Uskomusten vaikutus moraaliin

Liittyy kirjoitukseen moraali ja siihen kuinka uskomukset korruptoivat ihmisten moraalikäsityksiä.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen kuullut uskovaisten suusta väitteen kuinka moraalia ei olisi ilman Jumalaa tai kuinka Jumala on istuttanut meihin kaikkiin kyvyn päättää mikä on oikein tai väärin. Eilen etsiskellessäni materiaalia toiseen viimeaikoina mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen löysin sattumalta neurologisen tutkimusraportin, jossa kerrottiin kuinka aivojen oikeanpuolen ohimolohkon ja päälakilohkon yhtymäkohtaan kohdistettu magneettinen stimulointi vaikutti ihmisen kykyyn tehdä moraaliin liittyviä päätöksiä. 

Monesti jonkin aikomuksen tai teon moraalisuutta arvioidaan aikeen tai teon tahallisuuden perusteella. Tahallinen vahingonteko usein nähdään vakavampana moraalirikkeenä kuin se, että joku vahingoittaa toista sattumalta. Tätä moraaliasteikkoa noudattavat monesti myös oikeusistuimet tuomitessaan ihmisille kovempia rangaistuksia tahallisista teoista. Teon tahallisuuden arviointiin kuitenkin liittyy aina jonkinasteinen uskomus teon tahallisuudesta ja juuri tähän aiheeseen liittyy myös nyt löytämäni tutkimusraportti.

Tutkimuksen kokeissa koehenkilöiden ohimolohkon ja päälakilohkon yhtymäkohdan toimintaa häirittiin magneettisella stimulaatiolla samalla kun koehenkilöitä pyydettiin tekemään moraalisia päätöksiä. Tulosten perusteella tutkijat totesivat kyseisen alueen stimuloinnin heikentävän uskomusten vaikutusta moraalisessa päätöksenteossa keskimäärin 15%. Stimulointi ei heikentänyt ihmisten kykyä tehdä moraalisia päätöksiä sillä päätösten tekeminen ei hidastunut lainkaan, mutta kontrolliryhmään nähden stimuloitujen koehenkilöillä uskomukset tekojen tai aikeiden tahallisuudesta eivät vaikuttaneet päätöksen tekoon niin voimakkaasti. Tutkijat toteavat ettei stimuloimalla kyseistä aluetta pystytä kokonaan eliminoimaan uskomusten vaikutusta ja kuinka uskomukset vaikuttavat moraaliseen päätöksentekoon myös muiden reittien kautta aivoissa.

Raportin pohdinnoissa mainittiin myös kuinka alle 6 vuotiailla lapsilla usein moraaliin liittyvät käsitykset ovat sidoksissa tekoihin, eivätkä niinkään tekojen tahallisuuteen, joka taas indikoi voimakkaasti kuinka kyky arvioida ja muokata omia uskomuksia tekojen tahallisuudesta kehittyvät vasta myöhemmällä iällä. Lapsen aivojen kehittyessä aivoihin istutetut uskomukset tulevat näin ollen voimakkaasti vaikuttamaan kasvavan ihmisen kykyyn tehdä moraalisia päätöksiä eikä päinvastoin. Uskontojen markkinoima Jumalan ihmiseen istuttama moraali voidaan tämän tutkimuksen valossa siirtää mielestäni meemien kaatopaikalle sillä jos kyky arvioida tekojen tahallisuutta, ja näin ollen niiden moraalista vakavuutta, kehittyy vasta 6 ikävuoden jälkeen, niin se ei ole jotain sellaista, joka meihin kaikkiin on istutettu jo syntymässä, vaan jotain joka kehittyy ja vaatii kykyä ylläpitää tietynlaisia uskomuksia toisista ihmisistä. Moderni moraalikäsitys, joka arvioi tekojen ja aikeiden moraalista arvoa niiden tahallisuuden perusteella, ei siis ole jotain sisäsyntyistä vaan perustuu opittuihin uskomuksiin, joita taas uskonnot muokkaavat voimakkaasti omia tarkoitusperiään varten.

Uskonnon kykyä vääristää ja korruptoida kasvavan ihmisen moraalikäsityksiä havainnollistaa erinomaisesti professori George Tamarinin tutkimus 8-14 vuotiaiden kouluikäisten juutalaislasten parissa. Tamarinin tutkimuksessa juutalaislapsilta kysyttiin hyväksyvätkö he Vanhasssa Testamentissa kerrotun Joosuan suorittaman verilöylyn ja kansanmurhan Jerikossa.Vastanneista lapsista 66% hyväksyi kansanmurhan täysin. Vertailuryhmänä tutkimuksessa vastaavalle joukolle juutalaislapsia tarinan Joosua korvattiin kenraali Lin:llä ja tapahtumapaikaksi nimettiin Kiina 3000 vuotta sitten. Vertailuryhmän vastaukset kääntyivät täysin päinvastaisiksi kun 75% lapsista arvioi kiinalaiskenraalin teot moraalisesti vääriksi. Tamarinin tutkimuksen perusteella on varsin selvää kuinka uskonyhteisön jäsenen moraalikäsitykset korruptoituvat hänen arvioidessaan omaan uskonyhteisöönsä liittyviä moraalisesti arveluttavia piirteitä. Katkaistaessa henkilön ja moraalisesti arveluttavan asian välinen uskontoon liittyvä linkki kyky arvioida asian moraalista arvoa muuttuu merkittävästi lähemmäs vallitsevia moraalikäsityksiä.