Ajatusten pysäyttäminen

Joku aika sitten kirjoitin kuinka uskonnot käyttävät kattavasti syyllistämistä vallankäytössään. Monesti uskonnollisissa yhteisöissä ihmistä syyllistetään myös "epäpuhtaista" ajatuksista, joista tulisi pyrkiä eroon. Epäpuhtaiksi ajatuksiksi usein luokitellaan uskonyhteisöissä epäilyt liikkeen oppeja ja johtoa kohtaa sekä hyvin usein "vääränlaiset" seksuaaliset tunteet ja ajatukset. Tuntiessaan syyllisyyttä ihminen pyrkii eroon syyllisyydentunteen aiheuttavasta asiasta ja kun se kohdistuu omiin tunteisiin ja ajatuksiin syntyy tarve pysäyttää nämä tunteet ja ajatukset tavalla tai toisella.

Ajatuksenpysäytystekniikoita on maailma väärällään ja ajatustenpysäytystä on jopa jonkinverran käytetty sosiaalisia tilanteista ahdistusta kokevien ihmisten terapiassa. Positiivisesti käytettynä ajatustenpysäyttämisellä on tarkoitus korvata toistuvat ahdistusta aiheuttavat ajatukset kannustavilla ja positiivisilla ajatuksilla, mutta ajatustenpysäyttäminen ei aina toimi kaikilla vaan toisinaan se voi olla jopa haitallista mielenterveyden kannalta. Tutkimusten mukaan estetyt ajatukset ja tunteet palaavat takaisin voimakkaampana ja entistä ahdistavimpina altistaen potilaan masennukselle pitkällä aikavälillä ja suositeltavampaa olisikin käyttää muita strategioita (ongelmanratkaisua, hyväksyntää tai kognitiivista uudelleen rakentamista), jotka eivät altista ahdistukselle tai masennukselle niin voimakkaasti.

Uskonnollisen yhteisön "epäpuhtaiksi" määrittelemille ajatuksille ei useinkaan ole tarjolla korvaavia kannustavia ja positiivisia ajatuksia ja uskonyhteisön vääriksi määrittelemät ajatukset ja tuntemukset tulisi vain karkottaa mielestään. Omia aivojaan ei kuitenkaan pysty sulkemaan tai edes tietoisesti ohjailemaan, joten ajatukset tulisi pystyä käsittelemään jollain tavalla sen sijaan että kieltäytyy käsittelemästä niitä kunnolla. Etenkään ihmisen primitiivisimpään viettiin, seksiin, liittyviä tuntemuksia ei pysty estämään mitenkään ja aiheeseen liittyvien ajatusten pysäyttäminen voikin pitkällä aikavälillä johtaa pakko-oireisiin häiriöihin.

Korkeaa moraalia julistavat uskonnot moninaisine sääntöineen ja oppeineen "puhtaista" ja "epäpuhtaista" ajatuksista altistavat erityisesti nuoret teini-ikäiset lapset mielenterveysongelmille korostamalla kuinka vain tietyt stereotypiat seksuaalisuuteen liittyen ovat jumalten silmissä sallittuja. Omasta seksuaalisuudestaan vielä epävarmoja nuoria saatetaan jopa kieltää tutustumasta itseensä näin kieltäen heidän seksuaalisuutensa kokonaan ja eväten heiltä mahdollisuudet löytää oma itsensä ja omat mieltymyksensä. Kielletyt tunteet ja ajatukset yhdessä yhteisön luoman "puhtauteen" ja "siveellisyyteen" liittyvän paineen kanssa pakottavat nuoret, ja miksei vanhemmatkin, pysäyttämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan näin altistaen heidät mielenterveysongelmille.

Häpeilemätöntä hyväksikäyttöä

MAP-kirkko on viimevuosina vähentänyt palkallisia työntekijöitään alimmilta tasoitltaan. En tiedä kuka kirkon johtajista aikoinaan sai ajatuksen kirkon kiinteistöjen talonmiestoimien lopettamisesta, mutta päätöksen vaikutukset alkavat hijalleen tuntumaan vanhenevassa kirkkosukupolvessa. Siinä missä MAP-kirkko ennen tarjosi muutamille jäsenilleen, joilla saattoi olla vaikeuksia saattaa elämänsä järjestykseen ja löytää työtä, pienipalkkaisia töitä seurakuntien talonmiehinä ja siivoojina, niin nykyään nämä tehtävät säilytetään jäsenten tehtäviksi. Kyse on ns. hanttihommista joiden päälle on kirkon johdon toimesta nyt lätkäisty jumalallisen kutsumuksen leima ja herran palvelemisen tarra. Koska kyse on hanttihommista niin näihin tehtäviin on luonnollisesti hieman hankalampaa löytää tekijöitä ja usein vastuulliseksi eksyykin joku hyväuskoinen, joka yksikertaisesti ei osaa sanoa ei kun jumalat kutsuvat palvelemaan. Eräs tällainen tarina sattui taas silmiini kun lueskelin Postmormon -keskustelufoorumilta entisen jäsenen kertomaa tarinaa kuinka hänen vanhempansa (82 ja 80), jotka olivat jo koko ikänsä palvelleet erinäisissä kirkon tehtävissä, oli nyt kutsuttu palvelemaan jumalaansa siivoamalla kirkon kiinteistöjä kutsumalla hänen isänsä "vaarnarakennuksen siivouskoordinaattoriksi". Hienohkolta kalskahtava titteli on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että nämä ikänsä kirkossa palvelleet vanhukset nyt sitten vanhuudenpäivillään siivoavat kirkon tiloja kun muut eivät sitä suostu tekemään.

Vastaavia tarinoita on useita, joten ilmiö on kaiketi varsin todellinen. Onko kirkolla ollut kenties vaikeuksia löytää talonmiehiä ja siivojia rakennuksilleen kun on pitänyt siirtää nämä siivoustehtävät jumalilta saatujen palvelukutsujen sarakkeeseen vai onko kyseessä vain härski ihmisten hyväksikäyttö, jotta pyramidin huipulla olisi entistä enemmän jaettavaa? Kun muistetaan miten spektrin toisesta päästä löytyy kirkon korkeammat palvelutehtävät, kuten esimerkiksi lähetyskenttäjohtajat, joille kirkon tarjoamat edut sisältävät kotiapulaisen ja tarvittaessa puutarhurin, niin oma vaakakuppini kallistuu kohti jälkimmäistä.

Tilanne kuvastaa myös hyvin kuinka monista asoista tulee ihmisten mielessä hyväksyttävämpiä kun ne asetetaan uskonnolliseen viitekehykseen, varsinkin jos tuo uskonnollinen viitekehys on oma. Fyysisesti raskaiden julkisten tilojen siivoustehtävien teettäminen ilman palkkaa eläkeläisillä ei oletettavasti ole missään kulttuurissa hyväksyttävää. Tuollainen toiminta olisi monen ihmisen mielestä siis oletettavasti varsin moraalitonta, mutta kun tehtävät on asetettu uskonnolliseen viitekehykseen niin ihmisten moraali asian suhteen taipuu. Sitä miten omalla kohdallani moraalini taipui uskonnon mukaan pohdin jo aiemmassa kirjoituksessani ja tämänkertainen tarina vanhusten päälle säilytetyistä siivouspalvelutehtävistä mielestäni korostaa kuinka uskonnollisella leimalla moraalisesti arveluttavista päätöksistä tuleekin uskonnollisessa viitekehyksessä hyväksyttäviä uskonnollisen yhteisön jäsenen mielestä. Äärimmilleen vietynä uskonnollisten johtajien puheet kääntävät muutoin täysin hyvien ja mukavien ihmisten moraalikäsitykset päälaelleen kun asioille annetaan jumalallinen leima.

"'Religion is an insult to human dignity. With or without it you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion." - Steven Weinberg, Nobel price winning physicist

Vaikka monen mielestä tämänkertaiselle kirjoitukselleni alkusysäyksen antanut vanhusten päälle säilytetty siivouspalvelu ei ole moraalisesti vielä törkeimmästä päästä niin tapauksen moraalittomuudesta ei silti ole epäselvyyttä. MAP-kirkon kohdalla tapauksesta tekee vielä arveluttavamman se, että kirkko julistaa sen paikallisjohtajien olevan jumalten tehtäviinsä kutsumia ja nämä paikallisjohtajat taas käyttävät jumalten johdatusta kutsuessaan ihmisiä kirkon palvelutehtäviä suorittamaan. Kyseessä on siis eräänlainen pyhä komentoketju, joka nyt näyttää tuottavan ainakin näin ulkopuolisesta näkökulmasta moraalittomia päätöksiä, näin asettaen koko komentoketjun varsin kyseenalaiseen valoon.

Vanhemmuus

Vanhemmuuden monimutkaisuus realisoitui viikonloppuna käytyämme tuttavaperheen lapsen hautajaisissa. Paluumatkalla oma kyselyikäinen lapsemme teki juuri sen minkä kyselyikäinen tekee parhaiten ja kyseli kaikennäköistä liittyen kuolemaan, niihin syihin mitkä johtavat kuolemaan sekä mistä kuolemaan johtavat syyt johtuvat, mitä kuolleille tapahtuu, miksi kuolleet haudataan jne. Pienen mielen työskennellssä rajusti asioiden jäsentelemiseksi omiin lokeroihinsa pulpahti omaan mieleeni ajatus kuinka helppoa kaiken selittäminen pienelle lapselle olisi jos vain toteaisi Jumalan hoitavan kaiken. Sen sijaan, että yrittäisin antaa lapselleni parhaat mahdolliset selitykset, joita oma tieteellinen maailmankuva ja tietomääräni pystyy tarjoamaan, voisin vain todeta kuinka kaikki on rakastavan näkymättömän isähahmon kontrollissa ja kaikki on juuri niinkuin pitääkin.

Lapsen kysymyksiin olisi niin helppoa ja vaivatonta tarjota lasta tyydyttävät vastaukset vetämällä mutkat suoriksi jos esittelisi Jumalan yhtälöön. Lapselle Jumala on vain yksi mielikuvitusystävä lisää ja konseptit siihen uskomiseen ovat kaikki jo valmiiksi paikoillaan pienen ihmisen mielessä. Jumala -konsepti tarjoaa kuitenkin helpotusta vain yhteen vaivaan, siihen ikävältä tuntuvaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti haastavia kysymyksiä esittävä lapsi pitää kysymyksillään aihepiiriin liittyvät ikävät tunteet ja ajatukset aktiivisesti mielessä. Todellisuudessa Jumala -kortti pystyy tarjoamaan tyydyttäviä vastauksia vain lapselle, aikuiselle Jumala -kortti tuottaa vain tuskaa ja ahdistusta, koska tämä absoluuttisen hyväksi mainostettu mielikuvituksellinen isähahmo sallii aivan käsittämättömän määrän kärsimystä ja pahuutta maailmassa. Vaikka jo ennen tuttavaperheen lapsen syntymää tiedettiin kyseisen lapsen olevan vakavasti sairas ja vammainen, ja sinällään kuolema nuorella iällä on pitkällä aikavälillä elämää helpottava tapahtuma perheelle ja läheisille, on menetyksen tuska suunnaton. Siinä missä tiede tarjoilee kylmiä ja tunteettomia vastauksia kysymykseen: "Miten näin kävi?", teistisen teologian tarjoilemat absoluuttiset selitykset tapahtumaan johtaneista syistä synnyttävät ainoastaan syvällisiä filosofisia lisäkysymyksiä liittyen jumalten luonteeseen ja moraaliin.

Jumala -konseptin tarjoamat patenttivastaukset kaikkeen epäilemättä kyllä helpottavat vanhemmuutta kun voi tarjoilla lapsilleen helposti omaksuttavia, vaikkakin täysin todistamattomiin oletuksiin perustuvia, vastauksia. Jumala -kortti tarjoaa vanhemmille ehtymättömän vastausautomaatin kaikkiin ongelmiin, eikä omia puutteita tai tietämättömyyttään tarvitse koskaan tunnustaa lapselle. Näin luodaan lapsen mieleen illuusio omasta ylivertaisuudesta ja harhakuva tietävästä vanhemmasta. Lapsi kokee varmasti olonsa myös turvallisemmaksi jos hänen vanhempansa ovat niin "viisaita", että heillä on vastaukset kaikenlaisiin kysymyksiin. Epätietoisuus lisää turvattomuudentunnetta, mutta jos tietoisuus perustuu harhaan on kysyttävä: "Onko siitä hyötyä vai haittaa?" Tuudittamalla lapsensa harhakuvitelmiin perustuvaan turvallisuudentunteeseen uskovaiset vanhemmat antavat mielestäni varsin huonot eväät lapsilleen kasvaa elämän realiteetit ymmärtäväksi aikuiseksi. Harhakuvitelmat näkymättömän isähahmon suojeluksesta saattavat jopa johtaa riskikäyttäytymiseen potentiaalisesti vaarantaen lapsen terveyden jos lapsi päättäisi jonain päivänä kokeilla kuinka pitkälle mielikuvitusisin varjeleva käsi ulottuu.

Ateistivanhempana tilanteeni on huomattavasti haastavampi ja usein joudunkin toteamaan lapselleni kuinka en tiedä jotain asioita ja monesti etsimme vastauksia kysymyksiin käytettävissä olevista tietolähteistä. Saamatta jääneet vastaukset saattavat lisätä lapseni turvattomuudentunnetta, mutta näen uskovaisen vanhemmuuden huomattavasti suurempana riskinä lapsen mielelle.

Miksi uskomme jumaliin?

Vuonna 2009 "American Atheist" -konventissa tohtori Andy Thomson (psykologi) piti esitelmän aiheesta "Why we believe in gods".

Esitelmässä Thomson kertoo seikkaperäisesti miten taipumus uskoa jumaliin ja/tai uskonnollisiin käsitteisiin on luonnollinen osa ihmisen biologiaa. Thomson esittelee miten kyky uskoa uskonnollisiin asioihin on ihmisen evoluution sivutuote, joka käyttää hyväkseen muita tarkoituksia varten ihmiselle evoluutiossa kehittyneitä kognitioita, mielen ja aivojen ominaisuuksia.

Usko mielenterveydellisenä häiriönä

Kathleen Taylor, aivotutkija Oxfordin yliopistosta, on ilmaissut kuinka tulevaisuudessa fundamentalistisia uskovaisia voitaisiin hoitaa mielenterveyspotilaina. Asiasta kertoi Huffingotn Post uskontopalstallaan 31.5.2013.

“Someone who has for example become radicalised to a cult ideology -- we might stop seeing that as a personal choice that they have chosen as a result of pure free will and may start treating it as some kind of mental disturbance," Taylor said. “In many ways it could be a very positive thing because there are no doubt beliefs in our society that do a heck of a lot of damage."

Hänen mukaansa on siis perusteltua kohdella kulttien ja radikaalien uskontojen vaikutuspiireihin imeytyneitä ihmisiä aivopesun uhreina sen sijaan, että he olisivat tehneet vapaasta tahdostaan informoidun valinnan liikkeen jäseneksi liittymisestä.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan mihin tämäkin johtaa. Näin äkkiseltään kuullostaa kovin radikaalilta ajatus voimakeinoin fanaattisten uskovaisten hoitoon saattamisesta heidän ja muun yhteiskunnan kannalta haitallisten uskomusten hoitamiseksi pois ihmisen mielestä. Hieman hiipii mieleen George Orwellin totalitaristinen maailma, jossa vääränlaiset ajatukset ohjelmoidaan ihmisistä pois vaikka väkisin. Toki Taylor on myös huolissaan aiheeseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä:

"Technologies which directly scan or manipulate brains cannot be neutral tools, as open to commercial exploitation as any new gadget," Taylor wrote in a blog post for The Huffington Post in 2012. "The brain supremacy offers chances to improve human dignity, but it also risks abuse."

Kysymys, joka lopussa seisoo, kuuluukin: "Kenellä on oikeus määritellä mitkä uskomukset ovat yhteiskunnan tai ihmisten kannalta haitallisia ja millä perusteilla sellaiset voidaan hoitaa ihmisestä pois?"