollaan ihmetellä mitä Dieter loppujenlopuksi tahtoo kuulijoilleen/lukijoilleen sanoa. Toisekseen hän näyttäisi viittaavan moniin kirkon jäseniin, jotka ovat menettäneet uskonsa MAP-kirkkoon löydettyään kirkkoon liittyviä tietoja, jotka ovat olleet ristiriidassa heidän aiemmin kirkossa oppimansa kanssa. Dieterhän aiemmin puheessaan myös varoitti tekemästä johtopäätöksiä puutteellisin tiedoin, koska puutteellisiin tiedoin tehdyt johtopäätökset ovat usein vääriä, mutta nyt ihmiset,jotka ovat lisätietoja löytäneet, ovatkin toimineet mitä ilmeisimmin väärin kun ovat uudet tiedot omaksuneet. Lisäksi Dieter edelleen jatkaa samaa linjaa sillä kuinka "monet synnyttävät" epäilyjä kaikesta ja kaikkialla vastoin aiempaa varoitustaan kuinka ihmisiä ei pitäisi stereotyypittää sen takia, että he esittävät eriäviä ja ristiriitaisia mielipiteitä tai todisteita.

Loppujen lopuksi Dieter ei tarjoa kovin paljoa työkaluja millä totuutta tulisi etsiä romuttaessaan oman puheensa alussa esittämät varsin hyvätkin neuvot puheen jälkipuoliskolla jokseenkin kokonaisuudessaan. Jos puheen tarkoutus olisi ollut evästää kuulijoita/lukijoita totuuden etsintään tarjoamalla työkaluja totuuden arviointiin niin puheen sanoma jää täysin tyhjäksi. Saatettuaan kuulijansa/lukijansa täyden hämmennyksen valtaan ristiriitaisilla puheillaan Dieter paljastaakin puheen todellisen tarkoituksen:

Now, what is this truth?

It is His gospel. It is the gospel of Jesus Christ. Jesus Christ is “the way, the truth, and the life.”

If we will only have enough courage and faith to walk in His path, it will lead us to peace of heart and mind, to lasting meaning in life, to happiness in this world, and to joy in the world to come. The Savior is “not far from every one of us.” We have His promise that if we seek Him diligently, we will find Him.

Viimeistään tässä Dieter heittää loputkin puheen alkupuoliskon filosofiset pohdinnat totuudesta ja sen luonteesta romukoppaan julistamalla "totuuden". Case closed, totuus on Jeesus ja sen löytää kun "ahkerasti sitä etsii."

Yes, we do have the fulness of the everlasting gospel, but that does not mean that we know everything. In fact, one principle of the restored gospel is our belief that God “will yet reveal many great and important things.”

..ja mikä parasta MAP-kirkossa se löytyy kaikessa täyteydessään, vaikkakaan se ei tarkoita että "tietäisimme" kaiken. MAP-kirkon opin jatkuva ilmoituskin on ujutettu mukaan kun Jumala "ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä asioita" mikä tarkoittanee sitä, että Jumalakin panttaa tietoa vaatien ihmisiä tekemään johtopäätöksiä "puutteellisten tietojen perusteella," mutta tällä filosofisesti varsin merkittävällä yksityiskohdallahan ei ollut enää merkitystä puheen tässä vaiheessa.

Dieter F. Uchtdorfin lupaava filosofinen aloitus totuudesta päättyi siis ristiriitaisen filosofoinnin jälkeen julistuspuheeksi. Asialle voisi olla helppo nauraa, jos ei tietäisi kuinka vakavasti monet MAP-kirkon 18-30 vuotiaat näitäkin CES Devotional puheita kuuntelevat. Puhe oli suunnattu juuri MAP-kirkon Internet sukupolvelle. Nuoret vääjäämättä törmäävät Internetissä moniin kirkkoon liittyviin yksityiskohtiin ja kirjoituksin, kuten tämäkin blogi, jotka asettavat MAP-kirkon opit ja historian kyseenalaiseksi etsiessään totuutta. Pyrkimällä leimaamaan tiedot sielunvihollisen harhautuksiksi ja valheiksi kirkon johto pyrkii kontrolloimaan informaatiota ja näin pyrkien lujittamaan otettaan jäsenistään, jotka viimetietojen mukaan poistuvat kirkosta voimakkaammin kuin koskaan viimeisen 175 vuoden aikana.

Totuutta ei voi yksinkertaisesti löytää, jos ei ole valmis asettamaan kyseenalaiseksi ja kumoamaan kaikkea sitä mihin uskoo. Vain jatkuvalla omien uskomustensa kyseenalaistamisella löytää niihin sisältyvät virheet, illuusiot ja harhat.