Raotamme verhoa

Joulu toi mukanaan mielenkiintoisen kirjan minunkin kirjahyllyyni: "Lifting the Veil of Mormon Mind Control." Kyseessä on Luna Lindseyn koostama reilu 300 sivuinen katsaus MAP -kirkon jäseniinsä kohdistamiin manipulointi- ja aivopesutekniikoihin.

Ensivaikutelma kirjasta on varsin akateeminen. Ensimmäiset parikymmentä sivua, jotka olen kerennyt lukemaan, ovat käsitelleet aihetta yleisemmällä tasolla lähtien liikkeelle Aatamin ja Eevan tarinasta, josta kirjoittaja löytää yhtäläisyyksiä dystopisen George Orwellin romaanin "Vuonna 1984" kanssa. Orwellin kirjassa tarinan henkilöt elävät näennäisen onnellista elämää heidät tietämättömänä pitävän ja absoluuttiset totuudet määrittelevän hallinnon alla. Paratiisitarinassa, toisin kuin Orwellin romaanissa, totalitaarisesta vallasta pakenevia henkilöhahmoja ei pidetä sankareina ja tässä onkin tarinoiden ero. Paratiisitarinan Jumalaa juhlitaan ja palvotaan nykymaailman uskonperinteessä sankarina, jota vastaan valinnan tehneet ja oman itsemääräämisoikeutensa saavuttaneet ihmiset ovat rikkoneet.

Uskonnollisten liikkeiden manipuloinnin ytimessä on illuusio valinnanvapaudesta. Jäsenet usein uskovat itse tehneensä valinnan ilman, että heitä on manipuloitu. Valinnan vapautta ei todellisuudessa kuitenkaan ollut, sillä uskonnolliset yhteisöt ovat voimakkaan mustavalkoisen maailmankuvansa mukaisesti jakaneet kaiken kahtia hyvän ja pahan vällille näin manipuloiden ihmisten valinnanvapautta, sillä kukapa sitä haluaisi valita sen pahan puolen. Jäseniltä on siis riistetty mahdollisuus tehdä omia valintoja asettelemalla valintapremissit puoltamaan uskonnollisen liikkeen markkinoimaa näkemystä. Kuormittamalla jäseniään yksinkertaistetuilla "hyvä vs. paha"- valintatilanteilla pystyy autoritäärinen hallinto luomaan illuusion valinnanvapaudesta samalla kuitenkin voimakkaasti ohjaten ihmisten ajatuksia toivottuun suuntaan. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen eikä todellisessa elämässä moraalinen valinta ole aina niin selvä sillä vaihtoehtoja on usein lukemattomia.

Tästä kirjasta epäilemättä riittää kirjoitettavaa useammankin blogitekstin verran.

Miksi elämää on?

Jeremy England, 31-vuotias fyysikko ja biologi, on ottanut härkää sarvista ja koittaa selittää miksi elämää on olemassa. Hän on muotoillut teoriansa suunnilleen näin: "Elämä on syntynyt, koska materia järjestäytyy haiduttaakseen energiaa tehokkaammin." Teoria pyrkii siis selittämään miten atomit järjestäytyvät ulkoisen energialähteen, kuten auringon, vaikkutuspiirissä autonomisesti siten, että vastaanotettu energia haihdutetaan mahdollisimman tehokkaasti ympäristöön. Teorian mukaan molekyylejä syntyy atomeista, koska molekyylit haihduttavat vastaanotettua lämpöä tehokkaammin kuin irralliset atomit. Molekyylit taas jatkavat järjestäytymistään yhä monimutkaisemmiksi yhdisteiksi jne. kunnes lopulta syntyy jotain jonka me luokittelemme elämäksi. Energian haihtuessa yhä tehokkaammin järjestelmän entropia kasvaa, joten yksinkertaistaen voisi sanoa elämän tarkoituksena olevan entropian kasvattaminen.

Aiemmat termodynamiikkaan liittyneet teoriat eivät ole pystyneet mallintamaan avoimia järjestelmiä vaan ovat olleet sovellettavissa ainoastaan suljettuihin järjestelmiin. Nyt Jeremy Englandin teoria yrittää selittää miksi avoimessa järjestelmässä, johon ulkoinen energialähde säteilee energiaa, materia näyttäisi spontaanisti järjestäytyvän. Tämä teoria tullaan epäilemättä testaamaan tulevina vuosina hyvinkin tarkasti ja mikäli sen havaitaan kuvaavan todellisuutta niin uskovaisten jumalilleen antamat elämää synnyttävät voimat supistuvat pois tarpeettomina. Jos teoria tullaan aikanaan hyväksymään yleisesti päteväksi se ei tule korvaamaan Darwinin evoluutioteoriaa vaan se täydentää sitä ja mahdollisesti antaa tiedemiehille lisää työkaluja selittää niitä syitä miksi jotkin ominaisuudet ovat kehittyneet, mutta toiset eivät.

Epäilemättä Jeremy Englandista kuullaan vielä.

Terapian tarpeessa

Äiti pojastaan pappia toivoi poika lauloi, lauloi ja joi Äiti toivoi, poika joi

Mullon tunne, musta tuntuu että munat surkastuu pois putoaa Kappaleina ihmisriepu pitkin maailmaa köyhä köyhän haukut saa

Näin lauloi Kolmas Nainen vuonna 1989. Tämä kappale alkoi soimaan päässäni lukiessani Katriinä Järvisen kirjaa "Kaikella Kunnioituksella Irtiottoja Vanhempien Vallasta." Itse kirjassaan Järvinen ei Kolmannen Naisen lyriikoihin viittaa vaan keskittyy siihen mikä suomalaisessa yhteiskunnassa hänen mielestään on pielessä.

Katriina Järvinen lähtee kirjallaan rohkeasti haastamaan vallitsevia terapiakäsityksiä ja suomalaista kulttuuria nostaen keskusteluun perheissä esiintyvää vallan väärinkäyttöä. Perhe, yhteiskunnan keskeinen yksikkö, jossa vanhemmilla on absoluuttinen valta jälkeläisiinsä, on valitettavan monesti myös ongelmien ytimessä. Ongelmien ratkaisua ei helpota vallitseva kulttuuri jossa media rakastaa onnellisia loppuja, yhteisö edellyttää uhrien pystyvän unohtamaan kokemansa vääryydet ja kaikki odottavat sovinnontekoa. Jos anteeksi ei pysty antamaan uhrin taakkaa kasvatetaan entisestään kun väärintekijälle annetaan synninpäästö: "sinä sentään yritit tehdä sovintoa pyytämällä anteeksi," uhrien kokeman epäoikeudenmukaisuuden syventäessä haavoja entisestään.

Kirjassaan Järvinen luo läpileikkauksen vanhempien vallankäyttöön, henkiseen väkivaltaan ja kulttuuriimme omien ja haastattelemiensa henkilöiden tarinoiden avulla. Tarinat ovat joiltain kohdin jopa järkyttäviä ja Järvinen onnistuu mielestäni hyvin kuvaamaan kuinka yhteisöllisyys, käsitykset suvun ja vanhempien kunniasta elävät edelleen tiukasti kulttuurissamme asettaen suuria haasteita ongelmien ratkaisemiselle. Sosiaalinen paine ylläpitää kulisseja ja olla keikuttamatta venettä on valtava eikä ole ihme etteivät kaikki sitä kestä. Kirja pyrkii kasvattavamaan tietoisuutta ongelmasta: Huonot vanhemmat ovat oikeasti huonoja, eivätkä sellaisina, yhteisön paineesta huolimatta, lastensa kunnioituksen arvoisia. Toisille yhteydenpito omiin vanhempiin on jopa muodostunut henkisesti liian raskaaksi ja he ovat päätyneet katkaisemaan välit kokonaan. Nämä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit eivät tarvitse syyllistäviä ja kieroja katseita yhteiskunnalta vaan tukea ja ymmärrystä.

Mediamanipulointia "Mormonstyle"

Uskonnollisille kulteille informaatiokontrolli on elinehto, eikä MAP-kirkko ole poikkeus.

Pari viikkoa sitten MAP-kirkko julkaisi elokuvan "Meet the Mormons." Elokuvan julkistusta USA:ssa kirkon johto ryyditti kehottamalla kaikkia kynnelle kykeneviä jäseniään hankkimaan lippuja ensi-iltaviikonloppuun. Cityweekly -uutispalvelun mukaan operaatio meni jopa niin pitkälle, että jotkin paikalliset seurakunnat ostivat teatterinäytökset kokonaisuudessaan ja sen jälkeen myivät tai lahjoittivat liput seurakunnan jäsenille. Tämä näkyikin Box Office -tilastoissa ja ensimmäisen viikonlopun myynti ylsikin 2,5 miljoonaan dollariin. Tämän jälkeen elokuvan myynti sakkasi pahasti vain vaivalloisesti tuplaten ensimmäisen kahden päivän kassavirran seuraavan kahden viikon aikana. Kahden viikon jälkeen elokuvaa esittävien teattereiden määrä putosikin 333:sta 128:aan. MAP-kirkko yritti puskea tempullaan elokuvan väkisin hittielokuvaksi, mutta näyttää epäonnistuneen eikä ensi-illan jälkeen lähes tyhjille saleille pyörinyt raina saanut enempää armonaikaa teatterinpitäjiltä.

Elokuvakriitikot ovat olleet hämmästyttävän yksimielisiä kuinka elokuva on vain maksullinen mainos mormonikirkosta kuten vaikkapa Rotten Tomatoesin kriitikot toteavat. Elokuvan nähneen yleisön arvostelu taas poikkeaa merkittävästi kriitikoiden näkemyksistä, mikä osaltaan asettaa kysymyksen miksi? Selitys saattaa löytyä jälleen kerran MAP-kirkon yrityksistä manipuloida informaatiota. MAP-kirkko omilla verkkosivuillaan kehottaa jäseniään kirjoittamaan esim. Google Review -palveluun positiviisia arvosteluja seurakunnista, jotta ne nousisivat paremmin esiin hakukoneissa ja herättäisivät mielenkiintoa ihmisissä. En siis ihmettelisi jos vastaavaa mediamanipulointia liittyisi elokuvaan ja MAP-kirkko pyrkisi vääristämään yleisöarvosteluja toivomansa kaltaiseksi kuten se yritti manipuloida elokuvan myyntilukujakin.

Kun on selvää, että MAP-kirkko pyrkii aktiivisesti jäseniä ohjeistamalla luomaan itsestään positiivista illuusiota Internetissä onkin kysyttävä: Voiko mihinkään Internetistä löytyvään palveluun, josta löytyy MAP-kirkkoon liittyviä arvosteluja, oikeasti suhtautua vakavasti? Nähtyäni MAP-kirkon ohjeet Google Review -palvelun manipuloimiseksi sanoisin, että ei. Tuollaiset ohjeet miljoonille MAP-kirkon jäsenille kirjoittaa positiivisia arvosteluja pakostakin vääristävät yleisön yhteisöstä saamia mielikuvia samalla heikentäen mielipiteisiin perustuvien palvelujen käyttöarvoa.

Joseph Smithin moniavioisuus

Viime vuonna kirjoitin MAP-kirkon julkaisemasta esseestä liittyen moniavioisuuteen ja manifestoon. Nyt MAP-kirkko on julkistanut moniavioisuuteen liittyen pari uutta artikkelia verkkosivuillaan. Ensimmäinen  näistä artikkeleista käsittelee moniavioisuuskäytäntöjä MAP-kirkossa yleisellä tasolla ja aloittaa näin:

Latter-day Saints believe that the marriage of one man and one woman is the Lord’s standing law of marriage. In biblical times, the Lord commanded some to practice plural marriage—the marriage of one man and more than one woman.

Viitteeksi tälle väitteelleen, kuinka Herra käski raamatullisina aikoina jotkin harjoittamaan moniavioisuutta, MAP-kirkko tarjoilee 1 Moos 16.

1 Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar. 2 Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. 3 Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi. 4 Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä. 5 Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme." 6 Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.

Kovin vahvasti ei siis ala MAP-kirkon artikkeli moniavioisuudesta, sillä missään kohdin viitattua Mooseksen kirjaa ei Herra määrää ketään harjoittamaan moniavioisuutta. MAP-kirkko jää siis kiinni valheesta ja varsin omavaltaisesta tekstin tulkinnasta heti ensimmäisessä lauseessa. Mitähän MAP-kirkko siis toivoo saavuttavansa kun valheita kylvetään jo heti ensimmäisestä lauseesta alkaen? MAP-kirkon artikkeli jatkaa..

By revelation, the Lord commanded Joseph Smith to institute the practice of plural marriage among Church members in the early 1840s.

Noniin siis ensin piti valehdella Herran vanhassa testamentissä määränneen harjoittamaan moniavioisuutta, että saadaan jonkinlainen aasinsilta ja oikeutus rakennettua Joseph Smithin moniavioisuudelle. MAP-kirkko hakee siis oikeutusta käytännölle valehtelemalla, että näin Herra määräsi ennenkin ja niin Hän määräsi myös uudelleen 1830-luvulla. MAP-kirkko ilmeisesti luottaa, että lukijat eivät tarkista lähteitä ja uskovat sokeasti sen mitä he kirjoittavat.

Moniavioisuuden syistä artikkeli tarjoaa seuraavaa.

The Book of Mormon identifies one reason for God to command it: to increase the number of children born in the gospel covenant in order to “raise up seed unto [the Lord].”

Mormonin kirjan mukaan Herra määrää moniavioisuuteen "nostaakseen siementä." Tosiasia kuitenkin on, että moniavioiset suhteet, joissa naisilla on vain yksi mies ja miehellä monta vaimoa, kuten OL 132 edellyttää, eivät tuota jälkeläisiä tehokkaammin, eivätkä näin ollen "nosta siementä." Tilanne pitäisi olla vallan toisin päin ts. naisilla pitäisi olla useita miehiä, jotta he tulisivat mahdollisimman varmasti ja usein raskaaksi, myös moniavioisten mormoninaisten jälkeläisten määrä verrattuna aikakauden yksiavioisiin naisiin oli huomattavasti pienempi kuten aiemmin kirjoitin. Artikkelin tarjoamalle Mormoninkirjasta löytyvälle perustelulle ei ole luonnontieteellistä pohjaa, mikä asettaakin seuraavan artikkelissa esitetyn väitteen varsin kyseenalaiseen valoon.

Plural marriage did result in the birth of large numbers of children within faithful Latter-day Saint homes.

 Tämä väite on täysin riippuvainen siitä millä tavalla lasten suurta lukumäärää halutaan laskea. Väite pitää paikkansa vain ja ainoastaan vain tilanteessa, jossa arvioidaan avioliiton miespuolisen jäsenen saamien jälkeläisten lukumäärää verrattuna yksiavioisiin suhteisiin. Naisten näkökulmasta heidän jälkeläistensä lukumäärä on ollut pienempi ja kuten todettua kaikkein suurimman jälkeläismäärän takaamiseksi naisilla olisi pitänyt olla mahdollisimman useita partnereita, asia jonka suoranaisesti OL 132 kieltää.

Valheilla ja vääristelyllä verhotun alustuksen jälkeen artikkeli jatkaa itse asiaan. Moniavioisuuden alkuajoista kerrotaan seuraavasti.

Polygamy had been permitted for millennia in many cultures and religions, but, with few exceptions, it was rejected in Western cultures. In Joseph Smith’s time, monogamy was the only legal form of marriage in the United States.

 Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun MAP-kirkko myöntää totuuden: "Yksiavioinen avioliitto oli ainoa laillinen aviomuoto Yhdysvalloissa." MAP-kirkko siis avoimesti toteaa, että Joseph Smith ja muut kirkon johtajat, jotka aikoinaan harjoittivat moniavioisuutta, rikkoivat lakia. Raskauttavana tekijänä asiassa on vieläpä se, että toinen nyt julkistettu artikkeli vahvistaa Joseph Smithin rikkoneen lakia tietoisesti.

In Joseph Smith’s time, monogamy was the only legal form of marriage in the United States. Joseph knew the practice of plural marriage would stir up public ire.

 Tämä asettaa Joseph Smithin ja hänen perustamansa kirkon varsin mielenkiintoiseen valoon kun muistetaan mitä Joseph Smithin MAP-kirkolle kirjoittamissa uskonkappaleissa todetaan maan lakien kunnioittamisesta.

12 Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

 Tähän mennessä olemme siis saaneet vahvistuksen, että Joseph Smith rikkoi lakia ja omia uskonkappaleitaan. Mitähän muuta hän moniavoisuudellaan tuli rikkoneeksi? Tämän jälkeen artikkeli jatkaa kuinka OL 132:een kirjattu ilmoitus määrittelee moniavioisuuden periaatteita, joita ovat:

• Uusien vaimojen tulee olla neitsyitä (OL 132:61)
• Ensimmäisen vaimon tulee antaa suostumuksensa (OL 132:61)
• Naiset eivät saa olla toisten miesten kanssa (OL 132:61)
• Naiset on annettu miehelle lisääntymistä varten (OL 132:63).

Tässä välissä artikkeli tarjoaa linkin toiseen artikkeliin, joka erityisesti käsittelee moniavoisuutta Kirtlandissa ja Nauvoossa, jonka alustukseen tällä erää ohitan ja jatkan suoraan artikkelin kertomiin asioihin Joseph Smithin moniavioisista suhteista:

During the era in which plural marriage was practiced, Latter-day Saints distinguished between sealings for time and eternity and sealings for eternity only. Sealings for time and eternity included commitments and relationships during this life, generally including the possibility of sexual relations. Eternity-only sealings indicated relationships in the next life alone.Evidence indicates that Joseph Smith participated in both types of sealings. The exact number of women to whom he was sealed in his lifetime is unknown because the evidence is fragmentary. Some of the women who were sealed to Joseph Smith later testified that their marriages were for time and eternity, while others indicated that their relationships were for eternity alone.

 MAP-kirkko toteaa, että jotkin Joseph Smithin moniavioisista suhteista olivat ajaksi ja ikuisuudeksi kun taas toiset olivat vain ikuisuudeksi. Ajallisiin suhteisiin kuului oletettavasti siis myös seksuaalinen kanssakäyminen, sikäli kun OL 132:63 ilmaisee varsin selkeästi, että moniavioiset suhteet on tarkoitettu lisääntymistä varten. "Vain ikuisuudeksi" solmitut moniavioiset liitot eivät siis olleet OL 132:n mukaisia.

The youngest was Helen Mar Kimball, daughter of Joseph’s close friends Heber C. and Vilate Murray Kimball, who was sealed to Joseph several months before her 15th birthday. Marriage at such an age, inappropriate by today’s standards, was legal in that era, and some women married in their mid-teens. Helen Mar Kimball spoke of her sealing to Joseph as being “for eternity alone,” suggesting that the relationship did not involve sexual relations. After Joseph’s death, Helen remarried and became an articulate defender of him and of plural marriage.

 Tässä kohdin artikkelin sanamuoto hieman kummastuttaa. Miksi ihmeessä asia on pitänyt ilmaista näin? Miksi kirjoittaja ei ole vain rehellisesti sanonut, että Helen Mar Kimball oli Joseph Smithin kanssa avioituessaan vain 14 vuotias? Lisäksi perusteluina kirkko jatkaa kuinka 14 vuotiaiden avioliitot olivat tuolloin laillisia, ikäänkuin tämä seikka poistaisi tosiasian, että avioituessaan toisen naisen, tai tässä tapauksessa oikeammin hädintuskin teini-iän saavuttaneen tytön, kanssa ollessaan jo naimisissa Emman kanssa Joseph Smith rikkoi lakia. Lisäksi MAP-kirkko yrittää pehmentää asiaa väittämällä ettei tässä liitossa olisi harrastettu seksiä, joka on täysin eri kuva kuin mitä Helen Mar Kimballin päiväkirjasta nousee esiin:

"None but God & his angels could see my mother’s bleeding heart-when Joseph asked her if she was willing...She had witnessed the sufferings of others, who were older & who better understood the step they were taking, & to see her child, who had scarcely seen her fifteenth summer, following in the same thorny path, in her mind she saw the misery which was as sure to come...; but it was all hidden from me.”

 Jos kyse oli kerran vain muodollisesta seksittömästä sinetöinnistä ikuisuudeksi niin miksi Helen Mar Kimball päiväkirjassaan vuodattaa äitinsä suurta surua ja sitä kuinka alle viisitoista vuotias tytär joutuu samalle ohdakkeiselle polulle, jossa on nähnyt monien kärsivän? Vähän myöhemmin Helen kuvaili tuntevansa itsensä myös hyväksikäytetyksi lapseksi:

"..and like a wild bird I longed for the freedom that was denied me; and thought myself an abused child, and that it was pardonable if I did murmur.”

 Helen Mar Kimballin jälkeen artikkeli jatkaa muista Joseph Smithin moniavioisista suhteista seuraavasti:

Following his marriage to Louisa Beaman and before he married other single women, Joseph Smith was sealed to a number of women who were already married.

 Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun MAP-kirkko virallisesti myöntää Joseph Smithin harrastaneen polyandriaa, siis avioituneen muiden elossa olevien miesten vaimojen kanssa. Missään kohdin OL 132 ei tätä salli vaan itseasiassa tuomitsee tällaisen selvästi aviorikokseksi.

OL 132:61 Ja vielä, mitä tulee pappeuden lakiin — jos kuka tahansa mies ottaa vaimoksi neitsyen ja haluaa ottaa vaimoksi toisen, ja ensimmäinen antaa suostumuksensa, ja jos hän ottaa vaimoksi toisen, ja he ovat neitsyitä eivätkä ole vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle, silloin hänet julistetaan syyttömäksi; hän ei voi tehdä aviorikosta, sillä heidät on annettu hänelle; sillä hän ei voi tehdä aviorikosta sen kanssa, joka kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle.

 Joseph Smith ei siis riko moniavioisilla suhteillaan ainoastaan lakia ja omia uskonkappaleitaan vaan myös Jumalalta saamaksi väittämäänsä ilmoitusta moniavioisuudesta. Toisten miesten aviovaimot eivät olleet varmastikaan neitsyitä eivätkä täyttäneet ehtoa, joka edellytti etteivät naiset olleet vannoneet valaa kenellekään muulle miehelle. Joseph Smith moniavioisine suhteineen syyllistyi siis myös aviorikokseen jopa omien oppiensa mukaan. Artikkeli mainitsee nimeltä mm. Zina Huntington Jacobsin, mutta jättää mainitsematta kuinka 20 vuotias Zina oli vain 7 kuukautta aiemmin avioitunut Henry Jacobsin kanssa ja oli avioliittoa Josephin kanssa solmiessaan raskaana Henrylle. Artikkeli ei myöskään mainitse kuinka Joseph passitti Henryn useaan otteeseen lähetystyöhön pois vaimonsa ja pienten lastensa luota, käytäntö, jota Joseph Smith varsin usein käytti ja aviomiesten ollessa poissa avioitui heidän vaimojensa kanssa.

Entäpä sitten Joseph Smithin ensimmäinen vaimo Emma? Antoiko hän suostumuksensa Josephille monien vaimojen ottamiseen kuten OL 132:61 edellyttää?

Emma approved, at least for a time, of four of Joseph Smith’s plural marriages in Nauvoo, and she accepted all four of those wives into her household. She may have approved of other marriages as well. But Emma likely did not know about all of Joseph’s sealings. She vacillated in her view of plural marriage, at some points supporting it and at other times denouncing it.

Artikkelin tekstin mukaan Emma olisi hyväksynyt ainakin neljä näistä avioliitoista ja mahdollisesti jopa useamman, mutta todennäköisesti Emma ei tiennyt kaikista Josephin vaimoista. Joseph Smith rikkoi siis kaikkia OL 132:ssa listattuja ehtoja uusien vaimojen ottamiselle.

Kaiken tämän lisäksi artikkelin luettuaan jokaiselle on selvää kuinka Joseph Smith valehteli asiasta julkisesti kieltäen syyllistyneensä moniavioisuuteen tai aviorikoksiin.

What a thing it is for a man to be accused of committing adultery, and having seven wives, when I can only find one. (History of The Church 6:410-411)

 On sinällään positiivista, että MAP-kirkko avautuu pala kerrallaan totuudelle ja julkaisee artikkeleita tästäkin aiheesta. Harmi vain, että artikkelit edelleen koittavat esittää käytännön jollain tavalla hyväksyttävänä ja antaa Joseph Smithille asiassa jonkinlaista synninpäästöä. Vaikka artikkeli ei sitä suoraan ilmaise niin on päivän selvää kuinka Joseph Smith tietoisesti rikkoi maan lakeja, toimi vastoin perustamansa uskonnon uskonkappaleita ja Jumalalta saamaksi väittämänsä ilmoituksen periaatteita sekä salasi käytännön ainakin osittain omalta vaimoltaan ja valehteli siitä julkisesti.

Kaikesta tästä huolimatta MAP-kirkko silti uskottelee jäsenilleen, että kyseessä oli rehellinen Jumalan profeetta. Lähinnä omaan mieleen kumpuaa samankaltaisuudet Joseph Smithin ja David Koreshin välillä, sillä molemmat näyttävät uskoneen heillä olevan Jumalan oikeutus ottaa itselleen useita vaimoja ja kehottivat seuraajiaan pitämään asian salassa.

Täällä ei ole VISKIÄ!

Helsingin Sanomat uutisoi eilen illalla kuinka Aluehallintovirasto päätti käyttää valtaansa heittääkseen kapuloita rattaisiin Olut ja Viski Expon järjestäjille. Tapahtumahan järjestetään Helsingin Kaapelitehtaalla 24.-26.10.2014 ja tänään sen nimi viranomaisten vaatimuksesta on Olut Expo 2014. Paljon parempaa mainostukea Olut ja Viski Expo tuskin olisi voinut asialleen toivoa sillä minäkin olin autuaan tietämätön koko tapahtumasta, mutta nyt tapahtumasta tietävät varmasti lähes kaikki suomalaiset. Kiitos Avin reippaiden byrokraattien!

Mutta mitäpä tämä aihe tekee uskontoja, elämänkatsomusta ja filosofiaa käsittelevässä blogissani? No suomalaisten virkamiesten epäluulo alkoholia ja alkoholimainontaa vastaan alkaa saamaan jo uskonnollisia piirteitä. Ensin virkamiehet valmistelevat lain, jolla kielletään käytännössä kaiken positiivisen informaation jakaminen medioissa alkoholiin liittyen. Kyseessä on siis laki, jolla pyritään pitämään ihmiset täysin tietämättöminä siitä, että alkoholituotteilla kohtuullisesti kulutettuna on jopa terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Virkamiehet näyttävät uskovan kuinka rajoittamalla informaatiota ja jakamalla ainoastaan kielteistä informaatiota aiheesta, siis toimimalla samoin kuin uskonnolliset kultit toimivat suhteessa itseään koskevaan informaatioon, parannetaan suomalaisten alkoholitottumuksia. Fanaattisessa vimmassaan aluehallintoviraston virkamiehet pyrkivät nyt sitten jopa sensuroimaan Internetin hakukoneiden antamia tuloksia, ettei jollain tietyillä hakusanoilla voisi löytää informaatiota ja tätä kautta jopa rajoittamaan mitä yksityishenkilöt julkaisevat blogeissaan, twitterissä tai facebook -sivuillaan. Pyrkimyksillään rajoittaa ihmisten sananvapautta päivän päivän kuumimmat byrokraatit kävelevät sumeilematta perustuslaillisen sananvapauden yli. Uuden alkoholimainontaa rajoittavan lain tarkastelu Eduskunnan Perustuslakivaliokunnassa onkin mitä ilmeisimmin jäänyt pahasti puolitiehen virkamiesten onnistuttua vakuuttamaan kansanedustajat kuinka pyhä alkoholin vastainen taistelu oikeuttaa kansalaisten perusoikeuksien polkemisen.

Mene ja tiedä, mutta kyllä suomalaisten virkamiestenkin tulisi kuitenkin ottaa toimissaan huomioon kansalaisten perusoikeudet. Lienee syytä tarkistuttaa tämäkin asia ja tehdä kantelu aiheesta Eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Kulttiretoriikkaa "Mormonstyle"

Lokakuun 2014 yleiskonferenssin pahimmat sammakot päästi ilmoille apostoli Neil L. Andersen. Puheensa alussa Neil Andersen maalailee perinteiseen MAP-kirkon tyyliin marttyyrikuvaa Joseph Smithistä vertaamalla tätä Paavaliin ja Jeesukseen ja kuinka tämä puhtoinen profeetta joutui jo elämänsä aikana kärsimään vakavista vainoista Jumalalta saamansa tehtävän takia. Tästä Neil rakentaa aasinsiltaa nykypäivän tietoyhteiskuntaa ja kriitikoita vastaan. Sytytettyään tulilangan hän lopulta pudottaa virittelemänsä pommin:

"We are especially saddened when someone who once revered Joseph retreats from his or her conviction and then maligns the prophet. “Studying the church through the eyes of its defectors,” Elder Neil A. Maxwell once said, “is like interviewing Judas to understand Jesus.  Defectors always tell us more about themselves than about that which they have departed.” "

Neil Andersen rinnastaa kirkosta lähteneet Juudakseen, Jeesuksen pettäneeseen Raamatun hahmoon, jota vihataan jopa siinä määrin, että Suomessa ei voi edes nimetä lastaan Juudakseksi koska nimi saattaisia aiheuttaa lapselle haittaa. Rinnastamalla kirkosta lähteneet kavaltajiksi ja pettureiksi Neil Andersen turvautuu varsin perinteiseen kulttijohtajan retoriikkaan uhaksi kokemaansa tahoa kohtaan. Rinnastuksen pyrkimyksenä tällä suoralla henkilöhyökkäyksellä on yksinomaa kääntää uskollisten seuraajien viha näitä pettureita ja kavaltajia kohtaan.

Räikeimmän hyökkäyksensä jälkeen Neil Andersen kohdistaa pyhän taistelunsa Internetin tietolähteitä kohtaan. Neil Andersen kertoo kuinka hän joitakin vuosia sitten oli lukenut Internetistä Martin Harrisin nimiin kirjoitetusta kirjeestä ja kuinka jotkut jäsenet erosivat tämän myöhemmin väärennökseksi paljastuneen kirjeen takia "liian hätäisesti". Andersen ei puheessaan kuitenkaan mainitse niitä syitä miksi nämä ihmiset jättivät kirkon tuon kirjeen seurauksena vaan jättää puheestaan pois merkittäviä tiedonmuruja valaessaan valheellista kuvaa kuulijoiden mieliin. Kirje, johon Neil Andersen puheessaan viittaa, tunnetaan paremmin Salamanterikirjeenä, jonka väärentäjä Mark Hoffman tekaisi ja jolla hän huijasi MAP-kirkon johtajia. MAP-kirkon johtajat,  mm. Kimball ja Hinckley, olivat vakuuttuneita kirjeen aitoudesta ja Dallin Oaks puolusti kirjeen autenttisuutta aina siihen asti kunnes Mark Hoffman myönsi väärentäneensä kirjeen. Neil Andersen voimistaa tätä väärää kuvaa toteamalla kuinka uutisissakin esiintyviin tietoihin tulee aina suhtautua epäilevästi, mutta kirkon profeettojen todistukseen voi aina luottaa. Andersen puheessaan vääristää tapauksen kuulijalle täysin päälaelleen. Salamanterikirjeen tapauksessa juuri kirkosta lähteneet kriitikot olivat ne jotka ilmaisivat epäilyksensä salamanterikirjeen alkuperästä toisin kuin MAP-kirkon johtajat, joita Hoffman vei kuin pässiä narussa. Salamanterikirjeen takia kirkosta lähteneet tuskin lähtivät väärennetyn kirjeen sisällön takia "liian hätäisesti" kuten Neil Andersen maalailee, salamanterikirjeen takia kirkosta eronneet ennemminkin lähtivät juuri sen takia, että kirkon profeettoja huijattiin ja heidän todistuksensa asiasta oli väärässä, siis juuri niiden henkilöiden todistus joiden todistuksen oikeellisuuteen Andersenin mukaan voimme aina luottaa.

Tämän jälkeen Andersen jatkaa kuinka kriitikoiden kirjoittamat asiat Joseph Smithistä voivat olla täysin kontekstistaan irroitettuja. Luonnollisesti jokaisen on osattava olla kriittinen tietolähteidensä kanssa ja varsinkin kun kyseessä on Neil Andersenin kaltaiset ihmiset, joiden juuri edellä todettiin vääristävän ja suoranaisesti valehtelevan kuulijoilleen. En ihan äkkiseltään keksi lähihistoriasta tapausta, jossa yhtä räikeästi irrotetaan asioita asiayhteyksistään ja käytetään valheellisen kuvan muodostamisessa kuin Neil Andersen omassa puheessaan tekee salamanterikirjeeseen liittyen.

..ja näin toimivat oikeat "Jumalan apostolit."

Rasismista

Uskonnonvapauslaki 7 §:

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.

Laki siis velvoittaa uskonnollisen yhdyskunnan toteuttamaan tarkoitustaan kunnioittamalla perus- ja ihmisoikeuksia.

MAP-kirkko oli avoimen rasistinen aina vuoteen 1978 asti, jolloin se muutti käytäntöjään ja salli viimein pappeuden myöntämisen mustaihoisille. Rasismi mormonikirkossa on kirjoitettu sisään sen pyhiin teksteihin:

MK 2 Nefi 5:21 Ja hän oli saattanut kirouksen, niin, nimittäin ankaran kirouksen, tulemaan heidän päällensä heidän pahuutensa tähden. Sillä katso, he olivat paaduttaneet sydämensä häntä vastaan, niin että heistä oli tullut kuin piikiveä; ja nyt, koska he olivat valkoisia ja tavattoman ihania ja ihastuttavia, niin jotta he eivät olisi viettelyksenä kansalleni, Herra Jumala muutti heidän ihonsamustaksi.

KH Mooses 7:22 Ja Henok näki myös loput kansasta, joka oli Aadamin poikia; ja he olivat kaikkien Aadamin jälkeläisten sekoitus, paitsi Kainin jälkeläisten, sillä Kainin jälkeläiset olivat mustia, eikä heillä ollut sijaa heidän keskuudessaan.

Tämän lisäksi lukuisat kirkon johtajat aina kirkon perustajasta Joseph Smithistä alkaen ovat saarnanneet rotuerottelun puolesta (otteita mormonquotes sivulta):

[Are the Mormons abolitionists?] No, unless delivering the people from priestcraft, and the priests from the power of Satan, should be considered abolition. But we do not believe in setting the negroes free.

Joseph Smith, History of the Church, Vol 3, Ch 3, p 28‑30

Having learned with extreme regret, that an article entitled, 'Free People of Color,' in the last number of the Star has been misunderstood, we feel in duty bound to state, in this Extra, that our intention was not only to stop free people of color from emigrating to this state, but to prevent them from being admitted as member of the Church.
Joseph Smith, History of the Church, 1:378‑379 

 Had I anything to do with the negro, I would confine them by strict law to their own species and put them on a national equalization.
Joseph Smith, History of the Church, Volume 5, pages 218 ‑ 219

And if any man mingle his seed with the seed of Cain the only way he could get rid of it or have Salvation would be to come forward and have his head cut off and spill his blood upon the ground ‑‑ it would also take the life of his children.
Wilford Woodruff, Wilford Woodruff's personal diary, 4:97 

 In a broad general sense, caste systems have their origin in the gospel itself, and when they operate according to the divine decree, the resultant restrictions and segregation are right and proper and have the approval of the lord. To illustrate: Cain, Ham, and the whole negro race have been cursed with a black skin, the mark of Cain, so they can be identified as a caste apart, a people with whom the other descendants of Adam should not intermarry.
Bruce R. McConkie, Mormon Doctrine, 1958 edition, pages 107‑108

Vaikka mormonijohtajat eivät aktiivisesti enää tänä päivänä puhu avoimesti rotuerottelun puolesta niin pelkästään se, että nämä asiat lukevat selkokielellä liikkeen pyhissä teksteissä vaikuttaa jäsenten maailmankuvaan ja heidän suhtautumiseensa mustaihoisiin ihmisiin.

Lisäksi nykyiset kirkon johtajat pyrkivät kieltämään kirkossa aiemmin esiityneen avoimen rasismin ja näin peittelemään asiaa. Syyskuussa 2000 vanhin Alexander B. Morrison totesi kirkon Ensign -lehdessä näin:

How grateful I am that The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints has from its beginnings stood strongly against racism in any of its malignant manifestations.

Jo pelkästään tähän blogikirjoitukseen lainaamieni muutamien pyhien tekstien ja kirkon johtajien lausuntojen perusteella Alexander Morrisonin väite, että kirkko olisi alusta asti seissyt voimakkaasti rasismia vastaan on naurettava. MAP-kirkko ei ole koskaan taistellut voimakkaasti rasismia vastaan, eikä se taistele voimakkaasti sitä vastaan tänäkään päivänä.

Täyttääkö MAP-kirkko rasistisilla pyhillä teksteillään ja sillä että se peittelee asiaa uskonnonvapauslain 7 §:n velvoitteen perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta? Mielestäni ei niin kauan kun sen pyhät tekstit sisältävät ajatuksia rotujen epätasa-arvosta.

Monelle MAP-kirkosta lähteneelle yksi merkittävä syy kirkon hylkäämiselle on ollut rasismi. Kirkon rasismi on yksi aihe, josta uusia jäseniä liikkeeseen käännyttävät mormonit eivät puhu ja kysyttäessä sitä vähätellään ja peitellään. Koska tästäkään asiasta MAP-kirkko tai sen jäsenet eivät puhu avoimesti ja rehellisesti niin näin tehdessään he syyllistyvät oleellisesti päätöksentekoon vaikuttavan tiedon pimittämiseen ja valehteluun aivan kuten vanhin Alexander Morrison.

Lähkärit bloggaa

Viime vuosina MAP-kirkon lähetystyökäytännöissä on tapahtunut joitain muutoksia. Yksi näistä muutoksista on, että lähetyssaarnaajat saavat kirjoittaa blogeja nettiin. Lähetyssaarnaajien nettiblogeja lukemalla paljastuu toisinaan melko mielenkiintoisiakin asioita MAP-kirkosta.

Redditin keskustelussa noteerattiin viime viikolla parin Etelä-Amerikasta blogejaan päivittävän lähetyssaarnaajan kertomana kuinka paikallisella lähetyskentällä otettiin käyttöön uusia vaatimuksia kastettaville. Kasteelle haluavan on maksettava jonkinlainen lahjoitus kirkolle ennen kastettaan. Ja toden totta nämä pari lähetyssaarnaajaa todellakin raportoivat blogeissaan (täällä ja täällä) näistä maksuista, joita kirkko nyt sitten paikallisilta vaatii ennen kasteelle pääsyä. No tämä uusi käytäntöhän toki kirvoitti heti kärkästä keskustelua aiheesta ja mm. RPackham exmormon.org:n keskustelussa huomauttikin tämän käytännön täyttävän Mormonin kirjasta löytyvän profetian:

Mormonin kirja 8:32 Niin, se tapahtuu aikana, jolloin perustetaan kirkkoja, jotka sanovat: Tulkaa minun luokseni, niin te saatte rahojanne vastaan syntinne anteeksi.

Ikävä MAP-kirkon kannalta asiassa toki on, että kyseinen profetia koskettelee juurikin niitä vääriä kirkkoja.

Lähetyssaarnaajien blogit paljastavat myös jotain siitä missä tilassa MAP-kirkko on. Nearing Kolob -blogissa niputettiin yhteen otteita muutamista lähetyssaarnaajablogeista kirkon jäsenten aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta kirkkoaan kohtaan. Useat lähetyssaarnaajat ympäri maailmaa raportoivat blogeissaan kuinka heidän seurakunnissaan epäaktiivisuus on huipussaan. Dominikaanisesta Tasavallasta bloggaava lähetysarnaaa kertoo vaarnassa vallitsevasta hajanaisuudesta ja vierailleensa kuuden edellisen vaarnanjohtajan luona, jotka kaikki ovat epäaktiivisia tai erotettu kirkosta. Dominikaanisessa Tasavallassa on hänen mukaansa myös lakkautettu yksi seurakunta kokonaan kun kaikki jäsenet olivat epäaktiivisia. Saksasta bloggaava lähetyssaarnaajasisar raportoi seurakunnan epäaktiivisuuden olevan jopa 90% ja Kolumbiasta bloggaava lähetyssaarnaaja raportoi kuinka seurakunnassa tapahtuu suuria muutoksia kun seurakunnan johtohenkilöt ovat lähes kaikki epäaktiivisia. Californiassa Sacramenton lähetyskentällä ei ole alueelta bloggaavan lähetyssaarnaajasisaren mukaan kastettu ketään pitkään aikaan seurakunnan sielläkin ollessa suurelta osin epäaktiivinen.

Vaikka päivittäisestä MAP-kirkon markkinoinnista vastaava lähetyssaarnaaja-armeija bloggaa seurakuntien arjesta kertoen kuinka mormonismi ei kiinnosta ihmisiä niin oletettavaa on, että kirkon johtajat taas raportoivat huikeasta menestyksestä ja kirkon jäsenmäärän jatkuvasta kasvusta taas ensi keväänä. Jotain siitä kuinka hyvin MAP-kirkko on onnistunut peittelemään totuutta heikosta statistiikastaan nuorilta jäseniltään kertoo Espanjasta blogannut lähetyssaarnaajasisar:

I am serving in a ward. And seriously everyone is the best. But what will break your heart is that 70% of the ward is inactive. SEVENTY! That is just crazy. It blew my mind.

Ainakin tälle nuorelle näyttäisi siis tulleen täytenä yllätyksenä kuinka huonosti MAP-kirkolla menee. Rahanahne MAP-kirkko ei näytä pystyvän tarjoamaan ihmisille sellaista ympäristöä tai arvoja, joita ihmiset elämäänsä kaipaavat, mutta syystä tai toisesta kirkon ylin johto näkee tarpeelliseksi ylläpitää illuusiota menestyksestä ja leipoo aktiivisten jäsentensä mieliin valheellisia ja harhaisia käsityksiä tasaiseen tahtiin.

Luopumuksen syyt ja seuraukset

Traci Burnett on julkaissut sosiologian opinnäytetyönsä, joka vastaa arvoltaan suomalaisten yliopistojen progradu -töitä. Opinnäytetyö on hyvin mielenkiintoinen entisten ja nykyisten mormonien kannalta, sillä se käsittelee mormonikirkosta luopuneita ihmisiä.

Tutkimusmateriaalista Traci tunnisti 14 yksittäistä syytä, miksi tutkimukseen osallistuneet henkilöt luopuivat uskonyhteisöstään.Syyt Traci luokitteli intelleuktuellisiin ja muihin syihin. Intellektuellisiksi syiksi Traci luokitteli tieteellis-historialliset syyt sekä ihmisoikeuskäsityksiin liittyvät syyt. Muihin syihin Traci luokitteli hengelliset syyt sekä kirkon käytäntöihin liittyvät syyt.

Tieteellis-historiallisia syistä Tracin havaitsi tutkimuksessaan seuraavat: moniavioisuus, Abrahamin kirja, arkeologia, ja DNA. Ihmisoikeussyistä taas: rasismin, homoseksuaalien oikeudet ja naisten oikeudet. Hengellisiksi syitä Traci havaitsi tutkimuksessaan olleen: hengelliset kokemukset ja epäilyt. Kirkon käytäntöihin liittyviä syistä tutkimuksessa löydettiin: talouteen liittyvät käytännöt, tekopyhyys, säännöt, temppelit sekä opilliset asiat. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja se tehtiin syvähaastattelemalla 21 informanttia.

Kirkon historiaan liittyen informantit kokivat tulleensa petetyiksi kun kirkko on jättänyt opetusmateriaaleistaan pois merkittäviä yksityiskohtia ja onnistunut näin muodostamaan ihmisten mieliin valheellisia käsityksiä kirkon historiasta. Joillakin informanteilla tutustuminen myös amerikan alkuperäiskansojen DNA-tutkimustuloksiin, jotka osoittavat kuinka intiaanikansat ovat aasialaista alkuperää eivätkä Lähi-Idästä, on ollut merkittävä vaikutus luopumiseen. Historiallis-tieteellisetsyyt havaittiin tutkimuksissa kaikkein voimakkaimmiksi syiksi jotka johtivat kirkosta luopumiseen.

Seuraavaksi voimakkaimmaksi kategoriaksi tutkimuksessa nousi kirkon käytännöt erityisesti ihmisoikeuksiin liittyen. Kirkossa esiintynyt ja esiintyvä rasismi, homoseksuaalien oikeuksien loukkaukset ja naisten oikeuksiin liittyvät kysymykset korostuivat. Jotkut informatit ilmoittivat myös yhdeksi syyksi kirkon tavan kannustaa naisia olemaan kotiäitejä, joka nähtiin kirkon pyrkimyksenä riistää naisilta ihmisoikeudet, itsenäisyys ja päätäntävalta omasta elämästä.

Muista syistä mainittakoon mielenkiintoisena kuriositeettina kuinka jotkut informantit kertoivat myös hengellisistä kokemuksista ja saaneensa rukousvastauksia, jotka kertoivat heille vastoin heidän aiempia uskomuksiaan ettei kirkon jäsenyys ole tarpeellista.

Most frequently spiritual experiences took the form of a prayer answered with a feeling that continued affiliation with the church was not necessary.

Kirkon käytäntöihin liittyvien syiksi listattiin liian monet säännöt, joiden koettiin rajoittavan yksilönvapautta ja kuinka kirkko ja sen jäsenet koettiin tekopyhinä. Useampikin informantti koki ettei kirkko ollut kiinnostunut jäsentensä henkisestä kasvusta ja kehittymisestä vaan he kokivat kirkon intressien olevan ainoastaan taloudellisia. Informattien mielestä kirkon, joka väittää edustavansa korkeampaa taivaallista auktoriteettia, tulisi ennen kaikkea keskittyä yksinomaa hengellisiin asioihin ja hylätä liiketaloudelliset intressit kokonaan. Kirkon tekopyhyyttä ja välinpitämättömyyttä omia oppejaan kohtaan rahanhimon kustannuksella kuvastaa mainiosti seuraava lainaus Karoliksi nimetyltä informantilta.

The last straw, the absolute the last straw [laughs]. And I don't know, still don't know what prompted me to do it. I went in to get my temple recommend, March of 07. I went in and, this bishop was not new but a year or two old—fine, fine, man—I just thought "oh man what a gift to this ward" and I thought "this is going to be wonderful. He‟s just going to be super duper." I went in there and I don't know why I was prompted to do this because I hadn't been drinking coffee, I had been working in the temple, hadn't had a drink of coffee for a long time, hadn't done any of the things I wasn't suppose to do. I was paying my full tithing. I was doing everything right down the line...So I go in there and we go through all the stuff and everything is fine. Finally at the last he said "Do you have any questions for me?" And I said "Yeah, I guess I do." [Laughs]. He said "What" I said "Well I drink a lot of coffee." Which I wasn't doing, I wasn't doing so I am lying. I'm sitting right there lying to the bishop. I said, "I was raised in a family that came from England. We were a lot of tea drinkers. I like tea and I drink coffee every morning." It was such a lie. He sat around in his chair for a minute and thought for a minute. He turned back; he said "Well do you pay a full tithing?" I said "Yes I do." He said "Oh well that shouldn"t keep you out of the temple then. ‟That was  my bolt of lightning [laughs]. I thought "That's my whole answer right there. That's what I‟ve been looking for." And so I came home and when—[my son] calls every night to make sure I am home safe and in bed and all that stuff—I said "Hey, guess what I discovered." [Laughs]. He said "What?" I said "If you pay a full tithing you can do anything you want."

Yli puolet tutkimukseen osallistuneista informanteista listasi yhdeksi syyksi luopua kirkosta sen, että he kokivat kirkon olevan enemmän liiketaloudellinen yritys kuin hengellisiin asioihin keskittyvä yhteisö. Toiseksi eniten muiden syiden kategoriassa mainittiin tekopyhyys, jota koettiin kirkon opetusten ja tekojen välisinä ristiriitoina. Tekopyhyyttä ei koettu ainoastaan yksilötasolla vaan sitä koettiin olevan myös organisaatiossa merkittäviä määriä.

Kaikki tutkimukseen osallituneet informatit listasivat ainakin yhden intellektuelleiksi syyn merkittäväksi omassa luopumisessaan, josta Traci teki johtopäätöksen, että intellektuelliset syyt ovat yleisiä MAP-kirkosta luopuvilla. Erityismaininnan Traci antaa DNA todisteille, sillä tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa informantit mainitsevat yhden luopumiseen vaikuttaneeksi syyksi sen etteivät DNA -todisteet tue uskonnollisia väitteitä.

Luopumuksen seurauksia tutkimuksessa tunnistettiin 17, joista osa oli luokiteltavissa negatiivisiksi ja osa positiivisiksi. Samoin kuin syyt myös seurauksen kategorioitiin. Kategiroiksi muodostuivat: yhteisö, perhe ja yksilö.

Yhteisöön liittyviä negatiivisia seurauksiksi tunnistettiin: yhteisön meneteys, ystävien menetys ja kitka ystävien välillä. Positiivisiksi yhteisöllisiksi seurauksiksi havaittiin: uudet ystävät.

Perheeseen liittyviä negatiivisia seurauksia tunnistettiin olevan: heikentyneet suhteet, vaikutukset perheeseen, perhetapahtumat sekä avioero. Perheeseen liittyviä positiivisina vaikutuksia havaittiin olevan: paremmat suhteet.

Yksilöön liittyvistä seurauksista negatiivisiksi tunnistettiin: viha, arvostelu, työn menettämisen pelko, anomia sekä väärinymmärtäminen. Positiivisina seurauksina havaittiin: autonomia, onnellisuus ja säästetty aika ja varat.

Suurin osa tutkimuksen informanteista koki negatiivisena sen kuinka heidän entinen yhteisönsä suhtautui heihin sen jälkeen kun he olivat luopuneet yhteisöstä. Sosiaaliset siteet entisiin sidosryhmiin käytännössä katkesivat eivätkä he enää tunteneet kuuluvansa yhteisöön. Joillekin informanteille tämä oli erityisen raskasta, sillä heillä ei ollut kirkon ulkopuolisia ihmissuhteita. Monet kertoivat myös menettäneensä ystäviä kirkosta lähtönsä takia, koska entiset ystävät eivät enää uskalla viettää heidän kanssaan aikaa peläten menettävänsä todistuksensa (sisäinen varmuus mormonikirkon totuudellisuudesta).

Perheeseen liittyneet negatiiviset seuraukset vaihtelivat informanttien kesken perhetapahtumissa koetuista kiusallisista tunteista aina avioeroihin ja suoranaisiin hylkäämisiin asti. Usein kitkaa perheissä aiheuttivat ns. "parempien sisarusten" suosiminen luopujan kustannuksella tai perheen pyrkimyksen uudelleen käännyttää luopuja takaisin kirkkoon.

Michael summed up the impacts to his family when he stated “...the bitter fruits of apostasy are that the church can really screw with your primary relationships.”

Neljä informanttia kertoi vakavasti keskustelleensa puolisonsa kanssa tai päätyneensä avioeroon. Pääsyyksi avioeroihin he nimesivät luopumisen MAP-kirkosta.

David said “during the time I was going through [the process of leaving the church] I was going through a divorce with my wife because she is still a devout believing member and if I wasn't going to believe she didn't want anything to do with me.”

Suoranaisesta perheensä hylkäämäksi joutunut Susan kertoi asiasta näin:

Oh yeah. My parents disowned me in December, before Christmas. I haven't seen or talked to any of my family members since then. I spent Christmas at a friend's house. I've missed birthdays I've missed family stuff...I see my older [adopted] sister occasionally. She's Catholic and doesn't care. But that's about it. Like my younger siblings are not allowed to text me or their phones get taken away. That type of thing...I have been to one cousin farewell since then. My parents were there, my siblings weren't and they didn't even say anything. It was as if we didn't know each other. It was really weird....The goal [now] is to humor the Grandparents. I don't know. I imagine I could tell them, they would be heartbroken, but as far as I'm concerned it's technically not their business either. This is my life, I love them and I respect them, but what are they going to do about it? It's just going to upset them.

Henkilökohtaisista negatiivista vaikutuksista informanttien kertomuksissa nousi yleisimmäksi viha kirkkoa kohtaan. Joissain tapauksissa vihalle ei ollut selkeää syytä. Toiset informatit kertoivat vihastuneensa sen seurauksena, että he tunsivat kirkon johtaneen heitä harhaan kirkon historiakerronnassa. Jotkin informatit taas kertoivat kuinka heidän vihansa kirkkoa kohtaan oli syttynyt kun heidän ystävyys- ja perhesuhteensa katkesivat ja he kokivat itsensä eritetyiksi. Erityisesti oman huomioni kiinnitti Annaksi nimetyn informantin vuodatus syistä, miksi hän oli vihainen, mutta en kopioi sitä tähän sen pituuden vuoksi (suosittelen lukemaan sen alussa olevan linkin takaa, Annan vuodatus löytyy sivulta 95).

Usein MAP-kirkosta luopuja näytti tutkimuksen valossa kohtaavan myös arvostelua ja tuomitsemista yhteisön taholta. Useat informatit kertoivat yhteisön, perheen ja ystävien tuominneen heidän päätöksensä lähteä sanoen sen johtuvan puuttellisesta päättelykyvystä, moraalittomuudesta tai jostain muusta syystä.

Jokainen informantti mainitsi myös ainakin yhden positiivisen seurauksen, mikä oli seurannut heidän kirkosta luopumistaan. Yksilöön vaikuttaneita positiivisia vaikutuksia koettiin olevan kaikkein eniten ja ne käsittelivät pääsääntöisesti itsenäisyyttä, onnellisuutta, säästettyä aikaa ja rahaa sekä parempia ihmissuhteita. Eniten mainintoja löytyi autonomiasta ja kuinka informantit kokivat nyt paremmin pystyvänsä itsenäisesti määrittelemään omat moraaliset standardinsa. Yhdeksi tärkeimmistä positiviisista aspekteista koettiin ajattelun vapaus, mielipiteiden muodostaminen omien kokemusten ja opittujen asioiden pohjalta. Informantit myös kertoivat kuinka luopumisen jälkeen lisääntynyt autonomia ja ajattelunvapaus teki heistä onnellisempia kun heitä saivat itse päättää asioista, eikä heitä pakoteta kirkon määrittelemiin sukupuolirooleihin tai käyttäytymismalleihin.

Ajan ja rahan säästyminen koettiin myös positiivisiksi ja onnellisuutta lisääviksi tekijöiksi. Kun kirkko ei enää vienyt isoa osaa informanttien vapaa-ajasta tuo aika jäi heille itselleen käytettäväksi niiden ihmisten kanssa, jotka he kokivat itselleen tärkeiksi. Vaughn erityisesti mainitsi kuika sen sijaan, että istuisi kirkon kokouksissa kuuntelemassa puheita, hänellä on nyt aikaa tehdä hyväntekeväisyyttä juuri niiden ihmisten parissa joita hän haluaa auttaa.

Kirkosta lähdettyään monet informantit kokivat myös uusien, kirkon ulkopuolisten, ihmissuhteiden olevan parempia ja monet sellaisia, joita he eivät kirkon jäsenenä koskaan olisi pystyneet edes solmimaan. Informantti Sylvia kertoi myös kuinka hän nyt pystyi hyväksymään ihmisten erilaiset taustat paremmin eikä hän enää tuomitse ihmisiä sen perusteella pukeutuvatko he kirkon asettamien standardien mukaan.

Joissain tapauksissa informantit myös kertoivat parantuneista perhesuhteista niihin sukulaisiin, jotka olivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Vastaavasti jotkut informantit kertoivat kuinka heidän perheissään vietettiin kirkosta luopumisen jälkeen paljon enemmän aikaa keskenään, mikä oli merkittävästi parantanut perheen yhteenkuuluvuutta ja kommunikointia.

Vaikkakaan tutkimuksen havaintoja ei voida sellaisenaan soveltaa suomalaiseen mormoniyhteisöön jo pelkästään suomalaisen mormoniyhteisön marginaalisen koon vuoksi verrattuna Utahin jouhinkin piirikuntiin, joissa mormonitiheys on 90% luokkaa, niin se maalaa mielenkiintoisen kuvan siitä millaisten syiden takia MAP-kirkosta erotaan ja millaisia vaikutuksia eroilla on ihmisten sidosryhmiin. MAP-kirkko vaatii jäseniltään merkittävien rahallisten uhrausten lisäksi paljon vapaa-aikaa, joka on luonnollisesti pois perheeltä ja harrastuksilta. Luopuminen yhteisöstä, jonka parissa on viettänyt merkittävän osan vapaa-ajastaan, eittämättä näkyy ja vaikuttaa luopuneen ihmissuhteissa ja tämän Traci Burnettin tutkimus tuo hyvin esille.

"Totuus mormonismista"

Dennis ja Rauni Higley, jotka minulla oli ilo tavata kesäkuussa heidän vieraillessaan Suomessa, ovat kirjoittaneet minikirjan "The Truth About Mormonism." Kirjassaan he käyvät läpi joitakin mormonismiin liittyviä ongelmakohtia. Vaikka kirja ei olekkaan tieteellinen julkaisu ja joissain kohdin sortuu virheelliseen argumentointiin niin asiasisällöltään teksti on ihan pätevää. Tämä minikirja toimii hyvänä ponnahduslautana sellaiselle joka haluaa pikakurssin mormonismin selkeimpiin ristiriitoihin ja Dennisin ja Raunin ansioksi on ehdottomasti nostettava kattavat viittauksen kirkon sisäisiin lähteisiin kuten kirkon johtajien puheita sisältävään Journal of Discoursesiin (JoD).

Itsessään kirjassa käsitellyt asiat olivat monilta osin itselleni tuttuja jo entuudestaan, mutta joissain kohdin se tarjosi minulle entuudestaan tuntemattomia yksityiskohtia. Yksi tällainen on se kuinka MAP-kirkon toinen presidentti ja profeetta Brigham Young saarnasi vuonna 1855 ettei Joseph Smith ensimmäisessä näyssään tavannut Jumalaa vaan Jumalan lähettämän enkelin (JoD 2:171). Ensimmäiseen näkyyn liittyviä ongelmia kirjassa on käsitelty muitakin, joskaan ensimmäistä näkyä ei ole käsitelty Dennisin ja Raunin kirjassa aivan yhtä perusteellisesti kuin Jim Whitefield käsittelee sitä omassa artikkelissaan.

Kirja puuttuu myös Mormonin kirjan tekstissä esiintyviin mahdottomuuksiin esitellen mm. varovaisen arvion Lehin retkikunnan koosta ja mahdottomasta väestönkasvusta liittyen temppelin rakentamiseen. Mormonin kirjan mukaanhan luvattuun maahan saapunut retkikunta hajosi melko nopeasti kolmeen osaan, joista yksi sitten rakensi pikapikaa itselleen Salomonin temppelille vertoja vetävän palvontakeskuksen. Siinä missä Salomonin temppelin rakentamiseen Jerusalemissa kului vuosia ja tarvittiin Raamatun mukaan satojatuhansia miestyövuosia niin Mormonin kirja näyttäsi väittävän, että alle satapäinen heimo, jossa valtaosa on arvion mukaan ollut pieniä lapsia, olisi onnistunut pystyttämään vastaavan pytingin varsin nopeasti.

Minikirja nostaa esiin myös lukuisia muita ongelmia pintapuolisesti ja sinällään tarjoaa hyvät lähtökohdat mormonismin tutkimiselle. Lukijoita Dennis ja Rauni kehottavat itse tutkimaan asioita eikä vain luottamaan siihen mitä he tai MAP-kirkko julkaisuissaan kertovat.

Jos uskot MAP-kirkon olevan totta, sinun ei tarvitse pelätä tutkimista vaan ottaa haaste vastaan. Totuus ei muutu. Vain valheita suojellaan ja piilotellaan.  

-The Truth About Mormonism, Dennis & Rauni Higley

Vähemmän tunnetut kirkolliset varainhankintamenetelmät

Aiemmin olenkin jo kirjoittanut MAP-kirkon kaupallisesta toiminnasta. Tavallinen rivimormoni tai edes kirkkonsa hyvinkään tunteva tuskin tietää mitä kaikkea MAP-kirkon mammonankasvatussiipi puuhastelee, en kaikkea tiedä minäkään, mutta tässä yksi raotus tuon verhon taakse.

Deseret News, MAP-kirkon omistama sanomalehti Utahissa, kertoi artikkelissaan 10.7.2000 Clair Huffista. Clair Huff vaimoineen kutsuttiin kokoaikaiseen lähetystyöhön, mutta heidän lähetystyökutsunsa poikkeaa melkoisesti niistä nuorista, jotka kiertelevät etsiskelemässä käännytettäviä. Clair Huff kutsuttiin palvelemaan Westlake Farm Commercial Hunting Areana tunnetulle kirkon omistamalle yksityiselle metsästystilalle. Hänen lähetystyötehtävänsä sisälsivät alueen lintujen ruokintaa ja tilanhoitoa 18 tuntia päivässä, jotta yksityisellä metsästysalueella riittäisi metsästäjille tapettavaa. Vuoden 2000 metsästyshinnoista lehtiartikkeli kertoo mm. kuinka kirkon omistama yksityinen metsästysalue velottaa hanhen tai fasaanin metsästysluvasta $1500 USD hirven metsästysluvan maksaessa jopa $8500 USD. Asiakkaiden artikkeli mainitsee olevan Utahilaisia isokenkäisiä ja heitä varten tällä syrjäisellä metsästysalueella on  myös yksityislentokenttä, jottei näiden isokenkäisten tarvitse puuduttaa ahtereitaan tuntikausia autoissa matkatessaan eläimiä tappamaan. Metsästysalueen artikkeli kertoo olevan niin suositun, että lupia sinne joutuu jonottamaan jopa kuusi vuotta.

MAP-kirkon rahantekokoneisto siis kutsuu ihmisiä tekemään lähetystyötä, jonka tavoitteena on voitonmaksimointi kirkon omistamalla maa-alueella. Kun muistetaan kuinka lähetystyöntekijöille ei makseta palkkaa vaan he ovat kirkon mukaan vapaaehtoisia niin en äkkiseltään ihan heti pysty kuvittelemaan kenen mielestä moinen toiminta on eettistä. MAP-kirkko siis ylläpitää maa-alueita, joille maksukykyiset metsästäjät pääsevät ampumaan eläimiä, ja ko. maa-aluetta hoidetaan vapaaehtoisvoimin minimikustannusrakenteella.

Entäpä itse metsästys näillä kirkon omistamilla alueilla? Alueita hallinnoi Deseret Land and Livestock, joka opastaa metsästyksestä kiinnostuneita kääntymään Buck & Bullsin tai Wild Country Outfittersin metsästysoppaiden puoleen. Ainakin jälkimmäisten metsästysoppaiden valikoimista näyttäisi löytyvän myös metsästys jousilla, mikä ei ehkä ole enää nykypäivänä se eettisin tapa päästää saaliseläin päiviltä "ilman tarpeetonta kärsimystä." Deseret Land and Livestock ei metsästyssäännöissään myöskään rajoita eläinten ampumista jousilla vaikkakin katsoo aiheelliseksi kieltää metsästyksen sununtaisin.

Monenkohan suomalaisen mormonin mielestä se, että kirkko omistaa ja hallinnoi yksityisiä metsästyalueita, joille se myy tuhansia dollareita maksavia metsästyslupia, on eettistä? Kyse on varsin selkeästi vapaa-ajanteollisuudesta, joka on puhtaasti rakennettu palvelemaan vain yhteiskunnan maksukykyistä eliittiä. Köyhillä, joiden ruokapöytä saattaisikin kaivata piristyksekseen metsästyksessä pyydettyjen eläinten lihaa, ei tällaisille alueille taida olla mitään asiaa.

Seksistä pidättäytyminen

No nyt sitten tätäkin on tutkittu tai oikeammin sitä miten se vaikuttaa nuoriin miehiin. Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta aiemmin viime viikolla, mutta vasta nyt kävin tutustumasa HS:n lähteeen aiheesta. Sarah Diefendorf Washingtonin yliopistosta tutki miten nuorten miesten esiaviollisesta seksistä pidättäytyminen vaikutti näiden ihmisten ihmissuhteisiin heidän avioiduttuaan. Tutkimuksen tulokset eivät olleet mitenkään suosiollisia, sillä tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että aiemmin "pyhänä velvollisuutena" koettu seksistä pidättäytyminen oli synnyttänyt miesten mieliin tabun, josta ei osata keskustella partnerin kanssa. Miehet kokivat seksistä ja omista haluista keskustelemisen kiusalliseksi ja epäkunnioittavaksi omaa vaimoaan kohtaan. Pyhä velvollisuus pidättäytyä seksistä näyttäisi siis muotoilevan nuorten miesten mieliin varsin ikäviä yllätyksiä, joiden uhriksi joutuvat nuoren miehen lisäksi tämän mahdollinen tuleva puoliso ja perhe.

Vastaavasti joku aika sitten luin tarinan naisesta, joka kertoi kuinka esiteini-iässä tehty neitsyyslupaus oli tuhota hänen koko elämänsä. Nuoren naisen koko identiteetti ja omanarvontunto kieroutui synkällä tavalla hänen neitsyytensä ympärille. Kaikki oli hyvin niin kauan kunnes hän aviovuoteessaan neitsyytensä menetti aviomiehelleen.  Neitsyyden menetyksen jälkeen hän tunsi itsensä tahrituksi ja arvottomaksi, vaikka oli juurikin saavuttanut sen mitä oli neitsyyslupauksellaan tavoitellut. Seksistä muotoustui vastenmielistä pakonomaista puolison tarpeiden tyydytystä, siis iso ongelma, josta hän ei osannut puhua puolisonsa kanssa tai hakea siihen apua.

Diefendorfin tutkimus ja koskettava nuoren naisen tarina kantavat merkittäviä yhtäläisyyksiä keskenään. Molemmat liittyvät olennaisella tavalla uskontoon ja monien uskonnollisten yhteisöjen vaalimaan siveelliseen puhtauteen, joka nyt näyttäisi vahingoittavan ihmisten mielenterveyttä. Vastaavasti vuosien varrella tilastolliset tutkimukset ovat osoittaneet kuinka pidättäytymiskasvatuksen puolesta liputtavien USA:n osavaltioiden tilastoissa sukupuolitaudit ovat kohollaan samoin kuin teiniraskaudetkin. Uskonnollisiin ideologioihin perustuvat seksuaalisiveellisyys ja pidättäytyminen eivät siis ainoastaan vahingoita nuorten mielenterveyttä vaan näyttäisivät jopa altistavan heidät sukupuolitaudeille kun raukat eivät saa kunnollista tietoa ehkäisystä vanhemmiltaan, kuoulusta tai muiltakaan sidosryhmiltään. Teiniraskauksien seurauksena monet nuoret äidit taas putoavat kouluputkesta, ainakin väliaikaisesti, näin mahdollisesti jääden merkittävästi jälkeen tulokehityksestä omassa ikäryhmässään, mikä osaltaan lisää yleisesti ainakin täällä Suomessa yhteiskunnallisena ongelmana pidettyä eriarvoisuutta.

Mieleen tulee vain kysymys: Milloin uskonnolliset yhteisöt ovat valmiita luopumaan ihmisille haitallisista käsityksistään nuorten seksuaalisuudesta?

Abrahamin kirja

Kesäkuussa 2014 MAP-kirkko julkaisi verkkosivuillaan jälleen yhden esseen, joka jatkaa sarjaa kirkon historiaan ja oppeihin liittyvien ongelmien pohtivaa sarjaa. Esseeseen on sittemmin saatu vastine tohtori Robert Ritneriltä, joka on egyplogian professori Chicagon yliopistossa. Vastine on kokonaisuudessaan luettavissa mm. Mormonthink sivustolta. Ritner ei vastineessaan puutu ainoastaan Joseph Smithin kuvaväärennöksiin, jotka on painettu nykyisellään jokaisessa Abrahamin kirjan paperikopiossa, vaan myös Joseph Smithin tuottaman tekstin asiasisältöön.

Tohtori Ritnerin vastine kirkon esseeseen on lyhyesti sanottuna tyrmäävä. Joseph Smithin väitetyn käännöksen kuvajäljennökset ovat vääristyneet, koska Joseph Smith on täydentänyt käytössään olleista papyruksista kopioimiaan epätäydellisiä kuvia väärin mm. lisäämällä ihmisen pään shakaalipäiselle Anubis -jumalalle. Kaikki Joseph Smithin julkaisemat kuvaselitykset ovat väärin jopa niin, että hahmojen sukupuolet Joseph Smith arvasi pieleen. Joseph Smithillä meni käännöksessään pieleen myös käsitteet yleisemminkin ja teksti vilisee anakronismeja, jotka paljastavat ettei kyseessä ole antiikin teksti.

MAP-kirkon esseeseen keräämät lähdeviitteet tohtori Ritner huomio tekstissään myös. Monin paikoin kirkon käyttämät lähdeviitteet eivät Ritnerin mukaan edes tue kirkon esseessä esittämiä väitteitä vaan näyttää siltä, että kirkko varsin luovasti kehittää uusia tulkintoja viittaamistaan lähdemateriaaleista. Esimerkkinä mainittakoon nyt BYU:ssa työskentelevän tohtori Kerry Muhlensteinin julkaisu, joka käsittelee kuolemantuomioita antiikin Egyptissä, josta MAP-kirkko esseessään yrittää viritellä tukea käsityksilleen uskonnollisista ihmisuhreista ja ihmisten tuomitsemisesta kuolemaan mikäli nämä kieltäytyivät palvomasta Egyptiläisiä jumalia. Tohtori Ritner tyytyy toteamaan ettei Muhlensteinin tutkimus aiheesta tue MAP-kirkon esseessä esittämiä väitteitä, sillä antiikin Egyptissä ihmisiä ei teloitettu sen perusteella mitä jumalia he palvoivat. Vastaavasti MAP-kirkko yrittää myös käyttää kolmannelta vuosisadalta peräisin olevaan papyrukseen liittyvää tutkimusta tukeakseen Abrahamin kirjaa, siis ikäänkuin pari tuhatta vuotta väitetyn Abrahamin jälkeen raapustettu dokumentti todistaisi jotain Abrahamista. MAP-kirkko ei siis osaa lainata oikein lähteitä vaan syyllistyy tiedon vääristämiseen yrittäessään puolustaa omia pyhiä tekstejään.

Lisäksi MAP-kirkon essee yrittää luoda uusia aukkoja, joihin Abrahamin kirjan käännöstyön voisi piilottaa maalailemalla mielikuvia, että nyt kirkon hallussa olevasta papyruksesta puuttuu juuri ne osat, josta Abrahamin kirja olisi käännetty. Samalla kirkko pyrkii aktiivisesti sivuuttamaan kokonaisuudessaan sen tosiasian, että kaikki ne Joseph Smithin ja kirkon julkaisemat kuvat ja egyptiläisten kirjoitusmerkkien selitykset kaikkien näiden vuosien varrella ovat täysin väärin. Kyseessä on siis perinteinen savuverhona tunnettu harhautusyritys. Ritner tyrmää myös tämän harhautusyrityksen sillä vuonna 1966 Modern Microfilm Co. sai käsiinsä erään BYU:n opiskelijan kautta mikrofilmin, jossa ei ollut ainoastaan kuvattuna Joseph Smithin alkuperäiset egyptiläiset aakkoset vaan myös useita alkuperäisiä käsikirjoitusversioita teksteistä, joista myöhemmin muotoutui nykyisellään Abrahamin kirjana tunnettu teksi. Kirkon hallussa nykyisin oleva papyrushan taas löydettiin vasta 1967 ja siitä julkaistiin kuvat kirkon julkaisuissa vasta myöhemmin, joten 1966 esiin pulpahtaneet mikrofilmit ovat siis olleet kirkon arkistoista, eivätkä mitenkään ole voineet olla väärennöksiä. Mikrofilmillä oli kopioituna "Henkäysten kirjasta" suoria otteita, joita ei syystä tai toisesta Abrahamin kirjaan sitten kuitenkaan painettu kuten nykyisellään kirjasta löytyvät kuvaväärennökset.

Lopuksi tohtori Ritner toteaakin, että Abrahamin kirjalla ei ole mitään tekemistä antiikin egyptin tai Abrahamin kanssa. Tekstillä on ainoastaan arvoa tutkittaessa varhais-Amerikalaista uskonperinnettä, syntyä ja kulttuuria.

Uskonnon vaikutukset lapsiin

BBC uutisoi Bostonin yliopiston tutkimuksesta, jonka tulokset kertoivat kuinka uskonnollisen kasvatuksen saaneilla lapsilla oli merkittävästi heikentynyt kyky arvioida tarinoiden todenperäisyyttä. Aiemmin kirjoitin jo George Tamarinin aikoinaan tekemästä tutkimuksesta kuinka uskonto vaikuttaa lasten moraalikäsityksiin ja tämä Bostonissa tehty tutkimus vahvistaa kuinka merkittävästi uskonto vaikuttaa pienten lasten ajatteluun ja maailmankuvaan.

Olisikin mielenkiintoista jos nyt tehdyn tutkimuksen jälkeen tehtäisiin seurantatutkimus parinkymmenen vuoden päästä samoilla koehenkilöillä. Kantaako uskonnollisen kasvatuksen lasten mieliin iskostamat ihmetarinat yli murrosiän ja kuinka se on vaikuttanut näiden lasten koulumenestykseen? Sinänsä uskonnollisten ihmetarinoiden kertominen lapsille satuna ja kulttuurin siirtona ei luultavasti ole suunnattoman haitallista jos lapset hieman myöhemmin pystyvät uskonnollisesta kasvatuksestaan huolimatta omaksumaan riittävän kyvyn toden ja fiktion erottamiselle toisistaan. Sen sijaan jos taas lasten kykyä erottaa todellisuutta fiktiosta vahingoitetaan pysyvästi synnytetään helppouskoisia huijattavia, jotka uskovat mihin tahansa ihmelääkkeeksi markkinoituun huippulaihdutusmenetelmään tai vaikkapa homeopatiaan.

Sinänsä satujen ja fantasiatarinoiden avulla lapsille opetetaan usein monia asioita eivätkä ne sellaisenaan ole mitenkään huonoja. Uskonnollisiin tarinoihin verrattuna satuja ei kuitenkaan kerrota historiallisina faktoina vaan usein vanhemmat, ainakin meillä, vielä keskustelevat lasten kanssa mitkä asiat milloisestakin tarinasta voisivat olla mahdollisia ja mitkä ovat olemassa vain mielikuvituksessa ja saduissa. Toki luonnollista on, että fantasia ja todellisuus menevät lapsella sekaisin jos hänelle taaperoikäisestä alkaen opeteaan kuinka Jeesus taikoi vettä viiniksi, paranteli ihmisiä taikakosketuksellaan tai käveli taianomaisesti veden päällä.

Korjaantuuko kyky hahmottaa todellisuutta myöhemmin? Jos korjaantuu niin milloin se tapahtuu ja kuinka paljon kehittymättömämpi on tuolloin uskonnollisen lapsuuden kokeneen nuoren mieli verrattuna muihin samanikäisiin?

Tähänkö Jeesus viittasi todetessaan kuinka Jumalan valtakunta on lastenkaltaisille? Ihmisille, jotka eivät osaa erottaa todellisia tarinoita fiktiosta ja jotka uskovat kaikkein uskomattomimmatkin tarinat tosiksi.

"Meitä ei saa vastustaa"

Nyt se on sitten virallista. MAP-kirkon ylin johto julkaisi 28.6.2014 julkilausuman, jolla se kieltää kaikenlaisen kirkon tapojen tai oppien arvostelun kirkon sisällä. Julkilausuma on monilta osiltaan ongelmallinen, joten se on syytä käydä läpi kokonaisuudessaan.

In God's plan for the happiness and eternal progression of His children, the blessings of His priesthood are equally available to men and women. Only men are ordained to serve in priesthood offices. All service in the Church has equal merit in the eyes of God. We express profound gratitude for the millions of Latter-day Saint women and men who willingly and effectively serve God and His children. Because of their faith and service, they have discovered that the Church is a place of spiritual nourishment and growth.

Heti alussa käy selväksi, että tämä julkilausuma on kirkon johdon vastine viime viikkojen mediapyöritykselle liittyen naisten tasa-arvoa kirkossa ajavan Ordain Women sivuston perustajan Kate Kelly erottamiselle. Kirkon kanta tasa-arvolle tulee myös selväksi: Tasa-arvoa ei ole. Valitut sanamuodot korostavat kuinka kaikki pappeuden siunaukset ovat tasapuolisesti tarjolla miehille ja naisille, mutta jatkaa heti perään, että vain miehiä asetetaan pappeudenvirkoihin. Tätä epätasa-arvoa yritetään sitten vielä peitellä toteamalla kuinka kaikki kirkossa tapahtuva palvelu on samanarvoista Jumalan silmissä.

Vaikka kaikkinainen kirkossa suoritettava palvelutyö Jumalan silmissä olisikin samanarvoista niin ihmisten silmissä, jotka tuota palvelutyötä suorittavat, asia ei näin ole. Kutsumalla järjestelyä Jumalan suunnitelmaksi kirkon johto piilottelee itse maalaamansa jumalkuvan takana jottei sen tarvitsisi tarjota naisille samanlaisia ja yhtä vaikutusvaltaisia palvelutehtäviä kuin miehille. Kirkon johdon julkilausuman perusteella voidaankin päätellä, että naiset, jotka haluavat etsiä lisäsisältöä elämäänsä, onnea ja kehittymistä palvelemalla vastaavissa tehtävissä kuin miehet, eivät elä Jumalan suunnitelman mukaan. Naiset eivät tätä nykyä pääse edes päättämään oman kirkkonsa naisten apuyhdistysjärjestön budjetista kun kaikista raha-asioista päättävät kirkon pappeudenhaltijat. Jäsenet, joiden mielestä myös naisten pitäisi päästä päättämään kirkon taloudenpidosta tai kirkon opillisesta ja hengellisestä sisällöstä, eivät siis tule saamaan toivomaansa, koska se on tämän julkilausuman perusteella vastoin Jumalan suunnitelmaa. MAP-kirkolla ei ole edes halua tarjota tyydyttäviä palvelutehtäviä naisille, jotka toivovat pääsevänsä vaikuttamaan kirkon oppeihin tai toimintatapoihin, vaan tällaiset naiset tulevat, kuten Kate Kellykin, tuntemaan itsensä varsin ei-toivotuiksi jäseniksi.

We understand that from time to time Church members will have questions about Church doctrine, history, or practice. Members are always free to ask such questions and earnestly seek greater understanding. We feel special concern, however, for members who distance themselves from Church doctrine or practice and, by advocacy, encourage others to follow them.

Seuraavaksi kirkon johdon julkilausuma ilmaisee kuinka oppiin, historiaan ja käytäntöihin liittyviä kysymyksiä voi vapaasti esittää. Sen sijaan julkilausuma ei kerro missä ja miten näitä kysymyksiä on lupa esittää tai mistä niihin saa vastauksia. Pääsääntöisesti vaikeita mieltä askarruttavia kysymyksiä MAP-kirkossa opastetaan esittämään yksityisesti kirkon paikallisjohdolle. Näinhän kävi mm. Ruotsissa jokin aika sitten kun joukko ruotsalaisia jäseniä lähestyi paikallisjohtoa kysymyksillä. Seurauksena oli historian suurin luopumus Ruotsin MAP-kirkosta, jonka tilkitsemiseksi MAP-kirkon ylinjohto käynnisti "Swedish Rescuena" tunnetun operaation. Avoimeen keskustelukulttuuriin tottuneet ruotsalaiset eivät nielleet kirkon peittely- ja puolivillaisia selittely-yrityksiä ja tuloksena varsin moni poistui tuntiessaan tulleensa petetyksi.
Lisäksi kirkon johto jatkaa kuinka he ovat erityisen huolissaan jäsenistä, jotka etäännyttävät itsensä kirkon opista tai käytännöistä. Sanamuodot tässä kohdin on hyvin tarkkaan valittu ja teksti selkeästi syyllistää kaikkia sellaisia henkilöitä, jotka perustavat jonkinlaisen organisaation, kuten Kate Kelly, jonka tavoitteena on muutosten ajaminen kirkossa. Kirkon johdon tavoitteena näyttää olevan kokonaisvaltainen muutoksiin tähtäävän jäsenaktivismin kieltäminen ja näin oman totaalisen valtansa pönkittäminen. Kirkon johto lähettääkin kentälle näillä hienovaraisilla sanamuodoilla varsin selkeää viestiä: "Meitä tai meidän käytäntöjämme ei saa kyseenalaistaa".

Simply asking questions has never constituted apostasy. Apostasy is repeatedly acting in clear, open, and deliberate public opposition to the Church or its faithful leaders, or persisting, after receiving counsel, in teaching false doctrine.

Lopuksi kirkon johto kruunaa viestinsä kuinka luopumusta on toistuva selkeä, avoin ja harkittu julkinen toiminta kirkon uskollisten johtajien vastustamiseksi tai jatkuva väärien oppien opettaminen. Leimaamalla kirkon johtajien vastustamisen luopumukseksi ja näin ollen kirkosta erottamiseen johtavaksi toiminnaksi MAP-kirkon johdon tarkoituksena on kitkeä kaikkinainen kirkon johtajiin ja sen käytäntöihin kohdistuva kritiikki. Jäsenten vaikutusmahdollisuudet kirkon oppien ja käytäntöjen muuttamiseksi ovat näin ollen täysin olemattomat kirkon johdon sementoidessa omaa kyseenalaistamatonta valtaansa jäsenten mieliin.

Julkilausuman perusteella onkin varsin selvää kuinka MAP-kirkon johto ei siedä lainkaan kritiikkiä. Jäsenten tulee seurata johdon mielenoikkuja mukisematta eikä minkäänlaista kritiikkiä saa esittää julkisesti. Erittäin vakavaksi rikkeeksi MAP-kirkon johto katsoo jos jäsen syystä tai toisesta perustaa jonkinlaisen järjestön muutosten ajamiseksi. Kriittinen kansalaisaktiivisuus ja -järjestöt, joiden arvoa demokraattisissa järjestelmissä ei voi väheksyä, ovat MAP-kirkossa tämän julkilausuman perusteella kiellettyjä. Julkinen keskustelu varsinkin kriittisistä aiheista MAP-kirkossa onkin jossain Pohjois-Korean, Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton tasolla, joissa toisinajattelijat esittäessään julkisesti mielipiteitään joutuivat tai joutuvat kurinpitotoimien kohteeksi. Hieman Christopher Hitchensiä mukaillen voidaankin todeta kuika näistä valtiollisista totalitarismeista pakeneminen onnistuu kuolemalla niin MAP-kirkon kaltaisesta totalitarismista ei pääse pakoon mitenkään, sillä opin mukaan sen valta ulottuu myös kuoleman yli, mikä tekee tästä järjestelmästä monin verroin pahemman. MAP-kirkon jäsenillä ei yksinkertaisesti ole työkaluja tai vaikutusmahdollisuuksia omassa kirkossaan edes selkeiden epäkohtien korjaamiseksi kun kritiikki johtajia ja järjestelmää kohtaan on kokonaisvaltaisesti kielletty.

Jos kirkon sukupuolisidonnaiset palvelumahdollisuudet eivät syystä tai toisesta pysty jäsenten henkilökohtaisia tarpeita tyydyttämään ja jäsen tuntee itsensä onnettomaksi niin vika on jäsenessä, sillä Jumalan suunnitelma onnellisuudesta ja iankaikkisesta kehittymisestä on täydellinen ja aukoton. Jumalan aukoton suunnitelma ei vain näyttäisi sopivan kaikille ja kirkko katsoo tarpeelliseksi erottaa suunnitelman kanssa yhteensopimattomat henkilöt ja näin ollen estää näiltä henkilöiltä pääsyn ikuiseen kirkkauteen. Onko kyseessä todellakin Jumalan tahto ja suunnitelma vai vallanhimoisten ihmisten kyhäelmä?

Oikeuksien riistämistä uskonnonvapauden nimissä

UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertaa blogissaan kuinka Jehovan Todistajat polkevat ihmisoikeuksiin kuuluvaa uskonvapautta käytännöillään. Joni kertoo kuinka Jehovan Todistajat elävät jatkuvan pelon ilmapiirissä tulla kartetuksi jos henkilö ei sitoudu yhteisön määräämiin normeihin ja käytäntöihin. Kirjoituksesaan Joni puuttuu vain yhteen käytäntöön yhdessä uskonyhteisössä, mikä on luonnollista sillä maailmaan muutetaan vain yksi asia kerrallaan. Jos tämä asia saadaan korjattua yhdessä uskonyhteisössä niin vastaavia ongelmia voidaan myös saada korjattua muista uskonyhteisöistä.

Ihmisoikeuksien polkeminen uskonyhteisöissä on kuitenkin laajempi ilmiö eikä rajoitu ainoastaan Jehovan Todistajien karttamiseen. Vastaavaa ihmisoikeuksien polkemista esiintyy monissa uskoyhteisöissä ja itsekin olen parissa aiemmassa blogikirjoituksessani nostanut esille kuinka sananvapautta rajoitetaan mormoniyhteisöissä kun mm. Kate Kelly erotettiin MAP-kirkosta sen takia, että hän perusti naisten tasa-arvoa MAP-kirkkoon tavoittelevan nettisivuston. Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle sananvapauden.

12 § Sananvapaus ja julkisuus 

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Samainen perustuslaki määrittelee myös uskonnonvapauden.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus 

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Uskonnonvapauslakikaan ei anna uskonnolliselle yhteisölle oikeutta kohdella jäseniään miten haluaa vaan velvoittaa kohtelemaan jäseniä perus- ja ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, kuten Jonikin blogissaan toteaa.

7 §Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin. 

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.

Kun meillä on nyt esimerkkejä kuinka Suomessakin toimivat uskonyhteisöt polkevat ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia täällä ja maailmalla, niin milloin ylittyy raja, että valtiovalta puuttuu näihin käytäntöihin? Toistaiseksi ministeriöiden huomio on kiinnittynyt vain Jehovan Todistajien räikeään perusoikeuksien polkemiseen, mutta aivan vastaavasti MAP-kirkko on viime viikkojen aikana USA:ssa osoittanut välinpitämättömyyttä jäsentensä sanan- ja järjestäytymisvapauteen erottamalla Kate Kellyn ja useita muita bloggaajia. Milloin suomalainen yhteiskunta on valmis antamaan selkeän viestin uskonyhteisöille, ettei tällainen yksinkertaisesti ole hyväksyttävää? Toistaiseksi en ole kuullut, että suomalaisesta mormoniyhteisöstä olisi ketään erotettu tai painostettu sen takia, että ovat julkisesti ilmaisseet mielipiteitään, mutta sekin lienee vain ajan kysymys. Vaikka suoranaisesti Suomen lakeja ei ole vielä rikottu, niin selvää on, että yhteisön ulkomailla jäseniinsä kohdistamat painostustoimet ovat Suomeen levitessään lain vastaisia. Voidaanko asioihin puuttua ennakoiden ja vaatia uskonyhteisöjä korjaamaan käytäntöjä ennen kuin suomalaisten jäsenten oikeuksia tullaan rikkomaan?

Lasten asema näissä uskonyhteisöissä on vielä kimurantimpi. Kuka takaa lasten perustuslaillisen oikeuden olla osallistumatta uskonnonharjoittamiseen kun vanhemmat raahaavat vastentahtoiset lapset kirkkoon? Rikkovatko vanhemmat perustuslakia vai kuuluuko vastentahtoisten lasten kirkkoon pakottaminen vanhempien perusoikeuksiin? Unicefin sopimus lasten oikeuksista, jonka Suomikin on käsittääkseni allekirjoittanut, toteaa 14. artiklassa näin:

14 artikla
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Unicefin sopimuksen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien oikeutta ohjata lasta hänen oikeutensa käyttämisessä, mutta lasten perustuslaillinen oikeus uskonvapauteen tuskin toteutuu kun lapsia pakotetaan jumalanpalveluksiin. Vanhempien pakottaessa alaikäiset lapsensa jumalanpalveluksiin, joka ei käsittääkseni ole kovin tavatonta näissä ongelmayhteisöissä, vanhemmat eivät vain riko lasten perustuslaillista uskonvapautta vaan myös Unicefin yleissopimusta lasten oikeuksista. Mikä laki siis antaa vanhemmille oikeuden pakottaa lapset jumalanpalveluksiin?

Alaikäisten lasten oikeus uskonvapauteen on muutenkin hutera, sillä alaikäinen lapsi ei voi erota uskonyhteisöstä ilman huoltajansa lupaa. Jos huoltaja on liittänyt lapsensa uskonyhteisön jäseneksi niin lapsella ei ole mahdollisuutta erota yhteisöstä ennen täysi-ikäisyyttä vanhempien ollessa eroamista vastaan. Tunnen itsekin tapauksia, joissa uskovaiset vanhemmat ovat evänneet teini-ikäiseltä nuorelta oikeuden erota uskonyhteisöstä. Samaiset vanhemmat ovat kuitenkin aiemmin lapsen ollessa 8-vuotias pitäneet lasta riittävän kypsänä tekemään päätöksen yhtesöön liittymisestä, mutta kun nuori haluaakin erota niin vastuuta jäsenyydestä päättämisestä lapselle ei enää tarjota. 8-vuotias on siis kypsä päättämään liittymisestään, mutta 17-vuotias ei ole riittävän kypsä tekemään päätöstä eroamisestaan. Nähdäkseni tällaisissa tilanteissa lasten vanhemmat riistävät lapsiltaan perustuslaillisen oikeuden uskonvapauteen. Tässäkin on siis yksi epäkohta, joka vaatisi huomiota yhteiskunnassa ja lasten oikeuksia päättää itse jäsenyydestään uskonyhteisöissä tulisi kohentaa.

Avoin keskustelu kielletty

Niinhän siinä sitten kävi ja MAP-kirkko havainnollisti taas kerran millainen kultti se on. Kate Kelly, ordainwomen.org:n perustaja, erotettiin eilen harhaoppisena. MAP-kirkon hänelle toimittama erottamiskirje listaa erottamisen syyksi kirkon sääntöjen ja lakien vastaisen toiminnan. Tarkemmin kirje yksilöi Katen syyllistyneen muiden jäsenten uskon heikentämiseen esittämällä omia mielipiteitään, kysymyksiä sekä rekrytoimalla muita jäseniä mukaan naisten tasa-arvoa ja naispappeutta ajavaan liikkeeseen.

MAP-kirkko, tai oikeammin kultti, ei salli jäsentensä muodostavan kirkon sisällä minkäänlaisia yhteisöjä, joiden tarkoituksena on ajaa uudistuksia kirkossa. MAP-kultin johtajat ovatkin aiemmin sanoneet julkisestikin kuinka kirkon johtajien arvosteleminen on väärin, vaikka kritiikki olisi totta kuten alla olevasta videostakin käy hyvin ilmi.

MAP-kirkon auktoriteetit eivät siis salli kirkossaan esiintyvän minkäänlaista debaattia kirkon opeista tai käytännöistä, vaikka kirkon opit ja käytännöt olisivat virheellisiä tai vahingollisia. Kirkon jäsenten oletetaan pysyvän hiljaa ja pitävän kysymyksensä omina tietoinaan. MAP-kirkossa jäsenten ääni tai mieltä askarruttavat kysymykset eivät siis juurikaan kirkon johtoa kiinnosta ja jäsenten odotetaan tottelevan tai ainakin teeskentelevän tottelevan pappeusjohtajien mielenliikkeitä mukisematta.

Näyttääkin siis selvältä kuinka MAP-kultti poikkeaa merkittävästi valtauskonnoista. Siinä missä valtauskonnoilla on huomattavasti sallivammat käytännöt sekä jatkuvaa avointa keskustelua opeista, MAP-kultissa kaikkinainen keskustelu pyritään johdon toimesta tyrehdyttämään.

E-Mielenterveys henkisen väkivallan piirteistä:

• Välinpitämätön kohtelu

• Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.

• Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.

• Hallintaan pyrkiminen, kuten

• uhkailu, kiristäminen tai pelottelu. Perheessä puoliso voi esimerkiksi kohdella lapsianne ilkeästi saadakseen sinut tekemään asiat niin kuin haluaa. Henkinen väkivalta perheessä aiheuttaa vahinkoa myös lapsille.

• tarkkailu ja toiminnan rajoittaminen. Perheessä sinun esimerkiksi odotetaan olevan ”tilivelvollinen” menemisistäsi ja tekemisistäsi puolisollesi etkä saa itse päättää asioistasi.

• vaatimukset tai pakottaminen toimimaan kuten toinen haluaa esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla.

• eristäminen, esimerkiksi ihmissuhteisiin vaikuttamalla tai niistä kieltämällä.

MAP-kultin toiminta tässäkin tapauksessa täyttää henkisen väkivallan merkit eikä näin ollen sitä voida millään kriteereillä puolustella tai oikeuttaa. Kate Kellyn vaatimukset naisten tasa-arvoisesta kohtelusta ja naispappeudesta eivät MAP-kultin pappeusjohtajien mukaan ole oikeutettuja. Katen sananvapautta ja toimintaa pyritään rajoittamaan merkittävällä tavalla häneen kohdistetuilla toimilla. Vakavamman ongelmasta tekee vielä se, että MAP-kultin rankaisutoimet on myös ulotettu Katen vanhempiin kuten hän lähes kaksi viikkoa sitten Salt Lake Tributen online haastattelussa kertoi. Henkinen painostus Katen vaientamiseksi on siis ollut kovaa ja kirkko on yrittänyt saada hänet sulkemaan ordainwomen.org sivuston varsin voimallisin keinoin. Kun tämä ei ole onnistunut niin kirkko päätti erottaa Katen kokonaan leimaamalla hänet harhaoppiseksi väittämällä, että hän on toiminnallaan rikkonut kirkon sääntöjä ja vahingoittanut muiden jäsenten uskoa.

MAP-kulttia hallintaan pelolla. Kaikki julkinen kirkkoa tai sen johtoa arvosteleva toiminta johtaa rankaisutoimiin ja yksi kielletty aihe näyttäisi olevan tasa-arvo, josta ei ole MAP-kultissa sovelista käydä keskustelua julkisesti. Autoritäärinen kulttiorganisaatio painostaa jäsenensä hiljaiseksi uhkaamalla jäseniään ikuisen taivaspaikkan ja iankaikkisen perheen menetyksenuhalla.

Loppukevennyksenä Katen erottamiskirjettä lukiessani silmiini pisti kielto, ettei Kate saa enää käyttää temppelialusvaatteitaan. Mitenköhän MAP-kirkko meinaa tuota kieltoa ja sen noudattamista oikeastaan valvoa?

Taikuutta

Historiankirjoista voimme lueskella kuinka MAP-kirkon johtajat kerskailevat lukemattomilla ihmeteoilla. Kirkon Journal Of Discoursesiin on kerätty kirkon johtajien puheita ja Heber C. Kimballin maaliskuussa 1857 Salt Laken Cityn Tabernaakkelissa pitämä Deseret Newsiä koskeva mainos- ja markkinointipuhe on tästä aivan loistava esimerkki. Puheen alkupuolella Heber painokkaasti julistaa kuinka jokaisen perheen tulisi ostaa vähintään yksi kopio kirkon omistamaa Deseret Newsiä ja suurempien perheiden jopa kuusikin kopiota. Puheen loppupuolella hän kerskailee parantaneensa jopa satoja ihmisiä. Heberin taikkuus on voimakkaasti sidoksista esineisiin, jotka toimivat taikuuden välittäjinä.

Maagisia sauvoja ruumisarkkujen lankuista:

The rough oak boxes in which the bodies of Joseph and Hyrum were brought from Carthage, were made into canes and other articles. I have a cane made from the plank of one of those boxes, so has brother Brigham and a great many others, and we prize them highly, and esteem them a great blessing. I want to carefully preserve my cane, and when I am done with it here, I shall hand it down to my heir, with instructions to him to do the same. And the day will come when there will be multitudes who will be healed and blessed through the instrumentality of those canes, and the devil cannot overcome those who have them, in consequence of their faith and confidence in the virtues connected with them.

Parantavia taikakaluja:

In England, when not in a situation to go, I have blessed my handkerchief, and asked God to sanctify it and fill it with life and power, and sent it to the sick, and hundreds have been healed by it; in like manner I have sent my cane. Dr. Richards used to lay his old black cane on a person's head, and that person has been healed through its instrumentality, by the power of God. I have known Joseph, hundreds of times, send his handkerchief to the sick, and they have been healed. There are persons in this congregation who have been healed by throwing my old cloak on their beds. 

Hyvin moni syöpäpotilas toivottaisi varmasti tervetulleeksi MAP-kirkon johtajan postittaman nenäliinan, jonka parantavien voimien ansiosta ei tarvitsisi käydä läpi raskaita hoitoja joiden tehokkuus ei aina ole edes taattu. Mikä parasta niin Heberin nenäliina ei ollut edes kertakäyttöinen vaan samalla nenäliinalla parannettiin jopa satoja.

Ovatko taidot ja taikavoimat unohtuneet aikojen saatossa? Onko kirkon johtajan nenäliinan parantava voima kaikonnut vai missä vika? Miksi jokaisessa maailman sairaalassa ei ole MAP-kirkon presidentin siunaamaan nenäliinaa? Ovatko ruumisarkuista tehdyt sauvatkin hukattu vai miksi niitäkään ei enää käytetä?

Internetin Isoveli

Viime viikolla julkisuuteen pulpahtanut uutinen kahden huomionarvoisen mormonin joutumisesta MAP-kirkon kurinpitotoimien kohteeksi näyttäisi olevan vain jäävuoren huippu. Eilen The New York Times jatkoi uutisointia aiheesta. Tuoreessa artikkelissaan Laurie Goodstein kirjoittaa kuinka vastaavien kurinpitotoimien kohteeksi eivät ole vain joutuneet Kate Kelly ja John Dehlin vaan myös lukuisat muut aktiiviset netissä kirjoittelijat.

Karmivimman esimerkin MAP-kirkon aktiivisesta Internetvalvonnasta paljastaa artikkelissa Dana, sukunimi jätetty kertomatta sillä hän haluaa edelleen suojella kirkossa olevia sukulaisiaan.

She said that soon after she posted comments anonymously in an online chat room, her bishop sent her emails quoting what she had written and questioning her about her beliefs. On June 1, she said, her bishop phoned and told her to stop posting or face a church disciplinary hearing. Instead, four days later, she and her family resigned their church membership.

Joku MAP-kirkossa siis aktiivisesti kaivelee Internetistä esiin nimettöminä keskustelupalstoilla esiintyvien jäsentensä henkilöllisyyksiä ja informoi paikallisjohtoa ryhtymään kurinpitotoimiin jos tekstit eivät ole kirkon kannalta positivisia. Tällainen on mielestäni kovin huolestuttavaa eikä enää kovin paljoa eroa George Orwellin kirjassaan "Vuonna 1984" kuvatunlaisesta yhteiskunnasta, jossa "rakastava" Isoveli valvoo kaikkea mitä teet ja kun käytöksesi poikkeaa hyväksytystä normista joudut toimenpiteiden kohteeksi.

Omassa blogissaan Dana kertoo myös kuinka hän ja hänen perheensä on joutunut mormoniseurakuntansa karttamaksi.

My mother-in-law (MIL) had a conversation with the relief society (RS) president 2 weeks ago (6/8/14) asking why no one had contacted us. She asked why no one from primary had inquired to where our kids had been. She expressed her disappointment and anger over how we have been ignored. The RS president's response was that members had been instructed by the bishop not to communicate with our family, and that it would be best if no one contacted us. Wow. So shunning is actively and openly advocated within the church. It's no longer some kind of enigma, in this story it becomes a real, true experience.

Tapaus on toki yksittäinen, jossa ilmeisesti kyseessä on yksittäisen seurakunnan piispan ylilyönnistä, mutta se paljastaa kuinka mormonikirkossa on myös mahdollista joutua kartetuksi lähes samoin kuin Jehovan Todistajissakin.

Sen sijaan, että MAP-kirkko olisi lähentymässä valtavirtauskontoja suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja vapauden suhteen, näyttääkin huolestuttavasti siltä, että MAP-kirkko on radikalisoitumassa. Aktiivinen trendi jäsenten ihmisoikeuksien polkemiseen on voimistumassa ja kirkko näyttäisi nyt kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrkivän karkottamaan piiristään sellaiset ihmiset joiden se uskoo nakertavan korkeimman johdon valtaa jäsenistössään. Saapa nähdä koska nämä uudet käytännöt saapuvat myös tänne Suomeen ja koska pääsemme lukemaan suomalaisista blogeista ja foorumeilta kuinka suomalaisten jäsenten Internetkäyttäytymistä valvotaan ja kuinka jäseniä paimennetaan ruotuun jos ilmaisevat vähänkään kriittisiä mielipiteitä kirkostaan.