Nyt julkaistu paperi on melko raskauttavaa tekstiä. Mikäli et vielä lukenut aiemmin kirjoittamaani sarjaa uskonnollisesta manipuloinnista suosittelen tekemään niin nyt. Tässä "sopimuksessa" kulminoituu konkreettisella tavalla monet [manipulointitekniikat]. "Sopimuksessa" [julkinen sitoutuminen] kotiin palaava lähetyssaarnaaja lupaa:
- Osallistua kirkon instituuttiin joka viikko. [Ajanhallinta, käytöksen hallinta, miljöökontrolli]
- Käydä kirkossa joka sunnuntai. [Ajanhallinta, käytöksen hallinta, miljöökontrolli]
- Hyväksyä kirkon tehtävät, joita hänelle annetaan. [Ajanhallinta, käytöksen hallinta]
- Raportoida lähetystyöstään vaarnan johtokunnalle. [Oppi yli yksilön, Sosiaalinen paine]
- Puhua sakramenttikokouksessa. [julkinen sitoutuminen, sosiaalinen paine]
- Pukeutua säädyllisesti ja käyttäytyä kuin lähetyssaarnaaja. [Sosiaalinen paine, tasovaatimukset, käytöksen hallinta]
- Ylläpitää temppelisuositustaan. [tasovaatimukset, ladattu kieli, elitismi]
- Kunnioittaa tehtäväänsä elämällä rehdisti. [tasovaatimukset, ladattu kieli]
- Käymään temppelissä säännöllisesti. [Ajanhallinta, käytöksen hallinta, miljöökontrolli]
- Osallistumaan viikottaisiin palaavien lähetyssaarnaajien koulutukseen neljän viikon ajan. [Ajanhallinta,käytöksen hallinta, miljöökontrolli]
Mielenkiintoinen kysymys mitä tämän luettuani mieleeni tuli on: "Mitä tapahtuu jos kotiin palaava ei suostu tällaista "sopimusta" allekirjoittamaan?" Kotiinpalaavien lähetyssaarnaajien jääminen pois kirkosta on mitä ilmeisimmin erittäin paha ongelma nykyään. Lähetyssaarnaajat luonnollisesti kohtaavat vapaan tiedon valtateiltä kirkon oman kerronnan kanssa ristiriitaista informaatiota ja ilmeisen usein myös päätyvät epäilemään omia uskomuksiaan sekä kirkon totuusväitteitä kaksivuotisen urakkansa aikana. John Dehlin on myös tunnistanut ongelman ja ryhtynyt tekemään aiheesta omaa podcastsarjaa, joka käsittelee juuri lähetyssaarnaajien uskonkriisejä. Podcastsarjan ensimmäisessä osassa haastatellun Josh Teschin tarina on karu. Nykyään Joshin vanhemmat ja perhe ilmeisesti karttavat häntä ainakin osittain, koska hän on menettnyt uskonsa MAP-kirkkoon eikä ole enää aktiivinen kirkon jäsen.
MAP-kirkossa onkin mielestäni havaittavissa asenteiden ja käytäntöjen radikalisoitumista, mikä lienee tyypillistä kutistuvissa uskonyhteisöissä, jotka tuntevat itsensä uhatuksi vahvan mustavalkoisesti polarisoituneen me vastaan muuut -opin seurauksena. Yhteisön eristäytyessä voimakkaammin ulkopuolisesta maailmasta se kääntyy yhä enemmän ja enemmän sisäänpäin suojellakseen omaa identiteettiään ja vastaava on nähty mormonisminkin historiassa mm. FLDS:n erkaannuttua Utahin valtamormonismista 1900-luvun alkupuolella. Nähtäväksi jää kuinka pitkälle MAP-kirkko radikalisoituu ja miten paljon agressiivisemminksi sen toimet omien jäsenten pitämiseksi ruodussa vielä muotoutuvat.
Päivitys 15.8.2016:
Sosiaalisessa mediassa noussutta kohua seurasi myös Salt Lake Tribune -lehti, joka julkaisi asiasta uutisen. Tribunen päättää artikkelinsa vaarnanjohtajan kommenttiin ettei kyseistä käytäntöä enää tulla käyttämää. Sosiaalinen media on jälleen todistanut voimansa ja kirkko joutui poistamaan arveluttavan käytännön. Viikonloppuna Salt Lake Tribunen kolumnisti Robert Kirby vielä ryöpytti kirkkoa aiheesta todeten mm. kuinka tällaiset "sopimukset" tekevät kaikista asianosaisista valehtelijoita ja teeskentelijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti