maanantai 23. toukokuuta 2016

Uskonnollinen manipulointi - Teot johtavat uskoon

Jaak 2:20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? 21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.
Teot muuttuvat uskoksi, tämän tiesivät jo Raamatun tekstejä kirjoittaneet ihmiset. Sama uskonnollinen manipuloitntitekniikka on siis vuosituhansia vanha ja sitä sovelletaan kaikissa uskonnollisissa liikkeissä, koska se toimii.

Mormonikulttuuri on hyvin suorituskeskeinen. Jäsenten harteille lastataan jatkuvasti kirkkoon liittyvää tekemistä. Uusien jäsenten hankinnassa lähetyssaarnaajia opastetaan Saarnatkaa Minun Evankeliumiani oppikirjassa seuraavasti (s. 208):
Yksi parhaista tavoista auttaa ihmisiä tekemään sitoumuksia ja pitämään ne on pyytää sitä heiltä. Sitoutumisen pyytäminen ja sitoumusten pitämisen seuranta ovat ratkaisevan tärkeitä, koska
• ihmiset kääntyvät, kun he elävätoppimiensa periaatteiden mukaan (ks. Joh. 7:17) ja tuntevat Hengen vahvistavan, että se, mitä he tekevät, on mieluisaa heidän taivaalliselle Isälleen
• parannus ja muutos auttavat ihmisiä voittamaan haasteita, pääsemään eroon häpeästä ja syyllisyydestä ja kokemaan Jumalan anteeksiannon tuomaa rauhaa ja iloa
• sitoumusten pitäminen valmistaa ihmisiä solmimaan pyhiä liittoja ja pitämään ne.
Käytännössä kyse on siis siitä kun henkilö suostuu tekemään jotain niin hänen mielensä synnyttää uskon kuinka kyseinen teko on jollain tavalla hyödyllinen. Pyytäessään tutkijoilta, mormonitermi käännytettävälle henkilölle, sitoumuksia lukea Mormonin Kirjaa, rukoilla, osallistua kirkon tilaisuuksiin tai muihin kirkkokeskeisiin aktiviteetteihin lähetyssaarnaajat käytännössä muokkaavat tutkijan uskomuksia. Osallistuessaan kirkon tilaisuuksiin ja matkimalla jäsenten toimintaa sosiaalisen paineen vaikutuksesta tutkijan mieli taipuu pienin askelin kokoajan lähemmäs jäsenen ajattelumaailmaa ja uskomuksia. Kaikki tämä voi alkaa hyvinkin pienestä ja harmittomalta tuntuvasta polvirukouksesta, johon mormonilähetyssaarnaajat usein pyytävät tutkijan osallistumaan jo heti ensimmäisen tapaamisen aluksi. Teot ja sitoumukset alkavat pienestä ja kasvavat jatkuvasti mitä pidemmälle tutkija etenee käännytysprosessissa.

Pienten lasten kohdalla manipulointi alkaa heti seurakunnan lastenhuoneesta. Katsokaa Pienokaisianne lastenhuoneen oppikirja luettelee lastenhuoneen oppimistoimitojen tarkoituksesta seuraavasti (s. 3, korostus lisätty):
Oppimistoimintojen tavoitteena on opettaa lapsille evankeliumia anta-
malla heille tilaisuuksia
• kuulla opista
• nähdä oppiin liittyvä kuva
• laulaa (tai kuulla) opista kertova laulu
tehdä jotakin oppiin liittyvää fyysistä toimintaa
sanoa itse jotakin opista.
Tavoitteena on siis saada lapset suorittamaan oppiin liittyvi tekoja. Sama toistuu kirkon kaikissa oppimateriaaleissa ja oppaissa lapsista aikuisiin.

Kaikki alkaa hyvinkin yksikertaisista teoista, joita ensin toistetaan sen kummemmin ajattelematta. Ennen pitkää jäsenen vastuulle lisätään jatkuvasti vain lisää tekemistä kuten: paastoaminen, kotiopetus, puheiden pito kokouksissa, lähetystyö, kutsumukset, sukututkimus ja temppelityö. Kaikki teot osaltaan kasvattavat jäsenen uskoa ja mitä enemmän tekee sitä enemmän uskoo ja sitä valmiimpi on tekemään entistä enemmän.

Mistä on siis kyse? Jo aiemmissa tämän sarjan kirjoituksissa olen maininnut useampaankin kertaan kognitiivisen dissonansin. Kognitiivisen dissonanssin teorian ensimmäisenä julkaissut Leon Festinger totesi aikoinaan jotakuinkin näin:
Jos muutat henkilön käyttäytymistä, hänen ajatuksensa ja tunteensa muuttuvat ristiriitojen vähentämiseksi.
Mieltä vaivaavat ristiriidat ovat mieltä muokkaava voima. Uusi jäsen suorittaa joukon tekoja, jotka saattavat tuntua mieleen syntyvien ristiriitojen takia hieman oudoilta, mutta eivät liian oudoilta. Usein tällaisessa tilanteessa jäseneen tai tutkijaan on jo onnistuttu istuttamaan halu uskoa, joten mieli luontaisesti valitsee vaihtoehdoista sen, jossa "aita on matalin." Ristiriita purkautuu siis seuraavasti: "Käyttäydyn kuin mormoni, koska olen yksi heistä, joten uskon kuten he uskovat." Henkilön uskomukset muokkautuvat syvällisellä tasolla todistaen itselleen tekojen olivan oikeita ja aitoja. Prosessi on luonnollisesti alitajuinen, jos henkilö olisi siitä tietoinen ja tietoisesti asiaa pohtisi, se ei toimisi.

Toukokuun 2008 Liahonassa julkaistussa puheessaaan Dallin H. Oaks julisti näin:
Me saamme todistuksen tai vahvistamme sitä lausumalla sen. Joku on jopa esittänyt, että joistakin asioista todistuksen saa paremmin seisaallaan niistä todistamalla kuin polvillaan niistä rukoilemalla.
Jälleen kerran teot synnyttävät todistuksen eli vahvan uskoon perustuvan vakaumuksen MAP-kirkon totuuteen. Julkinen uskon ilmaisu toimii jopa paremmin kuin pienet tyhjänppäiväisiltä tuntuvat fyysiset toimet, koska asioiden lausuminen ääneen yleisölle vatii sosiaalista sitoutumista itse asiaan, tästä julkisesta sitoutumisesta lisää hieman myöhemmin. Juuri tästä syystä monissa uskonliikkeissä, ei ainoastaan MAP-kirkossa, painotetaan kuinka tärkeää julkinen uskonilmaiseminen on.

Kirkon kutsumustehtävät, erityisesti ne, jotka tuntuvat turhilta tai liian helpoilta, ovat voimakkaita käytöksen ja ajatusten välisten ristiriitojen synnyttäjiä. Jäsenen alistuessa triviaaliin tai liian helppoon tehtävään, joka ei haasta hänen kykyjään, syntyvä kognitiivinen dissonanssi on mahdollisimman voimakas ja sen purkaminen vaatii suurempaa ajatusten ja tunteiden muutosta oiketuksekseen (ks. insufficient justification). Kutsumustehtävien suorittaminen on pyhä velvollisuus ja niistä vain harvoin voi kieltäytyä kunniallisesti menettämättä yhteisöltä saatavaa sosiaalista hyväksyntää jossain määrin.

Samaa teoista uskoon jotavaa polkua viitoittaa myös Mormonin Kirja:
MK Alma 32:27  Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.
Ei siis tarvitse uskoa, riittää kunhan haluaa ja kokeilee tehdä niinkuin kehotetaan niin usko seuraa ja kasvaa todistukseksi. Samaa julisti M. Russell Ballard lokauussa 2000:
We know that both members and nonmembers are more likely to be thoroughly converted to the gospel of Jesus Christ when there is a willingness to experiment upon the word (see Alma 32:27). This is an attitude of both mind and heart that includes a desire to know the truth and a willingness to act on that desire. For those investigating the Church, the experiment can be as simple as agreeing to read the Book of Mormon, to pray about it, and to earnestly seek to know if Joseph Smith was the Lord’s prophet.
Prosessissa ei ole mitään maagista tai ylilunnollista, kyse on kognitiivisen dissonanssin synnyttämisestä ihmismieleen ja sen alitajuisesta purkautumisesta uskon synnyttäjänä. Sama toistuu lukuisia kertoja kirkon oppimateriaaleissa esitetyissä tarinoissa, joiden tarkoituksena on innostaa jäsenet vahvistamaan uskoaan tekojensa kautta. Kyseessä ei ole Pyhä Henki, joka kertoo jäsenelle suuria selestisiä totuuksia, vaan ihmismielen oma heikkous ja tarve perustella itselleen miksi minä toimin niinkuin toimin ja keksiä teoilleen merkityksiä.

Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi oppia? Ihmismieli on petollinen ja se pettää ihmisen itsensä kaikkein helpoiten. Onneksi sama prosessi toimii myös toiseen suuntaan. Kirkosta eroava jäsen, ja kuka tahansa muukin, joka tiedostetaa miten tämä prosessi toimii, voi itse päättää mitä elämältään haluaa seuraavaksi. Kun päätöksen on tehnyt niin riittää kun rupeaa tekemään niitä tekoja, jotka ilmentävät tuota halua, vaikka ne tuntuisivatkin hieman vierailta. Näin voi käyttää oman mielensä heikkouksia omaksi edukseen ja synnyttää mieleensä käytännössä minkälaisia uskomuksia tahansa. Juuri tämä on se savuava ase, jonka takia maailmassa on niin paljon erilaisia uskontoja. Riittää kun joku saa vain toiset kokeilemaan keksimiään rituaaleja niin tekoja myötäilevää uskoa syntyy aina joidenkin alttiiden kokeilijoiden mieliin.

10 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi on sen verran seikkaperäinen, että se ansaitsee tulla käsitellyksi.
    Katkelma kirjoituksestasi, jota halusin kommentoida: Kaikki alkaa hyvinkin yksikertaisista teoista, joita ensin toistetaan sen kummemmin ajattelematta. Ennen pitkää jäsenen vastuulle lisätään jatkuvasti vain lisää tekemistä kuten: paastoaminen, kotiopetus, puheiden pito kokouksissa, lähetystyö, kutsumukset, sukututkimus ja temppelityö. Kaikki teot osaltaan kasvattavat jäsenen uskoa ja mitä enemmän tekee sitä enemmän uskoo ja sitä valmiimpi on tekemään entistä enemmän.
    Muuten hyvä juttu, mutta korjaisin tuon ”sen kummemmin ajattelematta”, ei se noin mene. Minä olen hyvinkin tarkkaan harkinnut noita asioita ennen kuin olen niitä ryhtynyt toteuttamaan.
    - Paastoaminen
    Hieno ajatus paastota kuukausittain n. yksi vuorokausi ja luovuttaa siinä säästyneet varat niiden hyväksi, joilla on puutetta. Elimistön kannalta on hyödyllistä välillä antaa sille lomaa.
    - Kotiopetus
    Toimii valitettavan huonosti käytännössä, mutta minusta tämäkin on erittäin hieno idea. Siinä seurakuntalaiset paremmin tutustuvat toisiinsa. Kotiopettaja on perheen ystävä, jonka puoleen voi kääntyä ongelmatilanteissa. Kukaan ei jää yksin.
    - Puheiden pito kokouksissa
    Tästä pidän kovasti. Odotan aina milloin saan itse vuoron pitää seurakunnalle puheen. Se ei tapahdu kovinkaan usein, ehkä kerran vuodessa. Yhtä mielelläni kuuntelen toisten puheita. Seurakunnassa on paljon viisaita ihmisiä, joilta voi paljon oppia.
    - Lähetystyö
    Mielelläni käytän kaikki tilaisuudet lähetystyöhön. On innostavaa kertoa ihmisille palautetusta evankeliumista ja siitä hyvästä jota se tuo.
    - Sukututkimus ja temppelityö
    Tämä on kirkon helmi. On todella hienoa tutkia sukuaan, niitä ihmisiä, joiden ansiosta on ylipäätään olemassa. Temppelissä käyntiä voisi kutsua eräänlaiseksi retriitiksi, jossa sielu lepää.
    - Ja kyllä mitä muuta sitä voisi vielä tehdä, se tehdään.

    t. Tauno

    PS. En uskonutkaan, että julkaisisit nämä minun kommenttini ja vastaisit niihin. Uskon kuitenkin, että luet ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten lainasitkin: "Kaikki alkaa hyvinkin yksikertaisista teoista, joita ensin toistetaan sen kummemmin ajattelematta."

      Näin se siis alkaa ja sen jälkeen kuormaa vasta lisätään mainitunkaltaisilla paastolla jne. tehtävillä. En ota kantaa siihen ovatko nämä enemmän kuormittavat tehtävät luonteeltaan hyviä tai pahoja ja kuinka paljon omaa harkintaa niiden tekeminen vaatii, sillä ei ole lopulta merkitystä sen kannalta kuinka tehokkaasti ne synnyttävät ja voimistava tekijän uskomuksia ja näin muokkaavat yksilön ajattelua.

      Poista
  2. Sanoin, että minä olen kyllä harkinnut noiden tehtävien tekemistä ja niiden merkitystä. Et ota kantaa siihen ovatko ne hyviä vai pahoja. Vastustat siis hyviäkin asioita?
    Totta on kuitenkin se, että ne vahvistavat ja kohottavat yksilöä, mikä on kirkon tehtävä.

    t. Tauno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "..ne vahvistavat ja kohottavat yksilöä.."

      Juuri tästä uskonnollista manipulointia käsittelvässä tekstisarjassani on kyse. Kyse on siitä miten kirkko muokkaa mieltä ja ajattelua mahdollistaen hyväksikäytön ja hengellisen väkivallan. Yksittäisen jäsenen kokemus voi olla positiivinen tai negatiivinen eikä sen suhteen voi sanoa yhtä oikeaa vastausta juuri tässä kirjoituksessa käsitellyn manipulointitekniikan kohdalla.

      Poista
  3. Annat ymmärtää, että kirkko jotenkin salakavalasti muokkaisi ihmisten mieliä ja siten käyttäisi hyväkseen ja harjoittaisi henkistä väkivaltaa. Sellainen ei pidä paikkaansa.

    Kirkon opit ovat myönteisiä, kohottavia ja rakentavia. Ihan niin kuin uskontunnustuksen viimeisessä lauseessa sanotaan: ” Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme.”

    En vaan ymmärrä mitä vikaa tällaisessa näet?

    t. Tauno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joidenkin kohdalla kirkko varmasti toimii ja onkin positiivinen voima elämään. Toisille kirkko taas aiheuttaa merkittäviä henkisiä ongelmia, tuhoaa perhesuhteita ja tuhoaa itsetunnon. Jos kirkko toimii sinulle niin hyvä, oma positiivinen kokemuksesi kirkosta ei kuitenkaan ole yleistettävissä muihin ja siitä kertoo merkittävän kokoinen exmormonien vertaistukiryhmän olemassaolokin.

      Poista
  4. Tämä onkin mielenkiintoinen asia. Jos kirkossa mukana oleminen tuottaa ongelmaa niin yksinkertainen ratkaisu on keksiä jotain muuta parempaa. En ymmärrä näitä henkisiä ongelmia, itsetunnon menetyksiä ym. ongelmia. Eihän kukaan niitä halua itselleen.

    Henkistä ongelmaa voi tuottaa se kun on mukana kirkon toiminnassa, mutta elää vastoin kirkon opetuksia. Tuollainen ristiriita saattaa ahdistaa.

    Ristiriidat yleensä aiheuttavat ahdistusta, mutta eivät ne kirkosta johdu. Kirkko toimii varmaan hyvänä selittävänä tekijänä ihmisen ongelmissa, kun hän ei osaa niitä muuten ratkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kirkko on täydellinen" ajatuksepysäytysklisee paistaa läpi kommentistasi ja samalla syyllistät uhreja siitä etteivät he kykene elämään kirkon opetusten mukaan ikäänkuin se olisi syy siihen miksi he tuntevat olonsa onnettomiksi. Olen pahoillani, mutta tämä on juuri niitä tyypillisimpiä mormonismin varjopuolia, jotka synnyttävät ahdistusta, syyllisyyden ja häpeän tunteita jäsenissä ja jotka murskaavat ihmisen itsetunnon.

      Lähteminen taas ei ole helppoa, koska silloin tämän kaltoinkohtelun kohteeksi päätynyt jäsen joutuu käytännössä tekemään hengellisen harakirin, kuten kirjoitin aiemmin.
      http://exmormoni.blogspot.fi/2016/05/uskonnollinen-manipulointi-olemassaolon.html

      Koko systeemi ajaa siis ansaan jääneen nurkkaan, jossa hänen näkemänsä vaihtoehdot ovat itsemurhaan verrattava kirkosta lähtö tai sinnittely pahaaoloa synnyttävän organisaation mielenvankilassa.

      Kaikille ei toki käy näin, mutta liaan monelle kylläkin.

      Suosittelen myös lukemaan tänään julkaisemani seuraavan osan, josko se hieman kasvattaisi ymmärtystä aiheesta.

      Poista
  5. No siis, kirkko ei ole täydellinen koska epätäydelliset ihmiset pyörittävät sitä. En halua ihmisiä syyllistää, mutta kirkon oppiin ja elämään kuuluu tietty pidättyväisyys esimerkiksi stimuloivista aineista. Kirkossa on riippuvuusohjelmia, joiden avulla tuetaan ihmistä hänen kamppailussaan riippuvuutta vastaan.

    Olen myös pahoillani siitä jos kirkon tasovaatimukset ovat joillekin ihmisille liian vaativia. Ne eivät kuitenkaan ole niin vaativia, että kelpaisivat syyksi itsetunnon murenemiseen. Päinvastoin. Kirkon tasovaatimusten mukaan eläminen on tekijä, joka kohottaa yksilön itsetuntoa.

    Täytyy tuokin korjata. Ei ihmisiä kohdella kaltoin kirkossa. Sanot vaihtoehdoiksi ”itsemurhaan” verrattava kirkosta lähtö tai sinnittely pahaa oloa vastaan. On kolmaskin vaihtoehto: se on parannuksen tekeminen asioista, jotka aiheuttavat ahdistusta.

    t. Tauno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehotan lukemaan mitä sanottavaa minulla oli tasovaatimuksista taannoin. Kirkon tasovaatimukset voivat johtaa patologiseen perfektionismiin, joka ei missään nimessä ole tovottava mielentila kenellekään.
      http://exmormoni.blogspot.fi/2016/03/uskonnollinen-manipulointi.html

      Jatkuva parannukseen pyrkiminen ja sitä kautta kirkon lupaama, mutta jäsenen saavuttamattomissa oleva helpotus, vain pahentaa tilannetta.

      Poista