Käsitteen ryhmäajattelu esitteli maailmalle psykologi Irving Janis vuonna 1972. Janisin mukaan ryhmäajattelulle ominaisia piirteitä ovat:
Rationalisointi: Ryhmän jäsenet uskottelevat itselleen ristiriitaisista todisteista huolimatta, että ryhmän päätös tai käsitys on paras mahdollinen.
Ryhmäpaine: Ryhmän jäsenen ilmaistessa eriävän mielipiteensä ryhmän muut jäsenet pyrkivät painostamaan tai rankaisemaan häntä.
Tyytyväisyys: Muutaman onnistumisen jälkeen ryhmä uskoo tehneensä oikeita valintoja, koska kukaan ei ole esittänyt eriäviä mielipiteitä.
Korkea moraali: Jokainen ryhmän jäsen pitää itseään moraalisesti hyvänä ihmisenä ja tämän seurauksena moraalisten mielten yhteispäätös ei voi olla moraalisesti huono. Kun moraalia käytetään päätöksenteon perusteena paine yksimielisyyteen on jopa voimakkaampi kuin se normaalisti olisi.
Stereotyypittäminen: Ryhmän omaksuessa yhtenäiset näkökannat se alkaa nähdä ulkopuoliset moraalisesti huonompina. Ulkopuolisten mielipiteiden uskottavuutta heikennetään vetoamalla ulkopuolisiten heikoiksi luokiteltuihin ominaisuuksiin.
Sensuuri: Ryhmän jäsenet sensuroivat ja pidättäytyvät esittämästä omia mielipiteitään ollakseen ryhmän kanssa yksimielisiä.
Yksimielisyyden illuusio: Kun kukaan ei ilmaise päätöksiä kyseenalaistavia mielipiteitä syntyy illuusio yksimielisyydestä, joka johtaa syöksykierteeseen ja hallinnan menettämiseen.
Ryhmäajattelua käsiteltäessä malliesimerkeiksi usein nostetaan historiasta Sikojen lahden hyökkäys ja avaruussukkula Challengerin laukaisupäätös. Molempien tapauksien dokumentoinnista käy selväksi kuinka päätöksentekovaiheessa yksittäisillä henkilöillä on päätöksentekoprosessissa ollut kyseenalaistavaa tietoa ja he ovat jopa jossain määrin kyseenalaistaneetkin tehtyjä päätöksiä, mutta kuinka nämä yksittäiset henkilöt ovat syystä tai toisesta vaienneet tai vaiennettu kriittisillä hetkillä. Ongelmat siis olivat tiedossa jollain tasolla, mutta ne jäivät huomiotta tai ne ohitettiin päätöstä tehtäessä.
Erityisen alttiita ryhmäajattelulle ovat homogeeniset uskonnolliset liikkeet kultit tai lahkot etenkin silloin jos liikkeen johtajien uskotaan olevan jollain tavalla tavallisen erehtyväisen ihmisen yläpuolella, moraalisesti parempia tai heillä uskotaan olevan tietoa, jota muilla ei ole. Etenkin jos yhteisön johtajien kyseenalaistaminen on kielletty tai sitä paheksutaan syntyy helposti illuusio yksimielisyydestä kun ryhmän jäsenet eivät halua (sensuuri) tai uskalla (ryhmäpaine) ilmaista omia mielipiteitään rehellisesti ja avoimesti. Monissa uskonnollisissa liikkeissä uskotaan oman liikkeen moraaliseen paremmuuteen (korkea moraali) ja erehtymättömyyteen (tyytyväisyys). Ulkopuolinen maailma leimataan helposti pahaksi, pahan suovaksi tai moraalittomaksi ja ulkopuoliset ihmiset nähdään heikkoina, pahoina ja moraalittomina (stereotyypittäminen).Oman ryhmän päätökset nähdään moraalisesti ylivertaisina, joka johtaa kyseenalaistamattomaan sokeaan johtajien seuraamiseen ja lopulta ryhmän jäsenet jättävät huomiotta kokonaan päätösten seuraukset (rationalisointi).
Moraalisesti itseään muita ryhmiä parempina pitävät uskonnot katsovatkin olevansa moraalisesti velvollisia tekemään päätöksiä myös muiden ihmisten elämästä. Näennäisen yksimielisyyden illuusio uskonnollisen yhteisön sisällä paljastuu tarkasteltaessa miten yhteisö on suhtautunut johonkin asiaan ja vertaamalla sitä yksittäisten jäsenten mielipiteisiin. Tästä erinomaisena esimerkkinä lähihistoriasta löytyy Kalifornian perustuslakihistoriasta "Proposition 8", jossa useat uskonnolliset järjestöt ilmaisivat vastustuksensa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avio-oikeutta vastaan. Uskonnolliset johtajat patisivat jäseniään lahjoittamaan merkittäviä summia rahaa ja vapaa-aikaansa kampanjointiin, jotta Kalifornian perustuslakiin kirjattaisiin avioliiton olevan ainoastaan miehen ja naisen välinen. Kampanjalla pyrittiin riistämään korkeimman oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille myöntämä oikeus avioliittojen solmimiseen. Uskonnollisten yhteisöjen jäseniinsä kohdistama paine moraalisesti arveluttavan asetuksen saattaminen lailliseksi johti mm. monien ihmisten eroamisiin kirkoista, mikä osoittaa, etteivät nämä ihmiset hyväksyneet uskonnollisen yhteisön näennäisen yksimielistä ponnistelua ja päätöstä ihmisoikeuksien riistoon vähemmistökansanosalta.
Ryhmäajattelun riskit uskonnollisissa liikkeissä kulminoituivat karmivimmissa muodoissaan Jonestownissa. Jim Jonesin opetuksia ja puheita kyseenalaistavat vaiennettiin ja näin synnytettiin illuusio yksimielisyydestä. Liikkeen jäsenet uskoivat olevansa moraalisesti ulkopuolisia parempia ja alussa Jim Jonesin saarnat käsittelivätkin ajan polttavia aiheita julistaen mm. rotutasa-arvoa. Tapahtumat johtivat lopulta yli 900 ihmisen joukkomurhaan.
Ryhmäajattelun välttämiseksi työelämässä on olemassa muutamia ohjeita:
1. Johtajien on rohkaistava kriittiseen ajatteluun ja kriittisten mielipiteiden ilmaisemiseen. Vastalauseiden ja epäilysten vapaa ilmaiseminen toki hidastaa ryhmän päätöksen tekoa, mutta johtaa myös parempiin ja ennen kaikkea paremmin perusteltuihin päätöksiin.
2. Johtajien tulisi pidättäytyä ilmaisemasta mielipiteitään antaessaan alaisilleen tehtäviä.
3. Kaikki vaihtoehdot tulee tutkia huolellisesti.
4. Jokaisen ryhmän jäsenen tulisi keskustella ryhmässä käsiteltävistä asioista jonkun ryhmän ulkopuolisen ja luotetun henkilön kanssa.
5. Ryhmän tulee kutsua ryhmän ulkopuolisia asiantuntijoita kokouksiinsa ja ryhmän jäsenten yhteydenpito ulkopuolisiin asiantuntijoihin tulee sallia.
6. Organisaation tulisi asettaa useampia ryhmiä pohtimaan samaa ongelmaa.
7. Yhden ryhmän jäsenen tulisi aina toimia ns. "Paholaisen asianajajana", jonka tehtävä on kyseenalaistaa kaikki. Paholaisen asianajajan rooli ryhmässä tulee olla kiertävä.
Uskonnollisissa yhteisöissä vastaavia varotoimia ryhmäajattelun estämiseksi ei tietääkseni ole käytössä, joten uskonnolliset yhteisöt ovat homogeenisinä yhteisöinä erittäin alttiita ryhmäajattelulle ja sitä kautta erittäin alttiita tekemään huonoja päätöksiä.Uskonnolliset johtajat varsin hanakasti ilmaisevat mielipiteitään milloin mistäkin asiasta ohjaten näin seuraajiensa päätöksentekoa ja mielipiteiden muodostumista, eikä aina hyvään suuntaan. Riskit korostuvat ennen kaikkea uskonnollisissa liikkeissä, joiden johtajilta ei vaadita minkäänlaista koulutusta, kun kuka tahansa maallikko voi toimia seurakunnan johtajana. Tällöin maallikon omat käsitykset ja mielipiteet helposti sulautuvat osaksi yhteisön jäsenten mielipiteitä johtaen arvaamattomiin lopputuloksiin yhteisön jäsenten mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kuten Jonestownin esimerkkikin osoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti